Vihertumput suorina
20.06.11

Valkoinen raunioyrtti on saanut nimen "Mehilieksalainen" - saatatte arvata, miksi. Valkoisena ei tätä usein tapaa.

Mikä on "mehilieksalainen" tai "pumppukukka"? Sadepäivän voi viettää vihertumput suorina ja nimetä kasveja, miten vain parhaiten sopii. Kasveja kulkeutuu harrastajan puutarhaan ties miten ja mistä, eikä kirjanpito aina yllä perennapenkkien tasolle.

Kun puutarha alkaa kypsyä ja valikoima pursuillee, niin omistajan pitää elvyttää salapoliisitaitojaan. Sadepäivä on arkistopäivä: nimiä tarkennetaan, kuvia arkistoidaan, kylttejä tarkistellaan. Tosin Gertrude Jekyll - tuo kaikkien puutarhahullujen äiti - kehotti käyttämään juuri sadepäivät kitkemiseen, rikkaruohot kun irtoavat silloin paremmin. Mutta me olemme niin laiskoja, että värjöttelemme kaatosateen ajan sisätiloissa.

Harrastajalta toiselle kulkeutuu kesän mittaan uskomattomat määrät siemeniä ja taimia, ja alkuperä saattaa tiedossa näin: Kyllikki-mummo sai tämän Impi Hujaselta joskus 1950-luvulta, ja Impi Hujanen toi sen Ahvenanmaalta serkkunsa pihalta. Tai: Siemenet on löydetty puutarhasta, joka jäi Lahden moottoritien alle. Kun mukaan lisätään esimerkiksi Kannaksen, Norjan, Puolan ja Kanadan tuliaiset, sekamelskaa ja kuhinaa riittää tontin kaikilla ilmansuunnilla.

Sadekelillä - vihertumput suorina - on siis hyvää aikaa tarkistella kasveihin liittyvää kirjanpitoa ja nimiletkoja. Vihertumput voidaan nimittäin jakaa kahteen ryhmään: Niihin, joita ei kasvin nimi kiinnosta ja niihin, jotka haluavat selvittää sen mahdollisimman tarkasti. Koska kirjailija pelleilee nimien ja sanojen kanssa koko ikänsä, niin ei liene yllätys että sitä kuuluu tuohon jälkimmäiseen porukkaan. Tuskin mikään on vihersalapoliisille niin kutkuttavaa kuin se, että löytää pihaltaan rehun ja sitten se alkaa: nimen metsästäminen. (Ja tämä on hyvä syy luuhailla autiotalojen ympärillä. Sieltä voi löytyä ties mitä, enkä nyt tarkoita puolikkaita pottia enkä parhaat päivänsä nähneitä separaattoreita.) Karkean nimeämisen alkeet oppii helposti, mutta viilaaminen on jo työläämpää.

Edesvastuuttomasti olen usein myös nimennyt kasveja itse, vaikka olen kenties ratkaissut arvoituksen tai ainakin melkein. Riittää, että olento on määritelty "melkeinoikeaksi", sen verran mitä harrastaja pystyy. Joskus kasvi vain näyttää tietynnimiseltä, olkoon se latinaksi mikä hyvänsä. Kun lapsena näin osmankäämin, se oli heti "pumppukukka", sillä kukinto muistutti erehdyttävästi pyörän pumppua. Voi, miten viaton sitä onkaan ollut, sillä myöhemmin olen kuullut kyseisen kasvin kansanomaisia nimityksiä aika läjän, ne eivät jätä sijaa arvailuille siitä mistä kasvin ulkomuoto kertoo. Moni on saanut pihalleen "kelosen", joka on tietysti "Chelone" eli konnanyrtti. Hieno nimi, kasvi on kuin ilmetty Kelonen. Omassa kirjanpidossani kulkevat kasvit latinan lisäksi suomeksi ja puhekieleksi, tuo jälkimmäinen tarkoittaa siis lempinimeä, kuultua tai keksittyä.

Yksi monista marunaljikkeista. Yleensä tämä liikkuu nimellä "Powis Castle". Kutsun pihan kestosomistetta Hopeahäkkyräksi.

Kasvi voi kulkea kahdella, kolmella tai vaikka neljällä nimellä. Näin esimerkiksi luostarikukka, sillä nimellä se on hankittu eräältä torikauppiaalta 1994. Selvisi sitten, että kyse on raunioyrtistä (Symphytum officinale). Maalahden seutuvilla olen puhunut natiivien kanssa klosterblommasta, ja kyseessä on täsmälleen sama kasvi. On siitä vielä kulkeutunut puutarhaan valkoinen versio, se kulkee kuulemma nimellä ruotsinraunioyrtti. Sitä harvoin missään tapaa, olen saanut oman versioni Lieksasta. Sen nimi on "Mehilieksalainen", koska mehiläiset tykkäävät kasvista, latinaksi kyse lienee tapauksesta Symphytum x upplandicum. Akileijan vanha, kansanomainen nimi on puolestaan kotkankukka. Heikan Jussin koskettavia päiväkirjoja lukeneet muistanevat, kuinka kotkankukkia kasvoi ennen vanhaan hautuumailla, ja miten Jussi niitä teksteissään ihasteli.

Jokaisesta perinneperennasta on tarjolla nimivaihtoehtoja, jotka ovat kasvattajien suussa vääntyneet moneen suuntaan. Se ei ole mainittavasti häirinnyt puutarhahoitoa. Esimerkiksi evakkojen mukana levisi kasveista mielenkiintoisia nimityksiä, näitä on oman sukuni piirissä makusteltu edelleen. "Toriini" oli joriini eli daalia, jota joku edesmennyt täti-ihminen kutsui toriiniksi. Rauha hänen perintömukuloilleen, pitkään ne elossa sinnittelivätkin.

Salapoliisityötä on saanut tehdä esimerkiksi marunoiden kanssa (Artemisia), jotka ovat hienoja kivikkokasveja ja sietävät kuivuutta paremmin kuin muut. Hannu L:lta saatu mysteerimaruna on talvehtinut hyvin, ja se on sitten pihan uusi Artemisia-lajike, hannunmaruna. Marunoita olen kerännyt sieltä täältä, mutta niitä on olemassa yhden arvion mukaan noin 380. Pelkästään hätkähdyttävää "Powis Castlea" löytyy samalla nimellä useita eri versioita. Marunoita voi helposti lisätä pistokkaista. Ihastuin aikoinani niihin ja etenkin silkkimarunaan, kun tein kivikkopuutarhaa ja halusin maisemoida paikkoja. Mikään muu perenna ei siihen niin hyvin olisi sopinut kuin juuri silkkimaruna. (Marunoista kirjoitan myöhemmin lisää, niistä on myös kuvia Kukassa nyt -osastolla.) Silkkimarunaa (Artemisia pontica) ei pahemmin ole missään tarjolla. Mörönperällä sitä kasvaa noin 20 neliötä siellä täällä.

Väärä nimi juurtuu kasville helposti, ei vähiten marketeissa ja siellä, missä ei kasveja kasvateta, myydään vain. Ystäväni oli ostanut kolme "isotähtiputkoa", tuollainen nimi löytyi ruukun tarrasta. Hän kysyi, onko minulla "putkoa" - olin äimänä. Putkonen! Kirjoitusvirhe, siis, tajusimme pian. Siinä meni sekaisin vain yksi kirjain, sillä kirjoittaja varmaan tarkoitti "isotähtiputkea" (Astrantia major). Sekaisin menevät helposti sitten nauhukset, sillä esimerkiksi aitoa nukkanauhusta ei juuri ole kaupan, sen sijaan sen risteytymiä kyllä. Vaan mitä sitä niuhoittamaan! Aitoja nukkanauhuksia voi jokainen halutessaan kasvattaa itse.

Ei nimihässäköiden edessä kannata lamaantua eikä kaikkea tarvitse muistaa. Jos on Säkkijärven polkka tai Yesterday levytetty vähän häikäleen monta kertaa, samaa voi päteä kasveihin. Pääasia, että biisi toimii. Tumput suorina ei tarvitse kasvin edessä olla sen vuoksi, että nimi on hukassa. Sen voi aina keksiä itse. (Terveisiä Tarmolle Pieksämäelle, hän on tässä nimiasiassa varsinainen velho!)

 

P.S. Nyt on aika muistuttaa Minun kasvitarinani -kirjoituskilpailusta. Kenties juuri sinun vaalimaasi aarteeseen liittyy mukava tarina, siis sellainen, jonka haluat jakaa muille? Lue lisää: www.substral.fi Parhaimmat tarinat kootaan kirjaksi, myös palkintoja on jaoessa.

Ja tämä maruna on "Hannunmaruna", antajansa mukaan. Koska marunoita on olemassa noin 400 erilaista, tarjoutuu lajikevaihtoehtoja muutamia.

On kesää pitänyt
12.06.11

Tällä kaverilla on lakki päässä.

Viime päivinä ei lumi ole tehnyt enkeleitä eteiseen. Helle sen sijaan on vääntänyt rappurallin, kärventänyt puutarhan ja saanut eläimet ja ihmiset sekoilemaan. Kesäyöt on melkein pakko valvoa, onneksi herättäjiä riittää.

Kauppojen pakastealtaiden lähettyville on syntynyt pitkiä jonoja, kerrotaan. Ja kun jopa kanat läähättävät, ja kissa käyttää sekä viuhkaa että tuuletinta, voi sanoa että se on kesä nyt. Sata metriä pitkän kukkapenkin kastelusta saatu jännetuppitulehdus ei tunnu missään. Tätä kirjoittaessani sataa tynnyrit täyteen, ensimmäistä kertaa kahdeksaan viikkoon.

Mutta viime yönä ei satanut. On sitä tullut herätyksi monenlaisiin pörinöihin, pamahduksiin ja kolinoihin. Viimeöinen on sukua niille. Kymmenen vuotta sitten Italiassa heräsin siihen, kun hotellihuoneeni parveke irtosi. Napolilaisesta arkkitehtoonisesta luomuksesta puuttui kuulemma raudoitus. Kerran sitten ajoi moottorivene suoraan rantasaunaan, perintöpesusieneni pusertui kiukaaseen ja kuistin amppelista katkesi naru. Kyllä herättiin. Sellainen aamuyö on myös koettu että karhun karkottamiseen tarkoitettu vekotin alkoi soida omia aikojaan. 112 auttaa aina, ja kohta palokunta lähetti jo laskun hukkareissusta. Elämäni on aina ollut villiä ja vauhdikasta, vaikka olen hakenut vain rauhaa ja seesteisyyttä. Tyyntä, pientä elämää.

Viime yönä puoli kolmelta alkoi sängyn alta kuulua ääntä. Vaikka kuinka yritän hakea nassakkaa vertausta äänen tavoittamiseksi, en keksi tämän parempaa: on kuin joku päästäisi ilmat pihalle ilmapallosta, jolla on sekä nastahampaat että keuhkoahtautuma. Saitteko kopin? Hyvä. Kuvaamani ääni ei lähtenyt kissoista, arvasin. Eikä lampaista, ne ovat rantaniityllä aitauksessaan. Kuuntelin pimeässä tarkemmin ja vakuutuin, ettei asialla voi olla kana eikä liioin mikään lintu. Puolisollani ei ole tapana ryömiä sängyn alle pörisemään tai ei ainakaan vielä. Ja puutarhavieraat lähtivät bussilla jo iltapäivällä.

Koska en pelkää mitään, mietin missä mahtaa olla iltamakirveemme. Pelottomuudestani kertoo myös se, että kirkkaasti muistin mihin halkomakirves, sorkkarauta, lapio ja rautakanki oli jätetty. Vasara ja pari hitsipilliä löytyisivät viherhuoneesta, siis jos viherhuoneeseen hengissä koskaan selviäisin. Siis kuuden askeleen päähän.

Ja sitten se viskaa sen pois!

Valot päälle ja hei! Sängyn alla oli musta möykky. Mörkökaappi on avattu. Apua. Olenkin tyttökirjassa. Kivahdan ja päälle päätteeksi minulla on itsepintaiset kiharat. Ja flanelliyöpaita. Lauseeni päättyvät kolmeen pisteeseen. Ja liitepartikkeleihin. Kin. Kammottavaa. Hui. Minusta tuntuu hurjan hassulta ja hupsulta. Epäröin, myös epätietoisuus ja pelko valtasivat minut, siis kauhun lisäksi. Säpsähdin, vapisin ja puuskahdin sillä hui taas, olen myös orpo. Jos olisi ollut peili, sieltä olisi tuijottanut pelokas silmäpari. Itsepintaisten kiharoiden vierestä.

Kiitos kaikki, en ollut tyttökirjassa. Onni on ilmoitusasia. Sain takaisin kieleni. Löysin rikkalapion, en vasaraa, hitsipilliä ei tarvita. Mitä? Sängyn alta löytyi kiroilematon siili. Se painoi limpun verran ja mahtui rikkalapiolle. Se pysyi kerällä koko kantomatkan ulos eli kaikki viisi metriä. Tarjosin sille astmapiippua, ei kelvannut. Se on perso kissanmuroille.

Vaan turhaan sitä ihminen oikeastaan kesällä nukkuu. Aina voi hortoilla puutarhassa, löytää vaikka ei mitään etsisi. Pensaskärhö avautuu. Rupikonna polskii kutulammessa, kolmilehtikakalia pitää kastella. Pensaspionin nuppu paisuu. Löytyy paljon ja se saa taas kilahtamaan. Onneksi teille ei tarvitse kertoa, kyllä te tiedätte, muut multaheimolaiset.

Kiroilematon siili, aamuyössä aistein avoimin. Kuka ei.

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 31.08.2018
Julkaistu: 16.08.2018
Julkaistu: 01.08.2018
Julkaistu: 25.07.2018
Julkaistu: 08.07.2018
Julkaistu: 25.06.2018
Julkaistu: 13.06.2018
Julkaistu: 04.06.2018
Julkaistu: 24.05.2018
Julkaistu: 15.05.2018

OTA YHTEYTTÄ

paljonko on 2 plus 2

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

VAPAASTI VERSOO TAAS

  ARVOISAT LUKIJAT! 

 

                     

 

Kukkanuottasilla on ilmestynyt! Se on ilahduttanut lukijoita kovasti!

Tarjolla on garden writingia eli puutarhajuttuja suoraan ruukutuspöydältä.  

 

Hinta 22 e (+ postikulut) 

Huom! Postin Helposti-palvelu tarvitsee myös puhelinnumerosi.

Muuten hinta on huomattavasti kalliimpi.

 

 

 

  


 

  

 



Kukkasuutarin sielu -kirjaa on tilattavissa myös.

Ota yhteyttä -lomakkeella 

18 € (+ postitus).

(Tai mistä tahansa kirjakaupasta, tosin hinta on siellä noin 38 euroa.)

 

Jos tilaat Kukkanuottasilla-kirjan ja Kukkasuutarin sielun, saat 

ne yhteishintaan 37 € (sis. postituksen.)

 

 

  

              

             

      

    Lujaa laatua taimilavan takaa! 

 

 

      

 

 

 

Kukkasuutari ei voi luomakunnalta kuulemalleen 

kutsumukselle mitään,

eikä sen puolen haluakaan. 

 

 

      

 

 

Hän on sielukas sekoitus arktista vetokoiraa,

sirkustaiteilijaa, uppokeijua,

kellarikemistiä,

kirjoittajaa,

sopimussotilasta

ja kasvikuiskaajaa. 

 

 

 

 

                                   Sesonki on aina päällä.

                                     Sitä saa, mikä itää. 





SAIPPUAN KYSELIJÄT, HUOMIO!

Jos olet kiinnostunut tilaamaan saippuoita, niin ota yhteyttä lomakkeen kautta tai suoraan tänne: moronperansaiput@gmail.con

Tarjolla on viiden saippuan satsi (manteli, suola, kehäkukka, laventeli, naturel) hintaan 32 €. (+ postikulut)

Rajoitettu erä!





 

 

* * *


SAIPPUANTEKOKURSSILLE? 

Seuraava saippuakurssi pidetään 24.11. 2018 (Sininen Talo, Mikkeli)

Teemme ylellistä saippuaa hot process -menetelmällä. (Joulupukin konttiin siis.)

Sen lisäksi valmistamme käsivoidetta ja sampoota.

Mukaan otetaan 10 henkilöä.

Hinta: 60 euroa. (Sis. opetuksen ja materiaalikulut. Jokainen saa mukaansa useamman turvallisen ja myrkyistä vapaan saippuan, sampoon ja käsivoiteen. Käytämme eteerisiä öljyjä ja mm. karite- ja kaakaovoita.)

Kurssi on jatkoa heinäkuun 2018 kurssille, mutta aloittelijakin pääsee mukaan.  

Ilmoittautumiset mari.moro@marimoro.fi


  

© Copyright 2011-2018 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas