Potilasasiamies avautuu
16.08.18

POTILASASIAMIES AVAUTUU

 

 

Kuivuutta ei pääse pakoon missään sotepiirissä. Ihmiset, eläimet ja kasvit nääntyvät. On ollut niin kuivaa, että lehtikomposteja on pitänyt kastella ihan erikseen. Ne ovat rutikuivia, sillä sadetta ei ole koko kesänä juuri lainkaan. Keväällä haravoituja lehtiä oli vielä säkitettynä muutama erä, ja heittelin niitä kompostiin puoliksi höyryävän hevosenlannan sekaan. Tämä arvokas sekoitus pääsee sitten ensi keväänä kasvimaalle.

 

Yhdestä lehtisäkistä pomppasi sitten jotain muutakin kuin haravointijätteitä: päästäinen! Voi, mikä pelästynyt pieni raukka se olikaan. Otus ei ollut erityisen virkku, enkä uskonut sen menehtyneen järkytyksen jälkeiseen sydänhalvaukseen enkä siihen, että pääsi päivänvaloon. Nostin erakkona viihtyvän eläimen kämmenelle, nämä eläimet ovat nimittäin todellisia oman polun kulkijoita. (Kuvitelkaa, että asutte erakkona kompostissa?) Raukka oli hirmuisen laiha ja pieni, painoi tuskin viittä grammaa. Päästäisen pitäisi syödä päivittäin oma painonsa, mutta otus ei vaikuttanut yltävän enää sellaisiin suorituksiin. En ole ihan varma, oliko kyse korpi- vain idänpäästäisestä, en osaa ehkä erottaa niitä toisistaan.

 

Päästäisen nokka vapisi eli kyllä se oli elossa. Sen härkäpavun kokoinen rintakehä nousi ja laski, lyöhän sydän lyö noin 16 kertaa sekunnissa. Nämä tyypit elävät täysillä, ja ne ovat vanhuksia jo 1,5 vuoden iässä. Naaraan kiima-aika kestää muutamia tunteja, huh, kyllä on vipinää. Mutta tämän päästäisen päälaella oli jotain outoa: iso pallukka. En heti tajunnut, että se oli punkki. Mittasuhteiltaan tuo saaliinsa kimpussa viihtyvä verenimijä vastaisi varmaan jotain samaa kuin että ihmisen päälaella olisi greippi. Ei siis mikään pieni juttu.

 

Voi päästäisparkaa. Sen pikkiriikkiset silmät pysyivät kiinni. Oliko sillä tuskia, ehkä mahdollisesti ankaria nivelvaivoja? Entä iskeekö puutiaisaivokuume näin pieniin eläimiin, aivothan niillä toki on, vaikka toki pienet. Punkki oli niin tiukasti kiinni punkissa, ettei ollut mitään mahdollisuutta irrottaa sitä. Lisäksi päästäisen nahka on todella ohut, suorastaan silkkinen.

 

Toin päästäisen terassille ja yritin antaa sille vettä pipetillä. Pipetin kärki oli aivan liian suuri! Olen kirjoittanut aika monia eläintarinoita (lapsille), ja erityisen suuresti ovat ihastuttaneet pienet jyrsijät, siilit ja sitten tietysti lumikko. Kymmenisen vuotta sitten pelastin lumikon kissan suusta ja elvytin henkitoreisen pienen kaverin jäätelörasiassa, jossa se oli toipilaana viikon. Voi, miten heikko se oli, aivan rääpäle ja kissan retuuttama. Kerrankin tunsin itseni tärkeäksi. Tein kananmunankeltuaisesta, kastemadoista, mustikoista ja vehnänjyvistä voimaruokaa, ja hoidin selän haavaa. (Tuollaista ruokaa voi muuten syödä ihminenkin!) Pian se oli tolpillaan ja saatoin palauttaa sen kivikkoon ja rotkoon, josta kissa oli kaiketi sen raahannut terassille. Kissa ei päässyt ulos vähään aikaan.

 

Päästäinen ei ollut pelastettavissa. En kuitenkaan soittanut paikalliselle eläinklinikalle, vaikka mieli teki. Hellästi palautin potilaan kompostiin, ainakin sillä on nyt lämmintä. Jos se on ollut ties kuinka kauan lehtien seassa jätesäkissä, ei järkytys kompostiin joutumisesta ehkä muuta sen urasuunnitelmia. Ehkä tämä koiras ei ole se päästäisrakastaja, joka kiihkon sumentama puree naaraan niskan verille! Sellainen tapa niillä nimittäin on kaikissa sotepiireissä, myös kompostiin ulottuvissa paikoissa.

 

Puuta puhuttelemassa
15.09.16

Puut kommunkoivat.
Vaikka harakat söis.

 

Puuta puhuttelemassa 

Kyllä me tämä jo tiedettiin: puut tuntevat ja kommunikoivat. Puiden salattu elämä (Das geheime Leben der Bäume) on kirjahitti kestoaiheesta. Runoilijat ovat kyllä kirjoittaneet puista nämä samat asiat jo, siis niin kuin metaforien kautta. Nyt sakasalainen metsänhoitaja ja kirjailija Peter Wohlleben heittää tiedettä kehiin. (Saksalainen metsänhoitaja kuulostaa muuten Veikko Huovisen tarinasta karanneelta henkilöltä.) Kun Suomessa on runkopuuta kain noin 2,2 miljardia kuutiometriä, pitäisi tämän kirjan aihepiirin koskettaa – ja on koskettanutkin. Teos on myydyimpien tietokirjojen joukossa, ja kirjakaupat kiittelevät. Puutarhasta on saa hellittää, kun on kirjojen arvoista asiaa!  

Mutta puutarhassa piti huiskia muutama päivä. Kana-adoptio sujui hyvin eli kesäpihan viimeisetkin asukit vilkuttavat portilta. Hei hei. Harakat vaikuttivat voitonvarmoilta: vihdoin tuosta aivottomasta lellipentuparvesta päästiin! Harakat ja kanat eivät tule toimeen keskenään, se on nähty. Tunnustan hävittäneeni pari harakanpesää. Harakoiden suurta hupia on kokoontua nauramaan kanoille, jotka luulevat samaa narunpätkää madoksi, toistamiseen. En tiedä, millä harakat huvittelevat loppuvuoden. Ehkä jätän radion auki. Puut rupattelevat omiaan siellä taustalla, ja minusta se on ollut tähänkin asti aivan normaali tilanne. 

Kasvihuone on tyhjennetty ja tehty karkea siivous. Tomaatteja tuli kasapäin, osa on pakastettava soseena. Muutama uusi kesäkurpitsalajike oli kokeilussa, kaikki eivät ehtineet tehdä hedelmää. Kylmä alkukesä oli niille huono startti. Keräilin siemeniä ja otin työkalut talteen, siirtelin ruukut liiterin perukoille. Vien naapuriin munakorin. Kukkasipuleita istutin, tappioista huolimatta. Niitä katoaa myyrien, kelien, auringonpilkkujen tai vääränväristen saappaiden vuoksi, joskus jopa 80%. 

Rikkaruohot pääsevät valtaamaan syksypuolella pihan, etenkin jos lauha jatkuu vuoden loppuun. Tämä on ollut uutta viime talvina, että esimerkiksi juolavehnä moninkertaistuu niin sanotun talven aikana. Suurpiirteinen kitkeminen eli suoraan sanottuna laiskuus kostautuu. Sitä luulee, että voi harppoa pois rikkaruohokohdat vähän niin kuin ne kirjan huonot sivut. Mutta puutarhan editoiminen on raakaa puuhaa, ja tänä kesänä lipsuin enemmän kuin aikaisemmin. Ehkä sateella oli osuutta asiaan, tuli luetuksi. 

Sateiden myötä iski myös laiskuus, ja Annoin elämänlangan nujertaa yhden pienen alueen. Pressutin sen, pääsen helpolla. Jos kyseinen kasvi olisi kudzu, niin se tekisin vuodessa noin 180 kiloisen juurakon. Tuo kauhea köynnös on valloittanut tapakon takana jo 24 osavaltiota ja kun puhutaan kasvi-invaasiosta, niin tämä yksilö lienee se hurjin. Kun joissakin animaatioissa tappajakasvit tulevat ja valtaavat tontin, niin esikuvana on todennäköisesti juuri kudzu ja sen tarina. Siitä kirjoitan muutaman jutun talven mittaan.

Niin, palataan elämänlankaan, tuohon harmittomaan mutta niin viitseliääseen riesaan. Kyllä se osittain ujertuu, kun ei saa valoa eikä mitään muutakaan pariin vuoteen tarjolla. Kukaan ei valvo sen oikeuksia, sillä elämänlanka-asiamies meiltä vielä puuttuu. Jos puilla on salainen elämä, niin kyllä myös kasveilla on, se tiedetään entuudestaan. Nyt joku ihmettelee, että miksi en myrkytä elämänlankaa. En halua sotkeutua siihen juttuun, vaikka pääsisin kenties helpommalla. Ja koska haluan pysyä hyvällä tuulella, en jaksa enkä osaakaan pitää myrkkysaarnaa. 

Ja siksi palaan puihin. Ne eivät varjosta kaveriaan, ja jeesaavat toisiaan. Ne kommunikoivat ja kertovat toisilleen, koska on aika pudottaa lehdet. Tuli siis sekin päivä eteen, että opettaja voi sanoa oppilailleen: puutkaan eivät tylytä kavereitaan. Se, mikä oli ennen saduissa ja runoissa, on nyt tietokirjassa. Nyt tarvitaan enää puu-ihminen -sanakirja, niin saadaan haastatteluja, kokonaisia reportaaseja. "Miten päädyitte olemaan puu?" ja "Onko puutarha parempi paikka kuin metsä?" ja sitä rataa.

 

Jos puutarhat hiukan vaikenevat, niin puut ovat äänessä. 

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 16.11.2018
Julkaistu: 09.11.2018
Julkaistu: 04.11.2018
Julkaistu: 19.10.2018
Julkaistu: 30.09.2018
Julkaistu: 31.08.2018
Julkaistu: 16.08.2018
Julkaistu: 01.08.2018
Julkaistu: 25.07.2018
Julkaistu: 08.07.2018

OTA YHTEYTTÄ

paljonko on 2 kertaa 3

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

VAPAASTI VERSOO TAAS

  ARVOISAT LUKIJAT! 

 

                     

 

 

 

 

 

Tilaa Kukkanuottasilla pukinkonttiin.

Hinta 22 e (+ postikulut) 

Saat messevän siemenyllärin mukaan. (5 erilaista.)

Huom! Postin Helposti-palvelu tarvitsee myös puhelinnumerosi.

 

 

 

  


 

  

 

 

Kukkasuutarin sielu -kirjaa on tilattavissa myös.

Ota yhteyttä -lomakkeella 

18 € (+ postitus).

(Tai mistä tahansa kirjakaupasta, tosin hinta on siellä noin 38 euroa.)

 

Jos tilaat Kukkanuottasilla-kirjan ja Kukkasuutarin sielun, saat 

ne yhteishintaan 37 € (sis. postituksen. Ja mukaan tietysti siemenylläreitä!) Muista liittää mukaan puhelinnumerosi.

 

 

  

              

             

      

    Lujaa laatua taimilavan takaa! 

 

 

      

 

 

 

Kukkasuutari ei voi luomakunnalta kuulemalleen 

kutsumukselle mitään,

eikä sen puolen haluakaan. 

 

 

      

 

 

Hän on sielukas sekoitus arktista vetokoiraa,

sirkustaiteilijaa, uppokeijua,

kellarikemistiä,

kirjoittajaa,

sopimussotilasta

ja kasvikuiskaajaa. 

 

 

 

 

                                   Sesonki on aina päällä.

                                     Sitä saa, mikä itää. 




PUHDASTA ASIAA PUKINKONTTIIN!

Jouluksi on tarjolla viiden saippuan satsi (manteli, suola, kehäkukka, laventeli, naturel)

hintaan 25 €. (+ postikulut)

(ks. tilauslomake) 





 

 

* * *

 

ILMOITUS JOULUMYYJÄISISTÄ

Saippuaa ja kirjoja Mikkelin Naisten messuilla 24.11. klo 10.00-14.00.

(Etelä-Savon ammattiopisto, Otavankatu 4


* * *


LUENTO VIHERLANDIASSA 25.11. (Jyväskylä)

alkaen klo 13.00.

- Vyöhykettä venyttämässä eli kouhotuksia Kanadasta (kuvavetoisia tarinoita)

Tarjolla uutta kirjaa (kahtakin) signeerauksella ja siemenylläreitä.

 

 

 


  

© Copyright 2011-2018 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas