Tähtiä mullassa
11.04.11

Hämmentäviä, ehkä ufojen tekemiä kuvioita paljastuu lumen alta päivittäin.

On kevään tähtihetki: nyt bongataan puutarhan ensimmäiset elonmerkit.

Ja mitä ihmettä? Lumen alta paljastuu hämmentäviä tähtikuvioita ja maataideteoksia. Ovatko asialla vitsikkäät ufolähettiläät, minikokoinen monitoimikone vai jokin muu? Entä mitä messuilla tapahtui?

Messuhumusta selviää kotona ihmeen nopeasti, kun kourii multaa viherhuoneessa muutaman tunnin. Huolimatta siitä että hävitin takkini, hukkasin autoni, sain tikun sormeeni ja jumituin hissiin, kokoontumisajot puutarhateeman ympärillä olivat mitä mukavimmat. Pääpaino oli tulevassa kasvukaudessa ja sen ihmetyksissä.

Myyrätuhoista ei vielä ole päästy selvyyteen, kun lunta on riittänyt ympäri Suomen näihin päiviin saakka. Ilahduttavaa oli nähdä puutarhamessuilla nuoria ihmisiä, ei vain meitä jurakauden kääkkiä. Siemenfirmojen tiskeillä kävi kova kupina. Etenkin hyötykasvien siemenet liikkuivat vilkkaasti. Olin huomaavinani myös, että kasvihuoneita tutkittiin ja tilauksia tehtiin.

Näytepuutarhat oli äkkiä katseltu. Goottinurkkaus pääkalloineen ja liloine väreineen lienee lähinnä vitsi, intialainen kolkka väriläiskä gerberoineen ja kirjavine tekstiileineen. Skandinaavisen tarhan tuohipäällysteinen tyyny oli kai tarkoitettu sytytteeksi. Hyvä on näissäkin puuhissa säilyttää huumorintajunsa. (Esittelen ensi kesänä tällä palstalla pakinoitsijan puutarhaa. Lupaan, etteii ole ikävä eikä synkkä.)

Useamman ihmisen kanssa tuli puheeksi ötökät, joita löytyy kaiken aikaa uusia ja niiden tunnistaminen ei ole ihan helppoa. Esimerkiksi lumipalloheisiä jäytää (etenkin Uudellamaalla) mystinen heisinäivikäs, ja se on riiviömäinen hävitettävä. Leena ja Heikki Luodon uutuuskirja Oman pihan terveydeksi tuli hankituksi, sillä tautien ja tuholaisten suhteen jokaisen on syytä päivittää tietojaan. Kun sadepäivinä jatkan luomumyyränapalmin kehittelyä, saan kirjasta aivan uutta potkua ja vimmaa tuohonkin hankkeeseen.

Osuimme Timon kanssa erään sipuleita myyvän firman Happy hour –sessioon. Ja koska samalla hinnalla sai yhden sijaan kaksi, niin Timo osti kaksi valtaisan kokoista Crinumia ja antoi niistä toisen allekirjoittaneelle. Kyllä taas säästettiin. Saimme hyvät ohjeet på svenska. Suurta mukulaa suihkutellaan ja pidetään paperipussissa (tasakosteassa siis) viikon ajan. Sen jälkeen mukula istutetaan hiekkapitoiseen multaan. Jos hyvin käy, kukka saattaa kukkia jopa sadan vuoden ajan, kertoi myyjä. (Ihania lupauksia.) Messuille oli tuotu kunniavanhus jostain sisäkasvien  geriatrian osastolta: muhkea yli kuusikymppinen, valkokukkainen kriinumi. Myyjä väitti kukan talvehtivan Suomessa ulkosalla, mutta Mikkelissä tuskin sellaisia talvia tullaan ihan heti näkemään.

Messuhumussa sorruin uuteen kameliaan.

Sensaatiomaisia uutuuskasveja ei kävellyt erityisen paljon vastaan, enkä niitä mennyt hakemaankaan. Tommolan tilan taimitiski oli messujen kiinnostavin, heillä kun on aina tarjota uutuuksia joista muut eivät vielä ole kuulleetkaan. Niin myös tänä vuonna. Ruusujuuren punertavakukkainen versio, punalehtinen kärhö ja marokonminttu kävivät kaupaksi, tuo jälkimmäinen on muuten tehokas yritti. Se auttaa torjumaan hellenuupahdusta, sellaisia oli viime kesänä tarjolla useamman viikon ajan. Ruusujuuren juuresta valmistamani juoman siivittämänä juoksin kerran hulluna Kuopioon, sain sellaisen juoksijamunkkikohtauksen, tiedättehän. Mahtaako punakukkaisessa perennassa olla sama teho kuin mitä keltakukkaisessa pohjanruusujuuressa (Rhodiola rosea)? Ehkä testaan joskus. Tommolan tiskiltä löytyi käteviä, pieniä kennotaimia, niitä jaksaa kuskata eivätkä ole hintavia. Tommolan perennavalikoima Leivonmäellä on Suomen laajimpia, muualla ei sellaisiin näytepenkkeihin törmää.

Sen verran tuhlasin, että hankin yhden uuden kamelian. Tuplakerrotuin kukin kukkiva pensas pääsee kesäksi woodlandiin muutaman muun kamelian, rhododen ja magnolioiden sekaan. Kolme mustekalan näköistä ja kokoista marskinliljajuurakkoa vielä ostin, joten hyvin maltillisesti tein hankintoja. Poislähtiessäni dyykkasin roskalavalta muovikennoja, toki luvan kanssa. Olisi pitänyt ottaa enemmän, kun olivat kaikki menossa kaatopaikalle. (Tosin siinä vaiheessa en tiennyt, että olen hukannut autoni. No, se löytyikin heti kolmen tunnin etsimisen jälkeen.)

Laitoin messulauantaina Subtral-tuotteiden leipeillä jakoon unikko-cocktailin: jokaisessa pussissa on noin kymmentä erilaista unikkolajiketta. Toivottavasti ne tuottavat iloa ensi kesänä. Mukana on muun muassa punavalkoista Tanskanlippua – se on ihastuttava kukka. Viitisen sataa nyssäkkää otettiin vastaan hyvillä mielin, koska ne eivät maksaneet mitään. Kyytipojaksi pakotin ihmiset kuitenkin ottamaan mukaan kirjanmerkin, jossa on pieni mainos uudesta puutarhakirjastani Kukkasuutarin sielu. Tekele ilmestyy toukokuussa. Kirjasta lisää pääsiäisen jälkeen – lukunäytteen kera. Kirja poikkeaa aikaisemmista kirjoistani sikäli, että mukana on kuvia Mörönperältä.

Tuli uhkailtua viikko sitten, että blogin pitäjän saa laittaa lepositeisiin ellei hän pian pääse ulkohommiin. Onneksi uhka on rauennut. Heti aamusta lähden taputtelemaan myyrien tekemiä multatähtösiä.

Tämän ("Tanskanlippu") ja noin yhdeksän muun unikkolajikkeen siemeniä jakelin messuilla. Saa purnata, jos eivät unikot kukikaan.

Messukasukka valmiina
04.04.11

Tuhkan ripotteleminen edistää lumen sulamista ja kalkitsee kasveja. Tumman ihmeaineen ansiosta alppirinteen kevät edistyy muutaman päivän.

Sisäinen ajastin tekee kärsimättömäksi, nimittäin muina vuosina on tähän aikaan päässyt jo pihapuuhiin. Nyt ei hankien vuoksi pääse edes marjapensaiden luokse. Onneksi voi ensi viikonvaihteessa antaa ja saada vertaistukea: Eijat, Liisa, Minna, Tittamari, Timo, Anne, Jaana ja kaikki muut - tavataan messuilla!

Yritän kontata, kauhoa ja kieriskellä marjapensaiden luokse, mutta lunta on liikaa. Joka vuosi tähän aikaan pensaat on jo tarkastettu ja leikattu, nyt ollaan myöhässä. Myös kasvihuone on vielä lumen saartama, ei ole asiaa sinnekään. Huhtikuun alussa on ulkotöihin päässyt joka vuosi täydellä rähinällä. Nyt ei voi edes risuja hakettaa, kun silppuri on säilössä metrisen hangen tuolla puolen.

Jos ulkotöihin ei ensi viikolla pääse, minut saa kieritellä johonkin hoitolaitokseen ja pujottaa lepositeisiin. Toimiston luukulle pitäisi pikimmiten saada lappu: Palaamme lokakuussa. Ja tuuri käy, niin saa soheltaa ulkotöissä jopa marraskuuhun asti. Askareita riittää, kunnes maa jäätyy. Vuosi vuodelta sisätöissä ei tunnu olevan sitäkään vähää järkeä, mitä niistä oli joskus hakevinaan.

Jos ei mullan sotkeminen ja kylvöksien tarkkailu sisätiloissa riitä täyttämään päivän touhuosuutta, voi kokeilla tuhkan ripotellua. Tuhkan ripottelu jouduttaa hankien hupenemista muutamalla päivällä, aurinko kun tarttuu tummalle alueelle paremmin.  Muutama vuosi sitten tein testin. Lumi hävisi tuhkatulta alueelta viisi päivää aikaisemmin kuin muualta, ja viisi päivää puutarhassa on paljon. Holtittomuuksien kukkula alppirinteineen ja -kasveineen pitää kalkista ja siis myös tuhkasta. (Tuhkasta kirjoitan lisää myöhemmin keväällä, jahka pääsen virallisiin mutta maltillisiin kulotuspuuhiin.)

Tuhka hoitaa kalkituksen luonnonmukaisesti, siis jos palamisjäte on puhdasta. Marjapensaat ja puut saavat tuhkasta aina osansa, alppiruusuille ja happaman maan suosijoille ei tuhkaa pidä kyllä juuri antaa. Rautaa ja magneesiumia kasvit saavat siitä myös, ei paha juttu sekään. Perunamaalle ei tuhkaa kannata hölvätä, sillä perunoista tulee helposti rupisia. Muut kasvimaan kasvit kyllä tuhkasta hyötyvät. Tomaatit pitävät tuhkasta, mutta niille riittää ripaus.

Nerineiden kasvualusta loihditaan kaarnasta, turpeesta, vermikuliitista ja kalkkipitoisesta kivestä. Kaikkia tarvitaan yhtä paljon.

Lumen jäljiltä odotan parin viikon sisällä löytäväni yhtä sun toista. Aina vähintään muutama pari hanskoja ja yhdet aurinkolasit ovat unohtuneet ulos. Tarkoituksella on ulos jätetty peltinen sammakko. Otus vartioi pientä lätäkköä, joka on tehty viime juhannuksena. Lätäkön reunamilta pitäisi pian päästä bongaamaan muun muassa iiriksiä, kuunliljoja, tiareolloja, pari pientä bambua, sekalainen ryhmä nauhuksia sekä puupioni. Jos tuo jälkimmäinen tapaus selviää, niin se antaa aihetta liputuspäivään. Harmi vain, meillä ei ole lipputankoa, kun se jo viime vuosituhannen puolella kaatui puusavottahässäkässä. Puupioni on nimeltään Paeonia ”Wu Long Peng Sheng” (Musta lohikäärme kantaa kukkaa). Se ei ole vielä kukkinut. Jos kyseinen asukas selviää ensimmäisestä talvesta, niin hyvä. Pioni on istutettu tarkkojen ohjeiden mukaisesti ja paksu talvipalttoo on viritetty huolella. Viisi puupionin siementä on ollut yli vuoden itämässä, katsotaan mitä niille käy. Kerran viikossa kurkistan, joko siementen jurotus muuttuisi kasvuksi. Siihen saattaa mennä kolme vuotta.

Myyrien ja jäniksien tekemistä tihutöistä ei ole vielä havaintoja. Muistissa on muutamia peltomyyrien juhlavuosia, esimerkiksi vuosi 2009, kun myyrille maistui jopa köynnösruusun piikikäs varsi. Ne pirulaiset olivat kiivenneet seinää pitkin ja ruokailleet Pohjantähti-ruusun nysäksi. Kun huomasin että pennsylvanianvaahtereroiden pikkutaimet ja jasmikelapsoset oli syöty, innostuin kehittelemään myyräluomunapalmin. "Myyräluomunapalmi" on vain rehvakas työnimi, eikä sillä ole mitään tekemistä militantin napalmin kanssa. Helteiden vuoksi vauhtiin päässyt tieteellinen askare jäi kesken. Sen verran voin paljastaa että jos myyrät ovat syöneet puupionini, niin kyseisille jyrsijöille suunnatun joukkotuhoaseen kehittelytyö saa aivan uuden suunnan. Jos tuleva kesä on sateinen, saanen patentin vetämään. Kiirehtimäättä asioiden edelle totean, että onneksi Nobel-tilaisuudet pidetään lokakuussa. Silloin malttaa jo puutarhasta poistua.

Poistumisista tulikin mieleeni: viherturaajan messukasukka - essu - odottaa jo eteisessä valmiina. Nimittäin puutarhurin vuosi starttaa ensi viikonloppuna messujen myötä. (Okei, jotkut onnekkaat kuten Eija S. ja kumppanit kävivät jo naapurimaan messuilla maaliskuussa.) Samanhenkisten ihmisten lisäksi tarjolla on tietysti kasveja, siemeniä ja uusimpia villityksiä. Sinne on tietysti pakko päästä, vaikkei mitään ostaisikaan. Näkemisiin messuilla!

Nerinejä ei kovin usein Suomessa tapaa. Ensi kesänä on kokeilujen aika.

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 01.08.2018
Julkaistu: 25.07.2018
Julkaistu: 08.07.2018
Julkaistu: 25.06.2018
Julkaistu: 13.06.2018
Julkaistu: 04.06.2018
Julkaistu: 24.05.2018
Julkaistu: 15.05.2018
Julkaistu: 09.05.2018
Julkaistu: 28.04.2018

OTA YHTEYTTÄ

paljonko on 2 kertaa 3

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

VAPAASTI VERSOO TAAS

  ARVOISAT LUKIJAT! 

 

                     

 

Kukkanuottasilla on ilmestynyt! Se on ilahduttanut lukijoita kovasti!

Tarjolla on garden writingia eli puutarhajuttuja suoraan ruukutuspöydältä.  

 

Hinta 22 e (+ postikulut) 

Huom! Postin Helposti-palvelu tarvitsee myös puhelinnumerosi.

Muuten hinta on huomattavasti kalliimpi.

 

 

 

  


 

  

 



Kukkasuutarin sielu -kirjaa on tilattavissa myös.

Ota yhteyttä -lomakkeella 

18 € (+ postitus).

(Tai mistä tahansa kirjakaupasta, tosin hinta on siellä noin 38 euroa.)

 

Jos tilaat Kukkanuottasilla-kirjan ja Kukkasuutarin sielun, saat 

ne yhteishintaan 37 € (sis. postituksen.)

 

 

  

              

             

      

    Lujaa laatua taimilavan takaa! 

 

 

      

 

 

 

Kukkasuutari ei voi luomakunnalta kuulemalleen 

kutsumukselle mitään,

eikä sen puolen haluakaan. 

 

 

      

 

 

Hän on sielukas sekoitus arktista vetokoiraa,

sirkustaiteilijaa, uppokeijua,

kellarikemistiä,

kirjoittajaa,

sopimussotilasta

ja kasvikuiskaajaa. 

 

 

 

 

                                   Sesonki on aina päällä.

                                     Sitä saa, mikä itää. 





SAIPPUAN KYSELIJÄT, HUOMIO!

Jos olet kiinnostunut tilaamaan saippuoita, niin ota yhteyttä lomakkeen kautta tai suoraan tänne: moronperansaiput@gmail.con

Tarjolla on viiden saippuan satsi (manteli, suola, kehäkukka, laventeli, naturel) hintaan 32 €. (+ postikulut)

Rajoitettu erä!





 

 

* * *


SAIPPUANTEKOKURSSILLE? 

Seuraava saippuakurssi pidetään 24.11. 2018 (Sininen Talo, Mikkeli)

Teemme ylellistä saippuaa hot process -menetelmällä. (Joulupukin konttiin siis.)

Sen lisäksi valmistamme käsivoidetta ja sampoota.

Mukaan otetaan 10 henkilöä.

Hinta: 60 euroa. (Sis. opetuksen ja materiaalikulut. Jokainen saa mukaansa useamman turvallisen ja myrkyistä vapaan saippuan, sampoon ja käsivoiteen. Käytämme eteerisiä öljyjä ja mm. karite- ja kaakaovoita.)

Kurssi on jatkoa heinäkuun 2018 kurssille, mutta aloittelijakin pääsee mukaan.  

Ilmoittautumiset mari.moro@marimoro.fi


  

© Copyright 2011-2018 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas