Perhosbaarin portsari
27.06.11

Auringontähti on perhosbaarin kestohitti.

Nykyinen kesätyöni on toimia portsarina. Meillä on kaikki oikeudet ja saluunan ovet selällään yötä päivää. Tervetuloa perhosbaariin!

Hevostelu on tuttua puuhaa, mutta puutarhuri tykää myös perhostelusta. Se onnistuu, kun perustaa perhosbaarin: Se onnistuu ilman viranomaisten lupia ja suuria investointeja. Parina edellisenä kesänä on sekä perhosia että perhosten ystäviä hellitty, kun perhosia on lepatellut paikalle enemmän kuin mies- tai naismuistiin.

Kuiva, tuuleton ja paahteinen sää suosii useimpia lajeja. Yhtenä ainoana päivänä riittää seurattavaa: esimerkiksi syrikkään, punatähkään ja kallionauhukseen suorastaan jonotetaan. Käsirysyä – tai tässä tapauksessa siipirysyä – ei pääse onneksi syntymään. Perhosbaarin asukit alkavat pian kukkia, osa kukkii jo. Portsari on tarpeen telekian, punatähkän, kallionauhuksen ja isohirvenjuuren lähettyvillä. Ne ovat heinä-elokuun perhosperennoita perhosten mielestä ykkösdrinksukohteita.

Perhoskukkien ykköstä eli syyssyrikkää, en pyrkimyksistäni huolimatta ole koskaan saanut talvehtimaan. Siksi se ei ehdi kasvaa kovin kookkaaksi pensaaksi. Ruukussa syrikkä saavuttaa korkeintaan metrin korkeuden, vaikka yritän aina ostaa suurimman syrikän mitä saatavilla on ja hoitaa sitä huolellisesti. Tänä vuonna postitse saapuneet kasvit – kaksi kappaletta – olivat niin surkeita esityksiä, että siinä meni kyllä 45 euroa hukkaan. Mustuneet lehdet ja nuupahtanut varsi ei ole sitä, mitä asiakas haluaa. Mutta ilmeisesti kyseiset kasvit ovat saaneet yliannostuksen booria ja muita lannoitteita, siis kasvitarhalla. Merkit viittaavat siihen, jonkin pilkkuvirheen takia lannoiteannos oli noin satakertainen, tästä uutisoitiin ennen juhannusta.

Tätä voisi ohimennen luulla perhoseksi, mutta kyseessä on ylikukkinut unikko.

Kukkien lisäksi voi terassilla tarjoilla messeviä, itsetehtyjä drinksuja. Tarvitaan vanhaa punaviiniä, hunajaa, hippunen hiivaa – ja sitten parhaat päivänsä nähnyt pesusieni, joka survotaan vaikka vanhaan viilipurkkiin. Baarin ja muutamia sivutiskejä voi ripustaa pieneen puuhun vieri viereen. Nimittäin perhoset joutuvat käyttämään aika lailla energiaa siirtyessään tarjoilupisteestä toiseen, joten perhoskukkapenkki kannattaa istuttaa täyteen ja perhosbaarin sijaan virittää useampi juottola. Onhan se havaittu myös ihmisbaareissa: matka juomapaikan hankkimisen ja annokset nauttimisen välillä ei saa olla liian pitkä. Asiakkaat on pidettävä tyytyväisinä.

Ei muuten ole hassumpi ajatus virittää tallentava webbikamera perhosbaarin yhteyteen. Aira asennutti sellaisen viime kesänä. Airan mies Lete on armoitettu jalkapallofani, ja kyseinen sohvalibero (nimitys Airan) katsoi jalkapalloa putkeen 172,5 tuntia, mutta tuohon on lisättävä mitaliottelut, jotka Lete katsoi kolmesti. Kesken Namibian ja Uruguayn välisen ottelun Aira pyysi, että mies auttaisi kalkkisäkin nostamisessa. Ei Lete ehtinyt, sillä pelissä oli menossa mitä kiperin kulmapotkutilanne. Onneksi Airalla on hyvät nokkakärryt. Viime kesänä he tajusivat, mikseivät vietä lomiaan yhdessä. Traaginen tapaus.

Kesäöisin liikkuvia perhoslajeja on paljon, ei niitä kaikki ehdi tarkkailla. Mitä jalkapalloon tulee on se mielestäni niin yltiöpitkästyttävä laji, ettei kaltaiselleni vihertumpulle kannata puhua siitä päivällä eikä yöllä.  Jalkapallo puheenaiheena ei paljon poikkea siitä vaihtoehdosta, että on päätynyt Danten Helvetin kolmanteen piiriin rallihullujen kynsiteknikoiden kanssa. Ai miksi? Jalkapallossa kaikki on ennalta-arvattavaa, esimerkiksi kentälle ei tule koskaan nimettömiä tai aivan uusia, sensaatiomaisia pelaajia. Pelaajilla on nimet paidoissa. Koko homma perustuu siihen, että nahkaista palloa hosutaan kahteen maaliin, vuorotellen. Boring. En ole koskaan kuullut perhoshuligaaneista mutta jalkapallohuligaaneihin olen törmännyt jopa itse, se tapahtui Chelsean reissulla. Kaverit eivät vaikuttaneet tyypeiltä, joita kiinnostaisi perhostelu. Kyllä se kääntyi hevostelun puolelle ja ikävällä tavalla. Late sanoo, että jalkapallo yhdistää kaikkia mantereita. Se ei ole kovin kummoinen havainto, sillä minusta ihan pelkkä pallo – maapallo – ajaa saman asian.

Mutta antaa kaikkien pallojen ja perhosten lentää. Pääasia, että ihmisellä on jotain mielekästä tekemistä. Perhosbaarin portsarin hommia suosittelen, asiat voi joskus ottaa kevyesti.

Neitoperhonen on perhosbaarin vakiasiakas.
Syrikässä on aina perhosia.

Vihertumput suorina
20.06.11

Valkoinen raunioyrtti on saanut nimen "Mehilieksalainen" - saatatte arvata, miksi. Valkoisena ei tätä usein tapaa.

Mikä on "mehilieksalainen" tai "pumppukukka"? Sadepäivän voi viettää vihertumput suorina ja nimetä kasveja, miten vain parhaiten sopii. Kasveja kulkeutuu harrastajan puutarhaan ties miten ja mistä, eikä kirjanpito aina yllä perennapenkkien tasolle.

Kun puutarha alkaa kypsyä ja valikoima pursuillee, niin omistajan pitää elvyttää salapoliisitaitojaan. Sadepäivä on arkistopäivä: nimiä tarkennetaan, kuvia arkistoidaan, kylttejä tarkistellaan. Tosin Gertrude Jekyll - tuo kaikkien puutarhahullujen äiti - kehotti käyttämään juuri sadepäivät kitkemiseen, rikkaruohot kun irtoavat silloin paremmin. Mutta me olemme niin laiskoja, että värjöttelemme kaatosateen ajan sisätiloissa.

Harrastajalta toiselle kulkeutuu kesän mittaan uskomattomat määrät siemeniä ja taimia, ja alkuperä saattaa tiedossa näin: Kyllikki-mummo sai tämän Impi Hujaselta joskus 1950-luvulta, ja Impi Hujanen toi sen Ahvenanmaalta serkkunsa pihalta. Tai: Siemenet on löydetty puutarhasta, joka jäi Lahden moottoritien alle. Kun mukaan lisätään esimerkiksi Kannaksen, Norjan, Puolan ja Kanadan tuliaiset, sekamelskaa ja kuhinaa riittää tontin kaikilla ilmansuunnilla.

Sadekelillä - vihertumput suorina - on siis hyvää aikaa tarkistella kasveihin liittyvää kirjanpitoa ja nimiletkoja. Vihertumput voidaan nimittäin jakaa kahteen ryhmään: Niihin, joita ei kasvin nimi kiinnosta ja niihin, jotka haluavat selvittää sen mahdollisimman tarkasti. Koska kirjailija pelleilee nimien ja sanojen kanssa koko ikänsä, niin ei liene yllätys että sitä kuuluu tuohon jälkimmäiseen porukkaan. Tuskin mikään on vihersalapoliisille niin kutkuttavaa kuin se, että löytää pihaltaan rehun ja sitten se alkaa: nimen metsästäminen. (Ja tämä on hyvä syy luuhailla autiotalojen ympärillä. Sieltä voi löytyä ties mitä, enkä nyt tarkoita puolikkaita pottia enkä parhaat päivänsä nähneitä separaattoreita.) Karkean nimeämisen alkeet oppii helposti, mutta viilaaminen on jo työläämpää.

Edesvastuuttomasti olen usein myös nimennyt kasveja itse, vaikka olen kenties ratkaissut arvoituksen tai ainakin melkein. Riittää, että olento on määritelty "melkeinoikeaksi", sen verran mitä harrastaja pystyy. Joskus kasvi vain näyttää tietynnimiseltä, olkoon se latinaksi mikä hyvänsä. Kun lapsena näin osmankäämin, se oli heti "pumppukukka", sillä kukinto muistutti erehdyttävästi pyörän pumppua. Voi, miten viaton sitä onkaan ollut, sillä myöhemmin olen kuullut kyseisen kasvin kansanomaisia nimityksiä aika läjän, ne eivät jätä sijaa arvailuille siitä mistä kasvin ulkomuoto kertoo. Moni on saanut pihalleen "kelosen", joka on tietysti "Chelone" eli konnanyrtti. Hieno nimi, kasvi on kuin ilmetty Kelonen. Omassa kirjanpidossani kulkevat kasvit latinan lisäksi suomeksi ja puhekieleksi, tuo jälkimmäinen tarkoittaa siis lempinimeä, kuultua tai keksittyä.

Yksi monista marunaljikkeista. Yleensä tämä liikkuu nimellä "Powis Castle". Kutsun pihan kestosomistetta Hopeahäkkyräksi.

Kasvi voi kulkea kahdella, kolmella tai vaikka neljällä nimellä. Näin esimerkiksi luostarikukka, sillä nimellä se on hankittu eräältä torikauppiaalta 1994. Selvisi sitten, että kyse on raunioyrtistä (Symphytum officinale). Maalahden seutuvilla olen puhunut natiivien kanssa klosterblommasta, ja kyseessä on täsmälleen sama kasvi. On siitä vielä kulkeutunut puutarhaan valkoinen versio, se kulkee kuulemma nimellä ruotsinraunioyrtti. Sitä harvoin missään tapaa, olen saanut oman versioni Lieksasta. Sen nimi on "Mehilieksalainen", koska mehiläiset tykkäävät kasvista, latinaksi kyse lienee tapauksesta Symphytum x upplandicum. Akileijan vanha, kansanomainen nimi on puolestaan kotkankukka. Heikan Jussin koskettavia päiväkirjoja lukeneet muistanevat, kuinka kotkankukkia kasvoi ennen vanhaan hautuumailla, ja miten Jussi niitä teksteissään ihasteli.

Jokaisesta perinneperennasta on tarjolla nimivaihtoehtoja, jotka ovat kasvattajien suussa vääntyneet moneen suuntaan. Se ei ole mainittavasti häirinnyt puutarhahoitoa. Esimerkiksi evakkojen mukana levisi kasveista mielenkiintoisia nimityksiä, näitä on oman sukuni piirissä makusteltu edelleen. "Toriini" oli joriini eli daalia, jota joku edesmennyt täti-ihminen kutsui toriiniksi. Rauha hänen perintömukuloilleen, pitkään ne elossa sinnittelivätkin.

Salapoliisityötä on saanut tehdä esimerkiksi marunoiden kanssa (Artemisia), jotka ovat hienoja kivikkokasveja ja sietävät kuivuutta paremmin kuin muut. Hannu L:lta saatu mysteerimaruna on talvehtinut hyvin, ja se on sitten pihan uusi Artemisia-lajike, hannunmaruna. Marunoita olen kerännyt sieltä täältä, mutta niitä on olemassa yhden arvion mukaan noin 380. Pelkästään hätkähdyttävää "Powis Castlea" löytyy samalla nimellä useita eri versioita. Marunoita voi helposti lisätä pistokkaista. Ihastuin aikoinani niihin ja etenkin silkkimarunaan, kun tein kivikkopuutarhaa ja halusin maisemoida paikkoja. Mikään muu perenna ei siihen niin hyvin olisi sopinut kuin juuri silkkimaruna. (Marunoista kirjoitan myöhemmin lisää, niistä on myös kuvia Kukassa nyt -osastolla.) Silkkimarunaa (Artemisia pontica) ei pahemmin ole missään tarjolla. Mörönperällä sitä kasvaa noin 20 neliötä siellä täällä.

Väärä nimi juurtuu kasville helposti, ei vähiten marketeissa ja siellä, missä ei kasveja kasvateta, myydään vain. Ystäväni oli ostanut kolme "isotähtiputkoa", tuollainen nimi löytyi ruukun tarrasta. Hän kysyi, onko minulla "putkoa" - olin äimänä. Putkonen! Kirjoitusvirhe, siis, tajusimme pian. Siinä meni sekaisin vain yksi kirjain, sillä kirjoittaja varmaan tarkoitti "isotähtiputkea" (Astrantia major). Sekaisin menevät helposti sitten nauhukset, sillä esimerkiksi aitoa nukkanauhusta ei juuri ole kaupan, sen sijaan sen risteytymiä kyllä. Vaan mitä sitä niuhoittamaan! Aitoja nukkanauhuksia voi jokainen halutessaan kasvattaa itse.

Ei nimihässäköiden edessä kannata lamaantua eikä kaikkea tarvitse muistaa. Jos on Säkkijärven polkka tai Yesterday levytetty vähän häikäleen monta kertaa, samaa voi päteä kasveihin. Pääasia, että biisi toimii. Tumput suorina ei tarvitse kasvin edessä olla sen vuoksi, että nimi on hukassa. Sen voi aina keksiä itse. (Terveisiä Tarmolle Pieksämäelle, hän on tässä nimiasiassa varsinainen velho!)

 

P.S. Nyt on aika muistuttaa Minun kasvitarinani -kirjoituskilpailusta. Kenties juuri sinun vaalimaasi aarteeseen liittyy mukava tarina, siis sellainen, jonka haluat jakaa muille? Lue lisää: www.substral.fi Parhaimmat tarinat kootaan kirjaksi, myös palkintoja on jaoessa.

Ja tämä maruna on "Hannunmaruna", antajansa mukaan. Koska marunoita on olemassa noin 400 erilaista, tarjoutuu lajikevaihtoehtoja muutamia.

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 19.03.2019
Julkaistu: 11.03.2019
Julkaistu: 05.03.2019
Julkaistu: 26.02.2019
Julkaistu: 18.02.2019
Julkaistu: 11.02.2019
Julkaistu: 04.02.2019
Julkaistu: 28.01.2019
Julkaistu: 23.01.2019
Julkaistu: 13.01.2019

OTA YHTEYTTÄ

minkä värinen on aurinko

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

VAPAASTI VERSOO TAAS

  ARVOISAT LUKIJAT! 

 

                     

 

  

 


Kukkanuottasilla-kirja tilattavissa suoraan tekijältä.

"Vuoden 2018 persoonallisin ja hauskin puutarhakirja."

Näin lukijat ja jopa kriitikot väittävät, en haraa vastaan!

Hinta 22 € (+ postikulut) 

Huom! Postin Helposti-palvelu tarvitsee myös puhelinnumerosi.

 

 

 

  


 

  

 

 

Kukkasuutarin sielu -kirjaa on tilattavissa myös.

Ota yhteyttä -lomakkeella 

18 € (+ 5,90).

(Tai mistä tahansa kirjakaupasta, tosin hinta on siellä noin 38 euroa.)

 

Jos tilaat Kukkanuottasilla-kirjan ja Kukkasuutarin sielun, saat 

ne yhteishintaan 37 € (sis. postituksen.)

Muista liittää mukaan puhelinnumerosi.

 

 

  

              

             

      

    Lujaa laatua taimilavan takaa! 

 

 

      

 

 

 

Kukkasuutari ei voi luomakunnalta kuulemalleen 

kutsumukselle mitään,

eikä sen puolen haluakaan. 

 

 

      

 

 

Hän on sielukas sekoitus arktista vetokoiraa,

sirkustaiteilijaa, uppokeijua,

kellarikemistiä,

kirjoittajaa,

sopimussotilasta

ja kasvikuiskaajaa. 

 

 

 

 

                                   Sesonki on aina päällä.

                                     Sitä saa, mikä itää. 




PUHDASTA ASIAA - hyväksi kehuttuja saippuoita 

Tarjolla viiden saippuan satsi (manteli, suola, kehäkukka, laventeli, naturel)

hintaan 20 € (+ postikulut).

(Täytä tilauslomake) 





 

 

 

 

 

 


  

© Copyright 2011-2019 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas