Sortua laukkaan
08.08.11

Tuoksukurjenpolven reunoilta voi irrotella poikasia.Ne kasvavat maan rajassa, lapiota ei tarvita niiden irrotteluun. Yhdestä suuresta, pyöreänmallisesta kasvista saa pätkäistyä helposti parikymmentä jakotaimea.
Kurjenmiekat eivät jaksa kukkia, jos juurakot kasvavat liian tiheässä. Kasvi pitää lapioida ylös ja jakaa juurakko veitsellä. Vanha kasvusto voi kasvaa jopa kolmessa, neljässä kerroksessa.

Kolmas ja kallein tapa siedättää itseään kohti syksyä ja seuraavaa sesonkia on istuttaa sipulikukkia tulevaa kevättä varten. Katalogit ovat tupsahtaneet jo postiluukusta ja jokainen tietää, ettei kukkasipuleita voi koskaan olla liikaa. Jos jollakin on sata paria kenkiä tai 94 käsilaukkua, niin sen rinnalla esimerkiksi pari tuhatta kukkasipulia ei ole mitään. Tämän ovat sisäistäneet hyvin myös myyrät. Eräänä vuonna istutin 700 sipulia. Vain 150 niistä kukki. Voin vain kuvitella, mitä peltomyyrät ovat tuumineet syötyään papukaijatulppaaneita tai niitä vihreä-oranssiraidallisia kasvitieteellisiä sensaatioita, jotka tilasin kaukaa ja jotka maksoivat kuusi puntaa kappale. Ei korvannut kotivakuutus hävikkiä, eivät lähettäneet edes nenäliinoja. Nyt ymmärrän, miksi vakuutusyhtiö nauhoittaa puhelut. Näin ne voivat pitää hauskaa asiakkaiden kustannuksella.

Tulppaanit ovat myyrien erityisherkkua. Olen kokeillut istuttaa tulppaanipenkkiin valkosipulia, huonolla menestyksellä. Myös kaikenmaailman paristo- tai verkkovirtakäyttöiset ”ääntä ja väreilyä” lähettävät vekottimet ovat olleet turhakkeita. Kaksi kissaa kyllä hiippailee pihalla, mutta ne ovat pilalle passattuja muropoikia. Saan tietysti syyttää itseäni. Syksyn pimetessä aion tosissani paneutua luomumyyränapalmin kehittelytyöhön, mehumaijaa saattanen käyttää myös tähän tarkoitukseen. Aikomuksena on saada aikaan ihmisille vaaraton mutta myyrille ärhäkkä litku, sellainen joka saa myyrät kaikkoamaan 15 kilometrin säteeltä ja katumaan, että koskaan tänne sukukuntineen saapuikaan.

Silmäillessäni kevätkukkakatalogia tiedän yhden asian varmaksi: sorrun laukkaan. Taas.  Kokeiltavaksi löytyy aina uusia lajikkeita. Keltainen hökötys (Allium  moly) on hankittava, totta kai, ja sitten valkoista Mount Everestiä. Mitä vielä? Muutamia Sagitta-narsisseja ja Grand Perfection -tulppaaneja… Ja ne kesäkuussa maasta kaivetut, keväällä kukkineet tulppaanit pitää istuttaa uudelleen ja kalkita. Voi olla, että näkymä laukkapellosta toteutuu, jos kaikki kesän mittaan talteen otetut 1500 siementä eivät sorru matkalla vaan jaksavat ponnistaa kukkavaiheeseen. Viiden vuoden kuluttua kerron, miten kokeiluissa käy.

Mustajuuren kukinnan jäljiltä riittää siemeniä.

Kerran vuodessa järkevä
01.08.11

Ruusujen terälehtiä ja minttua teetarpeiksi. Kuivuriin ja sitten purkkiin. Tummat terälehdet ovat Midnight in Blue -lajiketta, punaisemmat Flammentanzia.

Sadonkorjuun melskeessä meinaavat loppukesän perennat ja jalokärhöt jäädä huomaamatta. Purkkien ja purnukoiden keskellä sitä on edes kerran vuodessa järkevä olo.

Ei mennyt hukkaan viikonloppu. Yli sata litraa mustikoita, kaksi ämpärillistä kantarelleja ja hiukan vadelmia. Sai olla sukulaisten kanssa mummolan maisemissa Saimaalla. Meillä kaikilla lienee jokin hullu marjastusgeeni, mutta joillakin se kääntyy patologian puolelle. Se sanottiin päin naamaa, otin tuon tietysti kehuna. (Rasitetta on isän puolelta. Olen patalaiska häneen verrattuna, aivan pankolle passattu.) Suostuin tulemaan metsästä pois vasta iltayhdeksältä. Jos kerran menee hakemaan saalista, niin sitten mennään ja kerätään kanssa. Jos joku mököttää viikkokausia minikaivurissa, niin kai sitä saa tervejalkainen ihminen pomppia metsässä.

Koska elämämme avautumisen aikoja, niin viedään asia sitten synkkään loppuun saakka. Kääk- Ja Vautsihui-lehdet eivät tästä ole kirjoittaneet, vielä. Pitäkää penkistä kiinni. Varautukaa huutomerkkisateeseen. Ja myötähäpeään. Ostin ensimmäisellä taiteilija-apurahallani mehumaijan. Se maksoi 265 markkaa. En olisi voinut kirjoittaa hakemuksen kohtaan ”työsuunnitelma” näin: ”Aion keitellä mehuja ja tarvitsen mehumaijan”. Olisi pitänyt ehkä olla rehellinen. Kirjoitin käyttäväni koko summan vain ”luovaan työhön”. Ei paljon heittänyt.

Mehujen keitto on raaka-aineiden hankinnasta alkaen äärettömän luovaa työtä. Olen remunnut maastossa tuhansia kilometrejä, kokeillut kymmeniä mehureseptejä ja kasvattanut kaikkia marjakasveja, joita näillä leveysasteilla voi kasvattaa. (Tästä on tekeillä erikoisliite Vautsihuihin.) Muista tavaroista ei niin väliä: Te voitte viedä tietokoneeni, kamerani, moottorisahani ja perintöpesusieneni, mutta antakaa minun pitää mehumaijani. Lainata sitä kyllä saa.

Kesäkurpitsan raidallinen lajike erottuu porukasta. Olkipedin päällä kasvaessaan kurpitsa ei suttaannu.

Siinä olisi saattanut hiipiä apurahan myöntäjien mieleen sellainen assosiaatio, että mehumaijalla tarkoitetaan aivan toisenlaisia kotipolttovehkeitä. Rikos on joka tapauksessa vanhentunut eikä kyseistä apurahan myöntänyttä lääniäkään enää ole olemassa. Uskon, ettei mitään tuon järkevämpää sijoitusta – kyseessähän on kokonainen tuotantoväline - olisi voinut summalla tehdä. Teräksinen mehumaija on varsinainen vitamiinitykki, ja sillä on tehty vähän häikäleen monta litraa mehuja. Kattilaa voi käyttää myös esimerkiksi kukkakaalien höyrystämiseen. Testamenttaan mehumaijan miniälleni. Kyllä keittää hän perintövehkeellä vielä kymmeniä vuosia.

Vuonna 1980 muut menivät rockfestareille kuuntelemaan Pelle Miljoonaa. Minä rämmin metsässä Toivo Rautavaaran opuksen kanssa, sain osakseni pilkkaa ja ivanaurua. Kestin. Enää en välitä pätkän vertaa, ei ole tarvinnut kääntää anorakkia eikä vaihtaa tyyliä. Tapasin sittemmin Pellen, nimittäin kustannustalon kiertueella, se oli noin 25 vuotta festareiden jälkeen. Arvatkaa mistä puhuttiin? Yrteistä. Pelle on selvästi rehujen perään, häntä ei osaa kuvitella nakkikioskin jonoon.

Ruoan lisäksi vihertumppu jemmailee ja säilöö kesän kauneuselämyksiä. Ei tässä pelkän puuron ja kovien puheiden varassa pyöritä. Ilman kauneutta ja lumoutumisen mahdolllisuutta olemme menetettyjä tapauksia. Kivettyneitä olentoja tai puusilmiä. Tiedätte kyllä. Se on meissä, se sielun hörppäyskohta. Ja se pistää näkemään, huomaamaan, haltioitumaan, iloitsemaan - innostumaan. Tekemään. Ja se pistää ihmisen tuikkimaan.

Ilman sielun hörppäyskohtaa hamsterin elämä voi mennä liiallisuuksiin. Hyvä on silti ihmisen varautua pitkiin ja ankariin talviin. Sitä paitsi säilöminen on laiskan ihmisen hommaa. Ei tarvitse käydä kaupassa 15 kilometrin päässä, voi senkin ajan vetää lonkkaa ja fiilistellä tähtitaivaan alla. Voi suunnitella uusia kukkapenkkejä, ihan vain mielikuvaharjoituksen hengessä. Ajatella syviä ajatuksia, antaa hengen lentää vapaasti ja kauas. Edes kerran vuodessa on viikon tai parin ajan järkevä olo, kyllä se pian ohi menee.

P.S. Blogin pitäjän siemenketjukirje laitetaan jakoon syyskuussa. Jos haluat mukaan, ota yhteyttä kotisivujeni (www.marimoro.fi) kautta. Esimerkiksi erittäin laadukasta mustajuuren (tuoretta) siementä on jaossa. Rajoitettu painos! Toimi siis.

Saalistusta ja säilöntää on monenlaista. Sielun hörppäyksiä ei voi pakastaa eikä laittaa kuivuriin.

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 30.09.2018
Julkaistu: 31.08.2018
Julkaistu: 16.08.2018
Julkaistu: 01.08.2018
Julkaistu: 25.07.2018
Julkaistu: 08.07.2018
Julkaistu: 25.06.2018
Julkaistu: 13.06.2018
Julkaistu: 04.06.2018
Julkaistu: 24.05.2018

OTA YHTEYTTÄ

minkä värinen on aurinko

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

VAPAASTI VERSOO TAAS

  ARVOISAT LUKIJAT! 

 

                     

 

Kukkanuottasilla on ilmestynyt! Se on ilahduttanut lukijoita kovasti!

Tarjolla on garden writingia eli puutarhajuttuja suoraan ruukutuspöydältä.  

 

Hinta 22 e (+ postikulut) 

Huom! Postin Helposti-palvelu tarvitsee myös puhelinnumerosi.

Muuten hinta on huomattavasti kalliimpi.

 

 

 

  


 

  

 



Kukkasuutarin sielu -kirjaa on tilattavissa myös.

Ota yhteyttä -lomakkeella 

18 € (+ postitus).

(Tai mistä tahansa kirjakaupasta, tosin hinta on siellä noin 38 euroa.)

 

Jos tilaat Kukkanuottasilla-kirjan ja Kukkasuutarin sielun, saat 

ne yhteishintaan 37 € (sis. postituksen.)

 

 

  

              

             

      

    Lujaa laatua taimilavan takaa! 

 

 

      

 

 

 

Kukkasuutari ei voi luomakunnalta kuulemalleen 

kutsumukselle mitään,

eikä sen puolen haluakaan. 

 

 

      

 

 

Hän on sielukas sekoitus arktista vetokoiraa,

sirkustaiteilijaa, uppokeijua,

kellarikemistiä,

kirjoittajaa,

sopimussotilasta

ja kasvikuiskaajaa. 

 

 

 

 

                                   Sesonki on aina päällä.

                                     Sitä saa, mikä itää. 





SAIPPUAN KYSELIJÄT, HUOMIO!

Jos olet kiinnostunut tilaamaan saippuoita, niin ota yhteyttä lomakkeen kautta tai suoraan tänne: moronperansaiput@gmail.con

Tarjolla on viiden saippuan satsi (manteli, suola, kehäkukka, laventeli, naturel) hintaan 32 €. (+ postikulut)

Rajoitettu erä!





 

 

* * *


SAIPPUANTEKOKURSSILLE? 

Seuraava saippuakurssi pidetään 24.11. 2018 (Sininen Talo, Mikkeli)

Teemme ylellistä saippuaa hot process -menetelmällä. (Joulupukin konttiin siis.)

Sen lisäksi valmistamme käsivoidetta ja sampoota.

Mukaan otetaan 10 henkilöä.

Hinta: 60 euroa. (Sis. opetuksen ja materiaalikulut. Jokainen saa mukaansa useamman turvallisen ja myrkyistä vapaan saippuan, sampoon ja käsivoiteen. Käytämme eteerisiä öljyjä ja mm. karite- ja kaakaovoita.)

Kurssi on jatkoa heinäkuun 2018 kurssille, mutta aloittelijakin pääsee mukaan.  

Ilmoittautumiset mari.moro@marimoro.fi


  

© Copyright 2011-2018 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas