Varhaiskasvattajan vastuu
10.04.18

Sipulia myydään ruukuissa, tämä on suht uutta ja kilohinta tulee hiukan kalliiksi (7.90 per sipuli.) Mutta varret ovat sentään syötäviä.
Varhaiskasvattaja gladioluksien parissa. (Viherlandian valikoimaa.)

 

VARHAISKASVATTAJAN VASTUU

 

Varhaiskasvatuksesta ei kyllä pitäisi tinkiä. Joskus sitä joutuu tekemään jopa täysikuulla, kun ehtiä pitää muutakin. Sanovat, että täysikuun aikana ei saisi tehdä muuta kuin seistä tumput suorina tai ehkä tanssia: kylvöt eivät onnistu. Mutta aikataulujen vuoksi on tehtävä kompromissi jos toinenkin. Ja jos täysikuulla tehty kylvö ei onnistu, niin on joka tapauksessa kuitenkin kylvänyt eli edes yrittänyt. Ja voin paljastaa teille, että olen saanut täysikuun aikana kylvetyistä siemenistä runsaasti onnistumisia, joten tämä kuujuttu ei ole pätenyt sataprosenttisesti. Eiväthän samaan aikaan kylvetyt kasvitkaan kasva tasatahtia, vaan niillä on omat aikataulunsa. 

Myöhäiskavatukseen voi tietysti siirtyä suoraan ostotaimien kautta. Vappuna ei kannata enää kylvää tomaattia eikä varsinkaan purjoa, mutta ne voi hankkia torilta. Silti pääsee varhaiskasvatuksen makuun sikäli, että esimerkiksi matka valmiiksi tomaatiksi on vasta vaiheessa. Ja kesäkukkasesongin suhteen ei ole vielä menetetty mitään! (No anteeksi kaikki lobelian kasvattajat. Te olette aloittaneet jo helmikuussa!)

Myöhäiskasvatusta on kaikki se, kun kasvi on kotiutunut tai istutettu paikoilleen. Myöhäiskasvatuksella ja ylläpidolla on se ero, että paikkansa löytäneet monivuotiset kasvikunnan edustajat eivät vaadi enää jatkuvaa ja päivittäistä hoitoa. Toisin on varhaiskasvatuksessa: unohdapa kasvihuoneen ovi hallayöksi, ja peli on menetetty. Varhaiskasvattajan tärkein rooli on joskus se, että virittää myrskylyhdyt pienokaisille ja on turvana yössä. Sellaista se kuulkaa on, että myös lyhdyn täyttäjiä ja kantajia tarvitaan kaikkina aikoina: kasvattaminen on tiimityötä.

Kävin paikallisella Ekotorilla hakemassa ruuveja ja muuta sälää kasvilavoja varten. Työmaa on vielä lumen peitossa, vaan tuli sentään haetuksi tarvikkeet ajoissa. Peräkärry täyttyi, sillä energiajätteiden seasta pelastettuja puulistoja ja lautoja ei kerta kaikkiaan voinut jättää sinne. Ekotori on tämän talousalueen kiinnostavin paikka, ei vähiten siksi että sieltä saa kassillisen kirjoja eurolla. Väki vanhenee ja muuttaa pienempiin asuntoihin tai vaihtaa hiippakuntaa, ja kotikirjastoja rahdataan pois. Tällä kertaa kävi tuuri, sillä päätalojen ja hirvisaarten sijaan löytyi tasokkaita käännöskirjoja ja runoutta. Löysin myös varaprintterin, jonka yhdellä kasetilla sutkuttaa menemään 7000 tai jopa 9000 liuskaa. (Ja uskokaa tai älkää, samanlainen vetojuhta on palvellut noin 15 vuotta, mustekasetteja myydään edelleen.) Olen kova tyttö printtaamaan! 3D-tulostimia en ole vielä Ekotorilla nähnyt, mutta en ymmärrä mitä muuta minun pitäisi kotioloissa printata kuin luettavaa. Auton varaosia, lääkkeitä, silmälasit, pizzaa? Eräs ammattiopiston opettaja kertoi, mitä nuoret miehet printtaavat koulussa eniten: tietyn automerkin logoja avaimenperiksi. Siinä se ilmasto taas pelastuu, jep jep.

Kevät tuo mukanaan messuhumua. Haluan mennä puutarhamessuille, jotka pidetään taivasalla, sen vuoksi en oikein Suomen touhuista syty. (Vika siis minussa.) Chelsean messut ovat se isoin ja hienoin häppeninki, mutta kyllä joka viikonlopun voisi kiertää saarivaltiota ja aina olisi messuja tarjolla - siis syyskuun loppuun saakka. Great Malvern (niin ikään RHS:n tapahtuma) on hyvä valinta: 

https://www.rhs.org.uk/shows-events/malvern-spring-festival

Noihin Great Malvernin kevätmessuihin ei ole kuin kuukausi! Ensin Oxfordiin ja sieltä Worcestershireen... Tosin RHS:n messuille menemätönkin voi osallistua kaikkiin RHS:n tapahtumiin, sillä BBC on aina paikalla. (Youtubesta löytyy) Tänä vuonna Chelsea on sitten mukana Harryn häähumussa, sillä seremonia pidetään vain muutamia päiviä ennen messujen avajaisia. Messujen suunnittelu on alkanut jo niin kauan aikaa sitten, ettei kihlaus ollut edes tiedossa, mutta kyllä asiasta revitään kaikki hyöty irti. (Vähän kiire tulisi jalostaa ruusu parin kunniaksi!) 

Piipahdus Viherlandiassa kertoi kasvimuodin uusimmista tuulahduksista. Ilmakasvit eli ilman multaa tai ruukkua selviävät eksoottiset olennot olivat esillä sielläkin, ja myytäviä Tillandsioita roikkui mm. kanaverkoissa. Ne olivat todella kalpeita, oikeastaan harmaita. En ole vielä kehittänyt suhdettani ko. tapauksiin eli en oikeastaan ole niistä mitään mieltä. Jotenkin ne vaikuttavat reppanoilta roikkuessaan esimerkiksi verhossa hakaneulan avulla. Taidan olla multasormi enemmän kuin ilmasormi, vaikka kasvikunnan parissa olen kyllä valmis kokeilemaan kaikkea mahdollsta. Kesäkanalan kanaverkkoon en kyllä kiinnitä yhtään Tillandsiaa. 

Uudesta kirjasta on tullut palautetta, kiitos siitä. Äitienpäivä on muuten hyvä tilaisuus muistaa puutarhuroivaa emoa kirjalla! Ja vaikka tulevaisuuden puutarha olisi muoviton ja turpeeton, niin puutarhuri ilman puutarhakirjoja on orpo kuin ämpäri ilman kahvaa. 

Ette ehkä usko, mutta varhaiskasvattajaa kaivataan kylvölaarien luona. Kuulin aivan selvästi, miten esikot ja tomaatin taimet vaativat merileväsuihkuttelua ja että orkideat kinastelevat kylpyvuoroista. Täältä tullaan.

Jokin nimetön matkamuistosyklaami.
Ilmakasvit ovat kuulemma muotia. Kalpea Tillandsia roikkuu Viherlandian kanaverkkoon.

Aikuiseen makuun
15.03.18

Vihertumpun tosi-tv sisältää reaaliaikaista meininkiä.
Laittakaapa ylös.

 

Tosi-tv (aikuiseen makuun)

 

Tässä ainoa tosi-tv-lähetys meikäläisen makuun: Avaan jääkaapin ja katselen sinne piilotettuja minigrip-pusseja. Kuinka ollakaan miltei kaikista pussukoista pilkistää jotakin. Pussit on auaistava ja itävät ihmeet saatava multaan mahdollisimman pian. Ei siis ehdi tehdä ruokaa tälläkään viikolla. Ehkä joskus jääkaappi palautuu vielä ruoan säilytyspaikaksi tai sitten ei. Valon lisääntyessä ei juuri ehdi ajatella ruokaa. En voi kuin kadehtia niitä, joilla on aikaa valokuvata päivittäiset ateriansa someen. Ei ole aterioita, eikä varsinkaan aikaa kuvata niitä! Tähän aikaan vuodesta olen askeetti, ja pakastimen tyhjentämisen lisäksi ehdin juuri ja juuri syödä aamupuuron. Keripukilta ja muilta puutostaudeilta pelastavat pakastin sekä satunnaiset hotelliaamiaiset. 

Pelastaa, kyllä. Viikon aikana olen saanut nauttia työmatkan yhteydessä hotelliaamiaisen kahdesti, mutta en osaa valmiiseen pöytään istutettunakaan haalia muuta kuin puuroa ja marjoja. (Skandaali Scandic Hämeenpuistossa, siis siinä joka oli vielä 12.3. Cumulus. Siellä ei ollut puuroa lainkaan!) Jos olisin hotellikriitikko, niin vanha kunnon Torni hakkaa kyllä Scandicit mennen tullen, myös aamiaisen osalta. Asetelma on tosin epäreilu, eli vähän samanlainen kuin jos vertaisi aitoa vastaa muovista tehtyyn räpsyyn. 

Pipahdus Plantagenissa Pirkanmaalla kannatti, sillä dyykkasin mukaan kertakäyttöisiä kennoja. (Kennojen narsissit ja muut sesonkikukat rahdataan niissä.) Ystävällinen myyjä kiikutti kennoja kasapäin, ne kun ovat heille ongelmajätettä. Ja mikä parasta, kennoja on erikokoisia. Kaupan siemenvalikoima ei ollut erityisen runsas, rautakaupan puutarhaosastolla se on jopa tuplasti laajempi. Mukaan lähti kuitenkin rosmariiniruukku ja sitten ostin jälkikasvulle muutaman viherkasvin. Ei ole mennut kasvattajan rooli täysn pieleen, kun seuraavassa polvessa vihertää peukalo. Viime vuonna samaisen Plantagenin perennat tulivat todella aikaisin eli maaliskuussa, ja niiden pitäminen myyntikunnossa ei sisätiloissa ole helpoimmasta päästä. Akielijat ja kurjenpolvet ovat kukassa, kun ne saapuvat Hollannista. Kotitarhuri näkee kukinnan pihassaan joskus tulevaisuudessa. Jopa Plantagenin myyjä ihmetteli liian aikaisia tilauksia. (Niitä ei voi kuulemma muuttaa.)

Ei ole pelkoa omassakaan pihasta siitä, että maaliskuussa pääsisi puutarhatöihin. Joinakin vuosina se on ollut mahdollista, mutta nyt ei. Lunta on kasvihuoneen ympärillä noin metrin verran, ja routa on syvällä. Selvitin tieni kasvihuoneen sisään ja tiputtelin lumet katolta. Vaikka ulkona oli vähintään viiden asteen pakkanen ja kohtalainen tuuli, itämistä odottavien kylvösten äärellä tuntui auringon lämpö. Selailin kylvöastioiden kylttejä ja yritin muistella, mitä olen mahtanut kylvää viime syksynä. Vahingosta viisastuneena pihdat odottavat itämistä kasvihuoneessa, sillä niiden siemenet kelpaavat hiirille ja linnuille. Jänönputkia on muutamia erilaisia, ja karhunjuuren ja kaukasiankirahvikukan kanssa kanssa olen ilman muuta liioitellut. Joitakin laukkoja muistan kylväneeni vielä viime tipassa. Avoimissa Puutarhoissa niistä pääsee kätevästi eroon. Tänä vuonna tuo päivä osuu 1.7. (Päivän annista myöhemmin lisää.) 30.6. pidämme Tainan kanssa Mörönperällä taimenvaihtotapahtuman, ja lsiää siitäkin sitten lähempänä. Nuppula goes Mörönperä -kokoontumisajoihin ovat kaikki viherviirupäät tervetulleita, ja pääpaino on vaihtareissa.

Uuden kirjan tiimoilta on tullut jo palautetta. Liisa kertoi revenneensä nauruun sivuilla 64 ja 142. Paula sai hepulin junassa niin ikään sivun 64 äärellä. En muista, mitä noilla sivuilla tapahtuu, mutta en pidä tällaisia kirjan sivuvaikutuksia lainkaan pahana! Kyllä puutarhakirjasta saa tulla hyvä mieli, eikä nauru pilaa sisältöä. Tekijällekin saa hihitellä, kyllä sen hän sen kestää. Hän kun palaa taas oman tosi-telkkarinsa ääreen kääntelemään muovipusseja. Vaahteroissakin on jo elonmerkkejä, ja ruukkuihin taputellut punamäntypienokaiset lähes valmis metsä.

 

 

 

Kaukasiankirahvikukkia tulossa.

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 15.05.2018
Julkaistu: 09.05.2018
Julkaistu: 28.04.2018
Julkaistu: 17.04.2018
Julkaistu: 10.04.2018
Julkaistu: 18.03.2018
Julkaistu: 15.03.2018
Julkaistu: 10.03.2018
Julkaistu: 26.02.2018
Julkaistu: 14.02.2018

OTA YHTEYTTÄ

minkä värinen on aurinko

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

VAPAASTI VERSOO TAAS

  ARVOISAT LUKIJAT! 

 

                     

 

Kukkanuottasilla on ilmestynyt! Se on ilahduttanut lukijoita kovasti!

Tarjolla on garden writingia eli puutarhajuttuja suoraan ruukutuspöydältä.  

 

Hinta 25 e (sis. postikulut) 

Huom! Postin Helposti-palvelu tarvitsee myös puhelinnumerosi.

Kirjan mukana kesäinen siemenyllätys, totta kai!

 

 

 

  


 

  

 



Kukkasuutarin sielu -kirja tilattavissa:

Ota yhteyttä -lomakkeella 

15 € (+ postitus 5,90).

Tai mistä tahansa kirjakaupasta.

 

Jos tilaat Kukkanuottasilla-kirjan ja Kukkasuutarin sielun, saat 

ne yhteishintaan 35 € (sis. postituksen.)

 

 

  

              

             

      

    Lujaa laatua taimilavan takaa! 

 

 

      

 

 

 

Kukkasuutari ei voi luomakunnalta kuulemalleen 

kutsumukselle mitään,

eikä sen puolen haluakaan. 

 

 

      

 

 

Hän on sielukas sekoitus arktista vetokoiraa,

sirkustaiteilijaa, uppokeijua,

kellarikemistiä,

kirjoittajaa,

sopimussotilasta

ja kasvikuiskaajaa. 

 

 

 

 

                                   Sesonki on aina päällä.

                                     Sitä saa, mikä itää. 






LUOMUKOSMETIIKAN YSTÄVÄT HUOMIO!

SAIPPUANTEKOKURSSIA ON KYSYTTY USEIN JA TÄSSÄ VASTAUS PYYNTÖIHIN:


13.7. (9.00.-17.00) 

hinta 45 e / hlö (materiaalikulut + opetus) 

Kurssipaikka: Mikkeli, Sininen Talo

 

 

* KURSSI TÄYNNÄ * 

 

  

© Copyright 2011-2018 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas