Ekstravaloa
27.10.11

Viherhuoneessa ei ole tietoakaan syksyn harmaudesta. Lehtikaktukset kukkivat, ja kamelioiden nuput paisuvat.

Ne hehkuvat kauas. Ne näkyvät lentokoneesta tai ainakin helikopterista. Ne saattavat johtaa jopa väärinkäsityksiin. Suurpainenatriumlamput houkuttelevat paikalle yllätysvieraita, enkä nyt tarkoita yökkösiä.

Hampunkasvattajia kuuluu olevan kohta joka kaupungissa ja kylässä. Näppärät viljelijät ovat väsänneet pieniä kasvihuoneita kerrostaloihin ja osoittaneet kyseenlaista asiantuntemusta. Maaseudulla, vaikkapa autioksi jääneessä navetassa, mahtuu sitten rehottamaan jo hyvänlainen hamppuviljelmä.

Erään tuttavan kautta sain kasvilamput viherhuoneeseen. Hänellä oli pari ylimääräistä lamppua, ja juuri sellaisia olin kaavaillut hankkivani. Lamput ovat loistavia, ja nyt sanalla on kaksi merkitystä. Yltiöharmaina päivänä ne reipastuttavat kamelioita kukkimaan jouluksi, ja uusien kasvien esikasvatuksen voi aloittaa vaikka uudenvuoden yönä. Ekstravalo ei ole paha ihmisellekään.

Oranssihehkuisia lamppuja kutsutaan ammattipiireissä hamppulampuiksi tai natikoiksi. Tämän kuulin pienen kylämme postilaatikolla, siellä tiedettiin meikäläisen siirtyneen hampunkasvattajien sankkaan joukkoon. ”Ne lamput loimottaa järven toiselle puolelle asti.” Koska asun ikävähkössä kylässä ja ihmisten huvit ovat suhteellisen vähissä, niin tietysti nyökyttelin. Kyllä, kyllä, ne ovat hamppulamppuja, mitä sitä kieltämään. Kylähulluna on mukava olla.

Ei mennyt montakaan päivää, kun pihaani ajoi poliisiauto. Sataa tihuutti, oli totta kai puutarhassa kontallani ja parhaimmissa kamppeissani eli vieraan valtion armeijan ylijäämävehkeissä. Kaivelin neidonruusujuurakoita, joita Sirpa oli tulossa hakemaan. Arvelin poliisien etsivän jotain karannutta hirvikoiraa, dementikkoa tai sienestäjää. Autan virkavaltaa aina mielelläni. Sitä paitsi sain viime kesänä eräältä poliisilta aidon poliisipinssin. Niitä ei anneta ihan kaikille: esimerkiksi liikennesääntöjä noudattaneet nuoret mopoilijat voivat saada pinssin. (Poliisipinssi keikkuu kukkamekkoni rintamuksessa, kun puutarhassani on vieraita.)

Alueella oli kuulemma liikkunut rattijuoppo, siitä oli tehty ilmoitus. Kerroin, etten ollut nähnyt hirvikoiran ajelevan humalassa dementikon yli enkä oikein muutakaan merkittävää, puuhailen lähinnä kasvien kanssa. Tie on ollut hiljaisempi kuin Helismaan kylätiellä. Sitten se tapahtui. Poliisien katseet pysähtyivät orangerian hamppulamppuihin. Ilahduin valtavasti. Nyt tiedän, mitä Junnu Vaunion iskelmässä mainittu kielikuva katsovat kuin yököt aurinkoon tarkoittaa.

Olin tietysti varma, että poliisisedät halusivat nähdä kamelian sekä lehtikaktukset, joissa on yhteensä satoja nuppuja. Että oikeastaan he olivat liikkeellä lamppujen takia, rattijuoppo oli pelkkä tekosyy.

Niin otin toista poliisisetää kädestä ja se toinenkin lähti mukaan viherhuoneeseen. Toinen vaikutti ensin innostuneelta, mutta päästyämme sen suurimman kamelian luokse hänen intonsa lopahti. Se on kyllä erikoista. Hampunkasvattajia löytyy nyt joka pitäjästä, mutta hienot, kaksiväriset, kerrotut kameliat ovat harvemmassa. Esittelin myös kirjavalehtisen verenpisaran, joka yhä vain jaksaa kukkia. En ehtinyt päästä edes kunnolla vauhtiin, kun auto oli lähtenyt. Ilmassa leijui hienoinen pettymys, sellainen kuin pari päivää kukkinut raatokukka saattaa tuottaa.

Pettynyt olen minä myös siltä osin, että kylän postilaatikko on säästöjen nimissä kuskattu pois. Mutta kun silmäilen viherhuoneen kukkasia, ei lähestyvä pimein vuodenaika tunnu missään. Sellaisina mustina päivinä voi vaikka tanssia kukkamekossa, vaan ei siihen taida tänäkään syksynä jäädä aikaa.

Agatha Christien pyykkinarut
17.10.11

1860-luvun ruohonleikkuria vedettiin hevosella, ja hevosen kalossit olivat tarpeen. Estetiikan Instituutti ei kaipaa vanhoja aikoja, mutta puhuu niistä mielellään.

Kauneus on yksinkertainen asia: otetaan vain rumat osat pois. Näin nerokkaita ajatuksia löytyy Kauneuden Estetiikan ohjeista. Se laittaa vielä paremmaksi kuin fengshui. Nyt ollaan tekemisissä todellisten voimien kanssa.

Viime viikolla kirjoitin fengshuista. Heti sen jälkeen minuun otti yhteyttä Estetiikan Instituutti. He pyysivät tai vaativat, että edesauttaisin heidän missiotaan Suomessa.

Jos omistaa kantosiipialuksen kokoisen grillin kuudella polttimolla ja Hello Kitty -essun, saa Estetiikan Instituutilta sapiskaa. Grilliruokaa vieroksuva kasvissyöjä ei ärsytä kyseistä tahoa. Pitkä miinus tulisi pyykinkuivaustelineestä ja matontamppaushärvelistä, ne ymmärsin lahjoittaa pois jo viime vuosituhannella. Oletteko muuten koskaan nähnyt puutarhaunelmaa, jossa nämä kaksi asiaa olisivat paraatipaikalla? Voisitteko kuvitella, että Agatha Christien paratiisissa roikkuisivat oranssit pyykkinarut? En minäkään. Vaikka jossain hänenkin puseronsa on kuivattu, esimerkiksi joen toisella puolella. Vaatteet on kuljetettu laivalla häveliäästi pimeän turvin vastarannalle.

Estetiikan Instituutissa ihmetellään myös, miksi arvokkaan oloisen kuunliljan lehdet lätsähtävät heti ensimmäisten kylmien öiden myötä. Niistä ei ole talventörröttäjiksi, paitsi jos jättää siemeniä tekevät kukkavarret pystyyn. Kuunlilja menettää ryhtinsä, mutta suotakoon sille se. Keltaiset tai läpikuultavat lehdet on pakko kaapia pensaan alle piiloon tai kiikutettava kompostiin. Esteettisenä elämyksenä runolliset kuunliljat lehdet muistuttavat pakkassyön jäljiltä lehmän läjää. Helvi Hämäläinen kirjoitti kyllä kuunliljoista, mutta jätti tämän lehmän läjä –jutun mainitsematta.


Lehtien haravoimisen vimma on joillakin kanssavihertumpuilla aivan suunnaton. Osa hakee lehdet suoraan puusta, he kun eivät malta odottaa tuulen repivän ne irti. Minulta puuttuu lehtiroskia kammoksuvan pihanomistajan geeni sekä tietysti nurmikko, joka on monelle ylpeyden aihe. Saatan katsoa naapureitani silmiin, vaikka nurmikkoa ei ole edes kynnysmaton vertaa enkä meinaa saada etuovea lehtien takia auki. Naapurit asuvat kaukana, ja aina voin käyttää takaovea tai tiukan paikan tullen hypeksiä ikkunasta. Nurmikon puutteessa, lehdet pitäisi kai nyppiä kukkapenkeistä pinseteillä. Lehtipuhaltimen hankin siinä samassa mielenhäiriössä, kun rakennutan kanalan tilalle marmorisen kyyhkyslakan. Kevääseen mennessä lehdet maatuvat. Estetiikan Instituutti ei varsinaisesti ota kantaa, pitäisikö jokainen lehti kaapia pihalta talteen. Siellä odotellaan kai kaunista lumipeitettä, niin lehtiasian voi unohtaa.

Entä lintujen aiheuttama siivo? Joku on kuulemma saanut sakot lintujen ruokinnasta. Hiukan epäreilua. Mikset kukaan saa sakkoja siitä, että voi heittää esimerkiksi tupakan tumpin tai hylkäämänsä foliohatun mihin tahansa? Kuka sanoo, mikä roskaaminen on kauniimpaa kuin se toinen roskaaminen?

Minulla oli sukulainen, jonka suurimpia pelkoja olivat ikkunoihin kakkaavat linnut. Hän ei ollut puutarhaihminen, hän ei koskaan ehtinyt siivoamisiltaan ulkoilmaan. Hän sutkutti ikkunoitaan henkihieveriin. Miksi? Koska puhtaasta lasista erottaa uuden lian nopeammin kuin likaisesta ikkunasta. Nerokasta, vai mitä? Siinä oli vallan ensiluokkainen esteetikko. Hänen viimeiset sanansa olivat traagiset: Mihin suuntaan ensiavun ikkunat aukeavat? Jos saan sakot lintujen ruokinnasta, niin palautan passini ja muutan kauas. Ikkunoita en pese sielläkään.

 

Suopeassa Estetiikan Instituutissa sytytetään valot. Ne eivät ole mitään sinisiä valomakkaroita eivätkä lamput välky haitarimusiikin tahdissa. Tarvitaan elävää tulta, ja jouluun on noin yhdeksän kynttilää. Nimittäin jos yksi kynttilä kestää viisi päivää niin kuin paketissa luvataan. Ja siitä on sitten enää kaksi kynttilää loppiaiseen, ja silloin on kylvöpuuhat melkein alkamaisillaan. Ja valon valta alkanut.

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 16.11.2018
Julkaistu: 09.11.2018
Julkaistu: 04.11.2018
Julkaistu: 19.10.2018
Julkaistu: 30.09.2018
Julkaistu: 31.08.2018
Julkaistu: 16.08.2018
Julkaistu: 01.08.2018
Julkaistu: 25.07.2018
Julkaistu: 08.07.2018

OTA YHTEYTTÄ

paljonko on 2 plus 2

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

VAPAASTI VERSOO TAAS

  ARVOISAT LUKIJAT! 

 

                     

 

 

 

 

 

Tilaa Kukkanuottasilla pukinkonttiin.

Hinta 22 e (+ postikulut) 

Saat messevän siemenyllärin mukaan. (5 erilaista.)

Huom! Postin Helposti-palvelu tarvitsee myös puhelinnumerosi.

 

 

 

  


 

  

 

 

Kukkasuutarin sielu -kirjaa on tilattavissa myös.

Ota yhteyttä -lomakkeella 

18 € (+ postitus).

(Tai mistä tahansa kirjakaupasta, tosin hinta on siellä noin 38 euroa.)

 

Jos tilaat Kukkanuottasilla-kirjan ja Kukkasuutarin sielun, saat 

ne yhteishintaan 37 € (sis. postituksen. Ja mukaan tietysti siemenylläreitä!) Muista liittää mukaan puhelinnumerosi.

 

 

  

              

             

      

    Lujaa laatua taimilavan takaa! 

 

 

      

 

 

 

Kukkasuutari ei voi luomakunnalta kuulemalleen 

kutsumukselle mitään,

eikä sen puolen haluakaan. 

 

 

      

 

 

Hän on sielukas sekoitus arktista vetokoiraa,

sirkustaiteilijaa, uppokeijua,

kellarikemistiä,

kirjoittajaa,

sopimussotilasta

ja kasvikuiskaajaa. 

 

 

 

 

                                   Sesonki on aina päällä.

                                     Sitä saa, mikä itää. 




PUHDASTA ASIAA PUKINKONTTIIN!

Jouluksi on tarjolla viiden saippuan satsi (manteli, suola, kehäkukka, laventeli, naturel)

hintaan 25 €. (+ postikulut)

(ks. tilauslomake) 





 

 

* * *

 

ILMOITUS JOULUMYYJÄISISTÄ

Saippuaa ja kirjoja Mikkelin Naisten messuilla 24.11. klo 10.00-14.00.

(Etelä-Savon ammattiopisto, Otavankatu 4


* * *


LUENTO VIHERLANDIASSA 25.11. (Jyväskylä)

alkaen klo 13.00.

- Vyöhykettä venyttämässä eli kouhotuksia Kanadasta (kuvavetoisia tarinoita)

Tarjolla uutta kirjaa (kahtakin) signeerauksella ja siemenylläreitä.

 

 

 


  

© Copyright 2011-2018 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas