Messukuumetta liikkeellä
18.02.19

Pelargoniat ovat heränneet horroksestaan.
Sinisarjan juurakko piti pilkkoa viidakkoveitsellä.

 

MESSUKUUMETTA LIIKKEELLÄ

 

Maurandyan (tai siis  Asarinan eli vaulan ) siemenet ottivat ja itivät kymmenessä päivässä. ’Magic Dragon’ on siis kai punavaula, aikaisemmin on ollut kokeilussa elisinivaulaa (Maurandya barclaiana), josta tuli muistaakseni sinisiä, punaisia ja valkoisia kukkia. Suosimieni kesäköynnösten nimet ovat jostain syystäalkaneet k-kirjaimella: kelloköynnös, krassi, kiertoköynnös ja sitten tietysti kärsimyskukat, joissa päähuomio tuppaa olemaan. Niin ne periaatteet karisevat! Ehkä vaula muutetaan kaulaksi, sillä monet muutkin kasvit ovat saaneet joskus – anteeksi vain – hiukan hassun suomenkielisen nimen. Hauska niitä on keksiä, siis omaksi ilokseen, mutta nämä kielikukkat ne pääse kuin korkeintaan omiin kirjoihini, ja osin ovat jo päässeetkin. 

Huithapeloinnissa on se hyvä puoli, ettei aika käy pitkäksi. Hiljan etsin kamerareppua, jota en oikeastaan käytä kuin pitemmillä reissuilla, repun sokkeloissa kun on hyvä säilyttää monen muun pikkutavaran lisäksi varakuulokkeita. Viileähkössä sisätilassa säilytettävän repun sisätaskusta löytyi omituinen pussukka – ja sieltä tunki jotain vihreää. Kelaus taaksepäin ja aivan oikein: laitoin vaahteran siemeniä kostean paperiliinan sisään joskus marraskuussa kaukana kotoa ja käärin paketin muovipussiin, ja siellä neljä ehkä viidestätoista siemenestä oli alkanut itää, eivätkä aarteet olleet edes homeessa. Minulla ei kyllä ole aavistustakaan, mitä lajiketta ne edustavat, kas kun vaahterat tekevät keskenään lähes yhtä mielenkiintoisia jälkeläisiä kuin akileijat. Totta se on: melkein kaikki itää. (Soisin myös, että kameran muistikortit lisääntyisivät samaan tahtiin ja omia aikojaan.)

Niin, akileijat. Helmikuun valo jaksaa yllättää. Hyvään vauhtiin päässyt akileija ponnahti yhden kärsimyskukan ruukusta. Sen lehdistä ei erehdy, ja harrastuksen alkupuolella sen voi sekoittaa oikeastaan vain lehtolängelmään. Annoin akileijan varttua, ja nyt viikonloppuna sitten irrotin sen emoruukusta omaan ruukkuunsa. Ei ole mitään ymmärrystä, mitä tästä yksilöstä tulee, sillä siemen on voinut kulkeutua ruukkuun mistä tahansa. Kärsimyskukka (nimetön laventelinvärinen) on kesätöissä yhden kolmemetrisen tuijan huivina, ja siinä lähettyvillä kasvaa mm. hentoakileijaa, McKanaa ja noin viittä muuta eri akileijalajiketta. Perennan juuret ovat ällistyttävän suuret, joten sen kukinta-aikataulu saattaa yllättää. Yleensä ei akileija ehdi kasvattaa muhkeita juuria kovin nopsaan, mutta tässä on saattanut käydä niin, että kasvin maanpäälliset osat on pätkäisty puolivahingossa jo viime kesänä.  

Viimekesäisistä valokuvista huomaan, että pelargonirivistöstä puuttuu eräs tietty sininen ruukku. Se kukan reppana jäi nostamalla sisälle. (Jossain 60-senttisen hangen alla se on). Menetys ei näy tilastoissa, sillä muut ruukkuasukit paikkaavat tilanteen. Tilapula iskee taas, jahka maaliskuun kylvöt pääsevät vauhtiin. Oranssinvärinen, nimetön pelargonia kävelee vastaan uudelleen, sillä ainakin Tiinalla sitä taitaa olla ruukkukaupalla.

 

* * * 

 

Tuli sitten käyttöä myös machete-veitselle, sehän on puutarhurille todella kätevä työkalu kaikin tavoin, vaikkei tarvitsisi kulkea tiheikön läpi. Machetelle on käyttöä niinkin hankalassa hommassa kuin sinisarjan juurakon jakamisessa. (Sen voisi tehdä ehkä myös sahalla.) Ostin oman teräaseeni kanadalaisesta retkivarusteita myyvästä liikkeestä. Se klassinen Woodman´s Pal näyttää tältä: 

http://www.leevalley.com/en/garden/page.aspx?cat=2,2120,33277&p=65248

Vaikka kyseisen työkalun syntyhistoria on sotaisa, niin kyllä hyvää työkalua voi käyttää ilman, että muistelee mitä pahaa sillä on tehty. Ihmisiä on saatu päiviltä jopa kukkaruukuilla, eikä se saa epäilemään pelargonian kasvattajia varsinaisesti mistään – paitsi ehkä kukkien rakastamisesta. 

 

* * * 

 

Tässä alkaa helmikuun myötä vallata messukuume, ja muiden hörhöjen tapaaminen kuuluu asiaan. Messukausi käynnistyy Tukholmassa 21.-24.3.

Tietoa löytyy täältä: https://www.nordiskatradgardar.se/?gclid=Cj0KCQiAzKnjBRDPARIsAKxfTRCRJrcYwbYTXOIUIam42YsZLN-WvRq3I27Qh6BQoOSVxIsGcFAZJFQaAh7MEALw_wcB#

On muuten mielenkiintoinen ohjelma, ja itse aion etsiytyä mm. dahliaentusiaistien tiskille ja syynätä iirikset: 

https://irisparadiset.se

Lähden MKN:n porukan kanssa reissuun ja pidän laivalla kuvavetoisen esitelmän romanttisista puutarhoista. Mukaan mahtuu vielä: 

https://www.maajakotitalousnaiset.fi/tapahtumat/retki-puutarhamessuille-tukholmaan-11025

Tervetuloa mukaan!

Tämä orpo akileija salamatkusti kärsimyskukan ruukussa ja pääsi sitten omaan kotiin.

Ootko mun kaa
11.02.19

Kukkien kieltä: tuoksuherneet kertovat auvosta ja onnesta.


OOTKO MUN KAA?

(tai tilaa edes kukkasten siemeniä!)

 

Romantiikkaa pukkaa. 14.2. ovat jo linnut hankkineet kumppaninsa ja pesän rakennuspuuhat täydessä käynnissä – tai näin siis kerrotaan muun muassa lukuisissa englantilaisissa runoissa. Meillä saa vielä heilua lumilingon ja lapion kanssa ja kulkea katoilta tippuvia tappajajääpuikkoja väistellen. Mutta jos kuulee jonkun supattavan korvaan sweet pea, niin se on sitten hellittelynimi. Saattaa tietysti saada myös sydämenmuotoisen suklaarasian tai mikä parasta, useita eriä tuoksuherneitä. Tuoksuherneistä on helppo innostua, sillä niiden kanssa onnistuu ensikertalainenkin.

Roomalaiset viettivät Valentinen päivän esijuhlaa eli Lupercaliaa jo noin 2500 vuotta sitten. Myöhemmin sitten joku pakanallisuutta paheksuva paavi sössi tämän biletyksen, ja tilalle tuli siivompi Valentinen päivä. Se niistä vuohentappojuhlista sitten. Roomalaisten pippaloista on kuitenkin olemassa railakkaita kuvauksia: alastomat susipapit paiskoivat silvotun vuohen suikaleilla yleisöä, riehassa kun yhdistyi roomalaisten kalenteriin liittyvä helmi-maaliskuun vaihteeseen liittyvä vuoden vaihtumisen juhla. Kyllä on Taiteiden yö kesyä kamaa tuohon verrattuna, joten tyydytään siis puhumaan kukkasista.

Saarivaltakunnassa (eteläisissä osissa) on tuoksuherneet on kylvetty usein 14.2. Jotkut tekevät sen lokakuussa ja talvettavat aarteensa kasvihuoneissa, meillä ei asiaa kannata harkita. Tuoksuherneille omistautunut National Sweet Pea Society antaa hyvät ohjeet ja vinkkaa lajikkeista:  

http://www.sweetpeas.org.uk

Ja kukapa muu häärisi tuoksuherneklubin nokkamiehenä ellei Alan Titchmarsh. Klubi kerää myös tietoa vanhoista lajikkeista, aina kun jostain ponnahtaa joku kadonneeksi luullut lajike.

Jalostamiselle ja uusille lajikkeille antautunut skotti Henry Eckford (1823-1905) kehitti mm. lajikkeet Blue Beauty, Grandeur, Princess, Meteor, Blue King, Fascinationja Orange Prince. Ja osin siksi viktoriaanisena aikana tuoksuherneet olivat muotikukkia, ja niiden viesti ilmensi tyytymystä ja sitä, että kukkien saaja oli tehnyt vaikutuksen. Herran perintöä vaalitaan edelleen.Valentinen päivän postikorttiperinne on muuten vanhempaa kuin joulukorttien lähettäminen. Samuel Pepys (1633–1703) kirjasi päiväkirjaansa, miten joku naapurintyttö oli jo aamuvarhain lasketellut lorujaan ikkunan alla, ja se oli enemmän leikkiä kuin mitään flörttiä. ”Good Morrow to you, Valentine.” Ja tämä loru siis yleensä vielä kahdesti ennen kuin aurinko ehti nousta. 

Tähän aikaan vuodesta ei eläviä kukkasia ole saatavilla, mutta kohta on. (Siemenestä kukkaan vie 12 viikkoa.) Samaan satsiin kannattaa laittaa erilaisia värejä. (Ystävänpäiväksi lähettämissäni kirjesatseissa on menetelty juuri näin. Tuskin on kahta samanlaista kukkasta tulossa.) Värivalikoima on laaja, mutta vain hehkuva keltainen puuttuu. (Hentoinen keltainen on kyllä, jos se yhtään lohduttaa.) Jos kasvi saa hyvän startin ja kunnon tuen, se voi kasvaa meilläkin helposti 1,5 metriin. Itse en henno leikata kukkia maljakkoon, mutta moni kasvattaa niitä juuri sen vuoksi. 

Tuoksuherneiden odor on aina hankalasti sanallistettavissa. Mutta miellyttävimmissä on mukana hunajaa, appelsiinia ja jasmiketta, jopa ripaus laventelia. (Osa lajikkeista on rapakon takana myynnissä eri nimellä kuin Euroopassa, sama pätee tietysti myös mm. tomaatteihin ja punajuuriin.) Meillä ei tuoksuherneiden taimia myydä – en ole ainakaan koskaan nähnyt missään – mutta esimerkiksi Englannissa saa ostaa six packin lähes kaikista taimimyymälöistä. Kasvien ”pään pitäisi pysyä auringossa ja jalkojen viileässä” - toisin kuin siis ihmisillä. Tätä ohjetta tarjoillaan vanhoissa almanakoissa kuten myös sitä, että kunnon kukinnan takaamiseksi on taimet latvottava reippaalla otteella. (Ja näistä voi juurruttaa sitten uusia taimia suht helposti.) Tuoksuherneet pitää istuttaa syvään, ja siihen tarkoitetut ruukut muistuttavat maallikon mielestä huilukoteloa. Juurten täytyy saada kehittyä kunnolla, muuten kukkasia on turha odotella. Ja ennen siementen kylvöä – kolme per ruukku – pitää pyöreitä siemenpallukoita hioa kynsiviilalla ja sen jälkeen vielä liottaa vuorokausi. Mutta kaikki tämä vaiva kyllä palkitaan! 

Tuoksuherneet – tai siis meillä hajuherneet – voivat tuoksua niin voimakkaasti, että ne karkottavat kärpäsiä. Tästä on kuvauksia vanhassa kirjallisuudessa, kun kesäaikaan juuri kärpäset olivat riesana esimerkiksi sairaaloissa. 

Hyvää Valentinen päivää kaikille. Tom Waitsin vanha levy ponnahti mieleen, ja on 14.2. on päässyt aika moneen biisiin. Oli luvassa sitten kukkasia tai rukkasia, niin aina kannattaa yrittää!  

* * *

Ja tässä siemenkauppoja, jos ei lähimarketin valikoima miellytä:
https://www.marshalls-seeds.co.uk/sweet-pea-seeds-cid668.html?num=60
Heillä on myös tuoksuherneiden taimia, mutta eivät toimita niitä muualle kuin omalle saarelleen. 

Chelsea Flower Show´ ssa ei ole voinut olla törmäämättä tähän firmaan: 
http://www.eaglesweetpeas.co.uk/index.php
'

Turquoise Lagoon' on oma suosikkini, klikkaa ja ihastu: 

https://www.sarahraven.com/flowers/seeds/sweet_peas/sweet_pea_turquoise_lagoon.htm

Ehkä laajin valikoima on tarjolla heillä:

http://www.mr-fothergills.co.uk/Flower-Seed/Sweet-Pea-Seed/?range=37,54,93#.XGFlcC1DzYI

 

* * *

 

“Here are sweet peas, on tip-toe for a flight:


With wings of gentle flush o’er delicate white,


And taper fingers catching at all things,


To bind them all about with tiny rings.”


–John Keats (1795–1821)

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 18.02.2019
Julkaistu: 11.02.2019
Julkaistu: 04.02.2019
Julkaistu: 28.01.2019
Julkaistu: 23.01.2019
Julkaistu: 13.01.2019
Julkaistu: 17.12.2018
Julkaistu: 17.12.2018
Julkaistu: 08.12.2018
Julkaistu: 16.11.2018

OTA YHTEYTTÄ

paljonko on 2 plus 2

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

VAPAASTI VERSOO TAAS

  ARVOISAT LUKIJAT! 

 

                     

 

 

 

 

KUKKASUUTARI LIVENÄ 

Tule kuuntelemaan puutarhaesitelmä

Hämeenlinnan kirjastolle 16.3. klo 14.00.

Aiheena Rakkaudella rakennettuja eli tarinoita romanttisista puutarhoista.


* * * 


Tai miten olisi sesongin käynnistäminen Pohjoismaiden suurimmilla puutarhamessuilla - hyvässä seurassa? Klikkaa tästä

 

Ja tässä messuohjelma:

https://www.nordiskatradgardar.se/?sc_lang=sv-se

Jos näette allekirjoittaneen siemenostoksilla, niin ilmoittakaa sosiaaliviranomaisille.

(Kiintiö on kuulemma jo täynnä!)


* * * 


Kukkanuottasilla-kirja tilattavissa suoraan tekijältä.

"Vuoden 2018 persoonallisin ja hauskin puutarhakirja."

Näin lukijat ja jopa kriitikot väittävät, en haraa vastaan!

Hinta 22 € (+ postikulut) 

Huom! Postin Helposti-palvelu tarvitsee myös puhelinnumerosi.

 

 

 

  


 

  

 

 

Kukkasuutarin sielu -kirjaa on tilattavissa myös.

Ota yhteyttä -lomakkeella 

18 € (+ 5,90).

(Tai mistä tahansa kirjakaupasta, tosin hinta on siellä noin 38 euroa.)

 

Jos tilaat Kukkanuottasilla-kirjan ja Kukkasuutarin sielun, saat 

ne yhteishintaan 37 € (sis. postituksen.)

Muista liittää mukaan puhelinnumerosi.

 

 

  

              

             

      

    Lujaa laatua taimilavan takaa! 

 

 

      

 

 

 

Kukkasuutari ei voi luomakunnalta kuulemalleen 

kutsumukselle mitään,

eikä sen puolen haluakaan. 

 

 

      

 

 

Hän on sielukas sekoitus arktista vetokoiraa,

sirkustaiteilijaa, uppokeijua,

kellarikemistiä,

kirjoittajaa,

sopimussotilasta

ja kasvikuiskaajaa. 

 

 

 

 

                                   Sesonki on aina päällä.

                                     Sitä saa, mikä itää. 




PUHDASTA ASIAA - hyväksi kehuttuja saippuoita 

Tarjolla viiden saippuan satsi (manteli, suola, kehäkukka, laventeli, naturel)

hintaan 20 € (+ postikulut).

(Täytä tilauslomake) 





 

 

 

 

 

 


  

© Copyright 2011-2019 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas