Tikusta asiaa
12.09.11

Muovikyltti ja tussi - parempaa odotellessa tähän on tyytyminen.
Eräs tavaratalo myy tällaisia takansytykkeitä huokeaan hintaan. Vihertumppu näkee tässä ratkaisun nimiongelmaan. Uusi idea, kiitos Päivi S:lle, ja kiitokset myös uutuuskasvista.

Okei, pitää olla kyltti ja kirjoittaa siihen jollakin. Armeija luottaa lyijykynään. Oli pyry, pakkanen tai porottava helle, lyijykynä ei mene jumiin. Mutta merkintä ei kestä ulko-oloissa vuotta pitempään, ei ainakaan muovikylteissä. Jäätelötikut ovat liian pieniä, niitä voi käyttää vain lyhytnimisille lilliputtikasveille sisätiloissa.

Muoviset pakkausnauhat – siniset tai valkoiset – ovat ihan kelvollisia. Mutta millä niihin kirjoitat niin, että teksti on luettavissa? Maalikynistä ei ole mihinkään, ovat yhtä käteviä kuin kirjoittaisi kynsilakalla. Lähes kaikki merkkaustussit haalistuvat, sillä ei niitä ole tarkoitettu ulkokäyttöön. Aika hyvä systeemi on se, että kaivertaa alumiinikyltin ohueen maalipintaan informaation. Systeemi on työläs, mutta kaiverrus ei pääse haalistumaan. Kaiverrin on vain hankala käyttää, ainakin se mikä kylttien kanssa myydään. Parempaan tulokseen pääsee piipahtamalla kangaskaupassa ja ostamalla ratkojan.

Eräs Päivi löysi suuresta halpistavaratalosta puisia takansytykkeitä. Ne ovat sekä kokonsa että ulkonäkönsä puolesta kuin luotuja kasvikylteiksi. Ongelma on tietysti se, että puu elää, tummuu ja lahoaa. Tikku pitäisi käsitellä jollain tökötillä ennen kuin sen pujottaa multaan. Mutta hieno ratkaisu ja ehdottomasti aion hankkia tuollaisia sytykkeitä kasan. Jämämaaleja on sen verran aina, että kyltit voi maalata. (Voiko talvi-iltaa enää juuri mukavammin viettää kuin kylttiaskartelujen ja siemenkatalogien parissa? Tässä iässä tiedän toki yhden toisenkin tavan, joten sanotaan että tämä on hyvä kakkonen.)

Vihertumppuelämäni noviisivaiheessa joskus lähes 20 vuotta sitten keräsin sangollisen puikulaperunan näköisiä kiviä. Maalasin niihin kasvien nimiä ja käsittelin kivet lopuksi venelakalla. Koska olin silloin saaressa eristyksissä eikä saatavilla ollut kuin äärettömän huono itse tehty pensseli, ei työn jälki ollut kovin hyvää. Mutta sain yhden viikonlopun kulumaan kevyessä kiviaskartelussa. Näitä kiviä löytyy puutarhasta edelleen, tosin maali on rapissut ja lakka lohkeillut. Kivi myös painuu maan sisään, totta kai, ja osa on kiviperunoista on matkalla maan keskipisteeseen.

Sir Peter Smithers (1913-2006), mies jonka elämäntyötä en väsy ihailemaan, kyltitti ja numeroi kaikki kasvattamansa kasvit. Spy with a Green Thumbin kokeiluja riitti noin 34 000, ei ihan vähäinen määrä kylttejä. Hän piti istutuksistaan kirjaa: huolellinen kirjanpito alkoi 6-vuotiaana, ja Chelseaan hän laati jo oman näytepuutarhan 13-vuotiaana. Dyykkasin  Sir Peterin pihalta kyltin numero 32328, suuri puutarhuri oli silloin jo siirtynyt sinne missä ei kylttejä kaivata. Agapanhtus ja muutamat siemenet itivät ja agenttikasvit kasvavat edelleen.

Dyykkaamani kyltti on kirjoitettu vanhan miehen käsialalla. Jos 34 000 kasvin jälkeen Sir Peter luotti muoviin ja tussiin, niin nöyrryn sitten minäkin. Höperehtiä ei saa, ei jättää kasveja merkkaamatta. Jos alkaa hanska lipsua, saa rangaistuksen holtittomuudestaab: Myyrien tilalle saapuu ahneita pesukarhuja, ja pesäpalloräpylän kokoiset lehtokotilot valtaavat pihan.

P.S. Samainen Sir palveli Ian Flemingin kanssa laivastossa toisen maailmansodan aikana. Natsien miehittäessä Ranskaa miehet järjestivät kuljetuksia kanaalin yli, ja Flemingin kerrotaan käyttäneen Sir Peterin elämänvaiheita kirjoissaan. (Esikuvia Bondille on toki tarjottu useita.) Kultainen kirjoituskone, sellaisella Fleming kirjoitti esikoisteoksensa, oli alkujaan Sir Peterin vaimon. Syysiltojen iloksi suosittelen Sir Peterin kirjaa Adventures of a Gardener. Sen jälkeen Bond-jutut eivät tunnu missään.

Spy with a Green Thumb on jo poistunut toisaalle. Kirjoittaja Sir Peterin (1913-2006) puutarhan porteilla Sveitsissä dyykkailemassa siemeniä - ja Agapanthus-kyltti tarttui mukaan. Sir Peterin puutarhaa ei enää ole.

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 09.11.2017
Julkaistu: 08.10.2017
Julkaistu: 05.07.2017
Julkaistu: 27.06.2017
Julkaistu: 09.05.2017
Julkaistu: 21.04.2017
Julkaistu: 16.03.2017
Julkaistu: 27.02.2017
Julkaistu: 08.02.2017
Julkaistu: 18.01.2017

OTA YHTEYTTÄ

minkä värinen on aurinko

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

VAPAASTI VERSOO TAAS

  ARVOISAT LUKIJAT! 

 

                     

 

Kukkanuottasilla ilmestyy kustantajani Teoksen kautta keväällä 2018. Luvassa garden writingia eli siis puutarhajuttuja suoraan ruukutuspöydältä. 


 


 

          

             

 

  


  

 

Kukkasuutarin sielu -kirja tilattavissa:

parafraasi@gmail.com --> klikkaa ja tilaa etusivun Ota yhteyttä -lomakkeella 

19,90 € (+ postitus).

Tai mistä tahansa kirjakaupasta.

 

 

  

              

             

      

    Lujaa laatua taimilavan takaa! 

 

 

      

 

 

 

Kukkasuutari ei voi luomakunnalta kuulemalleen 

kutsumukselle mitään,

eikä sen puolen haluakaan. 

 

 

      

 

 

Hän on sielukas sekoitus arktista vetokoiraa,

sirkustaiteilijaa, uppokeijua,

kellarikemistiä,

kirjoittajaa,

sopimussotilasta

ja kasvikuiskaajaa. 

 

 

 

 

                                   Sesonki on aina päällä.

                                     Sitä saa, mikä itää. 






 

  

© Copyright 2011-2017 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas