Agatha Christien pyykkinarut
17.10.11

1860-luvun ruohonleikkuria vedettiin hevosella, ja hevosen kalossit olivat tarpeen. Estetiikan Instituutti ei kaipaa vanhoja aikoja, mutta puhuu niistä mielellään.

Kauneus on yksinkertainen asia: otetaan vain rumat osat pois. Näin nerokkaita ajatuksia löytyy Kauneuden Estetiikan ohjeista. Se laittaa vielä paremmaksi kuin fengshui. Nyt ollaan tekemisissä todellisten voimien kanssa.

Viime viikolla kirjoitin fengshuista. Heti sen jälkeen minuun otti yhteyttä Estetiikan Instituutti. He pyysivät tai vaativat, että edesauttaisin heidän missiotaan Suomessa.

Jos omistaa kantosiipialuksen kokoisen grillin kuudella polttimolla ja Hello Kitty -essun, saa Estetiikan Instituutilta sapiskaa. Grilliruokaa vieroksuva kasvissyöjä ei ärsytä kyseistä tahoa. Pitkä miinus tulisi pyykinkuivaustelineestä ja matontamppaushärvelistä, ne ymmärsin lahjoittaa pois jo viime vuosituhannella. Oletteko muuten koskaan nähnyt puutarhaunelmaa, jossa nämä kaksi asiaa olisivat paraatipaikalla? Voisitteko kuvitella, että Agatha Christien paratiisissa roikkuisivat oranssit pyykkinarut? En minäkään. Vaikka jossain hänenkin puseronsa on kuivattu, esimerkiksi joen toisella puolella. Vaatteet on kuljetettu laivalla häveliäästi pimeän turvin vastarannalle.

Estetiikan Instituutissa ihmetellään myös, miksi arvokkaan oloisen kuunliljan lehdet lätsähtävät heti ensimmäisten kylmien öiden myötä. Niistä ei ole talventörröttäjiksi, paitsi jos jättää siemeniä tekevät kukkavarret pystyyn. Kuunlilja menettää ryhtinsä, mutta suotakoon sille se. Keltaiset tai läpikuultavat lehdet on pakko kaapia pensaan alle piiloon tai kiikutettava kompostiin. Esteettisenä elämyksenä runolliset kuunliljat lehdet muistuttavat pakkassyön jäljiltä lehmän läjää. Helvi Hämäläinen kirjoitti kyllä kuunliljoista, mutta jätti tämän lehmän läjä –jutun mainitsematta.


Lehtien haravoimisen vimma on joillakin kanssavihertumpuilla aivan suunnaton. Osa hakee lehdet suoraan puusta, he kun eivät malta odottaa tuulen repivän ne irti. Minulta puuttuu lehtiroskia kammoksuvan pihanomistajan geeni sekä tietysti nurmikko, joka on monelle ylpeyden aihe. Saatan katsoa naapureitani silmiin, vaikka nurmikkoa ei ole edes kynnysmaton vertaa enkä meinaa saada etuovea lehtien takia auki. Naapurit asuvat kaukana, ja aina voin käyttää takaovea tai tiukan paikan tullen hypeksiä ikkunasta. Nurmikon puutteessa, lehdet pitäisi kai nyppiä kukkapenkeistä pinseteillä. Lehtipuhaltimen hankin siinä samassa mielenhäiriössä, kun rakennutan kanalan tilalle marmorisen kyyhkyslakan. Kevääseen mennessä lehdet maatuvat. Estetiikan Instituutti ei varsinaisesti ota kantaa, pitäisikö jokainen lehti kaapia pihalta talteen. Siellä odotellaan kai kaunista lumipeitettä, niin lehtiasian voi unohtaa.

Entä lintujen aiheuttama siivo? Joku on kuulemma saanut sakot lintujen ruokinnasta. Hiukan epäreilua. Mikset kukaan saa sakkoja siitä, että voi heittää esimerkiksi tupakan tumpin tai hylkäämänsä foliohatun mihin tahansa? Kuka sanoo, mikä roskaaminen on kauniimpaa kuin se toinen roskaaminen?

Minulla oli sukulainen, jonka suurimpia pelkoja olivat ikkunoihin kakkaavat linnut. Hän ei ollut puutarhaihminen, hän ei koskaan ehtinyt siivoamisiltaan ulkoilmaan. Hän sutkutti ikkunoitaan henkihieveriin. Miksi? Koska puhtaasta lasista erottaa uuden lian nopeammin kuin likaisesta ikkunasta. Nerokasta, vai mitä? Siinä oli vallan ensiluokkainen esteetikko. Hänen viimeiset sanansa olivat traagiset: Mihin suuntaan ensiavun ikkunat aukeavat? Jos saan sakot lintujen ruokinnasta, niin palautan passini ja muutan kauas. Ikkunoita en pese sielläkään.

 

Suopeassa Estetiikan Instituutissa sytytetään valot. Ne eivät ole mitään sinisiä valomakkaroita eivätkä lamput välky haitarimusiikin tahdissa. Tarvitaan elävää tulta, ja jouluun on noin yhdeksän kynttilää. Nimittäin jos yksi kynttilä kestää viisi päivää niin kuin paketissa luvataan. Ja siitä on sitten enää kaksi kynttilää loppiaiseen, ja silloin on kylvöpuuhat melkein alkamaisillaan. Ja valon valta alkanut.

Jatkuvuus maksaa 5,80 €
28.09.11

Kokeiltavaa riittää: verenpisaroita on tähän asti löydetty tai jalostettu yhteensä noin 13 000 erilaista

Jatkuvuudesta on huutava pula. Jos jokin kasvi edustaa jatkuvuutta, niin se on verenpisara. Arvovaltainen British Fuchsia Society esitteli viikonloppuna aarteitaan ja vinkkasi kasvin hyysäämisessä. Vihertumppu osui paikalle Great Malverniin.

Ihminen on peruuttamattomasti keski-ikäinen, kun hän alkaa hyysätä verenpisaroita. Herkistyäkseen Fuchsioille pitää olla elämänkokemusta ja erityistä estetiikan tajua. Kasvin salat eivät aukene, jos kokeilee kerran ja nakkaa ne kompostiin. Saman verenpisaran kanssa pitää viettää vuosia ja nähdä useita sesonkeja. 8-vuotias ei tätä voi ymmärtää eikä hänen pidäkään.

Perinteisesti verenpisara on ollut mummojen kasvi. Siihen on tietysti hyvät perusteet: Mummo on saanut pistokkaan joltain toiselta mummolta, koska kasvia on alkukesästä niin helppo lisätä. Sen kun tuikkaa vesilasiin ja odottaa pari viikkoa. Jo muutaman viikon kuluttua juurtumisesta kasvi alkaa kukkia. Aarteen on voinut viedä sitten talveksi kellariin tai viileälle kuistille. Ja hyvässä hoidossa siitä kasvaa valtaisa pensas, joka kukkii pitkään ja josta voi jakaa pistokkaita aivan loputtomasti.

Verenpisara edustaa kaikessa eksoottisuudessaankin jatkuvuutta. Sille on muuten tätä nykyä kova kysyntä. Jos jatkuvuutta myytäisiin jossain, kaikki ostaisivat sitä varastoon ja haalisivat hulluna lisää. Sama pätee nostalgiaan. Kaikki tavarat joissa on patinaa, rulettavat. Ne revitään käsistä. Mutta vanha ihminen ei kiinnosta, mikä on ristiriidassa yleisen nostalgiakuumeen ja retrovimman kanssa. Ja oletteko huomanneet, että kaksi kertaa tapahtunut mikätahansa-asia on jo traditio. Ihmisillä on niin kova pysyvyyden tarve, että suotakoon tämä heille. Meille. Jumielämässä on puolensa. Ihminen tarvitsee juurensa, kasvien tapaan.

Allekirjoittanut ei ole vielä mummo, mutta elämänkokemusta on karttunut vallan kiitettävästi sekä kasvien kanssa että ilman niitä. Nyrkkisääntö on, että minimiaika kasvin ymmärtämiseksi kestää kymmenen vuotta. Eräs kärhönkasvattaja kyllä sanoi, että yksi ihmisikä – vaikka sata vuotta – on aivan liian lyhyt. Mutta pointti on se, että vuosi tai kaksi eivät merkitse vielä mitään, sillä kasvuaika on meillä lyhyt.

Fuchsia ei ole kesäkissa. Kärsivällisyyttä kaivataan, jos siitä kasvattaa bonsaipuun.

Arvovaltainen British Fuchsia Society (BFS) on muiden kasviklubien tapaan kerännyt siipiensä suojaan lähes kaiken sen tietämyksen, minkä verenpisaroista innostunut tarvitsee. Lajikkeita on sellaiset määrät, että kädet voi nostaa ajoissa pystyyn: 13 000 erilaista on nimetty ja tunnistettu. Jos ehtii maallisen taaperruksensa aikana kasvattaa ja kokeilla edes paria sataa erilaista verenpisaraa, edustaa se mitä suurinta harrastuneisuutta. Pidemmälle ehtineet fuchsianistit ehtivät sitten kasvattaa verenpisarasta joulukuusen tai vaikka bonsaipuun. He tekevät myös marjoista hilloa tai värkkäävät niistä jotain muuta syötävää. Marjan maku on mieto, ei mitenkään päällekäypää sorttia.

Syysmyräköitä odotellessa kiikutan Great Malvernista hankitun uutuuden ja muut verenpisarat viherhuoneeseen. Lokakuu alkaa pian, ja jatkuvuuteen pitää saada luottaa edes yhdellä tavalla. Fuchsiat talvehtivat monen muun viherhuoneen asukin tapaan noin kymmenessä asteessa, kastelun voi unohtaa melkein kokonaan. Heti helmikuun alkupäivinä kasvi alkaa työntää uusia, heleänvärisiä lehtiä ja maaliskuun lopulla se on jo täydessä kukassa. Ja taimia voi laittaa jakoon uudestaan ja uudestaan. Näin siitäkin huolimatta, että metsäyhtiön pörssikurssi voi ropsahtaa kymmeneen senttiin, meillä on kukkimisen aikaan uusi presidentti ja että Hirvensalmen kunta saattaa ostaa Korfun saaren.

Jatkuvuus maksoi Great Malvernin kasvikatselmuksessa 4,50 puntaa eli noin 5,80 euroa. Jatkuvuutta edustavat kaikki kasvit, etenkin kirjavalehtinen verenpisara.

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 31.08.2018
Julkaistu: 16.08.2018
Julkaistu: 01.08.2018
Julkaistu: 25.07.2018
Julkaistu: 08.07.2018
Julkaistu: 25.06.2018
Julkaistu: 13.06.2018
Julkaistu: 04.06.2018
Julkaistu: 24.05.2018
Julkaistu: 15.05.2018

OTA YHTEYTTÄ

paljonko on 2 plus 2

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

VAPAASTI VERSOO TAAS

  ARVOISAT LUKIJAT! 

 

                     

 

Kukkanuottasilla on ilmestynyt! Se on ilahduttanut lukijoita kovasti!

Tarjolla on garden writingia eli puutarhajuttuja suoraan ruukutuspöydältä.  

 

Hinta 22 e (+ postikulut) 

Huom! Postin Helposti-palvelu tarvitsee myös puhelinnumerosi.

Muuten hinta on huomattavasti kalliimpi.

 

 

 

  


 

  

 



Kukkasuutarin sielu -kirjaa on tilattavissa myös.

Ota yhteyttä -lomakkeella 

18 € (+ postitus).

(Tai mistä tahansa kirjakaupasta, tosin hinta on siellä noin 38 euroa.)

 

Jos tilaat Kukkanuottasilla-kirjan ja Kukkasuutarin sielun, saat 

ne yhteishintaan 37 € (sis. postituksen.)

 

 

  

              

             

      

    Lujaa laatua taimilavan takaa! 

 

 

      

 

 

 

Kukkasuutari ei voi luomakunnalta kuulemalleen 

kutsumukselle mitään,

eikä sen puolen haluakaan. 

 

 

      

 

 

Hän on sielukas sekoitus arktista vetokoiraa,

sirkustaiteilijaa, uppokeijua,

kellarikemistiä,

kirjoittajaa,

sopimussotilasta

ja kasvikuiskaajaa. 

 

 

 

 

                                   Sesonki on aina päällä.

                                     Sitä saa, mikä itää. 





SAIPPUAN KYSELIJÄT, HUOMIO!

Jos olet kiinnostunut tilaamaan saippuoita, niin ota yhteyttä lomakkeen kautta tai suoraan tänne: moronperansaiput@gmail.con

Tarjolla on viiden saippuan satsi (manteli, suola, kehäkukka, laventeli, naturel) hintaan 32 €. (+ postikulut)

Rajoitettu erä!





 

 

* * *


SAIPPUANTEKOKURSSILLE? 

Seuraava saippuakurssi pidetään 24.11. 2018 (Sininen Talo, Mikkeli)

Teemme ylellistä saippuaa hot process -menetelmällä. (Joulupukin konttiin siis.)

Sen lisäksi valmistamme käsivoidetta ja sampoota.

Mukaan otetaan 10 henkilöä.

Hinta: 60 euroa. (Sis. opetuksen ja materiaalikulut. Jokainen saa mukaansa useamman turvallisen ja myrkyistä vapaan saippuan, sampoon ja käsivoiteen. Käytämme eteerisiä öljyjä ja mm. karite- ja kaakaovoita.)

Kurssi on jatkoa heinäkuun 2018 kurssille, mutta aloittelijakin pääsee mukaan.  

Ilmoittautumiset mari.moro@marimoro.fi


  

© Copyright 2011-2018 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas