leppäkerttu

ETANAT

Etanoiden häätäminen on raivostuttavaa puuhaa. Yksi unohdettu niksi noin parin sadan vuoden takaa on kamferi. Tätä apteekista saatavaa tököttiä voi imeyttää esimerkiksi kaarnanpalasiin. Ja toinen, vielä tehokkaampi karkotusvihje liittyy munankuoriin. Nimittäin paahtamalla ja sen jälkeen murskaamalla kuoret saa kätevää rouhetta, jota sitten ripotellaan suojeltavien kasvien ympärille. Noitaympyrää eivät etanat ylitä – kuoret nimittäin ovat teräviä, noin niin kuin etanoiden vinkkelistä
leppäkerttu

UHKIAKO?

ENNEN KUIN ALAT KASVATTAA…

Ensimmäinen kohtaaminen urbaanin kanin kanssa Töölönlahdella Villa Kiven pihassa sattui joskus vuonna 2002. Luulin nähneeni karvahattujen pomppivan, kerrankos sitä nyt työkseen kuvitteleva näkee yhtä sun toista.

Kaneja kasvatettiin Suomessa poikkeusoloissa ja esimerkiksi vuonna 1944 saatiin kokonaiset puoli miljoonaa kiloa rapsakkaa kaninlihaa. Turkki tietysti päätyi käyttöön, vaikka esimerkiksi kaninkarvarukkaset eivät ole järin kestävät. Kanin lanta kelpasi maan parannukseen, sillä lannoitteista oli huutava pula. Kukaan tuskin saattoi kuvitella, että kanit valtaisivat joskus Helsingin. Niitä ei pahemmin kukaan kai syö, ja parhaillaan selvitetään sisältääkö kanin liha raskametalleja tai jotain muuta ihmiselle vaarallista ainetta.

Kani on pirullinen otus. Sille kelpaa sellaisetkin kasvit, joihin muut otukset eivät koske. Esimerkiksi tuomi kelpaa mainiosti, sitä ei Suomessa tietääkseni mikään muu syö eikä tuomia ole tarvinnut koskaan erikseen suojata. Kanit elävät viheliäisissä koloissa, eikä pieni pakkanen niitä haittaa. Ja mitä sukuviettiin ja lisääntymispuuhiin tulee, niin kani on kiiluvasilmäinen seksihurjastelija, suorastaan patologinen nylpyttäjä.

Miten kaneista pääsee eroon? En ole vielä kuullut, että joku liikaa piirrosfilmejä katsonut fanaatikko olisi ilmoittautunut niitä suojelemaan. Henki pois vain, tylysti, lähes sama miten se käy kunhan teurastuksesta ei ole haittaa ihmisille. Mikään kaninapalm ei tule kuitenkaan kysymykseen, koska kanit viihtyvät tunneleissaan ja koloissa. Ne olisi kai tapettava jousella – kylmästi vain. Aseiden kanssa ei kaupungissa pitäisi liikkua paitsi poliisien.

Tuhoeläinkauhuja kuvitellessa sitä helposti menettää malttinsa, vaikkei olisikaan nähnyt Savage Garden –elokuvaa, jossa Leslie Nielsen sooloilee tuholaisten parissa. Tuholaisia ei itse voi liioitella tarpeeksi – vai olisiko joku voinut ennustaa kanien armadan joskus 1980-luvulla?

Viherturaaja voi terapeuttisessa mielessä tehdä ajatuskokeen. Kuvittele kaikki mahdolliset petoeläimet ja tuholaiset omaan pihaasi. Oma listani on tällainen:

  • liljakukkoparvi
  • tappajaetanat ja -kotilot
  • kanit
  • gnut
  • jokin uusi virus tai bakteeri
  • murmelit
  • meteoriitti
  • pesukarhut
  • termiitit
  • nälkäinen, kymmenpäinen lehmälauma
  • vedenpaisumus, heinäsirkat ja muut raamatulliset vitsaukset
  • Destia, joka ”oikaisee” jonkin tien puutarhani läpi

Meteoriitin jysähtäminen tontille, jonka koko on 1000 neliömailia, on melko epätodennäköistä: 1 mahdollisuus 510 000:sta. Meteoriitin osuminen suoraan päähän on todellinen lottovoitto: 1/ 765 miljoonasta. Vedenpaisumusta odotellessa voin saada hiukan lohtua siitä, että talo sijaistee mäellä ja vedet valuvat yleensä alaspäin, tässä tapauksessa järven suuntaan. Heinäsirkat suosivat viljaa ja koska en sitä kasvata, parvi ei tässä vaiheessa vie yöuniani.

leppäkerttu

LEPPIKSIÄ HAKEMASSA

Moni on ihmetellyt leppäkerttujen katoamista, niitä kun näkee entistä harvemmin. Jos tiedät, että jossain on hyvä leppäkerttuesiintymä, ei ole rikos siirtää muutamia omalle pihalleen. Sain kymmenkunta leppäkerttua napattua tulitikkurasiaan, kun piipahdin eräässä suuressa puutarhassa. (Matka ei ollut pitkä enkä tainnut syyllistyä eläinkuljetusrikokseen. Leppiksien siirtäminen oli tuttavani idea.) Leppäkertut ovat puutarhurin apulaisia, koska niille maistuvat kirvat ja punkit. Ruusupenkissä ahkerat pikkupirkot ovat tuiki tarpeellisia!

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 09.11.2017
Julkaistu: 08.10.2017
Julkaistu: 05.07.2017
Julkaistu: 27.06.2017
Julkaistu: 09.05.2017
Julkaistu: 21.04.2017
Julkaistu: 16.03.2017
Julkaistu: 27.02.2017
Julkaistu: 08.02.2017
Julkaistu: 18.01.2017

OTA YHTEYTTÄ

paljonko on 2 plus 2

© Copyright 2011-2017 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas