Sormet mullassa
28.02.11

Talventörröttäjä-unikoita.

Sitä ollaan tukevasti näpit mullassa - niin kuin joka vuosi tähän aikaan. Arvatenkin ollaan vielä sisätiloissa. Purkit ja ruukut ovat kansoittaneet talon. Eikö kaikki alakin olla kasvun kokoista?

Lunta riittää, ja routa yltää varmaan lähes metriin, mutta viherturaajien touhut pyörivät siementen ja sirkkalehtien ympärillä. Kun se viimeinen joulusuklaa – yleensä loppiaisena – on syöty, alkaa puutarhasesonki. Tämän kehtaa jo paljastaa. Joulusta muistuttavat myöhäisherännäiset amaryllikset (tai jaloritarinkukat), ja viimeisiä kukkiaan avaavavat kaktukset. Kamelia komppaa muita: sen kukinta kestää pari kuukautta.

Ulkosalla ei jääkukkien ihastelun lisäksi voi tehdä muuta kuin siirtää lunta. Havut ja alppiruusut pitää maaliskuun aikana suojata auringon kärvennykseltä. Yli 30 asteen yöpakkasista ne selviävät kyllä, mutta eivät siitä että lämpö haihduttaa kosteutta – juuret kun ovat vielä jäässä.

Jääkukkien täplittämä ja lumen kuormittama kasvihuone on tarkistettava. Kahlaan ja lopulta kieriskelen nietosten poikki lasihökötyksen luo.

Jo kahtena talvena peräkkäin on lumikuorma ollut kasvihuoneen laseille liikaa. Miksi työmatka osuu aina sellaiselle viikolle, että lunta sataa parin kuukauden edestä? Niin tapahtui tänäkin vuonna, ja osa laseista on halki. Lumi painaa, oli se sitten kuivaa pulveria tai nuoskaa.

Vaikka kennomuovi ei ole kovin kaunista, niin heti lumien haihduttua lasit menevät vaihtoon. Samaan lopputulokseen on tullut moni muukin, sillä rikkoutunut lasi on melkein pelottavinta, mitä mullasta tai lumen keskeltä voi löytää. Mukavaa ei ole sekään, että lasia on aina varottava, kaikkina vuodenaikoina.

Ei ihme, että muovista tuli sensaatio 1950-luvulla, myös kasvihuoneissa. ”Polyteeni” on kevyttä ja kestävää, se aikaisti satoa ja pidensi korjuukautta. Muovissa on edelleen puolensa. Ilmasto ja sää ovat kaksi eri asiaa, mutta juuri noiden kohdalle osuneiden äärisäiden armoilla meidän harrastelijoiden kasvihuoneiden normilasit ovat joutuneet lujille.

Moni tuttava on vaihtanut lasit polykarbonaatista valmistettuihin kennolevyhin jo sen vuoksi, että toisin kuin lasia, kennolevyä voi leikata ja työstää kotikonstein ilman taikatemppuja. Levy suodattaa myös uv-säteilyä.

Helmikuisen talvipäivän kaartuvassa valossa huidon haravalla kasvimaan hankeen penkkejä: näin ja noin aion tänä kesänä kylvää. Tuohon herneitä, tuohon sipulia ja hei – mistä kaikkialta riiviömäisesti lisääntyvää maa-artisokkaa mahtaa keväällä löytyä?  Mukuloita on mennyt jakoon jo ämpäritolkulla, kanta ei tunnu yhtään vähenevän. Ne kaikki ovat muutaman, noin kymmenen vuotta sitten saadun perintökasvin jälkeläisiä. Kutsun sitä ”Valkoiseksi Jerusalemiksi”, koska kasvi sillä nimellä eräässä maalaistalossa kulkenut, ties kuinka kauan.

Luvassa tomaatteja sitten joskus myöhemmin.

Entä ovatko ne huolellisesti peitellyt latva-artisokat selviytyneet? Perhosbaarin paikalla on pitkän baaritiskin pituinen lumidyyni. Muutamia kookkaimpia talventörröttäjiä saattaa tunnistaa lumen keskeltä:  auringontähtiä ja kallionauhuksia. Aika vilske baarissa viime kesänä kävi.

Kahlaan nietosten läpi takaisin sisälle taloon ja tarkistan viherhuoneen kylvökset. Kaltaiseni hoppuhousu hyysäilee tomaatteja ja chilejä jo helmikuussa. Koska suurpainenatriumlamput hehkuvat valoa todella kauas, odotan sitä päivää kun poliisipartio saapuu ratsaamaan pikku farmini. He tulevat pettymään, onhan Etelä-Savosta löytynyt kuulemma kannabiskasvusto jos toinenkin. Täällä odottaa pettymys. Hampun puutteessa voi esitellä partiolle vaikka seuraavia tomaattikylvöksiä:

 

Amber Colored

Black Russian

Green Sausage

Oregon Spring

Red Fig

Roman Candle

 

 

Saatan näyttää heille uutuusesikot, Primula waltoniit ja Primula Violetat, jotka ovat kaikki kirineet sirkkalehtivaiheeseen. Ja jos aikaa on, niin voimme kurkistella purkkeihin, joita riittää. Hyötyä ja hupia! Ei kylvöksissä vielä paljon näyttämistä ole, mutta pääsiäiseen mennessä täällä on päällä täysi rähinä. Ulkokukkijoita odotellessa pitää tyytyä perhosorkideoihin ja kärsimyskukkiin.

Jos viherhuoneessa kysytään papereita, voin kysyä: tarkoitatteko minua vai kasveja? Nimittäin yhdellä kasveistani on viralliset henkkarit: Wollemia nobilis omistaa hologrammilla varustetut paperit, sillä että se on aito dinosauruskasvi eli elävä fossiili ja niin edelleen. Australiasta vuonna 1994 löytynyt kasvisensaatio on sittemmin tullut myyntiin, Suomessakin niitä on myyty muutamia. Kew Gardensin kasvitieteellisessä puutarhassa kyseinen kasvi joutuu kasvamaan kaltereiden takana, sillä muuten siitä napsittaisiin pistokkaita.

Sir David Attenborough on puhunut minut ja noin tuhat muuta pöhköä pyörryksiin. ”How marvellous and exciting that we should have discovered this rare survivor from such an ancient past.” Kasvin hinnasta suurin osa on mennyt hyväntekeväisyyteen, joten antaa harmittelujen olla.

Purkit ja ruukut ovat kansoittaneet talon. Eikö kaikki alakin olla kasvun kokoista?

Lumikuorma rikkoi kasvihuoneen lasit.
Purjot itävät. Ja niiden kasvattaja kuuluu purjottajiin.

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 08.10.2017
Julkaistu: 05.07.2017
Julkaistu: 27.06.2017
Julkaistu: 09.05.2017
Julkaistu: 21.04.2017
Julkaistu: 16.03.2017
Julkaistu: 27.02.2017
Julkaistu: 08.02.2017
Julkaistu: 18.01.2017
Julkaistu: 23.12.2016

OTA YHTEYTTÄ

paljonko on 2 plus 2

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

PARHAAT PÄIVÄT PIHALLA

 

            

 

 



                  


  

 

Kukkasuutarin sielu -kirja tilattavissa:

parafraasi@gmail.com --> klikkaa ja tilaa etusivun Ota yhteyttä -lomakkeella 

19,90 € (+ postitus).

Mukana siemenylläri (5 erilaista satsia)

(Kirja on toki tilattavissa mistä tahansa kirjakaupasta,

mutta ilman siemeniä ja hintaan 31.90)


 

 


              

             

      

    Lujaa laatua taimilavan takaa! 

 

 

      

 

 

 

Kukkasuutari ei voi luomakunnalta kuulemalleen 

kutsumukselle mitään,

eikä sen puolen haluakaan. 

 

 

      

 

 

Kukkasuutari on sielukas sekoitus arktista vetokoiraa,

sirkustaiteilijaa, uppokeijua,

kellarikemistiä,

kirjoittajaa,

sopimussotilasta

ja kasvikuiskaajaa. 

 

 

 

 

                                   Sesonki on aina päällä.

                                     Sitä saa, mikä itää. 

  

© Copyright 2011-2017 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas