Bambusoppaa
18.04.11

Ruttojuuri kukkii nurinkurisessa aikataulussa. Ensin kukka, ja vasta sitten myöhemmin se tekee suuret lehdet. Ei tarvitse kilpailla pölyttäjistä.

Mitä on onni? Se on esimerkiksi 35 paria uusia työhanskoja ja sulamaisillaan oleva puutarha. (Karkeasti ottaen se on aika lähellä sitä haltioitumista, minkä lokakuussa kokee jos kaikki 35 paria työshanskoja on käytetty loppuun) Ensimmäinen täyden tohinan työpäivä kuluu euforiassa - bambusoppaa särpien.

Krookus on aina ensimmäinen kukkija. Tämä väri erottuu varhaisten kukkijoiden porukasta.

Lumen vetäytymistä voi seurata terassilta. Aamuyhdeksältä ei kutulammen perennapenkit ole vielä näkyvissä, mutta iltapäivällä tilanne muuttuu. Kakalia, kurjenmiekat ja bambut paljastuvat. Peltinen kutulammikon sammakko katseli valtakuntaansa ja taisi huokaista jotain sadan tunnin työviikosta.

Talvipeitteiden poistaminen paljastaa, että puupioni on hengissä. Musta lohikäärme kantaa siis kukkaa, etenkin jos puupioni suvaitsisi vielä kukkia. Myös gojipensaat ovat selvinneet, niitä ei edes kovin hyvin peitelty. Tuttava on saanut gojin menestymään Tampereen seudulla ilman talvisuojausta, mutta marjoja ei ole siellä päästy keräämään.

Bambua Mörönperällä kasvaa, mutta pandoja odotellessa hennoo bambusta napsia kevään ensimmäiset soppatarpeet. Mahlaa on juoksutettu ensimmäinen ämpärillinen, ja rikkaruohoista saatu varhainen pesto. Maa-artisokkien kaivamiseen tarvitaan vielä rautakanki, mutta mitä sitä ei lähiruoan eteen tekisi. Kun järvi sulaa ja katiskasta saa haukia, tontilta ei tarvitse poistua kuin harvakseltaan.

Krookuksien lisäksi puutarhan kukkaloisto on maltillinen, kun perennat kun vasta hissuksiin heräilevät. Paitsi, että perennoiden joukossa yksi omituinen poikkeus: ruttojuuri. Se kukkii ennen kuin ehtii tehdä yhtään lehteä, järjestys on nurinkurinen. Hyasinttimainen kukinto työntyy heti, kun lumi on sulanut. Tällä kukalla on ainakin se etu, ettei pölyttäjistä tarvitse kilpailla. Ruttojuuri kasvattaa kesän mittaan kookkaat lehdet, joita moni luulee raparperiksi. Niin kuin nimestä voi päätellä, se on kova leviämään. Kasvilla on kuulemma hoidettu joskus tautejakin.

Taudit ja tuholaiset vaanivat puutarhaa, siihen pitää nöyrtyä. Ympäri Suomen on katajia vaivannut virus, joka ruskistaa neulaset. Puut näyttävät kuolevan pystyyn, etenkin itäisessä Suomessa on ruskeita katajia teiden varsilla suuret määrät. Osa katajista toipuu, osa ei. Erään asiantuntijan mukaan pitäisi odottaa joitakin vuosia ja katsoa, mitä katajalle tapahtuu. Se ”joitakin vuosia” on tällä tontilla tullut nyt täyteen. Yksi kärhöistä on vallanut tuollaisen henkitoreisen katajan, joka kesän myötä onneksi peittyy vihreän köynnöksen alle. Tässä vaiheessa kevättä tuplasti ruskean rotiskon on vaikea kuvitella olevan kesäkuussa täynnä kymmeniä kukkia. Nimittäin nyt se on niin ruma, etten kehdannut ottaa siitä edes valokuvaa.

Illansuussa pakataan jätesäkkejä mukaan ja ajetaan tallille. Autossa – katsastusmies kutsui kotteroani rapumerraksi – on harvoin niin paljon energiaa. Haetaan hevosenlantaa ja kun pakkaamme jätesäkit kunnolla, mahtuu lantaa mukaan kaksi kuutiota. Ei siellä paljon istumaan mahdu, hienoisen hajuhaitan kestää kun tietää, että kotimatka ei kestä kuin kahdeksan minuuttia. Yhdessä haravoitujen lehtien ja haketettujen oksien kanssa tuosta ihmeaineesta muhii taas uutta multaa. Kesälampaista saa toki myös lantaa, mutta papanoiden kerääminen on hiukan hidasta puuhaa. (Kissanhiekan siilauskauha on paras työväline siinä. Olen joutunut kestämään pilkkaa, kun olen papanoita kerännyt multakokeita varten.)

Edes jännittävä vaali-ilta ei saa sisälle ennen iltayhdeksää. Puutarhassa on kurkattava niin moneen paikkaan, että hädin tuskin maltan syödä istualtani tai käydä sisällä. Sitruunaperhonen näyttäytyy, mutta kovassa tuulessa se tuntuu suistuvan ruskeaan katajapuskaan vastoin tahtoaan. Vartin yli yhdeksän huojun sisälle ja ripustan hanskat naulaan. Ei maailmaa eikä edes puutarhaa maaten rakenneta, mutta jännetuppitulehdusta tai välilevytyrää ei kyllä tänä vuonna pihahommissa hankita, eihän? Tie helvettiin on, kuten tunnettua, kivetty hyvin lupauksin. Siitä huolimatta olisi noloa rikkoa itsensä puutarhatöissä. Taas!

Onko puutarhassa merihevosia? Ei, kyllä nämä taitavat olla saniaisia.

Tähtiä mullassa
11.04.11

Hämmentäviä, ehkä ufojen tekemiä kuvioita paljastuu lumen alta päivittäin.

On kevään tähtihetki: nyt bongataan puutarhan ensimmäiset elonmerkit.

Ja mitä ihmettä? Lumen alta paljastuu hämmentäviä tähtikuvioita ja maataideteoksia. Ovatko asialla vitsikkäät ufolähettiläät, minikokoinen monitoimikone vai jokin muu? Entä mitä messuilla tapahtui?

Messuhumusta selviää kotona ihmeen nopeasti, kun kourii multaa viherhuoneessa muutaman tunnin. Huolimatta siitä että hävitin takkini, hukkasin autoni, sain tikun sormeeni ja jumituin hissiin, kokoontumisajot puutarhateeman ympärillä olivat mitä mukavimmat. Pääpaino oli tulevassa kasvukaudessa ja sen ihmetyksissä.

Myyrätuhoista ei vielä ole päästy selvyyteen, kun lunta on riittänyt ympäri Suomen näihin päiviin saakka. Ilahduttavaa oli nähdä puutarhamessuilla nuoria ihmisiä, ei vain meitä jurakauden kääkkiä. Siemenfirmojen tiskeillä kävi kova kupina. Etenkin hyötykasvien siemenet liikkuivat vilkkaasti. Olin huomaavinani myös, että kasvihuoneita tutkittiin ja tilauksia tehtiin.

Näytepuutarhat oli äkkiä katseltu. Goottinurkkaus pääkalloineen ja liloine väreineen lienee lähinnä vitsi, intialainen kolkka väriläiskä gerberoineen ja kirjavine tekstiileineen. Skandinaavisen tarhan tuohipäällysteinen tyyny oli kai tarkoitettu sytytteeksi. Hyvä on näissäkin puuhissa säilyttää huumorintajunsa. (Esittelen ensi kesänä tällä palstalla pakinoitsijan puutarhaa. Lupaan, etteii ole ikävä eikä synkkä.)

Useamman ihmisen kanssa tuli puheeksi ötökät, joita löytyy kaiken aikaa uusia ja niiden tunnistaminen ei ole ihan helppoa. Esimerkiksi lumipalloheisiä jäytää (etenkin Uudellamaalla) mystinen heisinäivikäs, ja se on riiviömäinen hävitettävä. Leena ja Heikki Luodon uutuuskirja Oman pihan terveydeksi tuli hankituksi, sillä tautien ja tuholaisten suhteen jokaisen on syytä päivittää tietojaan. Kun sadepäivinä jatkan luomumyyränapalmin kehittelyä, saan kirjasta aivan uutta potkua ja vimmaa tuohonkin hankkeeseen.

Osuimme Timon kanssa erään sipuleita myyvän firman Happy hour –sessioon. Ja koska samalla hinnalla sai yhden sijaan kaksi, niin Timo osti kaksi valtaisan kokoista Crinumia ja antoi niistä toisen allekirjoittaneelle. Kyllä taas säästettiin. Saimme hyvät ohjeet på svenska. Suurta mukulaa suihkutellaan ja pidetään paperipussissa (tasakosteassa siis) viikon ajan. Sen jälkeen mukula istutetaan hiekkapitoiseen multaan. Jos hyvin käy, kukka saattaa kukkia jopa sadan vuoden ajan, kertoi myyjä. (Ihania lupauksia.) Messuille oli tuotu kunniavanhus jostain sisäkasvien  geriatrian osastolta: muhkea yli kuusikymppinen, valkokukkainen kriinumi. Myyjä väitti kukan talvehtivan Suomessa ulkosalla, mutta Mikkelissä tuskin sellaisia talvia tullaan ihan heti näkemään.

Messuhumussa sorruin uuteen kameliaan.

Sensaatiomaisia uutuuskasveja ei kävellyt erityisen paljon vastaan, enkä niitä mennyt hakemaankaan. Tommolan tilan taimitiski oli messujen kiinnostavin, heillä kun on aina tarjota uutuuksia joista muut eivät vielä ole kuulleetkaan. Niin myös tänä vuonna. Ruusujuuren punertavakukkainen versio, punalehtinen kärhö ja marokonminttu kävivät kaupaksi, tuo jälkimmäinen on muuten tehokas yritti. Se auttaa torjumaan hellenuupahdusta, sellaisia oli viime kesänä tarjolla useamman viikon ajan. Ruusujuuren juuresta valmistamani juoman siivittämänä juoksin kerran hulluna Kuopioon, sain sellaisen juoksijamunkkikohtauksen, tiedättehän. Mahtaako punakukkaisessa perennassa olla sama teho kuin mitä keltakukkaisessa pohjanruusujuuressa (Rhodiola rosea)? Ehkä testaan joskus. Tommolan tiskiltä löytyi käteviä, pieniä kennotaimia, niitä jaksaa kuskata eivätkä ole hintavia. Tommolan perennavalikoima Leivonmäellä on Suomen laajimpia, muualla ei sellaisiin näytepenkkeihin törmää.

Sen verran tuhlasin, että hankin yhden uuden kamelian. Tuplakerrotuin kukin kukkiva pensas pääsee kesäksi woodlandiin muutaman muun kamelian, rhododen ja magnolioiden sekaan. Kolme mustekalan näköistä ja kokoista marskinliljajuurakkoa vielä ostin, joten hyvin maltillisesti tein hankintoja. Poislähtiessäni dyykkasin roskalavalta muovikennoja, toki luvan kanssa. Olisi pitänyt ottaa enemmän, kun olivat kaikki menossa kaatopaikalle. (Tosin siinä vaiheessa en tiennyt, että olen hukannut autoni. No, se löytyikin heti kolmen tunnin etsimisen jälkeen.)

Laitoin messulauantaina Subtral-tuotteiden leipeillä jakoon unikko-cocktailin: jokaisessa pussissa on noin kymmentä erilaista unikkolajiketta. Toivottavasti ne tuottavat iloa ensi kesänä. Mukana on muun muassa punavalkoista Tanskanlippua – se on ihastuttava kukka. Viitisen sataa nyssäkkää otettiin vastaan hyvillä mielin, koska ne eivät maksaneet mitään. Kyytipojaksi pakotin ihmiset kuitenkin ottamaan mukaan kirjanmerkin, jossa on pieni mainos uudesta puutarhakirjastani Kukkasuutarin sielu. Tekele ilmestyy toukokuussa. Kirjasta lisää pääsiäisen jälkeen – lukunäytteen kera. Kirja poikkeaa aikaisemmista kirjoistani sikäli, että mukana on kuvia Mörönperältä.

Tuli uhkailtua viikko sitten, että blogin pitäjän saa laittaa lepositeisiin ellei hän pian pääse ulkohommiin. Onneksi uhka on rauennut. Heti aamusta lähden taputtelemaan myyrien tekemiä multatähtösiä.

Tämän ("Tanskanlippu") ja noin yhdeksän muun unikkolajikkeen siemeniä jakelin messuilla. Saa purnata, jos eivät unikot kukikaan.

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 30.09.2018
Julkaistu: 31.08.2018
Julkaistu: 16.08.2018
Julkaistu: 01.08.2018
Julkaistu: 25.07.2018
Julkaistu: 08.07.2018
Julkaistu: 25.06.2018
Julkaistu: 13.06.2018
Julkaistu: 04.06.2018
Julkaistu: 24.05.2018

OTA YHTEYTTÄ

paljonko on 2 kertaa 3

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

VAPAASTI VERSOO TAAS

  ARVOISAT LUKIJAT! 

 

                     

 

Kukkanuottasilla on ilmestynyt! Se on ilahduttanut lukijoita kovasti!

Tarjolla on garden writingia eli puutarhajuttuja suoraan ruukutuspöydältä.  

 

Hinta 22 e (+ postikulut) 

Huom! Postin Helposti-palvelu tarvitsee myös puhelinnumerosi.

Muuten hinta on huomattavasti kalliimpi.

 

 

 

  


 

  

 



Kukkasuutarin sielu -kirjaa on tilattavissa myös.

Ota yhteyttä -lomakkeella 

18 € (+ postitus).

(Tai mistä tahansa kirjakaupasta, tosin hinta on siellä noin 38 euroa.)

 

Jos tilaat Kukkanuottasilla-kirjan ja Kukkasuutarin sielun, saat 

ne yhteishintaan 37 € (sis. postituksen.)

 

 

  

              

             

      

    Lujaa laatua taimilavan takaa! 

 

 

      

 

 

 

Kukkasuutari ei voi luomakunnalta kuulemalleen 

kutsumukselle mitään,

eikä sen puolen haluakaan. 

 

 

      

 

 

Hän on sielukas sekoitus arktista vetokoiraa,

sirkustaiteilijaa, uppokeijua,

kellarikemistiä,

kirjoittajaa,

sopimussotilasta

ja kasvikuiskaajaa. 

 

 

 

 

                                   Sesonki on aina päällä.

                                     Sitä saa, mikä itää. 





SAIPPUAN KYSELIJÄT, HUOMIO!

Jos olet kiinnostunut tilaamaan saippuoita, niin ota yhteyttä lomakkeen kautta tai suoraan tänne: moronperansaiput@gmail.con

Tarjolla on viiden saippuan satsi (manteli, suola, kehäkukka, laventeli, naturel) hintaan 32 €. (+ postikulut)

Rajoitettu erä!





 

 

* * *


SAIPPUANTEKOKURSSILLE? 

Seuraava saippuakurssi pidetään 24.11. 2018 (Sininen Talo, Mikkeli)

Teemme ylellistä saippuaa hot process -menetelmällä. (Joulupukin konttiin siis.)

Sen lisäksi valmistamme käsivoidetta ja sampoota.

Mukaan otetaan 10 henkilöä.

Hinta: 60 euroa. (Sis. opetuksen ja materiaalikulut. Jokainen saa mukaansa useamman turvallisen ja myrkyistä vapaan saippuan, sampoon ja käsivoiteen. Käytämme eteerisiä öljyjä ja mm. karite- ja kaakaovoita.)

Kurssi on jatkoa heinäkuun 2018 kurssille, mutta aloittelijakin pääsee mukaan.  

Ilmoittautumiset mari.moro@marimoro.fi


  

© Copyright 2011-2018 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas