Havusaurus
07.03.11

Ensikohtaaminen: Wollemia nobilis Chelsean Flower Show´ssa vuonna 2006. Tiukasti vartioitua fossiilia pääsi sentään valokuvaamaan.

Kasvimaailman puolelta löytyy yksi elävä fossiili. Sitä voi kutsua havusaurukseksi. Kevään tullen havusaurus eli Wollemia nobilis virkoaa eloon myös Mörönperällä.

Kevätkylvöjen keskellä kyyhöttää viherhuoneen kunniavanhus: havusaurus. Se ei ole ollut täällä vielä vuottakaan, mutta sen sukupuu yltää pitemmälle kuin minkään muun kasvin. Etelä-Savossa pikkupuu on selvinnyt: maaliskuun innoittamana se työntää uusia neulasia.

Jos jokin kasvi on elävä fossiili, niin se on Wollemia nobilis eli kotoisasti vain wollemia tai australianwollemia. Sen löytyminen vuonna 1994 oli kasvimaailman sensaatio: uutinen läimäisi ällikällä kaikki. Ja kun sanon kaikki, niin tarkoitan tietysti niitä lajitovereita, joille tällainen havusaurusjuttu saattaa olla suurempi uutinen kuin nyt vaikka kevään kenkämuoti.

Vuonna 2006 törmäsin mainittuun kasviin Chelsean näyttelyssä. Se oli laitettu kaltereiden taakse ja kameravalvontaan. Flower Show´n vieraat kuvasivat kasvia ahkerasti, se oli hitti ja jätti suosiossa taakseen jalostetut, uudet ruusut ja muut kasvimaailman catwalkien tavikset. Siinä vaiheessa havusauruksen hankkiminen kotioloihin ei ollut vielä kovin todennäköistä. Hinta pyöri jossain 12 000 punnan seutuvilla.

Wollemian alkuperäinen kasvupaikka on pidetty salassa, tiedetään vain että se on löytynyt Wollemin kansallispuiston alueelta 150 kilometriä Sydneystä luoteeseen jonkin rotkon tai kanjonimaisen paikan perimmäisestä notkelmasta. Löytäjä, puistossa työskennellyt David Noble, sai ensin kuulla kiikuttaneensa mukanaan pelkän rikkaruohon. Uusi, tuoreempi ja repussa nuhjaantumaton näyte muuttikin sitten kasvitieteilijöiden mielipiteen nopeasti. Botanistien silmät revähtivät hämmästyksestä: kasvi on tosiaan ollut jo olemassa 110 miljoonaa vuotta sitten, dinosaurusten aikaan. Australia oli silloin supermanner Gondwana, ja Antarktiksen lisäksi siihen kuuluivat mm. Intia ja Madagaskar.

Stephen Hawkingin Ajan lyhyt historia innoitti tämän näytetarhan suunnittelijaa Chelseassa 2010. Paikassa oli ajaton, pysähtynyt tunnelma.

Wollemian lähisukulainen on Araucaria-sukuun kuuluva chilenaraukaria (Araucaria araucana eli Monkey Puzzle), sitä se eniten muistuttaa. Joissakin kirjoissa Monkey Puzzle on sama kuin apinanleipäpuu, mutta kyse on tyystin eri puusta (Adansonia digitata), ”apina” hämännee tässä.

Muutama vuosi sitten jopa erään suomalaisen taimitarhan luettelossa myytiin Wollemiaa eli ”liitukauden ihmettä”. Sen jälkeen tarhojen katalogeissa ei ole kasvia näkynyt ja ne harvat yksilöt jotka olen Suomessa nähnyt, on tuotu maahan ohi tarhojen.

Kaltereiden takana kasvaa myös se yksilö, joka löytyy Kew Gardensin kasvitieteellisestä puutarhasta. Houkutus napsia pistokkaita olisi kaiketi liian suuri. Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan wollemia lahjoitettiin vuonna 2007. Kasvi löytyy Etelä-Afrikkahuoneesta, aivan eukalyptuspuun vierestä. Chelseassa nähtiin niin ikään viime vuonna muutama wollemia, nimittäin Stephen Hawkingin mukaan nimetyssä ja Sue Haywardin suunnittelemassa puutarhassa. Koska Flower Show´ssa on aina ruuhkaa, tarhaan pääsi kävelemään vain kahden vartijan saattueessa. Tuo hämyinen, ajattomuutta henkivä kolkka oli ollut kuulemma kuningataräidin mieleen. Paikan ”rauhoittava ta turvaa luova vaikutus” oli viehättänyt. Puutarhan tumma vesi symboloi sitä hetkeä, kun kuka tahansa meistä saa diagnoosin vakavasta sairaudesta. Ja sen pysähtyneen kellon kohdalla voi sitten miettiä syntyjä syviä.

Ensimmäiset, tavistarhureille myyntiin tulleet wollemiat maksoivat siis tuhansia puntia. Nyttemmin mikrolisäys on ollut joutuisampaa, ja kasvia voi ostaa kohtuullisen halvalla. (Suomalaisen taimimyymälän kasvi olisi taannoin maksanut postikuluineen noin 300 euroa.) Kun sanon kohtuullisen halvalla, niin tarkoitan 60-70 puntaa. Sitä paitsi myyntiin tulevien kasvien hinnasta suurin osa menee hyväntekeväisyyteen. Tai antakaa meidän hurahtanaiden uskoa niin. Mörönperän havusaurus oli tilattu etukäteen, vaikka en ole varma olisiko se ollut tarpeen. Ainakin se lisäsi motivaatiota hankkia kasvi.

Kasvin matka Suomeen alkoi suotuisissa merkeissä. Heathrow´n lentokentällä kelmutin pahvilaatikkoon pakkaamani kasvin, ja vein sen ainoana matkatavarana matkustamoon. Kasvillahan on oma, hologrammilla varustettu henkilöllisyystodistus, jonka sitten lentokoneeseen mennessä esittelin, oman passini kanssa.

Wollemia pääsi tukalista kääreistään Seutulassa. Asettelin havupuun pelkääjän paikalle turvavöihin ja ajelin kotiin. Illalla myöhään kiikutin kasvin viherhuoneeseen ja annoin sen toipua aikaerosta. Stressiä se varmaan koki, ilman muuta. Ensin kaksi päivää hotellihuoneessa, sitten taksimatka, lentomatka Suomeen ja päälle päätteeksi autokyyti Vantaalta Etelä-Savoon. Mutta toisaalta sen lajitoverit ovat selvinneet yli sata miljoonaa vuotta, joten ehkä ne ovat sitkeää sorttia.

Wollemia voi venähtää 40 metriin, mutta toistaiseksi oman kasvini vuoksi ei ole tarvinnut teetättää erityisempää havusauruskatedraalia. Pakkasta puu kestää kuulemma jopa 12 astetta, mutta en tietenkään uskalla jättää kasvia ulos odottamaan pakkasia. Saurus viihtyy viherhuoneen varjoisassa kolkassa. Pituutta kasvin pitäisi kasvaa puolisen metriä vuodessa, siis jos olosuhteet ovat otolliset. Minulle riittää jo se, että se säilyy hengissä. Puu suosii hapahkoa kasvualustaa, eikä sitä saa kastella hengiltä. Multa saa välillä kuivahtaa.

Jos puusta tulee iso, siis ihan oikea puu, sen runko muistuttaa kuplivaa suklaata. Tällä hetkellä runko ei muistuta kuplivaa eikä edes kuplimatonta suklaata vähääkään. Säkäkorkeus on 54 senttiä. Havusaurus on viime keväästä kyllä kasvanut. Uusia neulasia työntyy esiin. Puun kirkas, väritön pihka tuoksuu yhtä raikkaalle kuin muidenkin havupuiden pihkat.

Rohkenen ottaa puusta joitakin pistokkaita mikrolisäykseen ja lahjoitan kasvia eteenpäin. No, aprillia! Ja vaikka niin tekisinkin en usko, että siitä tulee lupiinin tai jättipalsamin kaltaista viljelykarkulaista.

Kew Garden´sin havusaurus kasvaa kaltereiden takana.
Mörönperällä havusauruksen poikanen on noin puolimetrinen ruukkupuu. Sen pihkan tuoksu on ihmeellinen.

Sormet mullassa
28.02.11

Talventörröttäjä-unikoita.

Sitä ollaan tukevasti näpit mullassa - niin kuin joka vuosi tähän aikaan. Arvatenkin ollaan vielä sisätiloissa. Purkit ja ruukut ovat kansoittaneet talon. Eikö kaikki alakin olla kasvun kokoista?

Lunta riittää, ja routa yltää varmaan lähes metriin, mutta viherturaajien touhut pyörivät siementen ja sirkkalehtien ympärillä. Kun se viimeinen joulusuklaa – yleensä loppiaisena – on syöty, alkaa puutarhasesonki. Tämän kehtaa jo paljastaa. Joulusta muistuttavat myöhäisherännäiset amaryllikset (tai jaloritarinkukat), ja viimeisiä kukkiaan avaavavat kaktukset. Kamelia komppaa muita: sen kukinta kestää pari kuukautta.

Ulkosalla ei jääkukkien ihastelun lisäksi voi tehdä muuta kuin siirtää lunta. Havut ja alppiruusut pitää maaliskuun aikana suojata auringon kärvennykseltä. Yli 30 asteen yöpakkasista ne selviävät kyllä, mutta eivät siitä että lämpö haihduttaa kosteutta – juuret kun ovat vielä jäässä.

Jääkukkien täplittämä ja lumen kuormittama kasvihuone on tarkistettava. Kahlaan ja lopulta kieriskelen nietosten poikki lasihökötyksen luo.

Jo kahtena talvena peräkkäin on lumikuorma ollut kasvihuoneen laseille liikaa. Miksi työmatka osuu aina sellaiselle viikolle, että lunta sataa parin kuukauden edestä? Niin tapahtui tänäkin vuonna, ja osa laseista on halki. Lumi painaa, oli se sitten kuivaa pulveria tai nuoskaa.

Vaikka kennomuovi ei ole kovin kaunista, niin heti lumien haihduttua lasit menevät vaihtoon. Samaan lopputulokseen on tullut moni muukin, sillä rikkoutunut lasi on melkein pelottavinta, mitä mullasta tai lumen keskeltä voi löytää. Mukavaa ei ole sekään, että lasia on aina varottava, kaikkina vuodenaikoina.

Ei ihme, että muovista tuli sensaatio 1950-luvulla, myös kasvihuoneissa. ”Polyteeni” on kevyttä ja kestävää, se aikaisti satoa ja pidensi korjuukautta. Muovissa on edelleen puolensa. Ilmasto ja sää ovat kaksi eri asiaa, mutta juuri noiden kohdalle osuneiden äärisäiden armoilla meidän harrastelijoiden kasvihuoneiden normilasit ovat joutuneet lujille.

Moni tuttava on vaihtanut lasit polykarbonaatista valmistettuihin kennolevyhin jo sen vuoksi, että toisin kuin lasia, kennolevyä voi leikata ja työstää kotikonstein ilman taikatemppuja. Levy suodattaa myös uv-säteilyä.

Helmikuisen talvipäivän kaartuvassa valossa huidon haravalla kasvimaan hankeen penkkejä: näin ja noin aion tänä kesänä kylvää. Tuohon herneitä, tuohon sipulia ja hei – mistä kaikkialta riiviömäisesti lisääntyvää maa-artisokkaa mahtaa keväällä löytyä?  Mukuloita on mennyt jakoon jo ämpäritolkulla, kanta ei tunnu yhtään vähenevän. Ne kaikki ovat muutaman, noin kymmenen vuotta sitten saadun perintökasvin jälkeläisiä. Kutsun sitä ”Valkoiseksi Jerusalemiksi”, koska kasvi sillä nimellä eräässä maalaistalossa kulkenut, ties kuinka kauan.

Luvassa tomaatteja sitten joskus myöhemmin.

Entä ovatko ne huolellisesti peitellyt latva-artisokat selviytyneet? Perhosbaarin paikalla on pitkän baaritiskin pituinen lumidyyni. Muutamia kookkaimpia talventörröttäjiä saattaa tunnistaa lumen keskeltä:  auringontähtiä ja kallionauhuksia. Aika vilske baarissa viime kesänä kävi.

Kahlaan nietosten läpi takaisin sisälle taloon ja tarkistan viherhuoneen kylvökset. Kaltaiseni hoppuhousu hyysäilee tomaatteja ja chilejä jo helmikuussa. Koska suurpainenatriumlamput hehkuvat valoa todella kauas, odotan sitä päivää kun poliisipartio saapuu ratsaamaan pikku farmini. He tulevat pettymään, onhan Etelä-Savosta löytynyt kuulemma kannabiskasvusto jos toinenkin. Täällä odottaa pettymys. Hampun puutteessa voi esitellä partiolle vaikka seuraavia tomaattikylvöksiä:

 

Amber Colored

Black Russian

Green Sausage

Oregon Spring

Red Fig

Roman Candle

 

 

Saatan näyttää heille uutuusesikot, Primula waltoniit ja Primula Violetat, jotka ovat kaikki kirineet sirkkalehtivaiheeseen. Ja jos aikaa on, niin voimme kurkistella purkkeihin, joita riittää. Hyötyä ja hupia! Ei kylvöksissä vielä paljon näyttämistä ole, mutta pääsiäiseen mennessä täällä on päällä täysi rähinä. Ulkokukkijoita odotellessa pitää tyytyä perhosorkideoihin ja kärsimyskukkiin.

Jos viherhuoneessa kysytään papereita, voin kysyä: tarkoitatteko minua vai kasveja? Nimittäin yhdellä kasveistani on viralliset henkkarit: Wollemia nobilis omistaa hologrammilla varustetut paperit, sillä että se on aito dinosauruskasvi eli elävä fossiili ja niin edelleen. Australiasta vuonna 1994 löytynyt kasvisensaatio on sittemmin tullut myyntiin, Suomessakin niitä on myyty muutamia. Kew Gardensin kasvitieteellisessä puutarhassa kyseinen kasvi joutuu kasvamaan kaltereiden takana, sillä muuten siitä napsittaisiin pistokkaita.

Sir David Attenborough on puhunut minut ja noin tuhat muuta pöhköä pyörryksiin. ”How marvellous and exciting that we should have discovered this rare survivor from such an ancient past.” Kasvin hinnasta suurin osa on mennyt hyväntekeväisyyteen, joten antaa harmittelujen olla.

Purkit ja ruukut ovat kansoittaneet talon. Eikö kaikki alakin olla kasvun kokoista?

Lumikuorma rikkoi kasvihuoneen lasit.
Purjot itävät. Ja niiden kasvattaja kuuluu purjottajiin.

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 05.07.2017
Julkaistu: 27.06.2017
Julkaistu: 09.05.2017
Julkaistu: 21.04.2017
Julkaistu: 16.03.2017
Julkaistu: 27.02.2017
Julkaistu: 08.02.2017
Julkaistu: 18.01.2017
Julkaistu: 23.12.2016
Julkaistu: 04.12.2016

OTA YHTEYTTÄ

paljonko on 2 plus 2

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

PARHAAT PÄIVÄT PIHALLA

 

            

 

 



                  


  

 

Kukkasuutarin sielu -kirja tilattavissa:

parafraasi@gmail.com --> klikkaa ja tilaa etusivun Ota yhteyttä -lomakkeella 

19,90 € (+ postitus).

Mukana siemenylläri (5 erilaista satsia)

(Kirja on toki tilattavissa mistä tahansa kirjakaupasta,

mutta ilman siemeniä ja hintaan 31.90)


 

 


              

             

      

    Lujaa laatua taimilavan takaa! 

 

 

      

 

 

 

Kukkasuutari ei voi luomakunnalta kuulemalleen 

kutsumukselle mitään,

eikä sen puolen haluakaan. 

 

 

      

 

 

Kukkasuutari on sielukas sekoitus arktista vetokoiraa,

sirkustaiteilijaa, uppokeijua,

kellarikemistiä,

kirjoittajaa,

sopimussotilasta

ja kasvikuiskaajaa. 

 

 

 

 

                                   Sesonki on aina päällä.

                                     Sitä saa, mikä itää. 

  

© Copyright 2011-2017 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas