Kairan uusiokäyttö
05.09.11

Viridflora-tulppaaneissa on vihreä raita. Kaikkia kukkasipuleita on hankittava yläkanttiin, sillä myyrät syövät puolet näistä aarteista.
Alliumeja eli laukkoja riittää pikkuruisista ruippanoista parimetrisiin.

Vihertumppu kairaa muokkaamansa ja lannoittamaansa multaa siitä huolimatta, että sipulit loppuvat. Toistaiseksi. Alkavalla viikolla pitäisi tulla postilähetys saarivaltiosta. Walkersilta tilasin satsin: laatikollinen tiesmitä-sipuleita kevääksi. Se ei ole juuri mitään, kun monet ostavat sipuleita tuhatmäärin. Se on järkevää, sillä kukkia ei voi koskaan olla liikaa. Kuulin kanadalaisesta naisesta, joka täytti 50 vuotta ja hankki sen kunniaksi 18200 kukkasipulia. Se on noin yksi sipuli elettyä päivää kohti. Loistavaa. Mieheni on laskenut tarkalleen päivän, jolloin täytämme yhteensä 100 vuotta. Sen on edessäpäin. Näen mielessäni 36400 sipulia – kilin kikkarat sentään. Niitä varten voisimme hankkia toisen kairan. Yksi idea olisi se, että istuttaisi sipuleita elettyjen maanantaipäivien edestä: 5200.

Istutti mitä ja kuinka paljon tahansa, alueen myyrät käyvät syömässä noin puolet kukkasipuleista. Ne pitävät ”myrkkysipuleita” pilkkanaan: kyseiset kalliit "karkottajat" syödään aina ensimmäisenä. Uskomatonta, että joku hyväuskoinen touho ostaa ja luulee, että myyrät nyrpistävät kuonoaan sipuleiden edessä ja hipsivät toisaalle. Hah.

Kun on avautumisen tielle lähtenyt, niin kerron toisen syyn kairan käyttämiseen. En pahastuisi lainkaan, jos kairan terä osuisi myyrään. Tai jos ei osu, niin jyrsijä saattaa kuulla tärinän ja kenties nähdä terän ja tajuta: Tuo giljotiini voi tehdä kipeää. Otan ja juoksen yhtä kyytiä Hiirolaan. Jos tämä kairan sadistinen käyttö tuntuu myyrän kannalta katsottuna raa´alta touhulta, niin se on tarkoitus. Mitä karkotuskonsteihin tulee, niin kyseinen pikku porailu on hempeimmästä päästä.

Eikä mene kuin vaivaiset 7 kuukautta, niin sipulit alkavat työntyä maasta. Eikä tässä olla syksyn edessä lannistuttu vähääkään. Monet kukat ovat täydessä vauhdissa vielä. Alppikärhöt kukkivat toiseen kertaan, ja monet ruusut ja loppukesän kukkijat sinnittelevät pakkasiin saakka.

P.S. Tiedän kyllä, että kukkasipuleiden istuttamista varten on kehitetty oma laitteensa. Vaan kaikilla meillä on omat metkumme.

Vanhaa kairaa voi käyttää myös näin: kukkasipuleiden istuttamiseen. Satametrinen kukkapenkki saa sipulitäydennystä.

Lepokautta odotellessa
30.08.11

Paketin kuva lupaa tällaista kukintaa. Uusi lajike, siis vähän niin kuin musta tuttu tulppaani Yön Kuningatar, mutta Bonuksena ripsureunat.

Syyskuun alkaessa piilotetaan kukkasipulit kevättä varten. Kasveille ripotellaan syyslannoite ja pihan asukkaille toivotellaan hyvää yötä. Kasvien lepokausi lähestyy, mutta vihertumppu ei lepää ennen ensilumia eikä välttämättä vielä silloinkaan.

Puutarhasesongin alkaessa ostin 12 paria puutarhahanskoja. Eilen avasin viimeisen paketin. Kuluneena kesänä on työtunteja urakoitu kaksin käsin, eikä tämä ole mikään metafora. Kun hanskoista hiutuvat sormenpäät puhki, on aika ottaa uusi pari käyttöön. Ja näiden piti kuulemma olla kestävintä laatua! Takuuta ei kyllä annettu.

Lista kesän ja alkusyksyn puutarha-askareista elää kuin hämähäkin seitti sateessa. Jos kielikuva ontuu, se johtuu siitä että myös kirjoittaja ontuu. Kävi vanhanaikaisesti eli puutarhuri liukastui. Kenties kivi oli liian painava ja ruoho aamukasteen jälkeen liian märkää. Liljojen laakso -teemapenkki kasvoi sadan neliön kokoiseksi alueeksi, mitä nyt muutamasta mustelmasta ja venähtäneestä nivelsiteestä. Aina voi istua maassa polyuretaanialustan päällä ja tehdä istutustöitä tai lajitella siemeniä tai mököttää muuten vain. Kasan kukkasipuleita saa maahan vaikka pää kainalossa. Kun puolen vuoden pihahääriminen alkaa maaliskuisella sipulikukkien bongaamisella, niin työmaan osittaisen sammuttelun voi hoidella ensi keväänä bongattavien kukkien piilottelulla. Aina on tilaa uusille tulppaanelle, narsisseille ja laukoille.

Ja jos nyt jokin on hyvä sijoitus niin hyvälaatuiset kukkasipulit. Vai onko jokin pitkäveto mahdollista tehdä vuosiksi kerrallaan? Kukkapenkki sipuleineen on paras ja varmin tapa voittaa. Eräs tuttavani raahasi minut kerran raveihin ja oli tulla hulluksi ja kuolla häpeään, kun en innostunut ilmapiiristä enkä kopukoista. Raveissa oli näytillä jokin sensaatiomainen ori, samanlainen kuolaava köpöttäjä se oli kuin muutkin eikä edes voittanut vaikka tuttavani sanoi kepeästi saavansa lomarahat totosta. Ei saanut, ei tarjonut edes kahvia. Ja niissä piiskatuissa hevosparoissa minua kiinnosti vain - ja kiinnostaa muuten edelleen - se tuotos joka tipahtaa maahan. (Voittajapolle jakoi kuulemma nimikirjoituksia, on niin kova stara.)

Jos kaivaa madonnanliljan sipulit maasta ja talvettaa ne kellarissa, niin ensi kesän kukinta on varmempi ja varhaisempi. Sipulin suomuista voi saada poikasia. Aitoa madonnanliljaa ei ole usein liikkeellä.

Koska raveissa on monestakin syystä hankala kerätä hevosenlantaa, haen tavaraa suoraan Joren talleilta. Onnun autoon, niin rampa en ole etteikö lantapatterin hakeminen vielä onnistusi. Kun kakka muhii talven olkien ja oksasilpun kanssa, voi sen keväällä levittää parantamaan sekä maata että maailmaa. Osansa saa aina sarvikuonokkaiden reservaatti, josta olen sivutoimisesti vastuussa. Kookkaat ötökät elävät lannassa, ja uuden sukupolven kehittyminen vie vuosia. Kun sarvikuonokas lähtee iltalennolleen, se on jylhää menoa, jylhempää kyytiä kuin raveissa. Ilman hevosten lantaa ei lennosta tulisi mitään. Kiitos teille, hevoset, monista ihastuttavista asioista.

Ammattimainen lantakuski en vielä ole, mutta osaan pakata henkilöauton niin täyteen kakkaa että voisin pitää aiheesta logistiikka-alan luentoja. Hajun kyllä kestää, ovathan muhkeat kakkarat sentään jätesäkeissä. Autoon jää juureva tuoksu muutamaksi viikoksi. Jos ajaa pari viikkoa ikkunat sepposen selällään, niin hienoista hajua tuskin huomaa. Kirpeässä syyssäässä mieli raikastuu kummasti eikä tarvitse käydä kampaajalla.

Tehtävien töiden lista kasvaa, vaikka alkupuolen hommat on jo tehty. Aina tulee uutta. Riivattua. Täydellistä. Innostavaa. On vesuroitava pihlajia hakamaan reunamilta ja haketettava ne. On kerättävä lampaan kakkaa ja käynnistettävä multakokeilu numero 242. On tehtävä kylvöt kylmäkäsittelyä kaipaaville ja luotava tuima katsaus niihin taimipotteihin, joissa on ollut hiljaista. (Toiset vaativat kaksi kylmäkäsittelyä, jotkin havut tai vaahterat ovat tällaisia tapauksia.) On letitettävä valkosipulit, kannettava paprikat sisälle jatkoaikaa varten ja - mitä vielä? Pakko ei ole mitään, mutta mitä sitä tekisi ilman puutarhaa? Kuolisi tylsyyteen ja nääntyisi sekä kauneuden että virikkeiden puutteeseen. Olisi entistä tarpettomampi eikä osaisi jäsentää aikaa eikä tilaa, ei tietäisi paikkansa. Vahvoja syitä siis jatkaa vaikka sitten ontumalla ja rikkinäisin hanskoin. Elämää päin, syksyyn myös!

P.S.

Eräs ystäväni viherviirupää sanoi, ettei saa pihalleen mahtumaan enää yhtään kasvia, ei kirveelläkään. Siihen on ratkaisu! on käytettävä kairaa! Vanha pilkkikaira kuuluu puutarhan työkaluvalikoimiin. Sen kanssa saattaa jopa uhmata säitä, kevyt routa kun ei kairaa pysäytä. Siitä lisää ensi viikolla.

Olkipaaleja ja hevosenlantaa - siinä yhden voimallisen mullan salaisuus. Onko pihassa mikään niin kotoisaa kuin kasa olkipaaleja?

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 08.12.2018
Julkaistu: 26.11.2018
Julkaistu: 16.11.2018
Julkaistu: 09.11.2018
Julkaistu: 04.11.2018
Julkaistu: 19.10.2018
Julkaistu: 30.09.2018
Julkaistu: 31.08.2018
Julkaistu: 16.08.2018
Julkaistu: 01.08.2018

OTA YHTEYTTÄ

paljonko on 2 kertaa 3

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

VAPAASTI VERSOO TAAS

  ARVOISAT LUKIJAT! 

 

                     

 

 

 

 

 

Kukkanuottasilla pukinkonttiin? 

Hinta 22 e (+ postikulut) 

Huom! Postin Helposti-palvelu tarvitsee myös puhelinnumerosi.

 

 

 

  


 

  

 

 

Kukkasuutarin sielu -kirjaa on tilattavissa myös.

Ota yhteyttä -lomakkeella 

18 € (+ postitus).

(Tai mistä tahansa kirjakaupasta, tosin hinta on siellä noin 38 euroa.)

 

Jos tilaat Kukkanuottasilla-kirjan ja Kukkasuutarin sielun, saat 

ne yhteishintaan 37 € (sis. postituksen.)

Muista liittää mukaan puhelinnumerosi.

 

 

  

              

             

      

    Lujaa laatua taimilavan takaa! 

 

 

      

 

 

 

Kukkasuutari ei voi luomakunnalta kuulemalleen 

kutsumukselle mitään,

eikä sen puolen haluakaan. 

 

 

      

 

 

Hän on sielukas sekoitus arktista vetokoiraa,

sirkustaiteilijaa, uppokeijua,

kellarikemistiä,

kirjoittajaa,

sopimussotilasta

ja kasvikuiskaajaa. 

 

 

 

 

                                   Sesonki on aina päällä.

                                     Sitä saa, mikä itää. 




PUHDASTA ASIAA PUKINKONTTIIN!

Jouluksi on tarjolla viiden saippuan satsi (manteli, suola, kehäkukka, laventeli, naturel)

hintaan 25 €. (+ postikulut)

(ks. tilauslomake) 





 

 

 

 

 

 


  

© Copyright 2011-2018 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas