Taisteluvammoja ja tyon juhlaa
28.04.18

Pikarililjat (Fritillariat) ovat kohta kukassa.
Keltanunna (Nonea luta) on yksi harvoista keltaisista puutarhan lemmikkikasveista.

 

Taisteluvammoja, totta kai eli Työn juhlaa 

 

Parhaiten vappu sujuu töitä tehden, miten muuten sitä vappua voisi viettää? (Ei ole kokemusta.) Puutarha on vihdoin lumeton, ja kotijärvi on sekin vapautunut jäistä. Joutsenet huutavat tontin yli lentäessään, ja on onnekas olo kun joka vuosi ne lentävät kasvimaan yli – lähes metrilleen samaa rataa. Rapakuntoiset kylätiet eivät niitä haittaa. 

Jouduin sitten tukihenkilöksi. Nimittäin alppikärhön valtaama kataja on romahtanut, sen monimetrisen köynnöksen selvittäminen ei ole mikään minuuttivalssi. Kärhö alkoi vallata katajaa joskus ehkä viisitoista vuotta sitten, ja jo monena kesänä köynnöksen siniset kukat peittivät alkukesästä puun niin, ettei puuta huomannut lainkaan. Laitoin sitten sinisen kärhön sekaan valkoista, ja siitä tuli sitten vastine siniristilipulle. Joka vuosi Puolustusvoimien juhlapäivänä eli 4.6. se on ollut kukassa, muuta lippua ei täällä olejaan. Mutta viime talvi oli kuitenkin katajalle liikaa, ja se murtui lumen ja köynnöksen painon alla. Nyt on keksittävä jokin keino saada häkkyrämäinen pensas uuden tuen varaan, sillä väliaikainen teline ei ole kovin kestävä. (Ja kärhön tukihenkilönä patsasteleminen tukalaa.) Jos tuollainen köynnös oli olisi junanvaunu, sille lätkäistäisiin kyltti ”saattaen vaihdettava”.

Joidenkin pensaiden suhteen ei saisi hempeillä lainkaan, ja kanukat ovat juuri sellaisia: leikkurit kehiin, ja pensas sen kun komistuu. Oksat voi sitten laittaa suoraan multaan, ja uusia pensaita saa taas useamman tusinan. (Kuka näitä loputtomia monistuksia oikeasti kaipaa, en ymmärrä itsekään.) Ehkä jonakin päivänä hävitän kaikki pensasruusut, sillä saan aivan liian paljon taisteluvammoja keväisin. Saattaapa seuraava sotepiirikin ne kieltää, sillä on tämän vuosituhannen puolella joutunut kolmesti käymään lääkärissä ruusunpiikistä saadun taisteluvamman vuoksi. (Jos ruusut olisivat koiria, niille olisi jo annettu lopetuspiikki.) Kurtturuusuja piti totta kai taas leikata, ja nyt on sekä kasvot että kaula täynnä raapimajälkiä. Kärsä siis ruvella kuin olisi ollut kosteampikin vappu! Viime vuonna ruusunpiikki meni kynnen alle ja tulehtui pahasti. Pohjantähti-köynnösruusun piikit ovat todella paksut ja pitkät, ja astuin kerran sellaiseen. Oikean jalan Crocsin pohjasta piikki sujahti läpi kuin parsinneula. Mokomat kengät sovellu puutarhaan (eivätkä muuallekaan), ja ne ovat myös äärettömän epäesteettiset.  

Siemenylläreitä ja kasvun juhlaa löytyy sieltä täältä, kun esimerkiksi punakukkaisen karhunputken juurella - sehän kuolee kukittuaan - on valtavat määrät pikkuruisia taimia. Keltanunna (Nonea lutea) on ahkera leviämään myös. Sekä siemeniä että taimia on kysytty molemmista kasveista, joten nyt niitä on luvassa. Jättikasvuisen Snow Maiden -tulikukkien tuhannet pikkusiemenet yritin korjata pois, mutta pian ko. kukan taimia on satamäärin aivan kuten sormustinkukkiakin. (Sitä kun ei meinaa uskoa, että jokin himoittu kasvi muuttuu muutamassa vuodessa rikkaruohoksi. Valeunikoiden kanssa ei voi koskaan käydä niin!) 

Ruukussa talvehtineiden tyyppien heräily on alkanut. Erään kasvin kyltissä lukee ”… pakko”. Siellä ei tosin näy vielä mitään, joten odotellaan. Tulee mieleen kolpakko tai palpakko, näistä varmaan kyseessä on tuo jälkimmäinen tapaus. Vapun kunniaksi olisi tietysti hyvä juttu, jos esimerkiksi hajonneen kolpakon voisi ripotella ruukkuihin, ja seuraavana vuonna sieltä putkahtaisi uusia, ehjiä kolpakkoja. Ei hajonneiden, mutta pätkittyjen monivuotisten, hiukan erikoisempien unikoiden juuria piilotin ruukkuihin viime kesäisen kukinnan jälkeen, ja nyt ne näyttävät kasvaneen kummasti. Vaikka unikot kukkivat vain hetken, en saa niistä kyllikseni. Niitä ei voi olla liikaa, kuten ei myöskään valkosipulia! Sitä voi kasvattaa kaikkialla, missä vain tilaa on, pois lukien kivikkopenkit ja liian hämyiset penkit. 

Kevään kunniaksi muutama ystävä suuntaa tänne huomenna. Tein tänään heille pientä kasvikuormaa: ukrainanpallo-ohdaketta, kaukasiankirahvikukkaa, erikois-esikoita, akileijoja, keltanunnaa, tuoksuherneitä… Maa-artisokkaa saa pelosta soppatarpeiksi ja valkosipulia on, vaikka mammutit söis. Lisäväriä saa vuohenputkista ja ruohosipulista, jotka ovat jo nousseet. Laiskan tarhurin ruokaa siis, ja samalla lähiruokaa: alle 50 metriä keittiöstä. Saniaisten alkuja ei ihan vielä saa soppaan, mutta ehkä jo ensi viikolla.   

Kaukasiankirahvikukka (Cephalaria gigantea) on jättiläisperenna, ja kylmäkäsitellyt siemenet itivät lähes sataprosenttisenttisesti.

Varhaiskasvattajan vastuu
10.04.18

Sipulia myydään ruukuissa, tämä on suht uutta ja kilohinta tulee hiukan kalliiksi (7.90 per sipuli.) Mutta varret ovat sentään syötäviä.
Varhaiskasvattaja gladioluksien parissa. (Viherlandian valikoimaa.)

 

VARHAISKASVATTAJAN VASTUU

 

Varhaiskasvatuksesta ei kyllä pitäisi tinkiä. Joskus sitä joutuu tekemään jopa täysikuulla, kun ehtiä pitää muutakin. Sanovat, että täysikuun aikana ei saisi tehdä muuta kuin seistä tumput suorina tai ehkä tanssia: kylvöt eivät onnistu. Mutta aikataulujen vuoksi on tehtävä kompromissi jos toinenkin. Ja jos täysikuulla tehty kylvö ei onnistu, niin on joka tapauksessa kuitenkin kylvänyt eli edes yrittänyt. Ja voin paljastaa teille, että olen saanut täysikuun aikana kylvetyistä siemenistä runsaasti onnistumisia, joten tämä kuujuttu ei ole pätenyt sataprosenttisesti. Eiväthän samaan aikaan kylvetyt kasvitkaan kasva tasatahtia, vaan niillä on omat aikataulunsa. 

Myöhäiskavatukseen voi tietysti siirtyä suoraan ostotaimien kautta. Vappuna ei kannata enää kylvää tomaattia eikä varsinkaan purjoa, mutta ne voi hankkia torilta. Silti pääsee varhaiskasvatuksen makuun sikäli, että esimerkiksi matka valmiiksi tomaatiksi on vasta vaiheessa. Ja kesäkukkasesongin suhteen ei ole vielä menetetty mitään! (No anteeksi kaikki lobelian kasvattajat. Te olette aloittaneet jo helmikuussa!)

Myöhäiskasvatusta on kaikki se, kun kasvi on kotiutunut tai istutettu paikoilleen. Myöhäiskasvatuksella ja ylläpidolla on se ero, että paikkansa löytäneet monivuotiset kasvikunnan edustajat eivät vaadi enää jatkuvaa ja päivittäistä hoitoa. Toisin on varhaiskasvatuksessa: unohdapa kasvihuoneen ovi hallayöksi, ja peli on menetetty. Varhaiskasvattajan tärkein rooli on joskus se, että virittää myrskylyhdyt pienokaisille ja on turvana yössä. Sellaista se kuulkaa on, että myös lyhdyn täyttäjiä ja kantajia tarvitaan kaikkina aikoina: kasvattaminen on tiimityötä.

Kävin paikallisella Ekotorilla hakemassa ruuveja ja muuta sälää kasvilavoja varten. Työmaa on vielä lumen peitossa, vaan tuli sentään haetuksi tarvikkeet ajoissa. Peräkärry täyttyi, sillä energiajätteiden seasta pelastettuja puulistoja ja lautoja ei kerta kaikkiaan voinut jättää sinne. Ekotori on tämän talousalueen kiinnostavin paikka, ei vähiten siksi että sieltä saa kassillisen kirjoja eurolla. Väki vanhenee ja muuttaa pienempiin asuntoihin tai vaihtaa hiippakuntaa, ja kotikirjastoja rahdataan pois. Tällä kertaa kävi tuuri, sillä päätalojen ja hirvisaarten sijaan löytyi tasokkaita käännöskirjoja ja runoutta. Löysin myös varaprintterin, jonka yhdellä kasetilla sutkuttaa menemään 7000 tai jopa 9000 liuskaa. (Ja uskokaa tai älkää, samanlainen vetojuhta on palvellut noin 15 vuotta, mustekasetteja myydään edelleen.) Olen kova tyttö printtaamaan! 3D-tulostimia en ole vielä Ekotorilla nähnyt, mutta en ymmärrä mitä muuta minun pitäisi kotioloissa printata kuin luettavaa. Auton varaosia, lääkkeitä, silmälasit, pizzaa? Eräs ammattiopiston opettaja kertoi, mitä nuoret miehet printtaavat koulussa eniten: tietyn automerkin logoja avaimenperiksi. Siinä se ilmasto taas pelastuu, jep jep.

Kevät tuo mukanaan messuhumua. Haluan mennä puutarhamessuille, jotka pidetään taivasalla, sen vuoksi en oikein Suomen touhuista syty. (Vika siis minussa.) Chelsean messut ovat se isoin ja hienoin häppeninki, mutta kyllä joka viikonlopun voisi kiertää saarivaltiota ja aina olisi messuja tarjolla - siis syyskuun loppuun saakka. Great Malvern (niin ikään RHS:n tapahtuma) on hyvä valinta: 

https://www.rhs.org.uk/shows-events/malvern-spring-festival

Noihin Great Malvernin kevätmessuihin ei ole kuin kuukausi! Ensin Oxfordiin ja sieltä Worcestershireen... Tosin RHS:n messuille menemätönkin voi osallistua kaikkiin RHS:n tapahtumiin, sillä BBC on aina paikalla. (Youtubesta löytyy) Tänä vuonna Chelsea on sitten mukana Harryn häähumussa, sillä seremonia pidetään vain muutamia päiviä ennen messujen avajaisia. Messujen suunnittelu on alkanut jo niin kauan aikaa sitten, ettei kihlaus ollut edes tiedossa, mutta kyllä asiasta revitään kaikki hyöty irti. (Vähän kiire tulisi jalostaa ruusu parin kunniaksi!) 

Piipahdus Viherlandiassa kertoi kasvimuodin uusimmista tuulahduksista. Ilmakasvit eli ilman multaa tai ruukkua selviävät eksoottiset olennot olivat esillä sielläkin, ja myytäviä Tillandsioita roikkui mm. kanaverkoissa. Ne olivat todella kalpeita, oikeastaan harmaita. En ole vielä kehittänyt suhdettani ko. tapauksiin eli en oikeastaan ole niistä mitään mieltä. Jotenkin ne vaikuttavat reppanoilta roikkuessaan esimerkiksi verhossa hakaneulan avulla. Taidan olla multasormi enemmän kuin ilmasormi, vaikka kasvikunnan parissa olen kyllä valmis kokeilemaan kaikkea mahdollsta. Kesäkanalan kanaverkkoon en kyllä kiinnitä yhtään Tillandsiaa. 

Uudesta kirjasta on tullut palautetta, kiitos siitä. Äitienpäivä on muuten hyvä tilaisuus muistaa puutarhuroivaa emoa kirjalla! Ja vaikka tulevaisuuden puutarha olisi muoviton ja turpeeton, niin puutarhuri ilman puutarhakirjoja on orpo kuin ämpäri ilman kahvaa. 

Ette ehkä usko, mutta varhaiskasvattajaa kaivataan kylvölaarien luona. Kuulin aivan selvästi, miten esikot ja tomaatin taimet vaativat merileväsuihkuttelua ja että orkideat kinastelevat kylpyvuoroista. Täältä tullaan.

Jokin nimetön matkamuistosyklaami.
Ilmakasvit ovat kuulemma muotia. Kalpea Tillandsia roikkuu Viherlandian kanaverkkoon.

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 08.07.2018
Julkaistu: 25.06.2018
Julkaistu: 13.06.2018
Julkaistu: 04.06.2018
Julkaistu: 24.05.2018
Julkaistu: 15.05.2018
Julkaistu: 09.05.2018
Julkaistu: 28.04.2018
Julkaistu: 17.04.2018
Julkaistu: 10.04.2018

OTA YHTEYTTÄ

paljonko on 2 kertaa 3

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

VAPAASTI VERSOO TAAS

  ARVOISAT LUKIJAT! 

 

                     

 

Kukkanuottasilla on ilmestynyt! Se on ilahduttanut lukijoita kovasti!

Tarjolla on garden writingia eli puutarhajuttuja suoraan ruukutuspöydältä.  

 

Hinta 25 e (sis. postikulut) 

Huom! Postin Helposti-palvelu tarvitsee myös puhelinnumerosi.

Muuten hinta on huomattavasti kalliimpi.

 

 

 

  


 

  

 



Kukkasuutarin sielu -kirja tilattavissa:

Ota yhteyttä -lomakkeella 

15 € (+ postitus).

Tai mistä tahansa kirjakaupasta.

 

Jos tilaat Kukkanuottasilla-kirjan ja Kukkasuutarin sielun, saat 

ne yhteishintaan 35 € (sis. postituksen.)

 

 

  

              

             

      

    Lujaa laatua taimilavan takaa! 

 

 

      

 

 

 

Kukkasuutari ei voi luomakunnalta kuulemalleen 

kutsumukselle mitään,

eikä sen puolen haluakaan. 

 

 

      

 

 

Hän on sielukas sekoitus arktista vetokoiraa,

sirkustaiteilijaa, uppokeijua,

kellarikemistiä,

kirjoittajaa,

sopimussotilasta

ja kasvikuiskaajaa. 

 

 

 

 

                                   Sesonki on aina päällä.

                                     Sitä saa, mikä itää. 






LUOMUKOSMETIIKAN YSTÄVÄT HUOMIO!

SAIPPUANTEKOKURSSIA ON KYSYTTY USEIN JA TÄSSÄ VASTAUS PYYNTÖIHIN:


13.7. (9.00.-17.00) 

hinta 45 e / hlö (materiaalikulut + opetus) 

Kurssipaikka: Mikkeli, Sininen Talo

 

 

* KURSSI TÄYNNÄ * 

 

  

© Copyright 2011-2018 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas