HELLÄÄ KISAMIELTÄ
Sipulikukkien ylivalta puutarhassa on pian ohi. Alle minuutin kuluttua siitä kun kukkiva syyssyrikkä on viety pihalle, ensimmäinen pölyttäjä löytää sen. Aikaisin aamulla satoi viistoa räntää eikä keliä voinut kutsua lämpimäksi mutta heti kun aurinko alkoi paistaa, pölyttäjä-raatajat lähtevät liikkeelle. Päivää voi aamuisesta räntäkuurosta huolimatta pitää sesongin avajaispäivänä: käki kukkuu. Mahlan juoksutus jatkuu vielä muutamia päiviä ja ensimmäiset korvasienet saa talteen. Pelto vihertää jo etelässä, meillä ei vielä. Kylvöpuuhat pääsevät silti käyntiin.
Syyssyrikkä ei ole keväinen kukkija, mutta luontoa on helppo huijata. Kukka vietti talven sisätiloissa. Koska syrikkä on melkein parasta mitä perhosille voi tarjota, tuollainen vilunki sallittakoon. En malta odottaa elokuulle eivätkä oikein perhosetkaan saati muut pölyttäjät. Muutaman syrikän olen edellisinä vuosina palelluttanut, mutta nyt en jätä niitä enää ulos.
Tarhakylmäkukka, tuo aikainen karvajalka, on viittä vaille auki. Esikot, imikät ja kaukasianpitkäpalko kuuluvat perennoiden ensimmäiseen aaltoon. Ja parin viikon sisällä kun ensimmäiset akileijat ja unikot alkavat kukkia, puutarhassa tapahtuu tunnin aikana enemmän kuin jääkiekon loppuottelussa. Arvannettekin, ettei vihertumppu välitä ”urheilun” seuraamisesta, kun kasvien maailmassa on jännitystä, voittoja jos kohta myös tappioita aivan tarpeeksi. Kisastudio on pystytetty pihamaalle ja pelikentällä tapahtuu 24/7 kuukausien ajan. Ei pääsylippuja. Samainen, huippujännittävä kisastudio kestää pitkälti olympialaisten yli, ensipakkasiin saakka. Varsinaisesti ei kyllä kilpailla mistään muusta kuin siitä, miten ehtii todistamaan satojen ja satojen kasvien kamppailua kasvun alkuvaiheesta satokauden loppuun.
Jotkin kasvit ovat vielä umpiunessa. Aivan kun niitä ei kiinnostaisi päästä kisakoneeseen lainkaan. Esimerkiksi seppelvarpu muistuttaa jotain rysän tapaista kalastusvälinettä. Sitten kun se pääsee vauhtiin, niin se on hieno monta kuukautta. Kukka on mitätön, mutta vahva kasvusto muistuttaa muuria. Viime syksynä jaoin palasiksi pari ränsistyneeksi hökötykseksi ehtinyttä pensasta. Seppelvarpu on ratkaisu kivikkoon tai rinteeseen, kun muut kasvit eivät menesty. Yksi seppelvarpu peittää jo muutamassa vuodessa noin neliön alan, eikä mikään rikkaruoho kukoista sen tiheiden, maata myöten kasvavien oksien alla. Maata pitkin luikertelevista oksista on kasvia myös helppo lisätä, ne kun maahan osuessaan alkavat muodostaan juuria.
Hitaasti elonmerkkejä itsestään antavat loppukesän kukkijat. Punatähkät, nauhukset, liljat, kimikät ja kuunliljat sun muut eivät pidä kiirettä. Niiden penkkejä ei pidä raapia haravalla eikä kaivella eikä hötkyillä muutenkaan, niin sanottu starttirauha on hyvä antaa. On olemassa nimittäin sellainen puutarhurirymä, joka kaapii rautaharalla ja raskaalla kädellä pois kaikki kuolleet osat ”penkkiä rumentamasta”. Tässä vaiheessa moni yllätyskylväytyjä tai uusi alku saa siipeensä. Malttia siis siistimiseen, sillä parin viikon kuluttua multa peittyy kasvillisuuden alle ja ne lahonneet kasvinosat on matojen toimesta kiikutettu maan uumeniin.
Kesän merkeistä muistuttavat työhanskat, joita on haettu tukusta 25 paria. En tiedä olenko kiristänyt työtahtia vai tehdäänkö hanskat nykyisin jostain suodatinpaperia muistuttavasta haperosta aineesta, mutta kaikista hanskoista saan sormenpäät rikki kahdessa päivässä. (En pureskele hanskoja enkä viiltele puukolla.) Lienen testannut kaikkia tarjolla olevia hanskoja, sama juttu, maksoi kuinka paljon tahansa. Kertakäyttöisiä ne tuppaavat olemaan. (Hanskat on kai tarkoitettu sellaisille vihertumpuille, jotka eivät tee töitä, vaan pukeutuvat.) Tein selvää jopa englantilaisista, puutarhaklubin kautta tilatuista, muka pro-vehkeistä. Hoh. Neljässä päivässä ne olivat hiertyneet puhki.
Juuri kun saa puutarhansa jonkinmoiseen kevätkuntoon, pääsee Türin kukkamessuile 18.5. haalimaan virikkeitä ja on mahdollisuus jakaa viherhulluutta ryhmässä ja saada vertaistukea. Edelliseltä puutarhareissulta Viroon tuli haalituksi ties mitä, kaikki taimet näyttävät olevan hengissä, jopa se kahden euron vaahteraerikoisuus ja oudokkipihlaja. Kannellinen laatikko (tai kaksi) on tietysti pakattava bussin ruumaan. Kun ostokset on Türissa tehty, survotaan viimeiset kasvit bussin ruumaan esimerkiksi perunanuijalla, toki autonkuljettajan avustuksella ja liikenneturvallisuuden kiemuroita kunnioittaen. Ja koska kaikki ostokset eivät ruumaan mahdu, on matkustamo täynnä pikkupuita ja pensaita. Etenkin Türista voi hankkia kokeilemisen arvoisia omena- ja kirsikkapuita. Muistutan tässä samalla, että blogiin voi laittaa omia puutarhamatkajuttuja ja kasvikuvia muiden luettavaksi. Türin reissusta kirjoitan itsekin pienen raportin.
P.S. Avoimien ovien päivänä on jaossa maa-artisokkaa 5 mukulaa/nokka niin kauan kuin tavaraa riittää.
