Huutomerkkejä hintsusti
15.08.11

Karstulasta saatu lakkaomenapuun sato kasvaa kuin väärään suuntaan. Se on käännetty ylösalaisin ja lakattu jo ihan pienenä... Kiitokset lahjoittajalle. Siis "eniten ylösalaisin" - jos sellaiset kisat järkätään.

Puutarhurit voi jakaa helposti kahteen kastiin: Heihin, jotka tykkäävät kisata ja heihin, joiden mielestä kisat ovat tylsiä ja vievät innon koko touhusta. Aina sitä on tahtomattaan jossain kisassa mukana – ja aina niitä voi keksiä lisää. Huutomerkeillä tai ilman!

Suomen suurin tomaatti tai Skandinavian kookkain kurpitsa? Leuat loksahtavat polviin - ja kasvattajat uhkuvat iloa ja ylpeyttä. Jotenkin tämä superlatiivivouhkaus on mennyt minulta kokonaan ohi. Amerikassa ja Englannissa olen nähnyt monenmoisia jytkyjä ja hormoni-ihmeitä. Minusta se että on iso, ei ole vielä mitään. Okei, kehystettyjä plakaatteja ei sovi unohtaa, niistä kasvattaja on ylpeä. Saa olla. Mutta kukaan ei esimerkiksi lihota lastaan muodottomaksi ja sano, että minulla on Suomen Lihavin Tenava. Riittää, että se on, no, lapsi. Tai no, on kurpitsa.

Kaltaiseni vähemmän kisahenkinen vihertumppu ei välitä ennätyksistä eikä superlatiiveista. Viikonloppuna hehkui täysikuu. Täysin. Täydellisin. Hakamaan kiiltomadot saattoi nähdä, pihan liljat tuoksuivat ja kuulin, miten tomaatit kypsyivät. Koko yö oli pakko viettää puutarhan ja samalla koko näkyvän ja osin näkymättömän maailman kauneutta hörppien. Kun aamun kajossa hiippailin kanalaan ja löysin muutaman kantarellin, kilahdin. No ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta. En ole varttihullu, vaan kyllä hulluus saapuu aina noin kvartaaliksi kerrallaan, nyt on se syyskesän osuus menossa. Ei tässä superlatiiveja tarvita ja huutomerkit me silppuamme ja käytämme pensaiden alla katteena, jos siis huutomerkkejä ylenmäärin ilmaantuu.

Mutta millaisia ennätyksiä sitä tahtomattaan tekee? Tiedän, että tontin piikikkäin kasvi on piikkiaralia (Aralia elata). Kun kaikkia muita kasveja on kyselty mukaan, niin tuota kukaan ei olisi huolinut edes pienestä maksusta. Sama pätee maarianohdakkeeseen. Vaikka pörriäiset siitä pitävät, yltiöpiikikäs kasvi on kuin kasa piikkilankaa, kauniista lehdistä huolimatta. Jokaisen puutarhan kasvin takaa kurkistaa asia, jonka kasvattaja voi kohdata. Se voi muuttua ja syventyä, elää puutarhurin kanssa. Kasvin olemus on ihan muuta kuin sen ympärysmitta tai paino. Huumorimielellä voi tietysti yrittää saada kuusi metriä pitkän porkkanan tai herneen palon, jota voi käyttää veneenä. Jokainen näkee sen, mitä haluaa.

Kesän makeimmat tomaatit kasvatti Green Gage -puska, amishien siemenkaupasta tilattu. Tomaatin kanssa samassa ruukussa (tai tyvellä) kannattaa kasvattaa basilikaa: ne tukevat toisiaan kuten hyvien kumppaneiden tulee tehdä.

Entä sitten hajut? (En tarkoita puutarhurin hajua.) Liljat ovat ihastuttavia, ja lumomitali annetaan madonnanliljalle. Ruusuista Blue Parfum saanee huutomerkin, mutta vikaa ei ole neidonruusussakaan. Mutta mikä kasvi tuoksuu pahalle, kenelle annamme haisuli-tittelin? Siis ihmisten mielestä. Lehtien puolesta sen saa tamarillo, mutta ne haisevat vain jos kasvia koskettelee. Myös terttuselja on kasvi, joka tuo mieleen lähinnä huonosti pestyn tiskirätin. Se on yksi niistä tungettelijakasveista, jotka leviävät omia aikojaan. Raatokukkaa en ole kokeillut enkä sitä raatokärpästen suosikkivehkaa, jonka kukinnasta toimittajien uutisnenät meille taannoin kertoivat. Raatokukka kuulostaa pahalta, mutta ainakaan oma yksilöni kukka ei haise millekään. Yhtään millekään! Johonkin pitää huutomerkki laittaa.

Jos kaikille puutarhan kasveille alkaisi kehitellä superlatiiveja, niin siinä kuu ehtisi närettä kiertää, eikä oltaisi vasta kuin h-kirjaimessa. On rauhallisin, kiltein, viitseliäin, janoisin, kituliain, röyhkein, orvoin, villein, väpättävin, pitkäikäisin, honteloin ja niin edelleen. Oikein hyvin riittää, että kasvit ovat paikallaan ja että ne ovat suurin piirtein elossa. Yksikään kasvimaan asukeista ei esimerkiksi ole säkkituolin kokoinen eikä tomaatti riko kirjevaakaa, mutta saatan elää niiden kanssa ja uhkua iloa ja tyytyväisyyttä. Kasveista ei saa piiskata ravihevosia, kuten ei niiden kasvattajistakaan. Jos purjoni kärsisivät penikkataudista tai perunani saisivat rasitusvammoja, en kestäisi sitä.

Sitten päästään puutarhureiden arvonimiin. Millaisia arvonimiä sitä voisi itselleen salaa antaa? ”Eniten oksasaksia tontilleen hukannut” ja ”Tiettävästi ainoa puutarhuri Rämälässä, jonka tiedetään heittäneen myyrää nokkakärryillä ja osuneen autoon.” Kunniaa saattaisi tuoda myös tämä:  ”Viiltävimmät kalliokasviperäiset selkäkivut kevään 2006 aikana”.  Juu, näitä riittää, ja hetken aikaa pönötämme lantapatterin päällä kesän 16. työhanskapari uutuuttaan kiillellen.

Hevoskastanja on kukkinut, ugh! Tämä nyt vain on hämmentävä näky kolmosvyöhykkeellä. Friikkikisassa hän kääntäisi päät, monestakin syystä.

Sortua laukkaan
08.08.11

Tuoksukurjenpolven reunoilta voi irrotella poikasia.Ne kasvavat maan rajassa, lapiota ei tarvita niiden irrotteluun. Yhdestä suuresta, pyöreänmallisesta kasvista saa pätkäistyä helposti parikymmentä jakotaimea.
Kurjenmiekat eivät jaksa kukkia, jos juurakot kasvavat liian tiheässä. Kasvi pitää lapioida ylös ja jakaa juurakko veitsellä. Vanha kasvusto voi kasvaa jopa kolmessa, neljässä kerroksessa.

Kolmas ja kallein tapa siedättää itseään kohti syksyä ja seuraavaa sesonkia on istuttaa sipulikukkia tulevaa kevättä varten. Katalogit ovat tupsahtaneet jo postiluukusta ja jokainen tietää, ettei kukkasipuleita voi koskaan olla liikaa. Jos jollakin on sata paria kenkiä tai 94 käsilaukkua, niin sen rinnalla esimerkiksi pari tuhatta kukkasipulia ei ole mitään. Tämän ovat sisäistäneet hyvin myös myyrät. Eräänä vuonna istutin 700 sipulia. Vain 150 niistä kukki. Voin vain kuvitella, mitä peltomyyrät ovat tuumineet syötyään papukaijatulppaaneita tai niitä vihreä-oranssiraidallisia kasvitieteellisiä sensaatioita, jotka tilasin kaukaa ja jotka maksoivat kuusi puntaa kappale. Ei korvannut kotivakuutus hävikkiä, eivät lähettäneet edes nenäliinoja. Nyt ymmärrän, miksi vakuutusyhtiö nauhoittaa puhelut. Näin ne voivat pitää hauskaa asiakkaiden kustannuksella.

Tulppaanit ovat myyrien erityisherkkua. Olen kokeillut istuttaa tulppaanipenkkiin valkosipulia, huonolla menestyksellä. Myös kaikenmaailman paristo- tai verkkovirtakäyttöiset ”ääntä ja väreilyä” lähettävät vekottimet ovat olleet turhakkeita. Kaksi kissaa kyllä hiippailee pihalla, mutta ne ovat pilalle passattuja muropoikia. Saan tietysti syyttää itseäni. Syksyn pimetessä aion tosissani paneutua luomumyyränapalmin kehittelytyöhön, mehumaijaa saattanen käyttää myös tähän tarkoitukseen. Aikomuksena on saada aikaan ihmisille vaaraton mutta myyrille ärhäkkä litku, sellainen joka saa myyrät kaikkoamaan 15 kilometrin säteeltä ja katumaan, että koskaan tänne sukukuntineen saapuikaan.

Silmäillessäni kevätkukkakatalogia tiedän yhden asian varmaksi: sorrun laukkaan. Taas.  Kokeiltavaksi löytyy aina uusia lajikkeita. Keltainen hökötys (Allium  moly) on hankittava, totta kai, ja sitten valkoista Mount Everestiä. Mitä vielä? Muutamia Sagitta-narsisseja ja Grand Perfection -tulppaaneja… Ja ne kesäkuussa maasta kaivetut, keväällä kukkineet tulppaanit pitää istuttaa uudelleen ja kalkita. Voi olla, että näkymä laukkapellosta toteutuu, jos kaikki kesän mittaan talteen otetut 1500 siementä eivät sorru matkalla vaan jaksavat ponnistaa kukkavaiheeseen. Viiden vuoden kuluttua kerron, miten kokeiluissa käy.

Mustajuuren kukinnan jäljiltä riittää siemeniä.

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 08.07.2018
Julkaistu: 25.06.2018
Julkaistu: 13.06.2018
Julkaistu: 04.06.2018
Julkaistu: 24.05.2018
Julkaistu: 15.05.2018
Julkaistu: 09.05.2018
Julkaistu: 28.04.2018
Julkaistu: 17.04.2018
Julkaistu: 10.04.2018

OTA YHTEYTTÄ

paljonko on 2 plus 2

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

VAPAASTI VERSOO TAAS

  ARVOISAT LUKIJAT! 

 

                     

 

Kukkanuottasilla on ilmestynyt! Se on ilahduttanut lukijoita kovasti!

Tarjolla on garden writingia eli puutarhajuttuja suoraan ruukutuspöydältä.  

 

Hinta 25 e (sis. postikulut) 

Huom! Postin Helposti-palvelu tarvitsee myös puhelinnumerosi.

Muuten hinta on huomattavasti kalliimpi.

 

 

 

  


 

  

 



Kukkasuutarin sielu -kirja tilattavissa:

Ota yhteyttä -lomakkeella 

15 € (+ postitus).

Tai mistä tahansa kirjakaupasta.

 

Jos tilaat Kukkanuottasilla-kirjan ja Kukkasuutarin sielun, saat 

ne yhteishintaan 35 € (sis. postituksen.)

 

 

  

              

             

      

    Lujaa laatua taimilavan takaa! 

 

 

      

 

 

 

Kukkasuutari ei voi luomakunnalta kuulemalleen 

kutsumukselle mitään,

eikä sen puolen haluakaan. 

 

 

      

 

 

Hän on sielukas sekoitus arktista vetokoiraa,

sirkustaiteilijaa, uppokeijua,

kellarikemistiä,

kirjoittajaa,

sopimussotilasta

ja kasvikuiskaajaa. 

 

 

 

 

                                   Sesonki on aina päällä.

                                     Sitä saa, mikä itää. 






LUOMUKOSMETIIKAN YSTÄVÄT HUOMIO!

SAIPPUANTEKOKURSSIA ON KYSYTTY USEIN JA TÄSSÄ VASTAUS PYYNTÖIHIN:


13.7. (9.00.-17.00) 

hinta 45 e / hlö (materiaalikulut + opetus) 

Kurssipaikka: Mikkeli, Sininen Talo

 

 

* KURSSI TÄYNNÄ * 

 

  

© Copyright 2011-2018 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas