Hellehäiriön oireet ja hoito
04.07.11

Jotkut ahertavat kolmessa vuorossa. Joku ei saa haetuksi edes postia.

Viime kesänä tuli monelle vihertumpulle helleraja vastaan. Kun peruskallio alkaa sulaa ja jopa kissa hankkii hellehatun, niin lujilla ovat kaikki. Onneksi sekä ihmisten että kasvien oloa voi helpottaa pienillä nikseillä.

30 asteen helteessä on paha paiskia hommia, me suomalaiset emme totu sellaisiin paahteisiin kuin mitä viime kesänä oli. Mitä pöhköyksiä sitä helteessä tekee? Kanat alkoivat munia kahdesti päivässä, lampaat halailivat haapoja. Toinen kissoista meni vapaaehtoisesti järveen, okei, ei kokonaan mutta kahlasi kuitenkin.

Monenlaista hulluutta helle aiheuttaa. Se nyt on selvä, ettei ankariin ponnistuksiin kannata ryhtyä. Kasvit eivät karkaa mihinkään, jos niitä ei kitke. Ja päiväsaikaan on turha kastella mitään, sillä porotus haihduttaa kosteuden hetkessä. Joillekin ihmisille helle ei aiheuta suurempia ongelmia, mutta aika harva kestää 35 asteen helteellä tehdä pitkiä työpäiviä puutarhassa. Siis jos kyse on lomasta. Myönnän olevani patologinen tapaus, vaan en silti rehki tappokeleillä enkä suoranaisessa paahteessa. Koska vuodessa on yleensä noin 11 kuukautta tarjolla ei-helteitä ja normaaleja työoloja, kyllä mielikuvitusta riittää paahteista selviämiseen.

Porotuksen hetkellä on laskettava energiataso alas. Vaikeaa se on, käsittämättömän vaikeaa, mutta juoksijamunkilta saadut opit ovat uponneet hyvään maaperään. Järkevintä vihertumppuilua on antaa puutarhan lumon puistattaa koko sielua. Tukikohtaa ei tarvitse pitkään etsiä. Usein siellä sijaitsee tuoli tai peräti kesäsohva tyynyineen, se on suojassa hälyltä ja kohinalta. Moni tekee koko puutarhan saadakseen aikaan vain sen muutaman neliön kokoisen läntin, jota katsellen tuntee hiljaisia mutta voimallisia kilahduksia sielussaan. Läntillä voi huomata, miten päivänsini aukeaa tai siellä saattaa nuuhkaista ruusua. Ehkä jokin kärhö kiertyy omenapuuhun ja oi, omenat ovat kypsymässä. Sellaisina hetkinä - oli helle tai ei - ihminen ymmärtää, että puutarha on miellyttävin, hienoin ja opettavaisin tapa liittoutua ajan kanssa. (Totta puhuen en tiedä yhtään muuta tapaa.)

Mutta miten selättää helle, se joka tuntuu sulattavan peruskallion? Hellettä varten on hankittava lierihattu, siis oikea lierihattu. Sellaisessa on kunnon lierit: läpimitta ei paljon häviä traktorin takarenkaalle. Hatun alla näkee juuri ja juuri lukea lempikirjallisuuttaan, sillä varjo on niin syvä että koruompelu ei onnistu. On tyylikysymys, haluaako lukea aurinkolasit päässä vai pelkästään näyttää vain siltä, että lukisi. Nestetankkausta varten on suuri termoskannu ja siellä murskattuja mintunlehtiä, jäähilettä ja vettä.

Munantuotanto ei kärsi helteistä. Tuore saviheinä ja madot - tehokanalan salaisuus.

Kesken luku-urakan tai ainakin sen teeskentelemisen kannattaa pysäyttää katseensa kasveihin. Ne ovat ihmeellisiä hökötyksiä. Entä perhoset? Olen tietysti nyt jäävi, sillä perhosbaarin portsarina en voi moittia perhosia. Moni asia olisi maailmassa paremmin, jos ihmiset istuisivat joskus hetken ja katselisivat vain, mitä heidän pihallaan tapahtuu. Ötökkäsafari on jokaisen tavoitettavissa. Leijonasafarit ovat mielestäni kovasti yliarvostettuja.

Jos energiaa on, niin voi täyttää lintujen juoma-altaan. Ehkä joku yrittää viilentää kasvihuonetta märillä lakanoilla, sillä viime kesästä kai jotain opittiin. (Märkä lakana toimii ihmeen hyvin.) Amppelista poimittu mansikka, ensimmäinen peruna ja melkein kypsä tomaatti - siinä on askaretta yhdeksi päiväksi. Hiki tuommoisesta työnteosta tulee, etenkin jos vielä hakee postin ja joutuu soittamaan pari puhelua.

Vasta auringon laskun jälkeen juotetaan kukat ja kasvit. Hellepäivän jälkeen suurimman ensiavun tarpeessa ovat ruukkuasukit. Tomaatti pitäisi kastella aamuisin, mutta porotuspäivinä sen voi joutua tekemään kahdesti. Ihmeen paljon auttaa olkikate. Ja jos kuumuus ahdistaa vihertumppua, niin märkien olkien seassa ei taatusti tule hiki. Kokeilkaa! Hankkikaa paali olkia ja kaivokylmää vettä. Hypätkää sekaan. Vilustutte alle puolessa tunnissa.

Tappioita saattaa tulla, niistä ei pidä hermostua. Joskus käy niin että kukka kuukahtaa, sitä ei pidä jäädä suremaan. Helteellä saa paljon anteeksi. Jopa se, että joku tulee juovuspäissään ja keskellä yötä toisen puutarhaan salaa tsekkaamaan kun ei päiväsaikaan kehtaa, menee helteen piikkiin. Sellainen toive kuitenkin on, että kerätkää tupakan tumpit mennessänne. Pihamme on savuton, myös öiseen aikaan. Pääsymaksua ei meillä ole toistaiseksi ollut, mutta sätkää käryyttävien, kaljaa kittaavien ja kaakattavien yövieraiden takia harkitsemme asiaa uudelleen. Voi voi, perhosbaarin portsarilla on niin kovin vähän valtuuksia.

Ötökkäsafari perhosbaarissa. Draamaa tarjolla, nonstoppina.

Perhosbaarin portsari
27.06.11

Auringontähti on perhosbaarin kestohitti.

Nykyinen kesätyöni on toimia portsarina. Meillä on kaikki oikeudet ja saluunan ovet selällään yötä päivää. Tervetuloa perhosbaariin!

Hevostelu on tuttua puuhaa, mutta puutarhuri tykää myös perhostelusta. Se onnistuu, kun perustaa perhosbaarin: Se onnistuu ilman viranomaisten lupia ja suuria investointeja. Parina edellisenä kesänä on sekä perhosia että perhosten ystäviä hellitty, kun perhosia on lepatellut paikalle enemmän kuin mies- tai naismuistiin.

Kuiva, tuuleton ja paahteinen sää suosii useimpia lajeja. Yhtenä ainoana päivänä riittää seurattavaa: esimerkiksi syrikkään, punatähkään ja kallionauhukseen suorastaan jonotetaan. Käsirysyä – tai tässä tapauksessa siipirysyä – ei pääse onneksi syntymään. Perhosbaarin asukit alkavat pian kukkia, osa kukkii jo. Portsari on tarpeen telekian, punatähkän, kallionauhuksen ja isohirvenjuuren lähettyvillä. Ne ovat heinä-elokuun perhosperennoita perhosten mielestä ykkösdrinksukohteita.

Perhoskukkien ykköstä eli syyssyrikkää, en pyrkimyksistäni huolimatta ole koskaan saanut talvehtimaan. Siksi se ei ehdi kasvaa kovin kookkaaksi pensaaksi. Ruukussa syrikkä saavuttaa korkeintaan metrin korkeuden, vaikka yritän aina ostaa suurimman syrikän mitä saatavilla on ja hoitaa sitä huolellisesti. Tänä vuonna postitse saapuneet kasvit – kaksi kappaletta – olivat niin surkeita esityksiä, että siinä meni kyllä 45 euroa hukkaan. Mustuneet lehdet ja nuupahtanut varsi ei ole sitä, mitä asiakas haluaa. Mutta ilmeisesti kyseiset kasvit ovat saaneet yliannostuksen booria ja muita lannoitteita, siis kasvitarhalla. Merkit viittaavat siihen, jonkin pilkkuvirheen takia lannoiteannos oli noin satakertainen, tästä uutisoitiin ennen juhannusta.

Tätä voisi ohimennen luulla perhoseksi, mutta kyseessä on ylikukkinut unikko.

Kukkien lisäksi voi terassilla tarjoilla messeviä, itsetehtyjä drinksuja. Tarvitaan vanhaa punaviiniä, hunajaa, hippunen hiivaa – ja sitten parhaat päivänsä nähnyt pesusieni, joka survotaan vaikka vanhaan viilipurkkiin. Baarin ja muutamia sivutiskejä voi ripustaa pieneen puuhun vieri viereen. Nimittäin perhoset joutuvat käyttämään aika lailla energiaa siirtyessään tarjoilupisteestä toiseen, joten perhoskukkapenkki kannattaa istuttaa täyteen ja perhosbaarin sijaan virittää useampi juottola. Onhan se havaittu myös ihmisbaareissa: matka juomapaikan hankkimisen ja annokset nauttimisen välillä ei saa olla liian pitkä. Asiakkaat on pidettävä tyytyväisinä.

Ei muuten ole hassumpi ajatus virittää tallentava webbikamera perhosbaarin yhteyteen. Aira asennutti sellaisen viime kesänä. Airan mies Lete on armoitettu jalkapallofani, ja kyseinen sohvalibero (nimitys Airan) katsoi jalkapalloa putkeen 172,5 tuntia, mutta tuohon on lisättävä mitaliottelut, jotka Lete katsoi kolmesti. Kesken Namibian ja Uruguayn välisen ottelun Aira pyysi, että mies auttaisi kalkkisäkin nostamisessa. Ei Lete ehtinyt, sillä pelissä oli menossa mitä kiperin kulmapotkutilanne. Onneksi Airalla on hyvät nokkakärryt. Viime kesänä he tajusivat, mikseivät vietä lomiaan yhdessä. Traaginen tapaus.

Kesäöisin liikkuvia perhoslajeja on paljon, ei niitä kaikki ehdi tarkkailla. Mitä jalkapalloon tulee on se mielestäni niin yltiöpitkästyttävä laji, ettei kaltaiselleni vihertumpulle kannata puhua siitä päivällä eikä yöllä.  Jalkapallo puheenaiheena ei paljon poikkea siitä vaihtoehdosta, että on päätynyt Danten Helvetin kolmanteen piiriin rallihullujen kynsiteknikoiden kanssa. Ai miksi? Jalkapallossa kaikki on ennalta-arvattavaa, esimerkiksi kentälle ei tule koskaan nimettömiä tai aivan uusia, sensaatiomaisia pelaajia. Pelaajilla on nimet paidoissa. Koko homma perustuu siihen, että nahkaista palloa hosutaan kahteen maaliin, vuorotellen. Boring. En ole koskaan kuullut perhoshuligaaneista mutta jalkapallohuligaaneihin olen törmännyt jopa itse, se tapahtui Chelsean reissulla. Kaverit eivät vaikuttaneet tyypeiltä, joita kiinnostaisi perhostelu. Kyllä se kääntyi hevostelun puolelle ja ikävällä tavalla. Late sanoo, että jalkapallo yhdistää kaikkia mantereita. Se ei ole kovin kummoinen havainto, sillä minusta ihan pelkkä pallo – maapallo – ajaa saman asian.

Mutta antaa kaikkien pallojen ja perhosten lentää. Pääasia, että ihmisellä on jotain mielekästä tekemistä. Perhosbaarin portsarin hommia suosittelen, asiat voi joskus ottaa kevyesti.

Neitoperhonen on perhosbaarin vakiasiakas.
Syrikässä on aina perhosia.

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 08.07.2018
Julkaistu: 25.06.2018
Julkaistu: 13.06.2018
Julkaistu: 04.06.2018
Julkaistu: 24.05.2018
Julkaistu: 15.05.2018
Julkaistu: 09.05.2018
Julkaistu: 28.04.2018
Julkaistu: 17.04.2018
Julkaistu: 10.04.2018

OTA YHTEYTTÄ

minkä värinen on aurinko

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

VAPAASTI VERSOO TAAS

  ARVOISAT LUKIJAT! 

 

                     

 

Kukkanuottasilla on ilmestynyt! Se on ilahduttanut lukijoita kovasti!

Tarjolla on garden writingia eli puutarhajuttuja suoraan ruukutuspöydältä.  

 

Hinta 25 e (sis. postikulut) 

Huom! Postin Helposti-palvelu tarvitsee myös puhelinnumerosi.

Muuten hinta on huomattavasti kalliimpi.

 

 

 

  


 

  

 



Kukkasuutarin sielu -kirja tilattavissa:

Ota yhteyttä -lomakkeella 

15 € (+ postitus).

Tai mistä tahansa kirjakaupasta.

 

Jos tilaat Kukkanuottasilla-kirjan ja Kukkasuutarin sielun, saat 

ne yhteishintaan 35 € (sis. postituksen.)

 

 

  

              

             

      

    Lujaa laatua taimilavan takaa! 

 

 

      

 

 

 

Kukkasuutari ei voi luomakunnalta kuulemalleen 

kutsumukselle mitään,

eikä sen puolen haluakaan. 

 

 

      

 

 

Hän on sielukas sekoitus arktista vetokoiraa,

sirkustaiteilijaa, uppokeijua,

kellarikemistiä,

kirjoittajaa,

sopimussotilasta

ja kasvikuiskaajaa. 

 

 

 

 

                                   Sesonki on aina päällä.

                                     Sitä saa, mikä itää. 






LUOMUKOSMETIIKAN YSTÄVÄT HUOMIO!

SAIPPUANTEKOKURSSIA ON KYSYTTY USEIN JA TÄSSÄ VASTAUS PYYNTÖIHIN:


13.7. (9.00.-17.00) 

hinta 45 e / hlö (materiaalikulut + opetus) 

Kurssipaikka: Mikkeli, Sininen Talo

 

 

* KURSSI TÄYNNÄ * 

 

  

© Copyright 2011-2018 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas