Avautumisia
30.05.11

Muodostelma-ajattelijoita alkutaipaleellaan. Pionin siemenet olivat vermikuliitissa neljä kuukautta, joten itämisvaihe meni reipasta tahtia. (Joskus se voi kestää kolme vuotta.) Jos nämä pionit kukkivat joskus neljän, viiden vuoden kuluttua, niin jippii.

Puutarhuria on turha pyytää esimerkiksi Claptonin konserttiin tai kesäteatteriin. Kyse on prioriteeteista, ihan tylysti. Tapu tapu Claptonille, mutta puutarhurin on oltava paikalla, kun perennat avatuvat. Avautuminen tekee hyvää kaikille.

Kolmelta harva herää. Vauhko kukko tekee poikkeuksen, ei ihme ettei niitä saa pitää kaupunkilaueella. Se avautuu törkeän aikaisin: ylös, kanat. Ei, ei ihan vielä... Mutta puoleen kuuteen mennessä on ihmisten, etenkin puutarhurin, noustava. Muuten menettää tärkeitä tunteja. Niitä ei saa takaisin, ei ainakaan nukkumalla.

Läkähdyttää, pakahduttaa, häikäisee. Puutarhassa tapahtuu liikaa. Miten unelmatädyke on voinut pompata peikonpähkinän kainaloon? Ja hetkinen, hetkinen. Miten sinikämmen on hivuttautunut metrin verran länteen? Mikä itää sepelikössä, rappurallissa tai vaikka pihalaattojen välissä? Ei ihme, että seljapensaista varoitellaan.

Muodostelmaluistelu saattaa olla mielenkiintoista seurattavaa, mutta jotkin kasvit ovat kuin muodostelma-ajattelijoita. Se koskee sekä itämistä että nuppuvaihetta. Niiden pienet päät vaikuttavat tuumivan: kaverit, kuulkaa, ajatellaan. Ja sitten - viuh - hetkessä ne ovat auki. Joko kaikki yhtä aikaa tai sitten vuorollaan. Ne kurkottuvat kohti aurinkoa ja niillä on yksi ainoa ajatus: ihmiset, nauttikaa. Okei, kasveja ei pidä inhimillistää. Mutta jos joku palvoo autoaan, niin kyllä kasveista saa pitää ja kuvitella niiden tuntevan asioita. Kun sydän pakahtuu, niin kuvittelemme että kasvi komppaa.

Avautuminen ei ole vaikeaa. Unikot aamukuudelta, oi!

Alkukesän hykerryttävän tutinan keskellä ei tee mieli muistelella kahta edellistä talvea. Menen sianlihalle pelkästä ajatuksesta. Lunta tuiskutti niin paljon ja nopeasti, ettei ulko-ovea saanut auki. Liiterireissu pilkkihaalareissa ja lumikengissä kesti tunnin, postia ei haettu viikkoon. Otetaan vahinko takaisin: kenties ensilumi ajaa meidät pois puutarhasta. Taputan sinikämmentä päälaelle, katson seljaa armeliaasti. Heille avautui mahdollisuus, mahdollisuuksia. Iloitsen niistä.

Puutarhuri hoitaa hommansa niin, että kasvien kasvuolot ovat parhaimmat mahdoliset. Kasvi osallistuu asiaan niin, että se kasvaa ja usein myös kukkii. Jos ei kuki, niin puutarhuri syyttää itseään. Annoinko liikaa typpeä? Iskikö jokin kasvitauti, nälviäinen, kääriäinen, kehvelimäinen kemppi  - vai oliko asialla kani, joka söi nuput? Ei hätää. Nuppuja on niin paljon, että aina sieltä jotain tulee. Jokin kasvi vaikuttaa tunkeilijalta, mutta ei se mitään. Tungosta ei ole vielä vähään aikaan, mikään ei täällä kasva muurien sisällä.

Muureista pokahti mieleeni: Tuskin on sellaista pikkutyttöä, joka ei olisi lukenut F. H. Burnettin Salaista puutarhaa. Tyttökirjan maailma toimii puutarhaterapiaoppaana, vaikka kirjassa elettään sääty-yhteiskunnan karuja aikoja ja heitteille jätetyt lapset herättävät lukijassa sääliä. Lapset alkavat sitten salaa hoitaa ränsistynyttä, lukittua puutarhaa ja saavat siitä iloa ja lohtua. Se yhdistää heitä ja myös muita ihmisiä. Imelästi - toki genren tapaan - kuvattu kauneus ja hyvyys saavat aikaan sen, että rampa (Colin) kävelee ja Mary saa elämänsä ensimmäisen ystävän, punarinnan. Puutarhan hoitamisen ja sen kauneuden myötä kalpeat kakarat alkavat kukoistaa.

MIss vaalit ruusua

siel´ohdake ei kukoista.

Uusi suomennos kertoo asian näin:

Missä ruusua hoivaat, poikani,

et ohdaketta nää.

"Paljon ihmeellisimpiäkin asioita voi tapahtua niille, jotka muistavat ajoissa luopua ikävistä ja lannistavista ajatuksista ja korvaavat ne mukavilla ja rohkean päättäväisillä ajatuksilla." Kuulostaa siltä, että ollaan Strömsössä, mutta ei se mitään. Rohkea päättäväisyys toimii sekä tyttökirjoissa että Strömsössä. Ota riski ja kokeile!

Illan tullen avaudun farmin porukoille. Kanat, lampaat, kissat, pari kesyä oravaa ja insinööri saavat kuulla, että me kaikki olemme omalla tavallamme muodostelma-ajattelijoita. Käännymme kohti aurinkoa, touhuamme aikamme ja illan tullen laahustamme rauhoittumaan. Painamme päämme pielukselle. Tyynyliinassa on orvokin kuvia.

 

P.S.

Mörönperän puutarha on auki 3.-4.6. Opastetut kierrokset ja kasvitarinoita kello 12.00. ja 15.00.

Kahvia ja nisua, puutarhahöpinöiden lisäksi. Lisäksi jaossa on joitakin taimia.

Woodlandin rhohot parhaimmillaan. Kohta niiden seasta tupsahtelee sinivaleunikoita.

Kesäkissa ruukussa
23.05.11

Kesäkukka vaativaan makuun: lyijykukka. Siitä saa viherhuoneeseen kestävämmänkin asukin.

Kesäkissoista aina varoitellaan, emme siis ota sellaista. Mutta kesäkukat ovat juttu erikseen. Niitä suorastaan tyrkytetään joka paikassa. Hehkuvia värejä, upeita istutuksia ja toinen toistaan näyttävämpiä ruukkuja. Millainen sitten on hyvä kesäkukka? Syötävä, tuoksuva vai kyläkunnan paras perhosmagneetti?

Taimimyymälöissä tapaa usein alistuneen mieshenkilön. Hän työntää täyteen pakattuja kärryjä: multaa, lannoitteita, ruukkuja ja tietysti taimia. Rouva kulkee edellä hypistellen lemmikkikuvioista pikkuista lapiota ja laventelein pakattua kukkakassia. Siinä ollaan hankkimassa kesäkukkia.

Pienellä maakuntamatkalla tuli haettua kesäkanalan asukkaat ja piipahdetuksi samalla parissa taimimyymälässä. En muista tuollaisessa taimien valkkausruuhkassa vähään aikaan olleeni. Enkä muista, että valikoimat olisivat olleet näin laajat. Uusia kesäkukkia on niin paljon, että niiden nimet eivät kerro mitään. Tätä nykyä kesäkukkatelttoja löytyy joka paikasta. Ja valikoimat sisältävät kukkia, joille ei kauppiaatkaan tiedä tarkkaa nimeä? Sivetti, sufragetti vai senetti?Jos ennen kesäkukkia oli marketan, samettiruusun, orvokin ja petunia verran, niin nyt listaa on mahdoton kenenkään pätevästi päivittää.

Kaikki eivät ole täpinöissään puutarhajutuista saati vihersesongista. Ei tarvitse ollakaan! On meitäkin, joita ei saa katsomaan jääkiekkoa eikä tuijottamaan saati kuuntelemaan euroviisuja. Kuulin huoltoasemalla letkauksen: Viherhörhöt ovat vallanneet tämän mestan. Se oli närkästynyt huomio siitä, että huoltoaseman pihalle oli pystytetty taimiteltta. Samaan syssyyn lottokupongin täyttäjä huokaisi, että vain apteekki ja verotoimisto ovat vihervapaita vyöhykkeitä. Niissä ei myydä taimia. Taimiteltalle pyrkivien asiakkaiden jono ulottui läheisiin liikennevaloihin asti.

Kesäkissa ruukussa... Ei vaan kesy oravamme, jolle kelpaavat esimerkiksi verenpisaran marjat.

Eivät kesäkukat ilmaisia ole, eikä kaikilla ole esikasvatukseen mahdollisuuksia. Pieni silmäys hintalappuihin ja johtopäätös: sata euroa saa hassatuksi vähän häikäleen äkkiä. Yksi amppeli maksaa helposti 15 euroa, eikä se ole vasta kuin yksi amppeli! Ainokainen kukka näyttää orvolta.  Se tarvitsee kaverin - kavereita! Jos satsaa suuriin, allasmaisiin ruukkuihin, on 150 euroa pieni raha jos kasvien lisäksi joutuu ostamaan multaa, ravinteita, hanskat ja koristekiviä. Puutarhaan kuuluva krääsä käy hyvin kauppansa, sillä kuka nyt pärjäisi ilman kasvien peltisiä kylttejä, lintujen juoma-automaattia tai auringossa välkkyvää lasiperhosta. (Hienon kesäkukkaparatiisiin saa myös todella halvalla, jos näkee vaivaa ja käyttää ruukkuina vaikka vanhoja vanerilaatikoita ja kasvattaa taimet itse.)

Moni tuikkaa kukka-asetelmaan sekaan yrttejä tai jotain muuta syötävää. Ruohosipuit, sitruunamelissa tai minttu viihtyy melkein missä kesäkukka-asetelmassa hyvänsä. Ei niillä pataljoonaa ruoki, mutta jotain pientä voi aina napsia aamiaispöytään. Eräs Vaasassa asuva tuttuni kasvattaa yrttejä ja kesäkukkia parvekkeellaan niin paljon, että ruukkuja on reippaasti yli sata. Tomaatteja tuli viime vuonna saavillinen.

Kesäkukat tuppaavat olemaan lyhytikäisiä. Ei niiden tarvitse jouluun saakka kestääkään, mutta usein ne kuukahtavat jo kotimatkalla. Se johtuu turpeesta, kukat kun myydään turpeessa. Turvetta suositaan esimerkiksi siksi, että se on kevyttä. (Työvoimavaltainen ala, tiedättehän.) Kotiparvekkeella turpeeseen voi laittaa raskaampaa multaa sekaan, ettei kukkia tarvitse kahden tunnin välein kastella. Kate, vaikka ruohonsilppu, pidättää sekin kosteutta. Mutta älkää ihmetelkö, jos kukat kuivuvat  nopsaan. Vika ei ole teissä. Viime kesän ennätyshelteiden vuoksi moni hankki kesäkukat kolme, jopa neljä kertaa. Syy: turve. Minä en kasvata silkassa turpeessa mitään, koska pelkkä kasvien kasteleminen ei voi olla elämän tarkoitus. Kasteluhermoilu tappaa ilon, myös mahdollisilta kesäkukkien kastelussa auttavilta.

Mitä tarttui reissulta mukaan? Ihastuttavien ilmajokisten kanojen lisäksi hankin vain muutaman laventelin. Kesäkukka saa olla tuoksuva, syötävä ja mielellään myös pitkään kukkiva. Jos se ei ole syötävä, niin se saa houkutella perhosia. Syrikkä on mahtava kesäkukka, mutta ponnisteluistani huolimatta en ole saanut sitä talvehtimaan. Niitä on harvoin myynnissä ja se minkä postimyynnistä kauan sitten tilasin, ei ole tullut vieläkään. Syrikkää (tai buddleijaa) parempaa perhoskukkaa tuskin on.

Kesäkukkia on kotosalla aivan tarpeeksi vaikka lampaat karkaisivat ja söisivät puolet. On punaista helokkia, tarhaneitoja, gladioluksia, vahakukkaa, kirjokiertoa, sekalainen sakki unikkoja ja ties mitä. Kasvamassa on myös nallekarhuja: auringonkukka Teddy Bear näyttää tosiaan pörröiseltä nallelta. Emme siis ota kesäkissaa, mutta esimerkiksi kesänallekarhusta tulee hyvä mieli.

P.S.

Sain viime viikon pakinasta palautetta. Muutama lukija ihmetteli, voiko puutarhurin elämä olla noin vaarallista kuin mitä talon maalaaminen ruusupuskien läpi on. Ei siinä käynyt erityisen pahasti: kypärä ei lentänyt päästä eikä veri lentänyt. Siis täysin normaalia puutarhurin pintanaarmuelämää.

Vanhat (hankittu 2007) verenpisarat talvehtivat +5 asteessa. Ovat kukkineet jo pari kuukautta.
Tästä ei kesäkukka-asetelma voi tulla helpommaksi: mehitähtiä. Kastellaan vain silloin tällöin, kestää paahdetta!

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 19.03.2019
Julkaistu: 11.03.2019
Julkaistu: 05.03.2019
Julkaistu: 26.02.2019
Julkaistu: 18.02.2019
Julkaistu: 11.02.2019
Julkaistu: 04.02.2019
Julkaistu: 28.01.2019
Julkaistu: 23.01.2019
Julkaistu: 13.01.2019

OTA YHTEYTTÄ

paljonko on 2 kertaa 3

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

VAPAASTI VERSOO TAAS

  ARVOISAT LUKIJAT! 

 

                     

 

  

 


Kukkanuottasilla-kirja tilattavissa suoraan tekijältä.

"Vuoden 2018 persoonallisin ja hauskin puutarhakirja."

Näin lukijat ja jopa kriitikot väittävät, en haraa vastaan!

Hinta 22 € (+ postikulut) 

Huom! Postin Helposti-palvelu tarvitsee myös puhelinnumerosi.

 

 

 

  


 

  

 

 

Kukkasuutarin sielu -kirjaa on tilattavissa myös.

Ota yhteyttä -lomakkeella 

18 € (+ 5,90).

(Tai mistä tahansa kirjakaupasta, tosin hinta on siellä noin 38 euroa.)

 

Jos tilaat Kukkanuottasilla-kirjan ja Kukkasuutarin sielun, saat 

ne yhteishintaan 37 € (sis. postituksen.)

Muista liittää mukaan puhelinnumerosi.

 

 

  

              

             

      

    Lujaa laatua taimilavan takaa! 

 

 

      

 

 

 

Kukkasuutari ei voi luomakunnalta kuulemalleen 

kutsumukselle mitään,

eikä sen puolen haluakaan. 

 

 

      

 

 

Hän on sielukas sekoitus arktista vetokoiraa,

sirkustaiteilijaa, uppokeijua,

kellarikemistiä,

kirjoittajaa,

sopimussotilasta

ja kasvikuiskaajaa. 

 

 

 

 

                                   Sesonki on aina päällä.

                                     Sitä saa, mikä itää. 




PUHDASTA ASIAA - hyväksi kehuttuja saippuoita 

Tarjolla viiden saippuan satsi (manteli, suola, kehäkukka, laventeli, naturel)

hintaan 20 € (+ postikulut).

(Täytä tilauslomake) 





 

 

 

 

 

 


  

© Copyright 2011-2019 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas