Siemeniä herättämässä
21.03.11

Pimeässä itäneet värinokkoset (Coleus) päästetään päivänvaloon heti, kun sirkkalehdet ilmaantuvat. Kesäkukkina kasvatettavia värinokkosia riittää aikamoiset valikoimat, niillä on kauniimpikin nimi: isokirjopeippi. Hienot värit pääsevät oikeuksiinsa esimer

Eräs ystävällinen henkilö kysyi lounaspöydän yli, että olenko mahtanut käyttää kynsiäni tai rystysiäni pikitien purkamiseen. Mitä tuollaiseen voi vastata? Paitsi että kevät ei näissä piireissä suju rakennekynsiä haikaillen saati niitä esitellen. Sen sijaan me herätämme siemeniä ja kurkotumme hartautta potien taimipottiemme puoleen.

Siemenpussukoiden mukana saa harvoin vuolassanaisen manuaalin. Paketissa saattaa olla vain summittainen ohje: kylvä ja kastele. Se tietysti pätee kaikkiin kasveihin, mutta ohjeiden ylimalkaisuus voi turhauttaa. Onneksi tietoa on tarjolla, sitä ei pääse karkuun jos yhtään näkee vaivaa. Toistaiseksi ei eteen ole osunut vielä sellaista kasvin siementä, jonka kylvöohjeita ei olisi jostain löytänyt.

Siemenkohtaista valppautta tarvitaan, sillä se kylvä ja kastele jättää melko lailla mahdollisuuksia. Milloin siemenet kylvetään? Sisälle, ulos vai eteiseen? Entä miten kauan itäminen ottaa? Onko tarpeen hioa siemeniä santapaperilla tai laittaa ne pariksi päiväksi kylpyyn? Pitääkö siemenille laulaa vai huutaa, kenties lukea ääneen aforismeja? Tohtiiko siemenet piilottaa millin välein sentin syvyyteen vain sentin välein millin syvyyteen? Järki tietysti vinkkaa, että suuret siemenet istutetaan syvemmälle kuin hitumaiset siemenet. Järki sanelee myös sen, ettei mullan tarvitse olla kaiken aikaa likomärkää ellei sitten kasvata riisiä. Harva kasvattaa.

Kärsivällisyys ei ole pahasta missään puuhassa. Ilman kärsivällisyyttä ei kasvien tai ylipäätään elollisten kanssa pärjää. Monelle on jo selvinnyt se, ettei siemen idä hississä, liikennevaloissa eikä mainoskatkolla, joten tuskin kukaan tästä tiedosta järkyttyy. Jollekin ihmisille riittää virtuaalinen aarimaa: kaikki itää ja hoituu hiirtä klikkaamalla. Sähkön varaan rakennetussa viljelyssä pääsee kyllä helpolla: ei tarvitse heiluttaa kuokkaa, tarkkailla yöpakkasia eikä tutkia maaperän happamuutta. Mutta voi: virtuaaliviherpeukalon farmi katoaa, kun sähköt katkeavat. Se on surullista se. Tosielämän kasvimaalla ei letkusähköä onneksi tarvita, energiaa siellä on ennestään: maa huokuu sitä ja toivottavasti myös hän, joka sen mahdollisuuksia hyödyntää.

Tuoksuinkivääri. Timolta saatu tuliainen, ja Timo keräsi siemenet hyvin kaukaa. Viherhuoneessa se saattaa ensi vuonna jo kukkia.

Jos multapeukalolla sattuu olemaan hätähousut jalassa, sopii kasvattaa krassia tai herneenversoja. Päätehakkuisiin pääsee nimittäin jo kymmenessä päivässä. Vehnäkin ryhtyy oraalle viikossa, ja tehosekoittimen kautta pyöräytettynä siitä saa superdrinkin. (Todellisen, kehittelemäni tähän asti visusti salassa pitämäni superdrinkin ohje Vinkkiliiterissä.) Hätähousut voi kuitenkin keväällä riisua ja kokeilla sovittaa päälleen jotain ihan uutta. Suosittelen työhaalareita, sellaisia runsastaskuisia ja polvien ja takapuolen kohdalta vahvistettuja. Parhaimpien työhaalareiden kangas on niin vahvaa, että luotiliivit tuntuvat sen rinnallla kangasvaipalta. Niinpä ruusunpiikit, ohdakkeet tai edes lipsahtanut sirpin terä ei hiljennä työtahtia.

Jos haluaa haasteita ohi tavallisten hyöty- ja koristekasvien, niin hankalia siemeniä riittää. Osa siemenistä kinuaa sekä kylmäkäsittelyä että lämpimää vaihetta. Jotkin äärimmäisen oikukkaat tapaukset (kuten tietyt pionit) on herätettävä henkiin toistamalla kylmyyttä ja lämpöä, jopa kolmen vuoden ajan. On sellaisiakin kasveja, jotka itävät pimeässä tai niitä, jotka vaativat kirkasta valoa. Osa siemenistä pitää peitellä, osa taas on peiteltävä kevyesti esimerkiksi talkilla tai hienonhienolla hiekalla.  Onneksi aika monelle siemenelle riittää huoneenlämpö ja tasakosteus. Tuoksuherneiden ja päivänsinen siemeniä – moni näitä kesäksi kasvattaa – pitää liottaa yön yli, tosin tuoksuherneitä mieluummin 48 tuntia. Siemenen virkoaminen henkiin voi vaatia monenlaisia temppuja. Kuka saa sitten jännitystä mistäkin. Tosi viherturaaja suhtautuu kylvöksiin kuin arpoihin tai rahapeliriveihin, jotka ovat vetämässä - kestopohjalta. Muunlaisia pelejä tai kenotteluja ei sitten kaipaa eikä tarvitse ja totta puhuen uskon, että näin niin kuin elämysten kannalta tässä ollaan voiton puolella.

Ihmetellä muuten sopii, miksei manikyyripakkauksia voisi myydä taimimyymälöissä. Enkä harmittele nyt sitä pätkän vertaa, että meidän viherpeukaloiden kynnet ja kädet kyynärpäitä myöten ovat kauheassa kunnossa kaikkina vuodenaikoina. Eräs ystävällinen henkilö kysyi lounaspöydän yli, olenko mahtanut käyttää kynsiäni ja rystysiäni pikitien purkamiseen. Mitä tuollaiseen voi vastata? Emme olisi katu- tai siis multauskottavia, jos elämämme kuluisi rakennekynsiä haikaillen ja niitä heilutellen. Takaisin manikyyripakkauksiin siis: niissä on hyvä kynsiviila, ja se on hiekkapaperia kätevämpi vaihtoehto siementen karheuttamiseen. Myös kaikki muut manikyyrivehkeet – en tiedä niiden nimiäkään – ovat kuin kylvöpöydän työkaluja ja luotu siementen käsittelyyn, hentojen taimien siirtelyyn ja koulimiseen.

On päiviä, jolloin henki kulkee – tämä on siteeraus – kuin luomisen aamuna. Ja sellaisia aamuja ja päiviä kun eteen annetaan, ei pidä natkuttaa mistään. Multavat rivit ja systeemit ovat vetämässä. Jokainen uusi sirkkalehti ja taimipotin asukki lisää onnea, ja siihen voi kuka tahansa kynnelle kykenevä hypätä mukaan.

Ei uskoisi, mutta tästä tulee komea kuunlilja. On vain odotettava muutama vuosi, ja sitten...
... voi kuunliljasta tulla tällainen vahva perenna woodlandiin.

Harsoja ja riepuja
14.03.11

Alppiruusut ja rhodot on puettu kevätvaateisiin.

Nyt kaivetaan esiin säkkikankaat, harsot ja varjostavat rievut. Alppiruusut ja pikkuhavut on suojattava auringon paahteelta. Kylvövimma jatkuu sisätiloissa. Mikä on viskelyloota ja mikä kummajaistaimi sieltä työntyy?

Tontin eteläpuolella lumi on vetäytynyt jo kynnysmaton kokoisen läntin verran. Pohjoiskolkassa ja luoteen suunnalla lunta on sen sijaan enemmän kuin viikko sitten: kovat tuulet muodostivat harjanteita alppiruusujen, kurjenmiekkojen, revontuliatsaleoiden ja muiden woodlandin asukkaiden päälle. Jossain siellä noin puolentoista metrin syvyydessä uinuilevat myös esimerkiksi himalajanjalkalehdet, sinikämmenet, sinivaleunikot ja sormivaleangervot. Tommilta ja Samilta taannoin saamani kolme japaninmagnoliaa on peitelty niin hyvin, että uskon niiden pärjänneen talven yli.

On se päivä keväästä, kun havut ja rhodot puetaan muutamaksi viikoksi. Jos ei niin tekisi, kasvit kärventyisivät kevätauringossa: vettä kun haihtuu, mutta juuret ovat vielä jäässä. Muutaman rhodon ja pikkupuun olen saanut hengiltä, kun en niitä aikoinani tajunnut suojata. Kyllä tuon kehtaa tunnustaa. Toisin kuin ihmiset, kasvit eivät osaa purnata pukimien vuoksi. Säkkikankaisiin, harsoihin ja vihreisiin varjostusriepuihin käärityt piha-asukkaat tuovat iltahämärissä mieleen Larin Parasken patsaan. Meillä ei tuon rättipuolen kanssa pahemmin hienostella.

Karistelen lunta pikkupuiden oksilta ja ravistelen niitä hellästi. Yhden marjakuusen oksia on lumen paino repinyt, samoin on käynyt muutamalle tuijalle. Eivät ne näihin pikku nirhamiin kuole, mutta tyly ja armoton auringon paiste saisi suojaamattomat puut ruskistumaan ja sitä myöten niistä ei olisi iloa - paitsi oksasilppurin kautta katteeksi pyöräytettynä.

Viskelylaarin yllättäjä: nahkapensas.

Pilkkihaalarin kaula-aukosta valahtaa karkeaa lunta. Ei tämä kahluu-urakka voi enää kovin monta viikkoa kestää. Tällaisina päivinä olisi käyttöä taidolle: osaisipa kävellä puujaloilla. Lumikengät ovat myös melko käyttökelpoiset. Värkkään sellaiset autotallin nurkasta löytyneestä kahdesta maalaustelan kaukalosta. Kun kengännumero on noin 36 ja painoa 45 kiloa, niin niksi saattaa toimia muillakin. Jos jostain vielä löytää gorillateippiä, niin tee se itse –lumikengät pysyvät jalassa.

Viherhuoneen kylvövimma ei ota laantuakseen. Kevään kunniaksi on viherhuoneen ulko-oven eristyslevy jo poistettu. Ovensuun viereltä kauhon lunta saaviin sulamaan, sillä puhdas, sulanut lumi on ihanteellista kasteluvettä kaikille kasveille. Yltiöpaahteisena päivänä lumi jäähdyttää viherhuonetta.

Kylvöpuuhien keskellä huomaan, että viskelylootassa törröttää jotakin vihreää. Viskelyloota on myös löytö- ja kummajaislaari, sillä yhteen suurehkoon multalootaan tulee heitetyksi milloin mitäkin siemeniä. Ne voivat olla tapauksia, joiden kanssa on toivo hiipunut tai kärsivällisyys saattanut loppua. Ilman yleisöäänestystä, jonotusnumeroa ja sen suurempaa painostusta siemenet saavat vielä yhden mahdollisuuden. Ja usein sitten lootasta pilkottaa kaikenlaisia kummajaisia.

Tällä kertaa lootasta työntyy varsin mahtipontinen taimi. Kaukaa katsottuna se näyttää vähän sitruspuulta, mutta ei se tietenkään ole se. Alkaa selvitystyö.

Kaikista tilatuista ja haalituista siemenistä on jäänyt jonkinlainen dokumentti: siemenpussi. Ne kaikki on pujotettu valokuva-albumin taskuihin. (Valokuva-albumi on muuten hyvä paikka säilöä talteen kaikki siemenpussit.) Kaikkea ei voi millään muistaa, ja albumissa pussukat pysyvät järjestyksessä, useimmissa on myös päivämäärä. Pienellä hakemisella ja nettiselailulla viskelylaarin taimikin paljastui. Kummajainen paljastuu: se on  Dirca palustris eli nahkapensas (leatherwood). En muista kuinka pitkään se on ollut oman onnensa nojassa, ja totta puhuen en edes muistanut sellaista kylväneeni. Ei muuten siemenpussien informaatioon voi aina luottaa joten yllätyksiä tulee sellaisellekin, joka luulee niiltä välttyvänsä.

Kylvövimma yltyy. Siihen kuuluu myös pistokkaiden napsiminen ja haaliminen. Kookkaasta verenpisarasta leikatut pistokkaat kasvattavat juuret jo parissa viikossa, ja näin edellisen kesän kesäkukasta saa jakoon uusia kukkasia. Verenpisarasta on tarjolla kymmeniä lajikkeita, omani sattuu olemaan violetinpinkki, nimetön, lahjana saatu ihmetys. Laitan viisi uutta verenpisaraa jakoon - antaa siis kasvien kiertää kuten muidenkin lahjojen.

Illansuussa luon silmäyksen puutarhaan. Kyyryt, vaatetetut hahmot vaikuttavat huolettomilta ja kiireisiltä tyypeiltä, jotka ovat pysähtyneet pitämään leiriä. Vaatteet ja rievut ovat vain väliaikaisia ja ohimeneviä, mutta kasvien juuret ovat - toivon mukaan - pysyvämpää sorttia.

On aika laittaa pistokkaat juurtumaan! Verenpisara lähtee jakoon.

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 09.11.2017
Julkaistu: 08.10.2017
Julkaistu: 05.07.2017
Julkaistu: 27.06.2017
Julkaistu: 09.05.2017
Julkaistu: 21.04.2017
Julkaistu: 16.03.2017
Julkaistu: 27.02.2017
Julkaistu: 08.02.2017
Julkaistu: 18.01.2017

OTA YHTEYTTÄ

paljonko on 2 plus 2

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

VAPAASTI VERSOO TAAS

  ARVOISAT LUKIJAT! 

 

                     

 

Kukkanuottasilla ilmestyy kustantajani Teoksen kautta keväällä 2018. Luvassa garden writingia eli siis puutarhajuttuja suoraan ruukutuspöydältä. 


 


 

          

             

 

  


  

 

Kukkasuutarin sielu -kirja tilattavissa:

parafraasi@gmail.com --> klikkaa ja tilaa etusivun Ota yhteyttä -lomakkeella 

19,90 € (+ postitus).

Tai mistä tahansa kirjakaupasta.

 

 

  

              

             

      

    Lujaa laatua taimilavan takaa! 

 

 

      

 

 

 

Kukkasuutari ei voi luomakunnalta kuulemalleen 

kutsumukselle mitään,

eikä sen puolen haluakaan. 

 

 

      

 

 

Hän on sielukas sekoitus arktista vetokoiraa,

sirkustaiteilijaa, uppokeijua,

kellarikemistiä,

kirjoittajaa,

sopimussotilasta

ja kasvikuiskaajaa. 

 

 

 

 

                                   Sesonki on aina päällä.

                                     Sitä saa, mikä itää. 






 

  

© Copyright 2011-2017 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas