Primulakaiho
12.09.12

Tommolan tilan näytetarha tai siis vain yksi osa laajasta alueesta. Keltainen jättiläinen on muuten ukontulikukka.
Ruostekukka on vaatelias kasvatettava. Mutta jos sen kanssa onnistuu, niin lopputulos on sitten kaiken hermoilun ja vaivan arvoinen!

PRIMULAKAIHO JA MUITA TAUTEJA

Vihertumppu koki klassisen yllätyksen vetäessään työhanskoja käteensä. Toisen käden hanskassa oli pari ampiaista ja ne molemmat häikäleet pistivät. Syyskuun äkkilämmin päivä toi tontille tulvahti jostain suuret määrät ampiaisia. Eivät ne kai kokoonnu parveksi ja lennä etelään, mutta laajahko pilvi niitä pihassa pörräili.

Kun on vakavasti loukkaantunut ja työkäsi on turvonnut kastelukannunkokoiseksi, niin pihatöistä on vähän taukoa. Onneksi voi aina piipahtaa toisen vihertumppuystävän luona tai vierailla taimitarhalla, usein nämä ovat yksi ja sama asia. Pienet retket luovat lohtua ja turvaa syksyn viimoja vastaan. Niinpä hyppäsin autoon ja ajoin Leivonmäelle Tommolan tilalle. Kyseisen tarhan perennavalikoima saa hyrisemään tuntikausien ajan, ja pitkistä, hyvinhoidetuista näytetarhoista poikii idea jos toinenkin. Värien ja muotojen suhteen on olemassa loputtomat määrät vaihtoehtoja. Tarhalta voi sitten bongata yksittäisiä kasveja, jotka ottavat ihmisen puhutteluun juuri sillä sopivalla hetkellä. Esimerkiksi valtaisa ruostekukka on nähtävyys – miten ihmeessä sen saisi selviämään omassa puutarhassaan edes yhden talven yli? Kylmänarka sipuli pitäisi talvettaa kellarissa, ja silmiähiplaavaan kasvu- ja kukkimisvauhtiin ei ruostekukka pääse moneen vuoteen. Onneksi kukkaa voi käydä ihailemassa muualla. Tommolasta tarttui mukaan mm. lumiesikko ja vuoriruusu.

Kipeä käpälä antoi hyvän tekosyny lorvia vielä toisen päivän. Ja sitten iski lumiesikon innoittamana toinen vitsaus: primulavouhka. Tommolassa se jo antoi oireita ja yltyi vain, kun kävin yhden mukavan puutarhahihhulisakin kanssa Hirvensalmen taimistolla. Anssi Krannilan juttuja kuuntelisi tuntitolkulla, herra Omena saa aina hyvälle tuulelle. (Asiaa tulee sen hyvän mielen lisäksi.) Löysin taimistolta kirjavalehtisen ruusuleimun lisäksi muutamia esikoita. Noin kiinankaalin kerän kokoinen sininen palloesikko oli hankittava jo sen vuoksi, etten ole ikipäivinä nähnyt niin valtaisaa esikontainta. Iltaa myöten primulavouhka äityi pahanlaiseksi primulakaihoksi ja tässä sitä odotellaan ensilumia, että hiukan tasoittuisi meno. Puutarhatyöt saisivat kyllä jatkua vielä vähintään pari kuukautta, esikoita ei enää paljon pääse haalimaan. (Kaihon vallassa tilasin Särkältä P. palmatan ja P. sikkimensin.)

Mistä primulavouhka on peräisin? Jos on joskus kevätaikaan päässyt ihastelemaan Kew´n rhodo- ja esikkonäkymiä, niin sairastumisriskit ovat suht suuret. Primulavouhka (primula moderata) ei ole vihertumppujen keskuudessa kovin harvinainen diagnoosi. Sen hoitamiseen menee lievemmissäkin tapauksissa useampia vuosia eikä yleensä syyskuisin iskevää taudin akuuttia vaihetta eli primulakaihoa voi hoitaa muuten kuin hankkimalla ko. kasveja lisää. Siemenetkin käyvät.

Niinpä loppusyksy on pyhitetty rosarion lisäksi alppiruusu- ja esikkopitoiselle Kissalaaksolle, joka on hyvässä vaiheessa. Kyseinen paikka alkoi syntyä Kadonneiden Kissojen Muistopatsaan ympärille. Löysimme nimittäin maata kaivaessamme luonnon muovaaman obeliskin, ja se vaati ympärilleen Kissalaakson. Kun aikoinani opettelin kuuntelemaan kiviä ja ryhdyin puhumaan niiden kanssa, niin tällaisia yllätyksiä on siitä lähtien piisannut. Kasveille puhuminenhan on helppoa, mutta kivien suhteen menetellään niin että niitä lähinnä kuunnellaan. Esimerkiksi siirtolohkareilla on juurevia juttuja. Se kertoi, että obeliski on Kadonneiden Kissojen muistokivi. 

Jahka ampiaisten vaurioittama istutuskäsi paranee eli mahtuu työhanskaan, on edessä myös kevätsipuleiden istutusurakkaa. Sipuleita on nyt pari laatikollista, lisää on tilattu! Tulppanien, laukkojen, narsissien ja muiden istutettavien kanssa on pakko säätää päänsä odottamaan jo ensi kevättä. Harmi muuten, etteivät läheskään kaikki brittikaupat toimita aarteitaan saarivaltakunnan rajojen ulkopuolelle. Ja tämä on ensimmäinen syyskuu moneen vuoteen, kun en lähde hakemaan sipuleita itse. Ja jos sillä reissulla iskee primulavouhka tai -kaiho, niin osaan onneksi jo hoitaa sitä varmoin ottein.

Tautivuoteelta vielä tällainen asia: Parhaat päiväni pihalla -kirjaa vinkkaan lukijoille vielä. Se jos mikä torjuu syksyn pimeyttä ja loihtii iloa puutarhurin pirttiin. Tilaa lomakkeen kautta, hinta 10 € plus postikulut (3 €). Lähetyksen mukana tulee myös yllärisiemeniä. 

Primulakaihoa hoidetaan tietysti istuttamalla lisää primuloita tai tilaamalla siemeniä. Kun maa jäätyy, ei auta muu kuin esikkokuvien katselu ja puutarhakirjallisuus.
Ensi keväänä eivät palloesikot (Primula denticulata) jää yhteen tai kahteen pallukkaan. On violettia, sinistä ja valkoista primulaa vaikka myyrät söis.

Ekstravaloa
27.10.11

Viherhuoneessa ei ole tietoakaan syksyn harmaudesta. Lehtikaktukset kukkivat, ja kamelioiden nuput paisuvat.

Ne hehkuvat kauas. Ne näkyvät lentokoneesta tai ainakin helikopterista. Ne saattavat johtaa jopa väärinkäsityksiin. Suurpainenatriumlamput houkuttelevat paikalle yllätysvieraita, enkä nyt tarkoita yökkösiä.

Hampunkasvattajia kuuluu olevan kohta joka kaupungissa ja kylässä. Näppärät viljelijät ovat väsänneet pieniä kasvihuoneita kerrostaloihin ja osoittaneet kyseenlaista asiantuntemusta. Maaseudulla, vaikkapa autioksi jääneessä navetassa, mahtuu sitten rehottamaan jo hyvänlainen hamppuviljelmä.

Erään tuttavan kautta sain kasvilamput viherhuoneeseen. Hänellä oli pari ylimääräistä lamppua, ja juuri sellaisia olin kaavaillut hankkivani. Lamput ovat loistavia, ja nyt sanalla on kaksi merkitystä. Yltiöharmaina päivänä ne reipastuttavat kamelioita kukkimaan jouluksi, ja uusien kasvien esikasvatuksen voi aloittaa vaikka uudenvuoden yönä. Ekstravalo ei ole paha ihmisellekään.

Oranssihehkuisia lamppuja kutsutaan ammattipiireissä hamppulampuiksi tai natikoiksi. Tämän kuulin pienen kylämme postilaatikolla, siellä tiedettiin meikäläisen siirtyneen hampunkasvattajien sankkaan joukkoon. ”Ne lamput loimottaa järven toiselle puolelle asti.” Koska asun ikävähkössä kylässä ja ihmisten huvit ovat suhteellisen vähissä, niin tietysti nyökyttelin. Kyllä, kyllä, ne ovat hamppulamppuja, mitä sitä kieltämään. Kylähulluna on mukava olla.

Ei mennyt montakaan päivää, kun pihaani ajoi poliisiauto. Sataa tihuutti, oli totta kai puutarhassa kontallani ja parhaimmissa kamppeissani eli vieraan valtion armeijan ylijäämävehkeissä. Kaivelin neidonruusujuurakoita, joita Sirpa oli tulossa hakemaan. Arvelin poliisien etsivän jotain karannutta hirvikoiraa, dementikkoa tai sienestäjää. Autan virkavaltaa aina mielelläni. Sitä paitsi sain viime kesänä eräältä poliisilta aidon poliisipinssin. Niitä ei anneta ihan kaikille: esimerkiksi liikennesääntöjä noudattaneet nuoret mopoilijat voivat saada pinssin. (Poliisipinssi keikkuu kukkamekkoni rintamuksessa, kun puutarhassani on vieraita.)

Alueella oli kuulemma liikkunut rattijuoppo, siitä oli tehty ilmoitus. Kerroin, etten ollut nähnyt hirvikoiran ajelevan humalassa dementikon yli enkä oikein muutakaan merkittävää, puuhailen lähinnä kasvien kanssa. Tie on ollut hiljaisempi kuin Helismaan kylätiellä. Sitten se tapahtui. Poliisien katseet pysähtyivät orangerian hamppulamppuihin. Ilahduin valtavasti. Nyt tiedän, mitä Junnu Vaunion iskelmässä mainittu kielikuva katsovat kuin yököt aurinkoon tarkoittaa.

Olin tietysti varma, että poliisisedät halusivat nähdä kamelian sekä lehtikaktukset, joissa on yhteensä satoja nuppuja. Että oikeastaan he olivat liikkeellä lamppujen takia, rattijuoppo oli pelkkä tekosyy.

Niin otin toista poliisisetää kädestä ja se toinenkin lähti mukaan viherhuoneeseen. Toinen vaikutti ensin innostuneelta, mutta päästyämme sen suurimman kamelian luokse hänen intonsa lopahti. Se on kyllä erikoista. Hampunkasvattajia löytyy nyt joka pitäjästä, mutta hienot, kaksiväriset, kerrotut kameliat ovat harvemmassa. Esittelin myös kirjavalehtisen verenpisaran, joka yhä vain jaksaa kukkia. En ehtinyt päästä edes kunnolla vauhtiin, kun auto oli lähtenyt. Ilmassa leijui hienoinen pettymys, sellainen kuin pari päivää kukkinut raatokukka saattaa tuottaa.

Pettynyt olen minä myös siltä osin, että kylän postilaatikko on säästöjen nimissä kuskattu pois. Mutta kun silmäilen viherhuoneen kukkasia, ei lähestyvä pimein vuodenaika tunnu missään. Sellaisina mustina päivinä voi vaikka tanssia kukkamekossa, vaan ei siihen taida tänäkään syksynä jäädä aikaa.

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 05.07.2017
Julkaistu: 27.06.2017
Julkaistu: 09.05.2017
Julkaistu: 21.04.2017
Julkaistu: 16.03.2017
Julkaistu: 27.02.2017
Julkaistu: 08.02.2017
Julkaistu: 18.01.2017
Julkaistu: 23.12.2016
Julkaistu: 04.12.2016

OTA YHTEYTTÄ

minkä värinen on aurinko

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

PARHAAT PÄIVÄT PIHALLA

 

            

 

 



                  


  

 

Kukkasuutarin sielu -kirja tilattavissa:

parafraasi@gmail.com --> klikkaa ja tilaa etusivun Ota yhteyttä -lomakkeella 

19,90 € (+ postitus).

Mukana siemenylläri (5 erilaista satsia)

(Kirja on toki tilattavissa mistä tahansa kirjakaupasta,

mutta ilman siemeniä ja hintaan 31.90)


 

 


              

             

      

    Lujaa laatua taimilavan takaa! 

 

 

      

 

 

 

Kukkasuutari ei voi luomakunnalta kuulemalleen 

kutsumukselle mitään,

eikä sen puolen haluakaan. 

 

 

      

 

 

Kukkasuutari on sielukas sekoitus arktista vetokoiraa,

sirkustaiteilijaa, uppokeijua,

kellarikemistiä,

kirjoittajaa,

sopimussotilasta

ja kasvikuiskaajaa. 

 

 

 

 

                                   Sesonki on aina päällä.

                                     Sitä saa, mikä itää. 

  

© Copyright 2011-2017 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas