Kaunovärjäämöä kohti
09.04.19

Inkivääristä saa näyttävän ruukkukasvin vähällä vaivalla.
Helmikuun orvokkikylvös.

KAUNOVÄRJÄÄMÖÄ ODOTELLESSA

 

Harmaa päivä ja tuore lumikerros hankaloittavat ulkotöitä. Viivästys on mitätön, sillä lumet eivät ehtineet kokonaan sulaa: ei voi puhua takatalvesta. Harmaa keväinen päivä on kuin lapsi, joka mököttää hetken, mutta kaikki tietävän sen menevän ohi pian. Samainen sää olisi marraskuussa masentava jo sen vuoksi, että pimeys vain sakenee ja harmaus saattaa kestää viikkoja tai kuukausia. Nyt harmaus suo tilaisuuden vetää henkeä ennen pihaponnistuksia, eivätkä vauhtiin päässeet sisäkylvöt pilaannu. Ja siinä missä lokakuussa ei tule nikkaroitua eikä pahemmin istutettua saati kylvettyä mitään uutta, ei yksi tai kaksi harmaata päivää harmita, vaan lähinnä ne kasvattavat intoa. Tulevaa kevään kaunovärjäämöä ei muutama päivä romuta. Se alkaa hennonvihreästä väristä, ja heti kohta siirtyy keltaisesta koko palettiin. 

 

Jatkoin vertailevaa tutkimusta erilaisista soralaaduista. Lemmikkieläinliikkeistä sitä ei kannata hankkia, sillä akvaarioon tarkoitetuista mineraaleista saa maksaa maltaita. Maa-aineksia myyvien firmojen pihoilta voi ostaa pienempiäkin eriä, kuten vaikka kaksi ämpärillistä – viime vuonna sain kympillä kuution soraa, kun hain sen itse. (Kuljetus maksaa enemmän kuin sora.) Sitten löytyi ratkaisu puutavaraa myyvästä firmastä: hiekoitussepeli eli harmaa sora. Se on paitsi kaunista, niin myös raekooltaan sopivaa (3-5 mm) ja halpaa, vain 3 euroa säkki (20 l). Pari säkkiä riittää koko kesäksi, sillä pieni sorakerros taimen ympärillä tasaa kosteutta ja pitää myös muutamat mahdolliset multaan pesiytyvät tuholaiset poissa. Lisäksi sora on myös kauniimpaa kuin musta multa, ainakin valokuvissa. Kyseistä soraa ripottelen myös levisioiden ja muiden kivikkokasvien sekaan, jahka penkit joskus sulavat. Hehkuvat oranssit levisiat hehkuvat harmaata vasten entistä palavammin. Lopputulos on suorastaan valokuvauksellinen.

 

Oksien raahaamiseen ja hakettamiseen käytin yhden työpäivän, eikä tontti ole sulanut kuin osittain. Olenkohan käyttänyt mitään muuta laitetta yhtä hartaasti kuin oksasilppuria? Muutaman talvimyrskyn jäljiltä löytyi suuria karahkoja, ja osa niistä on liian suuria hakettimen kitaan: 48 milliä on kriittinen raja. Oksia on joka tapauksessa niin paljon, että niistä voi tehdä risuaidan kasvimaalle. Vähän tukevampia pajuja kun lyö tolpiksi (noin 70 senttiä korkeita) ja latoo oksia noin 15 sentin paksuudelta, niin pienellä vaivalla saa vaihtelevuutta ja jännittäviä näkymiä. Siellä täällä voi aitaa pitkin kiipeillä kesäköynnöksiä, kuten krassia ja kiertoköynnöstä. 

 

Viime kesän vesitilanteen säikäyttämänä on tontille nyt hankittu tuplamäärä kasteluletkuja ja tynnyreitä. Vesi nousee järvestä, ja pumppu on vaihdettu tehokkaampaan. Kasvimaalla tai ruukkuistutusten kanssa ei voi säästää vedestä, mutta monet syvämultaisten penkkien perennat selvisivät, kiitos kateaineksen ja tiheän istutuksen. Hamppukate on aika tehokas vedenpidättäjä, ja viime vuonna sitä myytiin suht halvalla. Muutama säkki jäi liiteriin, ja samaa kateainetta aion käyttää tänäkin vuonna. Ja kun sen syksyllä sitten mylläsi kasvimaahan yhdessä pienen lantaerän ja haravointijätteen kanssa, mullan rakenne paranee entisestään. Multakerrokset pitää olla niin paksu, että käsi uppoaa helposti kyynerpäätä tai kainaloa myöten.

 

Ai mitäkö harmaana päivänä voi vielä tehdä? Kirjoittaa nimikylttejä valmiiksi (tai parannella niitä.) Pestä ruukkuja. Lukea muutama messevä puutarhakirja. Katsoa BBC:n Gardener´s Worldin jaksoja Youtubesta, jos ei uni tule. Lajitella siemeniä. Suunnitella muutama lisäprojekti. Tehdä ne viimeiset linnunpöntöt ja ehkä hyönteishotelleja, ja jälkimmäistä ajatellen näprätä ehkä risuaita. Ja aina voi laittaa marketista ostettu inkiväärin käppyrä kasvamaan: siitä saa kesän mittaan suht kookkaan ruukkuasukin. Basilikaa ja salaattia saa kylvää, ja laittaa erikoisempia unikoita esikasvatukseen. Milnerin puutarhalta siemeninä tuodut Candelabra-esikot ovat hyvällä alulla kuten myös orvokit, ja ne pitää koulia omiin potteihinsa. Sinisarjan nuppuja on rohkaistava lannoitteella ja muistettava ravita kärsimyskukkia. Ja tiedoksi hänelle, joka halusi vähän harvinaisemman kärsimyskukan pistokkaan: ne ovat nyt juurtuneet. 

Tiikerin silmä -orvokki viime kesältä.

Sonetin alku
03.04.19

Narssisseja odotellessa.
Satiinivaleunikko selvisi talvesta.

 

 

 

Sonetin alku

  

Pääsy kasvihuoneeseen onnistui vasta eilen. Lunta on ollut liikaa, toisin kuin Helsingissä ja Tampereella. Piipahtaminen sai kateelliseksi: toisilla vyöhykkeillä päästään jo tositoimiin. Vaikka pihapäivät ovat jääneet lyhyiksi, niin pienikin puuhastelu ulkosalla ja pelkkä ruukkujen siirtely edistää kuulemma kokonaisvaltaista hyvinvointia. Ainakin näin väitetään tutkimuksissa, joita puutarhaterapian ja Green Caren taholta tarjoillaan siellä täällä.

 

Entuudestaan kasvihuoneessa on ollut kylmäkäsittelyssä joitakin siemeneriä. Viime kesästä muistuttavat muutama laatoitukselta löytynyt krassin kellertävä siemenpallukka ja kieppi kiertoköynnöstä. Salkoruusujen siemeniä on näköjään unohtunut suodatinpussiin noin desilitran verran. Ne ehtii viskellä johonkin penkkiin, sillä eivät ne ole menneet pilalle. Joukossa on aprikoosia, mustaa, valkoista ja kellertävää lajiketta, sillä viime kesänä ne kukkivat todella runsaasti ja siemeniä oli ehkä parisen litraa. Kasvihuoneen siivoan viikonloppuna, ennustukset kun lupaavat lämmintä.

 

Yritin leikata hedelmäpuita, mutta 75-senttisessä ja upottavassa hangessa se oli melko haasteellista. Keräsin viimeiset jouluvalot pois, hankalaa sekin oli lumen vuoksi, ja muutamat johdot ovat vielä kiepissä jään alla. Ihme kyllä kompostori on lähes sula. Kun sitä pöyhii ja ruokkii tämän tästä ja virkistää kokonaisuutta esimerkiksi kalanperkuujättein, ei liikaa jäähtymistä pääse näköjään tapahtumaan. 

 

Kiveyksen timjaminauha vihertää. Aivan rapun pielestä saa napsia lehtiä salaatiin ja moniin ruokiin: timjamiriisi, erilaiset perunaruuat ja sitten munakkaisiin. Unohtaa ei saa timjamiteetä, jota voi juoda hunajan ja maidon kanssa ilman flunssaoireita tai yskää. Mausteinen juoma ei ole pelkkä yskänlääke. Timjamista (tai siis ajuruohosta) on monia lajikkeita, ja esimerkiksi appelsiinitimjami on hienoarominen vaihtoehto. Siemenestä kasvattaminen on helppoa ja jos saa jostain pistokkaita, niin homma on vieläkin iisimpää. Tätä sivua kannattaa tutkailla: https://www.jekkas.com

 

Yhdessä perennapenkissä on lumi antanut periksi. Sieltä paljastui satiinivaleunikon (Meconopsis napaulensis) ruusuke. Olin lähes varma, että se ei selvinnyt talvesta, vaan hyvin näyttää käyneen. Lumi suojasi, ja päälle haravoitu lehtikarike auttoi myös. Muut valeunikot ovat vielä karkeaksi muuttuneen jäähileen alla. Satiinivaleunikkoja on punaisia ja kellertäviä, ja nämä muutamat yksilöt ovat kotoisin värimix-siemenerästä. Ja muiden valeunikoiden tapaan, itäminen voi olla mitä vain, sillä vain tuoreehko siemenen kanssa onnistuu. Välillä putkahtaa jonkin siemenfirman valikoimiin uusia valeunikko-lajikkeita, mutta onnistumiset ovat kiinni siemenen tuoreudesta. 

 

Helsingissä pidetään viikonloppuna messut, vaan sinne en ehdi. Reissaamista on tullut ja tulee niin runsaasti, että oma piha vie nyt voiton. To do -lista ylettyy ulko-ovelta kanalaan saakka. Taimirumban lisäksi on risuaidanteen tekoa, lavakaulureiden asettelua, kivien siirtoa, kompostin levittelyä ja haravointia, kanalan pesua… Ja sitten kun talvehtineet kukkaset alkavat mullan alla kurottua kohti valoa, niiden bongaamiseen ja ihmettelyyn – valokuvaamista unohtamatta - menee päiväkausia. Jokaisen päivän saa kulumaan ulkosalla, eikä tämä ole valitusvirsi vaan reippaan tekemisen ylistys: suoranainen sonetin alku keväälle. 

Salkoruusuja viime kesältä.

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 09.04.2019
Julkaistu: 03.04.2019
Julkaistu: 26.03.2019
Julkaistu: 19.03.2019
Julkaistu: 11.03.2019
Julkaistu: 05.03.2019
Julkaistu: 26.02.2019
Julkaistu: 18.02.2019
Julkaistu: 11.02.2019
Julkaistu: 04.02.2019

OTA YHTEYTTÄ

minkä värinen on aurinko

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

VAPAASTI VERSOO TAAS

  ARVOISAT LUKIJAT! 

 

                     

 

  

 


Kukkanuottasilla-kirja tilattavissa suoraan tekijältä.

"Vuoden 2018 persoonallisin ja hauskin puutarhakirja."

Näin lukijat ja jopa kriitikot väittävät, en haraa vastaan!

Hinta 22 € (+ postikulut) 

Huom! Postin Helposti-palvelu tarvitsee myös puhelinnumerosi.

 

 

 

  


 

  

 

 

Kukkasuutarin sielu -kirjaa on tilattavissa myös.

Ota yhteyttä -lomakkeella 

18 € (+ 5,90).

(Tai mistä tahansa kirjakaupasta, tosin hinta on siellä noin 38 euroa.)

 

Jos tilaat Kukkanuottasilla-kirjan ja Kukkasuutarin sielun, saat 

ne yhteishintaan 37 € (sis. postituksen.)

Muista liittää mukaan puhelinnumerosi.

 

 

  

              

             

      

    Lujaa laatua taimilavan takaa! 

 

 

      

 

 

 

Kukkasuutari ei voi luomakunnalta kuulemalleen 

kutsumukselle mitään,

eikä sen puolen haluakaan. 

 

 

      

 

 

Hän on sielukas sekoitus arktista vetokoiraa,

sirkustaiteilijaa, uppokeijua,

kellarikemistiä,

kirjoittajaa,

sopimussotilasta

ja kasvikuiskaajaa. 

 

 

 

 

                                   Sesonki on aina päällä.

                                     Sitä saa, mikä itää. 




PUHDASTA ASIAA - hyväksi kehuttuja saippuoita 

Tarjolla viiden saippuan satsi (manteli, suola, kehäkukka, laventeli, naturel)

hintaan 20 € (+ postikulut).

(Täytä tilauslomake) 





 

 

 

 

 

 


  

© Copyright 2011-2019 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas