Hellää koulintaa
28.03.11

Tästä koulitusta taimesta pitäisi sitten joskus kehkeytyä noin 180 senttinen balkaninmalva. Enää puuttuu 175 enttiä.

Otetaan lusikka kauniiseen käteen ja lähdetään koulimaan. Kouliminen saattaa kuulostaa siltä, että nyt on yhdistetty koulutus ja kaulin. Hiukan vain erehtyy: koulijaa kaivataan, kun taimet ovat saavuttaneet sirkkalehtivaiheen. Kaulin on kyllä turhan jämäkkä vempain koulimiseen, sen sijaan pikkulusikka on käyttökelpoinen.

Kouliminen on puutarhurin sisähommista ehkä kaikkein sotkuisinta puuhaa. Multaa riittää: sitä on uusissa ja vanhoissa ruukuissa, pöydällä, lattialla, korvissa ja hiuksissa. Koulittaessa rapa roiskuu, siltä ei voi välttyä. Viimeistään tässä vaiheessa sitä tajuaa, ettei kotona voi vaalia laboratorio-oloja.

Sirkkalehtivaiheen ohittaneet taimet saavat koulinnan jäljiltä oman, isomman kasvutilan. Ne huonosti kasvuun lähteneet hintelät taimet, ne voi sitten ilman huonoa omaatuntoa siirtäiä konpostiastiaan.Taimien koulimisessa voi käyttää monenlaisia välineitä. Toiset ostavat hommaan suunniteltuja koulintavehkeitä, monet vannovat kehittelemiensä vempainten nimiin. Pääasia on, että hento taimi ja sen herkästi särkyvät juuret saadaan irrotettua kasvualustasta niin, ettei mikään eikä mitään mene rikki. Kokeiltuani kaiken maailman koulintavitkuttimia paras työväline löytyi aterinlaatikosta: pitkävartinen jälkiruokalusikka. Vankat pikkutaimet kestävät hellän koulinnan. Hontelot, liian vähän valoa saaneet ruippanataimet eivät kestä minkäänlaista käsittelyä. Lannoittamaton kylvömulta vaihdetaan tässä vaiheessa sellaiseen kasvualustaan, josta kasvi innostuu. Lannoitus aloitetaan varovasti. Jokin kasvi viihtyy turpessa, toinen taas hiekkaperäisessä mullassa.

Hetkinen, kukas hän on? Nimlappu näyttää kadonneen.

Ekologisuutta alleviivaavien puutarhureiden joukossa on niitäkin, jotka kieltäytyvät turpeesta. Esimerkiksi turvepotteihin kylväminen on saanut vastustajia mm. Englannissa. Suomalaisissa puutarhamyymälöissä ei vielä ole nähty turvepropagandaa eikä banderolleja. Oli mielipide turpeesta mikä hyvänsä, on maatuva pieni turveastia kätevä esikasvatusalusta. Maan lämmetessä potin voi istuttaa maahan sellaisenaan. Juuristo ei mene rikki eli kasvin kasvurauha on siltä osin taattu. Maatuvia potteja voi tehdä helposti itsekin. Tarvitaan vain sanomalehtipaperia ja muotti, jonka päälle paperi taitellaan. Purjojen kasvattajat eli purjottavat suosivat paperisia potteja.

Osa kylvöistä paljastuu lumen alta: siellä on piilossa on kymmeniä muovisia karkkirasioita. Tosin vasta muutama terasille jätetty loota on löytynyt. Irtokarkkirasiat ovat kylvöastioiksi aivan ihanteellisia. Sen kun vain puhkoo pohjiin reikiä, niin makeisfirmojen tuottamasta pakkausjätteestä on pitkäkestoista hyötyä. Rasiaan kuuluu aina myös kansi, ei paha asia sekään. Samaa astiaa voi myös käyttää monen monta kertaa. Nämä rasiat ovat mielestäni parasta, mitä makeisteollisuus on kaltaisilleni hörhöille antanut. Tyhjiä rasioita voi kysellä kioskeista, videovuokraamoista ja kaupoista, siis kaikkialta missä irtokarkkeja myydään.

Idätysastiaksi kelpaa kyllä melkein mikä tahansa astia, jonka pohjaan voi tehdä reikiä. (Ylimääräisen veden pitää päästä valumaan pois) Pieniä eriä siemeniä mahtuu jogurttipurkkeihin ja kaikenkirjaviin elintarvikepakkauksiin, joita kauppojen hyllyt notkuvat. Lihateollisuuden käyttämät muoviset pakkaukset toimivat myös. En itse osta saati syö lihaa, vaan ei hätää: Vielä riittää lihansyöjiä, jotka laittavat rasiat talteen kun kauniisti pyytää. Juustolevitteitä on ihan pakko ostaa vain sen vuoksi, että saa lisää loistavia kasvukaukaloita.

Siementen itävyssprosentti voi välillä yllättää. Joskus se jää alle kymmenen ja joskus lähes sata. Viherpeukalon ei pidä ottaa henkilökohtaisesti, jos tarkoituksenmukaisista kasvuoloista huolimatta siemen ei idä. Toisinaan kaupan on siemeneriä, jotka ovat kakkoslaatua. Esimerkiksi viime kesänä moni tuskitteli erään tietyn firman myymää tuoksuherneen hankaluutta, se kun ei meinannut itää lainkaan. Lähes kaikilla se samainen lajike mätäni heti alkuunsa, vaikkei sitä kukaan liikaa kastellut. Sellaista sattuu.

Kylvöshuumassa voi nimikyltti helposti unohtua tai kadota. Mielenrauhaa voi vaalia säilömällä siemenpussit valokuva-albumiin. Pienellä bingolla arvoitukset ratkevat. Kyllä siinä viherturaajaa koetellaan, kun yrittää selvittää tuttavan lähettämien, itämään ehtineiden kasvien sukupuuta. Suodatinpussissa luki: "Padovalaisia puistomysteereitä". Hellää koulintaa nekin kaipaavat.

 

 

Ehkä vilkaisu valokuva-albumeihin auttaa muistamaan. Eikö kyseessä olekin jokin hydrangean sukulainen? Siemenpussit kannattaa säilyttää.
Karkkilaatikoita alkaa paljastua pihalta. Kylmäkäsittelyn vaativat siemenet alkavat pian heräillä tai ainakin niiden pitäisi. Laatikoiden määrästä päätellen Mörönperällä ei juuri muuta syödä kuin irtokarkkeja.

Siemeniä herättämässä
21.03.11

Pimeässä itäneet värinokkoset (Coleus) päästetään päivänvaloon heti, kun sirkkalehdet ilmaantuvat. Kesäkukkina kasvatettavia värinokkosia riittää aikamoiset valikoimat, niillä on kauniimpikin nimi: isokirjopeippi. Hienot värit pääsevät oikeuksiinsa esimer

Eräs ystävällinen henkilö kysyi lounaspöydän yli, että olenko mahtanut käyttää kynsiäni tai rystysiäni pikitien purkamiseen. Mitä tuollaiseen voi vastata? Paitsi että kevät ei näissä piireissä suju rakennekynsiä haikaillen saati niitä esitellen. Sen sijaan me herätämme siemeniä ja kurkotumme hartautta potien taimipottiemme puoleen.

Siemenpussukoiden mukana saa harvoin vuolassanaisen manuaalin. Paketissa saattaa olla vain summittainen ohje: kylvä ja kastele. Se tietysti pätee kaikkiin kasveihin, mutta ohjeiden ylimalkaisuus voi turhauttaa. Onneksi tietoa on tarjolla, sitä ei pääse karkuun jos yhtään näkee vaivaa. Toistaiseksi ei eteen ole osunut vielä sellaista kasvin siementä, jonka kylvöohjeita ei olisi jostain löytänyt.

Siemenkohtaista valppautta tarvitaan, sillä se kylvä ja kastele jättää melko lailla mahdollisuuksia. Milloin siemenet kylvetään? Sisälle, ulos vai eteiseen? Entä miten kauan itäminen ottaa? Onko tarpeen hioa siemeniä santapaperilla tai laittaa ne pariksi päiväksi kylpyyn? Pitääkö siemenille laulaa vai huutaa, kenties lukea ääneen aforismeja? Tohtiiko siemenet piilottaa millin välein sentin syvyyteen vain sentin välein millin syvyyteen? Järki tietysti vinkkaa, että suuret siemenet istutetaan syvemmälle kuin hitumaiset siemenet. Järki sanelee myös sen, ettei mullan tarvitse olla kaiken aikaa likomärkää ellei sitten kasvata riisiä. Harva kasvattaa.

Kärsivällisyys ei ole pahasta missään puuhassa. Ilman kärsivällisyyttä ei kasvien tai ylipäätään elollisten kanssa pärjää. Monelle on jo selvinnyt se, ettei siemen idä hississä, liikennevaloissa eikä mainoskatkolla, joten tuskin kukaan tästä tiedosta järkyttyy. Jollekin ihmisille riittää virtuaalinen aarimaa: kaikki itää ja hoituu hiirtä klikkaamalla. Sähkön varaan rakennetussa viljelyssä pääsee kyllä helpolla: ei tarvitse heiluttaa kuokkaa, tarkkailla yöpakkasia eikä tutkia maaperän happamuutta. Mutta voi: virtuaaliviherpeukalon farmi katoaa, kun sähköt katkeavat. Se on surullista se. Tosielämän kasvimaalla ei letkusähköä onneksi tarvita, energiaa siellä on ennestään: maa huokuu sitä ja toivottavasti myös hän, joka sen mahdollisuuksia hyödyntää.

Tuoksuinkivääri. Timolta saatu tuliainen, ja Timo keräsi siemenet hyvin kaukaa. Viherhuoneessa se saattaa ensi vuonna jo kukkia.

Jos multapeukalolla sattuu olemaan hätähousut jalassa, sopii kasvattaa krassia tai herneenversoja. Päätehakkuisiin pääsee nimittäin jo kymmenessä päivässä. Vehnäkin ryhtyy oraalle viikossa, ja tehosekoittimen kautta pyöräytettynä siitä saa superdrinkin. (Todellisen, kehittelemäni tähän asti visusti salassa pitämäni superdrinkin ohje Vinkkiliiterissä.) Hätähousut voi kuitenkin keväällä riisua ja kokeilla sovittaa päälleen jotain ihan uutta. Suosittelen työhaalareita, sellaisia runsastaskuisia ja polvien ja takapuolen kohdalta vahvistettuja. Parhaimpien työhaalareiden kangas on niin vahvaa, että luotiliivit tuntuvat sen rinnallla kangasvaipalta. Niinpä ruusunpiikit, ohdakkeet tai edes lipsahtanut sirpin terä ei hiljennä työtahtia.

Jos haluaa haasteita ohi tavallisten hyöty- ja koristekasvien, niin hankalia siemeniä riittää. Osa siemenistä kinuaa sekä kylmäkäsittelyä että lämpimää vaihetta. Jotkin äärimmäisen oikukkaat tapaukset (kuten tietyt pionit) on herätettävä henkiin toistamalla kylmyyttä ja lämpöä, jopa kolmen vuoden ajan. On sellaisiakin kasveja, jotka itävät pimeässä tai niitä, jotka vaativat kirkasta valoa. Osa siemenistä pitää peitellä, osa taas on peiteltävä kevyesti esimerkiksi talkilla tai hienonhienolla hiekalla.  Onneksi aika monelle siemenelle riittää huoneenlämpö ja tasakosteus. Tuoksuherneiden ja päivänsinen siemeniä – moni näitä kesäksi kasvattaa – pitää liottaa yön yli, tosin tuoksuherneitä mieluummin 48 tuntia. Siemenen virkoaminen henkiin voi vaatia monenlaisia temppuja. Kuka saa sitten jännitystä mistäkin. Tosi viherturaaja suhtautuu kylvöksiin kuin arpoihin tai rahapeliriveihin, jotka ovat vetämässä - kestopohjalta. Muunlaisia pelejä tai kenotteluja ei sitten kaipaa eikä tarvitse ja totta puhuen uskon, että näin niin kuin elämysten kannalta tässä ollaan voiton puolella.

Ihmetellä muuten sopii, miksei manikyyripakkauksia voisi myydä taimimyymälöissä. Enkä harmittele nyt sitä pätkän vertaa, että meidän viherpeukaloiden kynnet ja kädet kyynärpäitä myöten ovat kauheassa kunnossa kaikkina vuodenaikoina. Eräs ystävällinen henkilö kysyi lounaspöydän yli, olenko mahtanut käyttää kynsiäni ja rystysiäni pikitien purkamiseen. Mitä tuollaiseen voi vastata? Emme olisi katu- tai siis multauskottavia, jos elämämme kuluisi rakennekynsiä haikaillen ja niitä heilutellen. Takaisin manikyyripakkauksiin siis: niissä on hyvä kynsiviila, ja se on hiekkapaperia kätevämpi vaihtoehto siementen karheuttamiseen. Myös kaikki muut manikyyrivehkeet – en tiedä niiden nimiäkään – ovat kuin kylvöpöydän työkaluja ja luotu siementen käsittelyyn, hentojen taimien siirtelyyn ja koulimiseen.

On päiviä, jolloin henki kulkee – tämä on siteeraus – kuin luomisen aamuna. Ja sellaisia aamuja ja päiviä kun eteen annetaan, ei pidä natkuttaa mistään. Multavat rivit ja systeemit ovat vetämässä. Jokainen uusi sirkkalehti ja taimipotin asukki lisää onnea, ja siihen voi kuka tahansa kynnelle kykenevä hypätä mukaan.

Ei uskoisi, mutta tästä tulee komea kuunlilja. On vain odotettava muutama vuosi, ja sitten...
... voi kuunliljasta tulla tällainen vahva perenna woodlandiin.

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 31.08.2018
Julkaistu: 16.08.2018
Julkaistu: 01.08.2018
Julkaistu: 25.07.2018
Julkaistu: 08.07.2018
Julkaistu: 25.06.2018
Julkaistu: 13.06.2018
Julkaistu: 04.06.2018
Julkaistu: 24.05.2018
Julkaistu: 15.05.2018

OTA YHTEYTTÄ

paljonko on 2 plus 2

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

VAPAASTI VERSOO TAAS

  ARVOISAT LUKIJAT! 

 

                     

 

Kukkanuottasilla on ilmestynyt! Se on ilahduttanut lukijoita kovasti!

Tarjolla on garden writingia eli puutarhajuttuja suoraan ruukutuspöydältä.  

 

Hinta 22 e (+ postikulut) 

Huom! Postin Helposti-palvelu tarvitsee myös puhelinnumerosi.

Muuten hinta on huomattavasti kalliimpi.

 

 

 

  


 

  

 



Kukkasuutarin sielu -kirjaa on tilattavissa myös.

Ota yhteyttä -lomakkeella 

18 € (+ postitus).

(Tai mistä tahansa kirjakaupasta, tosin hinta on siellä noin 38 euroa.)

 

Jos tilaat Kukkanuottasilla-kirjan ja Kukkasuutarin sielun, saat 

ne yhteishintaan 37 € (sis. postituksen.)

 

 

  

              

             

      

    Lujaa laatua taimilavan takaa! 

 

 

      

 

 

 

Kukkasuutari ei voi luomakunnalta kuulemalleen 

kutsumukselle mitään,

eikä sen puolen haluakaan. 

 

 

      

 

 

Hän on sielukas sekoitus arktista vetokoiraa,

sirkustaiteilijaa, uppokeijua,

kellarikemistiä,

kirjoittajaa,

sopimussotilasta

ja kasvikuiskaajaa. 

 

 

 

 

                                   Sesonki on aina päällä.

                                     Sitä saa, mikä itää. 





SAIPPUAN KYSELIJÄT, HUOMIO!

Jos olet kiinnostunut tilaamaan saippuoita, niin ota yhteyttä lomakkeen kautta tai suoraan tänne: moronperansaiput@gmail.con

Tarjolla on viiden saippuan satsi (manteli, suola, kehäkukka, laventeli, naturel) hintaan 32 €. (+ postikulut)

Rajoitettu erä!





 

 

* * *


SAIPPUANTEKOKURSSILLE? 

Seuraava saippuakurssi pidetään 24.11. 2018 (Sininen Talo, Mikkeli)

Teemme ylellistä saippuaa hot process -menetelmällä. (Joulupukin konttiin siis.)

Sen lisäksi valmistamme käsivoidetta ja sampoota.

Mukaan otetaan 10 henkilöä.

Hinta: 60 euroa. (Sis. opetuksen ja materiaalikulut. Jokainen saa mukaansa useamman turvallisen ja myrkyistä vapaan saippuan, sampoon ja käsivoiteen. Käytämme eteerisiä öljyjä ja mm. karite- ja kaakaovoita.)

Kurssi on jatkoa heinäkuun 2018 kurssille, mutta aloittelijakin pääsee mukaan.  

Ilmoittautumiset mari.moro@marimoro.fi


  

© Copyright 2011-2018 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas