Ne jyraa meitin
04.06.18

Kotipihan kerrospukeutuja nro 1.
Näitä tupsahtelee, kyseinen tapaus ponnistaa sadevesitynnyrin alta.

Ne jyrää meitin 

 

Juhannusruusu avasi ensimmäiset nuppunsa jo toukokuun puolella, ja erikoisen hyvä akileijavyöry säestää maatiasruusun kukintaa. Samaan aikaan kukkivat vielä esikot, tulppaanit ja muutamat varjoisemman paikan narsissit – melkoinen kukkamyrsky siis. 

Yöhön asti loikin akileijailemassa eli tutkimassa, mitkä akileijoista ovat ehtineet kukkaan. Menin laskuissa sekaisin. Olen tehnyt kokeiluja ja viskellyt akileijojen siemeniä sinne tänne, eikä sukupuista ole takeita. Japanin-, kanadan- ja krysanteemiakileijojen lisäksi monenkirjavat lehtikset (lehtoakileijat) ovat kukassa, samoin perhosakileijojen osavaltioversiot. (Jättikokoisia ovat he.) A. flabellatat (japaninakileijat) ovat lehdiltään sinisempiä, ja kukka voi olla valkoinen tai sininen tai molempia vaihtoehtoja riittää. Siitä on sitten vielä kääpiömuoto eli pumila. Se jurnuttaa kasvot maahan päin kuten lapinakileijakin, joten valokuvaaminen on hankalaa. Mökötä sitten! 

Kesäkukkakylvöksiä haittaa kuivuus, ja vain tsinniat ja tuoksuherneet saavat vettä niskaansa. Gladioluksien, salkoruusujen daalioiden ja orvokkien jano on loputon, muita nyt unohtamatta. Piti oikein hankkia ja hakea hiekkaa ja ripotella sitä ruukkuihin, ettei kosteus haihdu niin nopsaan. 

Hetki sitten voikukkapelto helotti keltaisena, ja nyt höytyvät leijailevat kaikkialle. Maajussit voisivat tehdä vuokraamilleen pelloille kai muutakin, mutta tässä tapauksessa maapala on unohdettu tyystin. Voikukka jyrää kyllä vielä meitin! (Ravinnoksi sitä voi tietysti käyttää, mutta en tarvitse hehtaaritolkulla mitään kasvia.)

Voikukan höytyviä kulkeutuu joka paikkaan, valokuviinkin ne pyrkivät. (Kuten akileijakuviin. Kuvausta varten kastelin muutamia yksilöitä, mutta sorry kuvien laatu. Myös kova tuuli haittasi harrastuksia.) Vaikka revin voikukkaa kanoille ja toisinaan syönkin, ei kyseinen rikkaruoho vähene lainkaan. Jos tulee ankarat ajat, niin perustamme ystäväni kanssa korvikekeittiön. Voikukan juuria on huomattavasti enemmän kuin sinikukkaista sikuria, joka ilmestyy salaisesti aina jonnekin. Marttojen Pula-ajan keittokirjassa on loistavia ohjeita, suosittelen. Minusta ko. kirja pitäisi jakaa jokaiselle suomalaisille ihan vain keittokirjana, ei tarvitse olla pula, jos kokeilee pärjätä ilman tuontihullutuksia. 

Monen viikon porotus on saanut puutarhan korpunkuivaksi ja vaikka olen niittänyt heinää monien perennojen kateeksi, se ei riitä. Valeunikoita ja ensimmäisen vuoden esikoita on varjeltava erityisesti, sillä ne saa hengiltä helposti. Myös kanat joutuvat nyt tyytymään aitaukseen, sillä kuivia kukkapenkkejä tonkiessaan ne mylläävät esimerkiksi salkoruusut ja pallo-ohdakkeet henkihieveriin. Sori siis, kanat. Vapautan teidät vähän myöhemmin. (Joka tapauksessa aitaus on kookas ja tekemistä riittää. Miten älykkäältä kana näyttääkään, kun se tuijottaa vanhojen leipien turpoamista vesiämpärin äärellä.)

Jos ei ropise vettä taivaalta, niin jotain ropisee: Kukkanuottasilla-kirjasta tulee palautetta tasaiseen tahtiin, ja eräs lukija lähetti Kotipuutarhalehden kritiikin:

"Mari Mörö kuvailee puutarhahoitoon hurahtaneen arkea aidon lämpöisesti, terävällä huumorilla, itseironiseen tyyliin."

"Kirja on vapauttava lukukokemus kaikille, jotka ajoittain havaitsevat oman puutarhaharrastuksen riistäytyvän käsistä. Teos sopii hyvin myös niille, jotka jakavat arkensa kyseisten kukkasuutarien kanssa."

Eli vertaistukea saavat sekä kukkasuutarit että myös heidän läheisensä. Sitä juuri olen ajanut takaa (plus huumoria) ja hyvä, että paras kotimainen alan lehti on ymmärtänyt takaa-ajatukseni. (Pitävät jopa viisaana, mutta tämän suhteen lienee tapahtunut jonkinlainen virhearvio.) 

Ja nyt lähden ajamaan takaa kasteluletkua, joka yrittää karata voikukkien sekaan. Letku on alkanut pelätä pihan kyykäärmeitä. (Useita nähty.) Koko viime kesän letku sai olla kiepillä vaunussa, nyt ei hetken rauhaa, ei vapaapäiviä lainkaan! Koko ajan kiskotaan pitkin puutarhaa ja mikä pahinta, käärmeet pitävät pilkkanaan ja kulkevat sen yli vailla mitään kunnioitusta. Kuitenkin ilman kasteluletkua eivät puutarhassa kukoistaisi nyt muu kuin höyrypäisyys, juu, ja voikukat.

 

Kovan tuulen takia kuva on surkea, mutta tällainen hökötys on ehtinyt jo rikkaruohoksi.
Kannuksettomia akileijoja (clematis).

Ulkosalla urku auki
24.05.18

Erikoisuus pelittää eli Manhattan Lights -lupiini kukassa.
Ensimmäinen yksivuotinen unikko aukesi 24.5. Se ei ole kovin tavallista näillä leveyksillä.

 

Ulkosalla urku auki

 

Voiko kesä alkaa riehakkaasti? Kyllä voi. Jos viime kesä jäi puutarhan suhteen vvaatimattomaksi, niin tämän vuoden toukokuu on pyyhkinyt pois viime kesän surkeat muistot. Nyt sadevesitynnyri naksuu kuivuuttaan, toisin oli viime kesänä. Silloin jopa etanat ja sammakot kaipailivat snorkkeleita. Jos olisi aloitellut puutarhaharrastuksen viime vuonna, niin olisi lannistunut alkumetreillä. Ne helpoimmatkaan kasvit kun eivät ottaneet kasvaakseen, ja lämpösumma kulki käsi kädessä ketutuskäyrän kanssa.

Toisin on tänä vuonna. Nyt todellakin pääsee Kukkanuottasille ja aivan ennätysvauhtia! Toukokuun 24. päivä olen päässyt kuvaamaan harvoin yksivuotisia unikoita omalla pihalla, mutta tänä vuonna tilastot menevät uusiksi. Samaan aikaan ovat kukassa tulppaanit ja yksivuotisia unikoita, mikä ei ole kovin normaalia tai en ole sitä omalla pihalla ennen nähnyt. Blogin unikko on kuvattu todellakin toukokuun puolella. Kyse ei ole mistään ihan tavistapauksesta, vaan kerrotusta ja ripsureunaisesta kaunokaisesta. Juhlava alku siis kesälle! Monivuotiset unikot ovat nupulla. Yhdessä penkissä ne avautuvat samaan aikaan kuin kurjenmiekat, ja niiden yläpuolella kukkii kuusama. Oranssi-lila-valkoinen on alkukesän väritrio, ja trion hiivuttua paikan valtaavat yksivuotiset kukat. (Tästä näkymästä löytyy kuvia blogin galleriasta.)

Ruukutuspöydällä on ruuhkaa, ja sekä essu että naama kurassa koko ajan. Mitä lie ollut vihertumpulla mielessä, kun kylvi 'New Moon' -kulleroa viime syksynä tis minkä viherkomppanian tarpeisiin? Taimia on noin 50. On kai käynyt niin, että olen viskannut työtakin taskun pohjalle kertyneitä siemeniä ruukkujen suuntaan, ja onnekas sattuma hoiti loput. Sama juttu ukrainanpallo-ohdakkeen kanssa. Eli nyt sitten vieraat tietävät, mitä tänä kesänä päätyy peräkonttiin, niiden iänikuisten akileijojen kanssa, joihin en kyllä ole kyllästynyt vieläkään. (Tällä hetkellä kukassa mm. kanadanakileija ja lapinakileijat.) Mainittakoon, että myös valeunikoita on koulittuna noin 80 kappaletta, eikä sovi unohtaa aprikoosin väristä kerrottua salkoruusua…  Joo, ja punakukkaisia väinönputkia ei sovi unohtaa ja mihin sitä joutuisikaan, ellei olisi kuin turvallisuustakuina ruukkukaupalla kanelibasilikaa? Kesäkurpitsalajikkeita on kokeilussa 12 erilaista. Jos edes osa niistä onnistuu, niin hurraa. Vedän lasten puutarhapäivän Mikkelissä kesäkuun 26. päivä, ja annan jokaiselle lapselle mm. kurpitsan taimen, joten osa taimista menee tulevien vihersukupolvien hyväksi. 

Türin kukkamarkkoinoilla tuli pyörähdettyä. Ei ollut ikävää, ei. Onnistuimme olemaan paikalla ennen viikonlopun ruuhkaa, ja kasvikärryjen kanssa liikkuminen on ruuhkassa tukalaa. Tapahtuman painavinta antia ovat edelleenkin ne taimien myyjät, jotka tulevat kauppaamaan oman pihansa kasveja. Osa myyjistä asuu Türissä, ja myyvät suoraan omasta kukkapenkistä. Metsäisen puutarhan kasveja tarttui mukaan muutama, eikä sovi unohtaa esikoita. Hairahduin tillipioniin. (Sillä nimellä myytiin perennaa, joka ei tod. näköisesti ole aito tillipioni.) Muutamia erikoisempia minttuja tarttui mukaan, niitähän ei voi olla liikaa. Eikä sovi unohtaa ’Manhattan Lights´-lupiinia, joka kukkii jo. Manhattanin valot Mörönperän puutarhassa – voi voi. Jalostettujen kasvien nimiä olisi muuten hauska keksiä.

Mitä seurattavaa mahtaa jäädä heinä-elokuulle? Ennätysaikaisin kukkaan pyrähtäneet alkukesän perennat ovat käyttäneet kevätkosteuden. Kullero kukkii matalampana kuin normaalisti, eli pituuskasvu on jäänyt väliin, ja sama juttu kurjenmiekkojen kanssa. Varsi ei ole ehtinyt kasvaa kuin puoleen normaalista. Hyötypuolen kanssa ei ole ehtinyt paljon hääriä, mitä nyt sipulit ja härkäpavut olen heittänyt pellonlaitaan. Villiyrteistä pitää nauttia nyt, ja sitten syödä valkosipulinvarsia, lipstikkaa, kirveliä ja mitä näitä onkaan. 

En suostu ajattelemaan sitä vaihtoehtoa, että sitä ehkä vielä tulee vielä halla- ja pakkasöitä. Ehkä joudun vetämään jättihuovan koko puutarhan yli tai vuokraamaan sata löhkolämmitintä. Kesähuumassa olen heittänyt kaiken pihalle, mukaan lukien itseni. Sisällä ei tule juuri oltua, mitä nyt välillä hakee hanavettä janoonsa tai tyhjentää pakastinta viime vuoden marjoista. Sitä tulee oltua ulkosalla urku auki noin 24/7 - mitä sitä yhtään kaunistelemaan. 

Avoimet puutarhat järjestetään tänä vuonna 1.7. Olemme auki myös 30.6. Tapahtuma "Nuppula goes Mörönperä" pidetään lauantaina, ja täällä on hiukan erikoisempia taimia tarjolla. Nuppu saapuu taimineen ja essuineen paikan päälle, tapahtumasta lisää ensi viikolla. Siihen saakka urut huutavat!

Türin kukkamarkkinoilla oli kotoisa vilske ja ruuhkaton perjantai.
Kanadanakileija kukkii jo.

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 08.07.2018
Julkaistu: 25.06.2018
Julkaistu: 13.06.2018
Julkaistu: 04.06.2018
Julkaistu: 24.05.2018
Julkaistu: 15.05.2018
Julkaistu: 09.05.2018
Julkaistu: 28.04.2018
Julkaistu: 17.04.2018
Julkaistu: 10.04.2018

OTA YHTEYTTÄ

paljonko on 2 kertaa 3

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

VAPAASTI VERSOO TAAS

  ARVOISAT LUKIJAT! 

 

                     

 

Kukkanuottasilla on ilmestynyt! Se on ilahduttanut lukijoita kovasti!

Tarjolla on garden writingia eli puutarhajuttuja suoraan ruukutuspöydältä.  

 

Hinta 25 e (sis. postikulut) 

Huom! Postin Helposti-palvelu tarvitsee myös puhelinnumerosi.

Muuten hinta on huomattavasti kalliimpi.

 

 

 

  


 

  

 



Kukkasuutarin sielu -kirja tilattavissa:

Ota yhteyttä -lomakkeella 

15 € (+ postitus).

Tai mistä tahansa kirjakaupasta.

 

Jos tilaat Kukkanuottasilla-kirjan ja Kukkasuutarin sielun, saat 

ne yhteishintaan 35 € (sis. postituksen.)

 

 

  

              

             

      

    Lujaa laatua taimilavan takaa! 

 

 

      

 

 

 

Kukkasuutari ei voi luomakunnalta kuulemalleen 

kutsumukselle mitään,

eikä sen puolen haluakaan. 

 

 

      

 

 

Hän on sielukas sekoitus arktista vetokoiraa,

sirkustaiteilijaa, uppokeijua,

kellarikemistiä,

kirjoittajaa,

sopimussotilasta

ja kasvikuiskaajaa. 

 

 

 

 

                                   Sesonki on aina päällä.

                                     Sitä saa, mikä itää. 






LUOMUKOSMETIIKAN YSTÄVÄT HUOMIO!

SAIPPUANTEKOKURSSIA ON KYSYTTY USEIN JA TÄSSÄ VASTAUS PYYNTÖIHIN:


13.7. (9.00.-17.00) 

hinta 45 e / hlö (materiaalikulut + opetus) 

Kurssipaikka: Mikkeli, Sininen Talo

 

 

* KURSSI TÄYNNÄ * 

 

  

© Copyright 2011-2018 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas