Avautumisia
30.05.11

Muodostelma-ajattelijoita alkutaipaleellaan. Pionin siemenet olivat vermikuliitissa neljä kuukautta, joten itämisvaihe meni reipasta tahtia. (Joskus se voi kestää kolme vuotta.) Jos nämä pionit kukkivat joskus neljän, viiden vuoden kuluttua, niin jippii.

Puutarhuria on turha pyytää esimerkiksi Claptonin konserttiin tai kesäteatteriin. Kyse on prioriteeteista, ihan tylysti. Tapu tapu Claptonille, mutta puutarhurin on oltava paikalla, kun perennat avatuvat. Avautuminen tekee hyvää kaikille.

Kolmelta harva herää. Vauhko kukko tekee poikkeuksen, ei ihme ettei niitä saa pitää kaupunkilaueella. Se avautuu törkeän aikaisin: ylös, kanat. Ei, ei ihan vielä... Mutta puoleen kuuteen mennessä on ihmisten, etenkin puutarhurin, noustava. Muuten menettää tärkeitä tunteja. Niitä ei saa takaisin, ei ainakaan nukkumalla.

Läkähdyttää, pakahduttaa, häikäisee. Puutarhassa tapahtuu liikaa. Miten unelmatädyke on voinut pompata peikonpähkinän kainaloon? Ja hetkinen, hetkinen. Miten sinikämmen on hivuttautunut metrin verran länteen? Mikä itää sepelikössä, rappurallissa tai vaikka pihalaattojen välissä? Ei ihme, että seljapensaista varoitellaan.

Muodostelmaluistelu saattaa olla mielenkiintoista seurattavaa, mutta jotkin kasvit ovat kuin muodostelma-ajattelijoita. Se koskee sekä itämistä että nuppuvaihetta. Niiden pienet päät vaikuttavat tuumivan: kaverit, kuulkaa, ajatellaan. Ja sitten - viuh - hetkessä ne ovat auki. Joko kaikki yhtä aikaa tai sitten vuorollaan. Ne kurkottuvat kohti aurinkoa ja niillä on yksi ainoa ajatus: ihmiset, nauttikaa. Okei, kasveja ei pidä inhimillistää. Mutta jos joku palvoo autoaan, niin kyllä kasveista saa pitää ja kuvitella niiden tuntevan asioita. Kun sydän pakahtuu, niin kuvittelemme että kasvi komppaa.

Avautuminen ei ole vaikeaa. Unikot aamukuudelta, oi!

Alkukesän hykerryttävän tutinan keskellä ei tee mieli muistelella kahta edellistä talvea. Menen sianlihalle pelkästä ajatuksesta. Lunta tuiskutti niin paljon ja nopeasti, ettei ulko-ovea saanut auki. Liiterireissu pilkkihaalareissa ja lumikengissä kesti tunnin, postia ei haettu viikkoon. Otetaan vahinko takaisin: kenties ensilumi ajaa meidät pois puutarhasta. Taputan sinikämmentä päälaelle, katson seljaa armeliaasti. Heille avautui mahdollisuus, mahdollisuuksia. Iloitsen niistä.

Puutarhuri hoitaa hommansa niin, että kasvien kasvuolot ovat parhaimmat mahdoliset. Kasvi osallistuu asiaan niin, että se kasvaa ja usein myös kukkii. Jos ei kuki, niin puutarhuri syyttää itseään. Annoinko liikaa typpeä? Iskikö jokin kasvitauti, nälviäinen, kääriäinen, kehvelimäinen kemppi  - vai oliko asialla kani, joka söi nuput? Ei hätää. Nuppuja on niin paljon, että aina sieltä jotain tulee. Jokin kasvi vaikuttaa tunkeilijalta, mutta ei se mitään. Tungosta ei ole vielä vähään aikaan, mikään ei täällä kasva muurien sisällä.

Muureista pokahti mieleeni: Tuskin on sellaista pikkutyttöä, joka ei olisi lukenut F. H. Burnettin Salaista puutarhaa. Tyttökirjan maailma toimii puutarhaterapiaoppaana, vaikka kirjassa elettään sääty-yhteiskunnan karuja aikoja ja heitteille jätetyt lapset herättävät lukijassa sääliä. Lapset alkavat sitten salaa hoitaa ränsistynyttä, lukittua puutarhaa ja saavat siitä iloa ja lohtua. Se yhdistää heitä ja myös muita ihmisiä. Imelästi - toki genren tapaan - kuvattu kauneus ja hyvyys saavat aikaan sen, että rampa (Colin) kävelee ja Mary saa elämänsä ensimmäisen ystävän, punarinnan. Puutarhan hoitamisen ja sen kauneuden myötä kalpeat kakarat alkavat kukoistaa.

MIss vaalit ruusua

siel´ohdake ei kukoista.

Uusi suomennos kertoo asian näin:

Missä ruusua hoivaat, poikani,

et ohdaketta nää.

"Paljon ihmeellisimpiäkin asioita voi tapahtua niille, jotka muistavat ajoissa luopua ikävistä ja lannistavista ajatuksista ja korvaavat ne mukavilla ja rohkean päättäväisillä ajatuksilla." Kuulostaa siltä, että ollaan Strömsössä, mutta ei se mitään. Rohkea päättäväisyys toimii sekä tyttökirjoissa että Strömsössä. Ota riski ja kokeile!

Illan tullen avaudun farmin porukoille. Kanat, lampaat, kissat, pari kesyä oravaa ja insinööri saavat kuulla, että me kaikki olemme omalla tavallamme muodostelma-ajattelijoita. Käännymme kohti aurinkoa, touhuamme aikamme ja illan tullen laahustamme rauhoittumaan. Painamme päämme pielukselle. Tyynyliinassa on orvokin kuvia.

 

P.S.

Mörönperän puutarha on auki 3.-4.6. Opastetut kierrokset ja kasvitarinoita kello 12.00. ja 15.00.

Kahvia ja nisua, puutarhahöpinöiden lisäksi. Lisäksi jaossa on joitakin taimia.

Woodlandin rhohot parhaimmillaan. Kohta niiden seasta tupsahtelee sinivaleunikoita.

Bambusoppaa
18.04.11

Ruttojuuri kukkii nurinkurisessa aikataulussa. Ensin kukka, ja vasta sitten myöhemmin se tekee suuret lehdet. Ei tarvitse kilpailla pölyttäjistä.

Mitä on onni? Se on esimerkiksi 35 paria uusia työhanskoja ja sulamaisillaan oleva puutarha. (Karkeasti ottaen se on aika lähellä sitä haltioitumista, minkä lokakuussa kokee jos kaikki 35 paria työshanskoja on käytetty loppuun) Ensimmäinen täyden tohinan työpäivä kuluu euforiassa - bambusoppaa särpien.

Krookus on aina ensimmäinen kukkija. Tämä väri erottuu varhaisten kukkijoiden porukasta.

Lumen vetäytymistä voi seurata terassilta. Aamuyhdeksältä ei kutulammen perennapenkit ole vielä näkyvissä, mutta iltapäivällä tilanne muuttuu. Kakalia, kurjenmiekat ja bambut paljastuvat. Peltinen kutulammikon sammakko katseli valtakuntaansa ja taisi huokaista jotain sadan tunnin työviikosta.

Talvipeitteiden poistaminen paljastaa, että puupioni on hengissä. Musta lohikäärme kantaa siis kukkaa, etenkin jos puupioni suvaitsisi vielä kukkia. Myös gojipensaat ovat selvinneet, niitä ei edes kovin hyvin peitelty. Tuttava on saanut gojin menestymään Tampereen seudulla ilman talvisuojausta, mutta marjoja ei ole siellä päästy keräämään.

Bambua Mörönperällä kasvaa, mutta pandoja odotellessa hennoo bambusta napsia kevään ensimmäiset soppatarpeet. Mahlaa on juoksutettu ensimmäinen ämpärillinen, ja rikkaruohoista saatu varhainen pesto. Maa-artisokkien kaivamiseen tarvitaan vielä rautakanki, mutta mitä sitä ei lähiruoan eteen tekisi. Kun järvi sulaa ja katiskasta saa haukia, tontilta ei tarvitse poistua kuin harvakseltaan.

Krookuksien lisäksi puutarhan kukkaloisto on maltillinen, kun perennat kun vasta hissuksiin heräilevät. Paitsi, että perennoiden joukossa yksi omituinen poikkeus: ruttojuuri. Se kukkii ennen kuin ehtii tehdä yhtään lehteä, järjestys on nurinkurinen. Hyasinttimainen kukinto työntyy heti, kun lumi on sulanut. Tällä kukalla on ainakin se etu, ettei pölyttäjistä tarvitse kilpailla. Ruttojuuri kasvattaa kesän mittaan kookkaat lehdet, joita moni luulee raparperiksi. Niin kuin nimestä voi päätellä, se on kova leviämään. Kasvilla on kuulemma hoidettu joskus tautejakin.

Taudit ja tuholaiset vaanivat puutarhaa, siihen pitää nöyrtyä. Ympäri Suomen on katajia vaivannut virus, joka ruskistaa neulaset. Puut näyttävät kuolevan pystyyn, etenkin itäisessä Suomessa on ruskeita katajia teiden varsilla suuret määrät. Osa katajista toipuu, osa ei. Erään asiantuntijan mukaan pitäisi odottaa joitakin vuosia ja katsoa, mitä katajalle tapahtuu. Se ”joitakin vuosia” on tällä tontilla tullut nyt täyteen. Yksi kärhöistä on vallanut tuollaisen henkitoreisen katajan, joka kesän myötä onneksi peittyy vihreän köynnöksen alle. Tässä vaiheessa kevättä tuplasti ruskean rotiskon on vaikea kuvitella olevan kesäkuussa täynnä kymmeniä kukkia. Nimittäin nyt se on niin ruma, etten kehdannut ottaa siitä edes valokuvaa.

Illansuussa pakataan jätesäkkejä mukaan ja ajetaan tallille. Autossa – katsastusmies kutsui kotteroani rapumerraksi – on harvoin niin paljon energiaa. Haetaan hevosenlantaa ja kun pakkaamme jätesäkit kunnolla, mahtuu lantaa mukaan kaksi kuutiota. Ei siellä paljon istumaan mahdu, hienoisen hajuhaitan kestää kun tietää, että kotimatka ei kestä kuin kahdeksan minuuttia. Yhdessä haravoitujen lehtien ja haketettujen oksien kanssa tuosta ihmeaineesta muhii taas uutta multaa. Kesälampaista saa toki myös lantaa, mutta papanoiden kerääminen on hiukan hidasta puuhaa. (Kissanhiekan siilauskauha on paras työväline siinä. Olen joutunut kestämään pilkkaa, kun olen papanoita kerännyt multakokeita varten.)

Edes jännittävä vaali-ilta ei saa sisälle ennen iltayhdeksää. Puutarhassa on kurkattava niin moneen paikkaan, että hädin tuskin maltan syödä istualtani tai käydä sisällä. Sitruunaperhonen näyttäytyy, mutta kovassa tuulessa se tuntuu suistuvan ruskeaan katajapuskaan vastoin tahtoaan. Vartin yli yhdeksän huojun sisälle ja ripustan hanskat naulaan. Ei maailmaa eikä edes puutarhaa maaten rakenneta, mutta jännetuppitulehdusta tai välilevytyrää ei kyllä tänä vuonna pihahommissa hankita, eihän? Tie helvettiin on, kuten tunnettua, kivetty hyvin lupauksin. Siitä huolimatta olisi noloa rikkoa itsensä puutarhatöissä. Taas!

Onko puutarhassa merihevosia? Ei, kyllä nämä taitavat olla saniaisia.

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 09.04.2019
Julkaistu: 03.04.2019
Julkaistu: 26.03.2019
Julkaistu: 19.03.2019
Julkaistu: 11.03.2019
Julkaistu: 05.03.2019
Julkaistu: 26.02.2019
Julkaistu: 18.02.2019
Julkaistu: 11.02.2019
Julkaistu: 04.02.2019

OTA YHTEYTTÄ

paljonko on 2 kertaa 3

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

VAPAASTI VERSOO TAAS

  ARVOISAT LUKIJAT! 

 

                     

 

  

 


Kukkanuottasilla-kirja tilattavissa suoraan tekijältä.

"Vuoden 2018 persoonallisin ja hauskin puutarhakirja."

Näin lukijat ja jopa kriitikot väittävät, en haraa vastaan!

Hinta 22 € (+ postikulut) 

Huom! Postin Helposti-palvelu tarvitsee myös puhelinnumerosi.

 

 

 

  


 

  

 

 

Kukkasuutarin sielu -kirjaa on tilattavissa myös.

Ota yhteyttä -lomakkeella 

18 € (+ 5,90).

(Tai mistä tahansa kirjakaupasta, tosin hinta on siellä noin 38 euroa.)

 

Jos tilaat Kukkanuottasilla-kirjan ja Kukkasuutarin sielun, saat 

ne yhteishintaan 37 € (sis. postituksen.)

Muista liittää mukaan puhelinnumerosi.

 

 

  

              

             

      

    Lujaa laatua taimilavan takaa! 

 

 

      

 

 

 

Kukkasuutari ei voi luomakunnalta kuulemalleen 

kutsumukselle mitään,

eikä sen puolen haluakaan. 

 

 

      

 

 

Hän on sielukas sekoitus arktista vetokoiraa,

sirkustaiteilijaa, uppokeijua,

kellarikemistiä,

kirjoittajaa,

sopimussotilasta

ja kasvikuiskaajaa. 

 

 

 

 

                                   Sesonki on aina päällä.

                                     Sitä saa, mikä itää. 




PUHDASTA ASIAA - hyväksi kehuttuja saippuoita 

Tarjolla viiden saippuan satsi (manteli, suola, kehäkukka, laventeli, naturel)

hintaan 20 € (+ postikulut).

(Täytä tilauslomake) 





 

 

 

 

 

 


  

© Copyright 2011-2019 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas