Kapseli kiertää
05.03.19

Kuka uskoisi, että kahvikapselit kelpaavat ruukuiksi? Eivät kovin kauniita, mutta funktionaalisia.
Chilinkasvattaja tekee itävyystestin.

 

  

KASVIKAPSELI KIERTÄÄ

 

Hiihtoretki uuvutti, sillä kaksi tuntia taitaa olla liikaa. Se nyt on vain niin rentouttavaa, ettei malta lopettaa ja kiitos BBC:n puutarhaohjelmien, ei radion kuuntelu ole aikaisemmin ollut näin hohdokasta. Kuukahdin sitten liiterin kulmalle ja hoipuin sitten hakemaan muutamia ruukkuja, kas kun viherhuoneessa on nyt krooninen pula ruukuista. Nostin sahapukin takaa työhaalarit – siis ne jotka seisoisivat liasta tönkkönä – ja ajattelin pestä ne ennen kuin ulkotyöt pääsevät vauhtiin. Tyhjensin taskut, ja sieltä löytyi monenlaista mielenkiintoista kuten Canonin linssinsuojus ja pussi ruokasoodaa. Sivutaskussa oli siemeniä, ja yhden suodatinpussin kylkeen oli kirjoitettu ipuli. Mikä on ipuli? Hetken kesti, ja sitten olin arvaavinani: kyseessä ei ole kulkutauti, vaan ilmasipulin itusilmut. Viikko vermikuliitissa huoneenlämmössä ja ne pirulaiset alkoivat itää! Ilmasipuleita ei muuten saa kovin monista paikoista, ja omani on vanhaa maatiaiskantaa. Mitä on lotto tämän rinnalla? Sitten piilotin multaan matkalaukun sivusaumasta ponnahtaneita mustia pompuloita, mitä lie ja mistä – ei aavistusta. Lehtiä vaan nekin tekee, vähän kiertoköynnöksen tapaan, mutta kyse on eri kasvista. (En edes tiedä, mistä maasta siemenet ovat. Vaihtoehtoja on useita.) 

Yksi suurimmista mysteereistä on, miksi joku ostaa muovisia istutusruukkuja. Tuskin maailmassa on mitään krääsää niin paljon kuin pieniä muoviastioita. Yhteen aikaan hankittiin kapselikahvinkeittimiä, ja näitä on monissa kodeissa ja hotelliketjuissa edelleen. Kapselit ovat muovisia, usein niissä on myös alumiinia. Niistä värkättiin jopa puku Linnan juhliin. Sain hiljan eräästä toimistosta kasan tyhjiä kapseleita, tosin ne pyydettiin kippaamaan jäteastiaan matkalla parkkipaikalle. Koska olen harvinaisen hajamielinen, niin pussi kulkeutui autoon ja tässä yhtenä päivänä etsiessäni parkkikiekkoa heinäpaalien, supikoiraraatojen ja soran keskeltä kummastelin, mitä kapselikassi siellä tekee. (Supikoira oli liioittelua, kyse on vanhasta lampaantaljasta, joka joutaa lintujen pesätarvikkeiksi.)

Säästän lukijat likaisilta yksityiskohdilta, mutta muutaman pesu-urakan ja kompostiämpärillä käynnin jälkeen minulla oli noin 50 mainiota esi-kasvatusastiaa, joihin ei tarvinnut edes puhkoa reikiä. Kansien irrottelussa ja kapseleiden huuhtelussa meni aikaa, mutta koska elämäni on ollut pääsääntöisesti pilalla jo pitkään ja se kuluu lähinnä menee puutarha-asioissa, puuha sopi varsin linjakkaasti kaikkeen muuhun turhaan tohinaan.

Kapseleiden puhdistaminen jälkeen muistin kurkata uuninpankolle. Tontut ovat häipyneet jatkamaan talvihorrostaan männyn juurakon alla olevaan luolastoon, joten kuorsausta ei tätä nykyä kuulu lainkaan. Mutta mitä uunin pankolla oli? Suodatinpaperin sisälle muovipussiin laitetut chilin siemenet itävät siellä nopeammin kuin jos ne olisi laittanut multaan. Ja sirkkalehtipari pilkistää, niin ne voi istuttaa multaan ja tässä voittaa muuten parisen viikkoa. (Kokemusta on.) Chililajike on tuotu ystävältäni Vancouverinsaarelta, ja lajike on nimetön, keskivahva, punainen ja pitkulainen. Kuudesta siemenestä viisi olivat hyvässä vauhdissa, niin hyvässä että saatoin pujottaa ne kylvömultaa sisältäviin kahvikapseleihin. Kokeilin muuten myös sen, että turvebriketit mahtuvat (turvottuaan) tällaiseen kapseliin, ja kasvutilaa on jonkin verran. Hiljan Lontoossa käydessäni huomasin monissa myymälöissä peat free -kyltin, joten turpeetonta tulevaisuutta toteutetaan siellä jo monin paikoin. Törmäsin turpeen bannaamiseen ensimmäisen kerran jo ehkä 15 vuotta sitten, ja jossain kirjassani olen siitä kirjoittanutkin. Kyseiset turvebriketit (ja kasan muuta tavaraa) sain firmalta, joka toivoo että mainostaisin heidän tuotteitaan täällä. Anteeksi, mutta en ole kiinnostunut täyttämään blogiani mainoksilla. Kieltäydyin myös kolumnipaikasta puutarhalehdessä. Sinne saadaan taatusti joku toinen, joka kirjoittaa yhteen ja samaan juttuun 15 kertaa sanan "ihanaa" ja saa siitä hyvästä 50 euroa, tosin vain jos klikkauksia on tultava tarpeeksi. 

Uuninpankolla noin 28-30 asteessa oli tapahtunut muutakin: lepakkokukkien (Tacca nivea) siemenistä kaksi on itänyt! Paketissa oli vain kuusi siementä eli kovat paineet niskassa: maksoivathan siemenet noin euron kappale. Ohjeissa sanottiin itämisen kestävän noin 30-300 päivää. Pääsin helpolla: 33 päivää. Kylvöastian päällä hehkui ledvalo 14 tuntia päivässä, ja kylvöastian kosteus pysyi tasaisena muovikannen avulla. Joten tämä rohkaiskoon niitä, joiden mielestä lepakkokukkaa on mahdoton saada itämään. Kukkiminen on sitten toinen juttu, mutta kaksi sentinpituista kasvia kielivät jo tulevista tropiikin iloista. 

Tomaatteja en vielä ole kylvänyt, sen verran on oltava malttia. Muuten niistä tulee ”leggyjä” eli honteloita. Ja sitten niitä saa latvoa monta kertaa, jotta saisi kohtuullisen lopputuloksen. Jos joku haluaa vielä erikoisten tomaattien siemensatsin, niin laittaa sähköpostia. (On mm. amishien perintölajiketta tarjolla.) Ja huom! Kirjojen tilaajat (10.5. mennessä) saavat erikoisemman siemenyllätyksen eli 5 erilaista satsia. (Mukana mm. tuoksuherne 'Spanish Dancer'.) Siis niin kauan kuin siemeniä riittää. 

Vapaasti versoo -kotisivun ilme uudistuu noin pääsiäisen aikoihin, mutta mikään ei varsinaisesti muutu. Nimi on ennallaan, uusi teksti viikottain ja kirjoja voi tilata kuten ennenkin. Teknisiä muutoksia on tehtävä, sillä esimerkiksi kuvagalleria ja arkistot eivät enää aukea kaikilla laitteilla. Mukaan tulee hieman uutta (itse tehtyä) sisältöä, ja ensi keväänä (2020) ilmestyvästä kirjasta tarjoan myös muutaman maistiaisen. 

Kylvämisiin!

Matkalaukun samoista karistellut siemenet halusivat päivänvaloon.

Sularaha
26.02.19

Siinä se on: aito sularaha.
Uusi tomaattilajike pääsee kokeiluun. On maailmalla noin 6500 erilaista, kertoo RHS.

 

 

SULARAHAA

 

Varoitus: tämä on traaginen tarina taloudenpidon nurjista, suorastaan mutkallisista puolista. Mutta olkaa silti rauhallisin mielin, sillä tämä(kin) juttu kytkeytyy puutarhaan. Muista asioista en blogissa kirjoitakaan. Vain puutarha on blogin arvoinen, muut allekirjoittaneen piperrykset joutavaa vetelehtimistä tai mikä vielä pahempaa, noloa itsetehostusta.

Yöllä meni taas myöhään, kun maaninen kylvödraivi jäi päälle täysikuulla – ei se mennyt ohi edes perinteisen öisen pöllöhiihdon sammuttamana. Piti vielä kirjoittaa kolumni, viideltä se oli valmis. Kaaduin sitten jonnekin lecasorasäkin päälle uunin laitamille. Päänaluseksi olin jostain löytänyt kutteripurupaalin – kanalaan se lienee menossa, vaan eivät tontut luota hankikantoon. Ja pulkan naruun kompastunut tonttu on toipilas, ja muut tontut saivat siitä hyvän syyn laiskotella. Nehän ovat sellaisia tyyppejä, että heti kun pihamännyn juurakon alla oleva ovi vapautuu lumesta, ne menevät vielä nukkumaan kuukaudeksi tai kahdeksi.

Aamukymmeneltä havahduin lattialta. Kutterinpurupaketin pussin sauma koristi poskea, enkä minä nyt muutenkaan ole mikään hottis. Kahvin jälkeen sain tarmonpuuskan ja ajattelin, että kaupunkireissulle on jo monta hyvää syytä. Tosin tutkin ja kääntelin vielä jääkaapissa olevia siemeniä ja huomasin, että amurinsyreeni (likusterinsyreenin aasialainen muoto) on alkanut itää, samoin muutamat hemlokkierät ja nimetön pensas. Vai onko se Russian Olive eli idänhopeapensas (Elaeagnus angustifolia)? Kyllä se aikanaan selviää ja vaikkei selviäisi, niin pääasia että on edes yritetty.

Kaupunkimatkat ovat maalaiselle pakollisia reissuja, eikä sinne jaksaisi kovin usein mennä. Samalla vaivalla hoituvat kaikki asiat ja toivoo, että ei tarvitse kuukauteen käydä missään, ellei se liity puutarhaan tai ole ehdottoman välttämätöntä (eli ole työasia.) Kirjastoon tilattu Castrenin käännöskirja satiiri on saapunut, yksi kasvivalo simahtanut ja puuruuvitilanne kriittinen. Kärkisarjasta uupuu pari terää, tämmöistä tämä kuulkaa on. Siemelnähetys pitää hakea, ja sieltä on tulossa erikoisempi paketti, tullitkin maksettu ja kaikki.

Joo, muuten hyvä, mutta pankkikorttia ei löydy mistään. Kortin kohtaloa ihmetellessä ajattelin lämmittää uunia. Mutta hei – uunissa pilkistää jotakin. Sitten muistan yömyöhään pellille ripottelemani mullan. Kuten moni hyvin tietää, kylvömulta on tapana steriloida uunissa. Näin taimet eivät saa esimerkiksi taimipoltetta niin helposti. (Ja ruukutkin kannattaa pestä.) Uuniin mahtuu muutama pellillinen tai pari syvempää alumiinivuokaa. (Ekotorin aarteita.) Jotenkin mystisesti pankkikortti oli kesken tämän ehtoisen emännän keittiöpuuhien tippunut pöydän kulmalta pellin päälle. Arvelin, että multasatsi saa muhia puolisen tuntia noin sadassa asteessa, sitten nostan sen pois ja jatkan aamulla. Sitten muistin kolumnin… Dead linet eivät saa heittää, niistä on pidettävä kiinni. Kirjoitin ”Kuudentoista unssin kintaat”, sen jälkeen lähti taju. (Kolumni ilmestyy Motiivi-lehdessä kohtapuoliin.) Kumma juttu, miten puutarhapuuhissa saa ideoita enemmän kuin jaksaa kirjoittaa. 

Tempaisin pellin kiviuunista. Pellin laidalla kortti oli somasti kippurassa: se oli sulanut reunan yli. Onneksi ei tarvitse mennä näyttämään korttia pankkiin, ja sinne riittää vain ilmoitus ”vahingoittuneesta pankkikortista.” Mitä niille kaikkea kertomaan. 

Ovatko tontut tilanneet taas netistä jotakin ja hätäpäissään kiinnijäämisestä tiputtaneet kortin käsistään? Viime joulukuussa on joku tilannut Saksasta  tinktuuraa kihtiin ja kääpiökokoiset korvaläpät. Odotan tontun tunnustavan, asialla lienee Isohiisi. Kesken muistelmien kirjoittamisen en kehtaa häntä häiritä pikkumaisuuksilla ennen juhannusta. 

Kiemuralle sulanutta korttia ei voi pujottaa automaattiin. Se oli yllätys, että paikallisesta pankista saa vielä käteistä: luulin, että lappu on laitettu tiskille. Uusi kortti saapuu muutamassa päivässä, enkä aio enää altistaa sitä tonttujen tempuille.

”Sularaha” sai kuitenkin uuden merkityksen. Kaikki Virossa piipahtaneet tietävät, että sularaha tarkoittaa pankkiautomaattia. Nyt sanalle tuli tässä murjussa aivan uusi merkitys. Loppiaisesta lokakuun alkuun saa puutarhahommia ja tonttuja syyttää kaikista tapaturmista ja onnettomuuksista eikä mene varmaan enää vuottakaan, kun minulta evätään viimeinenkin vakuutus. No, eläkemaksusta ei voi luistaa, mutta sitä nyt ei voi pitää vakuutuksena, ei minun tapauksessani. Kaikkia asioita pitää huithapelilla olla minimissään kaksin kappalein, ilman varmuuskopioita ei pärjää. Kasvien kanssa tämä on selviö: mitään yhden siemenen satseja ei laiteta itämään, se on vähintään kymmenen tai ei mitään... Viime kesän uutuusesikoistakin (entusiastin kokeilut) pääsin lopulta eroon kun jaksoin vain tyrkyttää, vain 10% jäi talvehtimaan. 

Passeja ovat ikävä kyllä antaneet vain yhden kerrallaan, ja sen välissä on hätävarakortti. Jonain päivänä muistan vielä sen tunnusluvun! Onko kyseessä se päivämäärä, kun Joel Lehtonen syntyi vai Fraserjoen pituus? Järkevänä sitä pärjäilee. 

Tullattuja ja vähän erikoisempia siemeneriä, ja näistä kirjoitan lisää sitten myöhemmin.

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 19.03.2019
Julkaistu: 11.03.2019
Julkaistu: 05.03.2019
Julkaistu: 26.02.2019
Julkaistu: 18.02.2019
Julkaistu: 11.02.2019
Julkaistu: 04.02.2019
Julkaistu: 28.01.2019
Julkaistu: 23.01.2019
Julkaistu: 13.01.2019

OTA YHTEYTTÄ

minkä värinen on aurinko

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

VAPAASTI VERSOO TAAS

  ARVOISAT LUKIJAT! 

 

                     

 

  

 


Kukkanuottasilla-kirja tilattavissa suoraan tekijältä.

"Vuoden 2018 persoonallisin ja hauskin puutarhakirja."

Näin lukijat ja jopa kriitikot väittävät, en haraa vastaan!

Hinta 22 € (+ postikulut) 

Huom! Postin Helposti-palvelu tarvitsee myös puhelinnumerosi.

 

 

 

  


 

  

 

 

Kukkasuutarin sielu -kirjaa on tilattavissa myös.

Ota yhteyttä -lomakkeella 

18 € (+ 5,90).

(Tai mistä tahansa kirjakaupasta, tosin hinta on siellä noin 38 euroa.)

 

Jos tilaat Kukkanuottasilla-kirjan ja Kukkasuutarin sielun, saat 

ne yhteishintaan 37 € (sis. postituksen.)

Muista liittää mukaan puhelinnumerosi.

 

 

  

              

             

      

    Lujaa laatua taimilavan takaa! 

 

 

      

 

 

 

Kukkasuutari ei voi luomakunnalta kuulemalleen 

kutsumukselle mitään,

eikä sen puolen haluakaan. 

 

 

      

 

 

Hän on sielukas sekoitus arktista vetokoiraa,

sirkustaiteilijaa, uppokeijua,

kellarikemistiä,

kirjoittajaa,

sopimussotilasta

ja kasvikuiskaajaa. 

 

 

 

 

                                   Sesonki on aina päällä.

                                     Sitä saa, mikä itää. 




PUHDASTA ASIAA - hyväksi kehuttuja saippuoita 

Tarjolla viiden saippuan satsi (manteli, suola, kehäkukka, laventeli, naturel)

hintaan 20 € (+ postikulut).

(Täytä tilauslomake) 





 

 

 

 

 

 


  

© Copyright 2011-2019 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas