Jatkuvuus maksaa 5,80 €
28.09.11

Kokeiltavaa riittää: verenpisaroita on tähän asti löydetty tai jalostettu yhteensä noin 13 000 erilaista

Jatkuvuudesta on huutava pula. Jos jokin kasvi edustaa jatkuvuutta, niin se on verenpisara. Arvovaltainen British Fuchsia Society esitteli viikonloppuna aarteitaan ja vinkkasi kasvin hyysäämisessä. Vihertumppu osui paikalle Great Malverniin.

Ihminen on peruuttamattomasti keski-ikäinen, kun hän alkaa hyysätä verenpisaroita. Herkistyäkseen Fuchsioille pitää olla elämänkokemusta ja erityistä estetiikan tajua. Kasvin salat eivät aukene, jos kokeilee kerran ja nakkaa ne kompostiin. Saman verenpisaran kanssa pitää viettää vuosia ja nähdä useita sesonkeja. 8-vuotias ei tätä voi ymmärtää eikä hänen pidäkään.

Perinteisesti verenpisara on ollut mummojen kasvi. Siihen on tietysti hyvät perusteet: Mummo on saanut pistokkaan joltain toiselta mummolta, koska kasvia on alkukesästä niin helppo lisätä. Sen kun tuikkaa vesilasiin ja odottaa pari viikkoa. Jo muutaman viikon kuluttua juurtumisesta kasvi alkaa kukkia. Aarteen on voinut viedä sitten talveksi kellariin tai viileälle kuistille. Ja hyvässä hoidossa siitä kasvaa valtaisa pensas, joka kukkii pitkään ja josta voi jakaa pistokkaita aivan loputtomasti.

Verenpisara edustaa kaikessa eksoottisuudessaankin jatkuvuutta. Sille on muuten tätä nykyä kova kysyntä. Jos jatkuvuutta myytäisiin jossain, kaikki ostaisivat sitä varastoon ja haalisivat hulluna lisää. Sama pätee nostalgiaan. Kaikki tavarat joissa on patinaa, rulettavat. Ne revitään käsistä. Mutta vanha ihminen ei kiinnosta, mikä on ristiriidassa yleisen nostalgiakuumeen ja retrovimman kanssa. Ja oletteko huomanneet, että kaksi kertaa tapahtunut mikätahansa-asia on jo traditio. Ihmisillä on niin kova pysyvyyden tarve, että suotakoon tämä heille. Meille. Jumielämässä on puolensa. Ihminen tarvitsee juurensa, kasvien tapaan.

Allekirjoittanut ei ole vielä mummo, mutta elämänkokemusta on karttunut vallan kiitettävästi sekä kasvien kanssa että ilman niitä. Nyrkkisääntö on, että minimiaika kasvin ymmärtämiseksi kestää kymmenen vuotta. Eräs kärhönkasvattaja kyllä sanoi, että yksi ihmisikä – vaikka sata vuotta – on aivan liian lyhyt. Mutta pointti on se, että vuosi tai kaksi eivät merkitse vielä mitään, sillä kasvuaika on meillä lyhyt.

Fuchsia ei ole kesäkissa. Kärsivällisyyttä kaivataan, jos siitä kasvattaa bonsaipuun.

Arvovaltainen British Fuchsia Society (BFS) on muiden kasviklubien tapaan kerännyt siipiensä suojaan lähes kaiken sen tietämyksen, minkä verenpisaroista innostunut tarvitsee. Lajikkeita on sellaiset määrät, että kädet voi nostaa ajoissa pystyyn: 13 000 erilaista on nimetty ja tunnistettu. Jos ehtii maallisen taaperruksensa aikana kasvattaa ja kokeilla edes paria sataa erilaista verenpisaraa, edustaa se mitä suurinta harrastuneisuutta. Pidemmälle ehtineet fuchsianistit ehtivät sitten kasvattaa verenpisarasta joulukuusen tai vaikka bonsaipuun. He tekevät myös marjoista hilloa tai värkkäävät niistä jotain muuta syötävää. Marjan maku on mieto, ei mitenkään päällekäypää sorttia.

Syysmyräköitä odotellessa kiikutan Great Malvernista hankitun uutuuden ja muut verenpisarat viherhuoneeseen. Lokakuu alkaa pian, ja jatkuvuuteen pitää saada luottaa edes yhdellä tavalla. Fuchsiat talvehtivat monen muun viherhuoneen asukin tapaan noin kymmenessä asteessa, kastelun voi unohtaa melkein kokonaan. Heti helmikuun alkupäivinä kasvi alkaa työntää uusia, heleänvärisiä lehtiä ja maaliskuun lopulla se on jo täydessä kukassa. Ja taimia voi laittaa jakoon uudestaan ja uudestaan. Näin siitäkin huolimatta, että metsäyhtiön pörssikurssi voi ropsahtaa kymmeneen senttiin, meillä on kukkimisen aikaan uusi presidentti ja että Hirvensalmen kunta saattaa ostaa Korfun saaren.

Jatkuvuus maksoi Great Malvernin kasvikatselmuksessa 4,50 puntaa eli noin 5,80 euroa. Jatkuvuutta edustavat kaikki kasvit, etenkin kirjavalehtinen verenpisara.

Tikusta asiaa
12.09.11

Muovikyltti ja tussi - parempaa odotellessa tähän on tyytyminen.
Eräs tavaratalo myy tällaisia takansytykkeitä huokeaan hintaan. Vihertumppu näkee tässä ratkaisun nimiongelmaan. Uusi idea, kiitos Päivi S:lle, ja kiitokset myös uutuuskasvista.

Okei, pitää olla kyltti ja kirjoittaa siihen jollakin. Armeija luottaa lyijykynään. Oli pyry, pakkanen tai porottava helle, lyijykynä ei mene jumiin. Mutta merkintä ei kestä ulko-oloissa vuotta pitempään, ei ainakaan muovikylteissä. Jäätelötikut ovat liian pieniä, niitä voi käyttää vain lyhytnimisille lilliputtikasveille sisätiloissa.

Muoviset pakkausnauhat – siniset tai valkoiset – ovat ihan kelvollisia. Mutta millä niihin kirjoitat niin, että teksti on luettavissa? Maalikynistä ei ole mihinkään, ovat yhtä käteviä kuin kirjoittaisi kynsilakalla. Lähes kaikki merkkaustussit haalistuvat, sillä ei niitä ole tarkoitettu ulkokäyttöön. Aika hyvä systeemi on se, että kaivertaa alumiinikyltin ohueen maalipintaan informaation. Systeemi on työläs, mutta kaiverrus ei pääse haalistumaan. Kaiverrin on vain hankala käyttää, ainakin se mikä kylttien kanssa myydään. Parempaan tulokseen pääsee piipahtamalla kangaskaupassa ja ostamalla ratkojan.

Eräs Päivi löysi suuresta halpistavaratalosta puisia takansytykkeitä. Ne ovat sekä kokonsa että ulkonäkönsä puolesta kuin luotuja kasvikylteiksi. Ongelma on tietysti se, että puu elää, tummuu ja lahoaa. Tikku pitäisi käsitellä jollain tökötillä ennen kuin sen pujottaa multaan. Mutta hieno ratkaisu ja ehdottomasti aion hankkia tuollaisia sytykkeitä kasan. Jämämaaleja on sen verran aina, että kyltit voi maalata. (Voiko talvi-iltaa enää juuri mukavammin viettää kuin kylttiaskartelujen ja siemenkatalogien parissa? Tässä iässä tiedän toki yhden toisenkin tavan, joten sanotaan että tämä on hyvä kakkonen.)

Vihertumppuelämäni noviisivaiheessa joskus lähes 20 vuotta sitten keräsin sangollisen puikulaperunan näköisiä kiviä. Maalasin niihin kasvien nimiä ja käsittelin kivet lopuksi venelakalla. Koska olin silloin saaressa eristyksissä eikä saatavilla ollut kuin äärettömän huono itse tehty pensseli, ei työn jälki ollut kovin hyvää. Mutta sain yhden viikonlopun kulumaan kevyessä kiviaskartelussa. Näitä kiviä löytyy puutarhasta edelleen, tosin maali on rapissut ja lakka lohkeillut. Kivi myös painuu maan sisään, totta kai, ja osa on kiviperunoista on matkalla maan keskipisteeseen.

Sir Peter Smithers (1913-2006), mies jonka elämäntyötä en väsy ihailemaan, kyltitti ja numeroi kaikki kasvattamansa kasvit. Spy with a Green Thumbin kokeiluja riitti noin 34 000, ei ihan vähäinen määrä kylttejä. Hän piti istutuksistaan kirjaa: huolellinen kirjanpito alkoi 6-vuotiaana, ja Chelseaan hän laati jo oman näytepuutarhan 13-vuotiaana. Dyykkasin  Sir Peterin pihalta kyltin numero 32328, suuri puutarhuri oli silloin jo siirtynyt sinne missä ei kylttejä kaivata. Agapanhtus ja muutamat siemenet itivät ja agenttikasvit kasvavat edelleen.

Dyykkaamani kyltti on kirjoitettu vanhan miehen käsialalla. Jos 34 000 kasvin jälkeen Sir Peter luotti muoviin ja tussiin, niin nöyrryn sitten minäkin. Höperehtiä ei saa, ei jättää kasveja merkkaamatta. Jos alkaa hanska lipsua, saa rangaistuksen holtittomuudestaab: Myyrien tilalle saapuu ahneita pesukarhuja, ja pesäpalloräpylän kokoiset lehtokotilot valtaavat pihan.

P.S. Samainen Sir palveli Ian Flemingin kanssa laivastossa toisen maailmansodan aikana. Natsien miehittäessä Ranskaa miehet järjestivät kuljetuksia kanaalin yli, ja Flemingin kerrotaan käyttäneen Sir Peterin elämänvaiheita kirjoissaan. (Esikuvia Bondille on toki tarjottu useita.) Kultainen kirjoituskone, sellaisella Fleming kirjoitti esikoisteoksensa, oli alkujaan Sir Peterin vaimon. Syysiltojen iloksi suosittelen Sir Peterin kirjaa Adventures of a Gardener. Sen jälkeen Bond-jutut eivät tunnu missään.

Spy with a Green Thumb on jo poistunut toisaalle. Kirjoittaja Sir Peterin (1913-2006) puutarhan porteilla Sveitsissä dyykkailemassa siemeniä - ja Agapanthus-kyltti tarttui mukaan. Sir Peterin puutarhaa ei enää ole.

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 16.11.2018
Julkaistu: 09.11.2018
Julkaistu: 04.11.2018
Julkaistu: 19.10.2018
Julkaistu: 30.09.2018
Julkaistu: 31.08.2018
Julkaistu: 16.08.2018
Julkaistu: 01.08.2018
Julkaistu: 25.07.2018
Julkaistu: 08.07.2018

OTA YHTEYTTÄ

minkä värinen on aurinko

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

VAPAASTI VERSOO TAAS

  ARVOISAT LUKIJAT! 

 

                     

 

 

 

 

 

Tilaa Kukkanuottasilla pukinkonttiin.

Hinta 22 e (+ postikulut) 

Saat messevän siemenyllärin mukaan. (5 erilaista.)

Huom! Postin Helposti-palvelu tarvitsee myös puhelinnumerosi.

 

 

 

  


 

  

 

 

Kukkasuutarin sielu -kirjaa on tilattavissa myös.

Ota yhteyttä -lomakkeella 

18 € (+ postitus).

(Tai mistä tahansa kirjakaupasta, tosin hinta on siellä noin 38 euroa.)

 

Jos tilaat Kukkanuottasilla-kirjan ja Kukkasuutarin sielun, saat 

ne yhteishintaan 37 € (sis. postituksen. Ja mukaan tietysti siemenylläreitä!) Muista liittää mukaan puhelinnumerosi.

 

 

  

              

             

      

    Lujaa laatua taimilavan takaa! 

 

 

      

 

 

 

Kukkasuutari ei voi luomakunnalta kuulemalleen 

kutsumukselle mitään,

eikä sen puolen haluakaan. 

 

 

      

 

 

Hän on sielukas sekoitus arktista vetokoiraa,

sirkustaiteilijaa, uppokeijua,

kellarikemistiä,

kirjoittajaa,

sopimussotilasta

ja kasvikuiskaajaa. 

 

 

 

 

                                   Sesonki on aina päällä.

                                     Sitä saa, mikä itää. 




PUHDASTA ASIAA PUKINKONTTIIN!

Jouluksi on tarjolla viiden saippuan satsi (manteli, suola, kehäkukka, laventeli, naturel)

hintaan 25 €. (+ postikulut)

(ks. tilauslomake) 





 

 

* * *

 

ILMOITUS JOULUMYYJÄISISTÄ

Saippuaa ja kirjoja Mikkelin Naisten messuilla 24.11. klo 10.00-14.00.

(Etelä-Savon ammattiopisto, Otavankatu 4


* * *


LUENTO VIHERLANDIASSA 25.11. (Jyväskylä)

alkaen klo 13.00.

- Vyöhykettä venyttämässä eli kouhotuksia Kanadasta (kuvavetoisia tarinoita)

Tarjolla uutta kirjaa (kahtakin) signeerauksella ja siemenylläreitä.

 

 

 


  

© Copyright 2011-2018 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas