Messukasukka valmiina
04.04.11

Tuhkan ripotteleminen edistää lumen sulamista ja kalkitsee kasveja. Tumman ihmeaineen ansiosta alppirinteen kevät edistyy muutaman päivän.

Sisäinen ajastin tekee kärsimättömäksi, nimittäin muina vuosina on tähän aikaan päässyt jo pihapuuhiin. Nyt ei hankien vuoksi pääse edes marjapensaiden luokse. Onneksi voi ensi viikonvaihteessa antaa ja saada vertaistukea: Eijat, Liisa, Minna, Tittamari, Timo, Anne, Jaana ja kaikki muut - tavataan messuilla!

Yritän kontata, kauhoa ja kieriskellä marjapensaiden luokse, mutta lunta on liikaa. Joka vuosi tähän aikaan pensaat on jo tarkastettu ja leikattu, nyt ollaan myöhässä. Myös kasvihuone on vielä lumen saartama, ei ole asiaa sinnekään. Huhtikuun alussa on ulkotöihin päässyt joka vuosi täydellä rähinällä. Nyt ei voi edes risuja hakettaa, kun silppuri on säilössä metrisen hangen tuolla puolen.

Jos ulkotöihin ei ensi viikolla pääse, minut saa kieritellä johonkin hoitolaitokseen ja pujottaa lepositeisiin. Toimiston luukulle pitäisi pikimmiten saada lappu: Palaamme lokakuussa. Ja tuuri käy, niin saa soheltaa ulkotöissä jopa marraskuuhun asti. Askareita riittää, kunnes maa jäätyy. Vuosi vuodelta sisätöissä ei tunnu olevan sitäkään vähää järkeä, mitä niistä oli joskus hakevinaan.

Jos ei mullan sotkeminen ja kylvöksien tarkkailu sisätiloissa riitä täyttämään päivän touhuosuutta, voi kokeilla tuhkan ripotellua. Tuhkan ripottelu jouduttaa hankien hupenemista muutamalla päivällä, aurinko kun tarttuu tummalle alueelle paremmin.  Muutama vuosi sitten tein testin. Lumi hävisi tuhkatulta alueelta viisi päivää aikaisemmin kuin muualta, ja viisi päivää puutarhassa on paljon. Holtittomuuksien kukkula alppirinteineen ja -kasveineen pitää kalkista ja siis myös tuhkasta. (Tuhkasta kirjoitan lisää myöhemmin keväällä, jahka pääsen virallisiin mutta maltillisiin kulotuspuuhiin.)

Tuhka hoitaa kalkituksen luonnonmukaisesti, siis jos palamisjäte on puhdasta. Marjapensaat ja puut saavat tuhkasta aina osansa, alppiruusuille ja happaman maan suosijoille ei tuhkaa pidä kyllä juuri antaa. Rautaa ja magneesiumia kasvit saavat siitä myös, ei paha juttu sekään. Perunamaalle ei tuhkaa kannata hölvätä, sillä perunoista tulee helposti rupisia. Muut kasvimaan kasvit kyllä tuhkasta hyötyvät. Tomaatit pitävät tuhkasta, mutta niille riittää ripaus.

Nerineiden kasvualusta loihditaan kaarnasta, turpeesta, vermikuliitista ja kalkkipitoisesta kivestä. Kaikkia tarvitaan yhtä paljon.

Lumen jäljiltä odotan parin viikon sisällä löytäväni yhtä sun toista. Aina vähintään muutama pari hanskoja ja yhdet aurinkolasit ovat unohtuneet ulos. Tarkoituksella on ulos jätetty peltinen sammakko. Otus vartioi pientä lätäkköä, joka on tehty viime juhannuksena. Lätäkön reunamilta pitäisi pian päästä bongaamaan muun muassa iiriksiä, kuunliljoja, tiareolloja, pari pientä bambua, sekalainen ryhmä nauhuksia sekä puupioni. Jos tuo jälkimmäinen tapaus selviää, niin se antaa aihetta liputuspäivään. Harmi vain, meillä ei ole lipputankoa, kun se jo viime vuosituhannen puolella kaatui puusavottahässäkässä. Puupioni on nimeltään Paeonia ”Wu Long Peng Sheng” (Musta lohikäärme kantaa kukkaa). Se ei ole vielä kukkinut. Jos kyseinen asukas selviää ensimmäisestä talvesta, niin hyvä. Pioni on istutettu tarkkojen ohjeiden mukaisesti ja paksu talvipalttoo on viritetty huolella. Viisi puupionin siementä on ollut yli vuoden itämässä, katsotaan mitä niille käy. Kerran viikossa kurkistan, joko siementen jurotus muuttuisi kasvuksi. Siihen saattaa mennä kolme vuotta.

Myyrien ja jäniksien tekemistä tihutöistä ei ole vielä havaintoja. Muistissa on muutamia peltomyyrien juhlavuosia, esimerkiksi vuosi 2009, kun myyrille maistui jopa köynnösruusun piikikäs varsi. Ne pirulaiset olivat kiivenneet seinää pitkin ja ruokailleet Pohjantähti-ruusun nysäksi. Kun huomasin että pennsylvanianvaahtereroiden pikkutaimet ja jasmikelapsoset oli syöty, innostuin kehittelemään myyräluomunapalmin. "Myyräluomunapalmi" on vain rehvakas työnimi, eikä sillä ole mitään tekemistä militantin napalmin kanssa. Helteiden vuoksi vauhtiin päässyt tieteellinen askare jäi kesken. Sen verran voin paljastaa että jos myyrät ovat syöneet puupionini, niin kyseisille jyrsijöille suunnatun joukkotuhoaseen kehittelytyö saa aivan uuden suunnan. Jos tuleva kesä on sateinen, saanen patentin vetämään. Kiirehtimäättä asioiden edelle totean, että onneksi Nobel-tilaisuudet pidetään lokakuussa. Silloin malttaa jo puutarhasta poistua.

Poistumisista tulikin mieleeni: viherturaajan messukasukka - essu - odottaa jo eteisessä valmiina. Nimittäin puutarhurin vuosi starttaa ensi viikonloppuna messujen myötä. (Okei, jotkut onnekkaat kuten Eija S. ja kumppanit kävivät jo naapurimaan messuilla maaliskuussa.) Samanhenkisten ihmisten lisäksi tarjolla on tietysti kasveja, siemeniä ja uusimpia villityksiä. Sinne on tietysti pakko päästä, vaikkei mitään ostaisikaan. Näkemisiin messuilla!

Nerinejä ei kovin usein Suomessa tapaa. Ensi kesänä on kokeilujen aika.

Hellää koulintaa
28.03.11

Tästä koulitusta taimesta pitäisi sitten joskus kehkeytyä noin 180 senttinen balkaninmalva. Enää puuttuu 175 enttiä.

Otetaan lusikka kauniiseen käteen ja lähdetään koulimaan. Kouliminen saattaa kuulostaa siltä, että nyt on yhdistetty koulutus ja kaulin. Hiukan vain erehtyy: koulijaa kaivataan, kun taimet ovat saavuttaneet sirkkalehtivaiheen. Kaulin on kyllä turhan jämäkkä vempain koulimiseen, sen sijaan pikkulusikka on käyttökelpoinen.

Kouliminen on puutarhurin sisähommista ehkä kaikkein sotkuisinta puuhaa. Multaa riittää: sitä on uusissa ja vanhoissa ruukuissa, pöydällä, lattialla, korvissa ja hiuksissa. Koulittaessa rapa roiskuu, siltä ei voi välttyä. Viimeistään tässä vaiheessa sitä tajuaa, ettei kotona voi vaalia laboratorio-oloja.

Sirkkalehtivaiheen ohittaneet taimet saavat koulinnan jäljiltä oman, isomman kasvutilan. Ne huonosti kasvuun lähteneet hintelät taimet, ne voi sitten ilman huonoa omaatuntoa siirtäiä konpostiastiaan.Taimien koulimisessa voi käyttää monenlaisia välineitä. Toiset ostavat hommaan suunniteltuja koulintavehkeitä, monet vannovat kehittelemiensä vempainten nimiin. Pääasia on, että hento taimi ja sen herkästi särkyvät juuret saadaan irrotettua kasvualustasta niin, ettei mikään eikä mitään mene rikki. Kokeiltuani kaiken maailman koulintavitkuttimia paras työväline löytyi aterinlaatikosta: pitkävartinen jälkiruokalusikka. Vankat pikkutaimet kestävät hellän koulinnan. Hontelot, liian vähän valoa saaneet ruippanataimet eivät kestä minkäänlaista käsittelyä. Lannoittamaton kylvömulta vaihdetaan tässä vaiheessa sellaiseen kasvualustaan, josta kasvi innostuu. Lannoitus aloitetaan varovasti. Jokin kasvi viihtyy turpessa, toinen taas hiekkaperäisessä mullassa.

Hetkinen, kukas hän on? Nimlappu näyttää kadonneen.

Ekologisuutta alleviivaavien puutarhureiden joukossa on niitäkin, jotka kieltäytyvät turpeesta. Esimerkiksi turvepotteihin kylväminen on saanut vastustajia mm. Englannissa. Suomalaisissa puutarhamyymälöissä ei vielä ole nähty turvepropagandaa eikä banderolleja. Oli mielipide turpeesta mikä hyvänsä, on maatuva pieni turveastia kätevä esikasvatusalusta. Maan lämmetessä potin voi istuttaa maahan sellaisenaan. Juuristo ei mene rikki eli kasvin kasvurauha on siltä osin taattu. Maatuvia potteja voi tehdä helposti itsekin. Tarvitaan vain sanomalehtipaperia ja muotti, jonka päälle paperi taitellaan. Purjojen kasvattajat eli purjottavat suosivat paperisia potteja.

Osa kylvöistä paljastuu lumen alta: siellä on piilossa on kymmeniä muovisia karkkirasioita. Tosin vasta muutama terasille jätetty loota on löytynyt. Irtokarkkirasiat ovat kylvöastioiksi aivan ihanteellisia. Sen kun vain puhkoo pohjiin reikiä, niin makeisfirmojen tuottamasta pakkausjätteestä on pitkäkestoista hyötyä. Rasiaan kuuluu aina myös kansi, ei paha asia sekään. Samaa astiaa voi myös käyttää monen monta kertaa. Nämä rasiat ovat mielestäni parasta, mitä makeisteollisuus on kaltaisilleni hörhöille antanut. Tyhjiä rasioita voi kysellä kioskeista, videovuokraamoista ja kaupoista, siis kaikkialta missä irtokarkkeja myydään.

Idätysastiaksi kelpaa kyllä melkein mikä tahansa astia, jonka pohjaan voi tehdä reikiä. (Ylimääräisen veden pitää päästä valumaan pois) Pieniä eriä siemeniä mahtuu jogurttipurkkeihin ja kaikenkirjaviin elintarvikepakkauksiin, joita kauppojen hyllyt notkuvat. Lihateollisuuden käyttämät muoviset pakkaukset toimivat myös. En itse osta saati syö lihaa, vaan ei hätää: Vielä riittää lihansyöjiä, jotka laittavat rasiat talteen kun kauniisti pyytää. Juustolevitteitä on ihan pakko ostaa vain sen vuoksi, että saa lisää loistavia kasvukaukaloita.

Siementen itävyssprosentti voi välillä yllättää. Joskus se jää alle kymmenen ja joskus lähes sata. Viherpeukalon ei pidä ottaa henkilökohtaisesti, jos tarkoituksenmukaisista kasvuoloista huolimatta siemen ei idä. Toisinaan kaupan on siemeneriä, jotka ovat kakkoslaatua. Esimerkiksi viime kesänä moni tuskitteli erään tietyn firman myymää tuoksuherneen hankaluutta, se kun ei meinannut itää lainkaan. Lähes kaikilla se samainen lajike mätäni heti alkuunsa, vaikkei sitä kukaan liikaa kastellut. Sellaista sattuu.

Kylvöshuumassa voi nimikyltti helposti unohtua tai kadota. Mielenrauhaa voi vaalia säilömällä siemenpussit valokuva-albumiin. Pienellä bingolla arvoitukset ratkevat. Kyllä siinä viherturaajaa koetellaan, kun yrittää selvittää tuttavan lähettämien, itämään ehtineiden kasvien sukupuuta. Suodatinpussissa luki: "Padovalaisia puistomysteereitä". Hellää koulintaa nekin kaipaavat.

 

 

Ehkä vilkaisu valokuva-albumeihin auttaa muistamaan. Eikö kyseessä olekin jokin hydrangean sukulainen? Siemenpussit kannattaa säilyttää.
Karkkilaatikoita alkaa paljastua pihalta. Kylmäkäsittelyn vaativat siemenet alkavat pian heräillä tai ainakin niiden pitäisi. Laatikoiden määrästä päätellen Mörönperällä ei juuri muuta syödä kuin irtokarkkeja.

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 16.11.2018
Julkaistu: 09.11.2018
Julkaistu: 04.11.2018
Julkaistu: 19.10.2018
Julkaistu: 30.09.2018
Julkaistu: 31.08.2018
Julkaistu: 16.08.2018
Julkaistu: 01.08.2018
Julkaistu: 25.07.2018
Julkaistu: 08.07.2018

OTA YHTEYTTÄ

paljonko on 2 kertaa 3

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

VAPAASTI VERSOO TAAS

  ARVOISAT LUKIJAT! 

 

                     

 

 

 

 

 

Tilaa Kukkanuottasilla pukinkonttiin.

Hinta 22 e (+ postikulut) 

Saat messevän siemenyllärin mukaan. (5 erilaista.)

Huom! Postin Helposti-palvelu tarvitsee myös puhelinnumerosi.

 

 

 

  


 

  

 

 

Kukkasuutarin sielu -kirjaa on tilattavissa myös.

Ota yhteyttä -lomakkeella 

18 € (+ postitus).

(Tai mistä tahansa kirjakaupasta, tosin hinta on siellä noin 38 euroa.)

 

Jos tilaat Kukkanuottasilla-kirjan ja Kukkasuutarin sielun, saat 

ne yhteishintaan 37 € (sis. postituksen. Ja mukaan tietysti siemenylläreitä!) Muista liittää mukaan puhelinnumerosi.

 

 

  

              

             

      

    Lujaa laatua taimilavan takaa! 

 

 

      

 

 

 

Kukkasuutari ei voi luomakunnalta kuulemalleen 

kutsumukselle mitään,

eikä sen puolen haluakaan. 

 

 

      

 

 

Hän on sielukas sekoitus arktista vetokoiraa,

sirkustaiteilijaa, uppokeijua,

kellarikemistiä,

kirjoittajaa,

sopimussotilasta

ja kasvikuiskaajaa. 

 

 

 

 

                                   Sesonki on aina päällä.

                                     Sitä saa, mikä itää. 




PUHDASTA ASIAA PUKINKONTTIIN!

Jouluksi on tarjolla viiden saippuan satsi (manteli, suola, kehäkukka, laventeli, naturel)

hintaan 25 €. (+ postikulut)

(ks. tilauslomake) 





 

 

* * *

 

ILMOITUS JOULUMYYJÄISISTÄ

Saippuaa ja kirjoja Mikkelin Naisten messuilla 24.11. klo 10.00-14.00.

(Etelä-Savon ammattiopisto, Otavankatu 4


* * *


LUENTO VIHERLANDIASSA 25.11. (Jyväskylä)

alkaen klo 13.00.

- Vyöhykettä venyttämässä eli kouhotuksia Kanadasta (kuvavetoisia tarinoita)

Tarjolla uutta kirjaa (kahtakin) signeerauksella ja siemenylläreitä.

 

 

 


  

© Copyright 2011-2018 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas