Asialliset motiivit
19.03.12

Karvajalat ovat täällä! Kärsimättömille ihmisille on kehitelty tomaattilajike, joka antaa kuulemma satoa 55 päivässä. Ei senkään kanssa kyllä nyt ihan hätähousuilta onnistu.
Vihermyymälässä on kovetettava mielensä. Toistaiseksi!

 

Ensimmäiset, varovaiset ja tunnustelevat käynnit vihermyymälöihin on tehty. Maltillisen kierroksen jäljiltä mukaan tarttui vain kerrottu lilja (Ceres) ja saksankurjenmiekkoja (Prince d´Orange, Pink Horizon), sen lisäksi mitä menin oikeasti hakemaan: suojaharsoa kevätpaahdetta vastaan ja sitten merileväuutetta. Tuo jälkimmäinen tavara saisi vaikka perunanuijan kasvu-uralle, siis jos nuijaa suihkuttelisi ja olisi sille kiltti. Saksankurjenmiekat on hankittu vain sen vuoksi, että pihalla on maatunutta hevosenlantaa. Kun ryhtyy keksimään tällaisia selityksiä, niin ollaan kuulemma jo ammattiavun ulottumattomissa. 

Ei se mitään, koska ollaan vasta maaliskuussa. Se ensimmäinen, pihalla paljastunut palanen maata peittyi viime yönä lumeen. Vihermyymälässä viime perjantaina pääsi toivonsorttinen huokaus. Gladioluksia löytyy niin monissa väreissä, että pelkästään niihin voisi hurahtaa, daalioista nyt puhumatta. Järkevä aikuinen ei menetä malttiaan, vaan menee pelkästään sekaisin. Se tapahtuu tietysti hillityllä tavalla.

Rhodojen peittäminen on pakollinen kevätaskare. Häikäle sentään, että peitteet ovat rumia, aivan sama käyttääkö juurevaa säkkiä vai hienostelevampaa vaatepartta. (Olen käyttänyt apuna myös havuja, mutta ei niitä loputtomasti jaksa katkoa ja raahata metsästä.) Kun alppiruusuille iskee rumat palttoot niskaan, niin tulee sellainen olo kuin olisi pukenut lapsensa jätesäkkiin ja lähettänyt hänet koulun kevätjuhliin. Onneksi kasvien peittovaihe menee nopeasti ohi. Yritän nopeuttaa roudan sulamista ja kiikutan lämmintä vettä alppiruusujen juurelle. Miten sekaisin jotkut rhodot mahtavat ennestään olla, kun leudon syksyn vuoksi muutama niistä innostui kukkimaan vielä lokakuussa?  

Kun piha on vielä umpijäässä, mylläsin viherhuoneen senioriosaston asukkaiden rivistöä ja potkiskelin ruukkuja. Elossa ovat kaikki isot kasvit! Käärin natriumlamppujen johdot rullalle, niitä tarvita kuin vasta marraskuussa käyttää. Imuroin taas pari muurahaista, aiheesta ei varmaan olisi saanut runoa aikaan edes Lauri Pohjanpää joten en minäkään yrittänyt. Olo oli silti lyyrinen, se johtui viherhuoneen sirkkalehtiparaatista. 

Viherhuoneeni pitkäikäisin tapaus on ollut kafferipuu, sitä olen jopa joutunut muutaman kerran katkomaan. Kesäisin puu kiikutetaan ulos eikä sitä hoideta sitä mitenkään. Kyseinen ruukkupuu on ensimmäinen kasvattamani erikoisempi ruukkupuu. Kaikki kafferit aikoinaan itivät, jätin itselleni vain yhden. Afrikan mantereella kafferipuuta (Harpephyllun caffrum) kasvaa mm. Mosambikissa ja Etelä-Afrikassa. Kun katsoin joululomalla eri maiden ja maanosien puutarhoista tehtyä puutarhaohjelmasarjaa, jossain vilahti kafferipuu punaisine hedelmineen. Mitään yhtä helppoa huonekasvia ei voi olla, sillä huolimatta kissavainaamme hyökkäyksistä, muutamista pakkasen puraisuista ja muista vastoinkäymisistä kafferipuu on uskollinen ja sorja seniorisiiven asukas. En usko sen koskaan kukkivan, mutta se on sivuseikka. Kiiltävät, kauniit lehdet ja terve, piiskamainen perusolemus riittävät. Vaikka sellun (tai kuitupuun) hinta hipoisi kullan hintaa, en luovu kafferistani. Tällä menolla rungon ympärysmitta saavuttaa maitotölkin lukemat vuonna 2043. Jos olen elossa, lupaan viettää raikulia puutarhaelämää edelleen.

Sanaa ”seniori” voi käyttää dinosauruspuustamme (Wollemia pine), koska hökötys on kotoisin dinosaurusten ajalta eikä sen ikää voi mitata vuosissa vaan vuosimiljoonissa. Tosin meillä tämä kasvihuoneen kunniakansalainen on ollut vasta kolme vuotta. Lontoossa pieniä wollemeita myydään jo alle 50 punnalla, mutta ne ensimmäiset myyntiin tulleet yksilöt maksoivat tuhansia. Kasvin sensaatiomaiseen löytämiseen liittyvän tarinan olen kertonut viime vuonna, joten selaamalla arkistoa se löytyy. (Mainittakoon, että vaikka minussa asuu yltiöinnokas plant hunter, niin se en ollut minä joka löysi Wollemian Australiasta.) Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa voi käydä tukimassa kasvia. Ja kesäaikaan voi seniorin nähdä meillä täällä Mörönperällä. Kunhan vain puumme ei ylpistyisi, kun sitä on kuvattu monen puutarhavieraan toimesta ja sen kuva on ollut muun muassa parissa suuressa lehdessä. 

Senioreiden seassa kasvaa virkkuja tomaatin taimia. Kääntyi homma liitoittelun puolelle, kun Liisa lähetti banaanin muotoisen lajikkeen siemeniä ja sitten tuli vielä ylläri-pyllärilähetyksiä muilta ystäviltä. Oletteko kuulleet tomaatista, joka antaa satoa jo 55 päivän kuluttua kylvämisestä? Yleensä siihen menee sata päivää, 90 on jo hyvin. Tomaatin kasvattamisesta haaveilee nyt moni sellainen, joka haluaa esim. pakastaa pastakastiketarpeet sen sijaan, että raahaisi kotiinsa peltiä ja ties mitä aineita. Olen tavannut suuret määrät nuoria opiskelijoita, joille juuri tuo tomaattimurskaa pakastimeen –haave on tavoite. Valikoimat ovat käsittämättömät. Esimerkiksi www.tomatofest.com tarjoaa nirsommallekin kasvattajalle lajikkeita, kukaan ole takuulla kokeilla niitä kaikkia.)

Senioriksi voinee kutsua myös dinosuruskasvia (Wollemia pine). Sen esi-isät ovat eläneet jo dinosaurusten ajalaa eikä kasvin ikää mitata vuosissa vaan vuosimiljoonissa. Tosin meillä tämä kasvihuoneen kunniakansalainen on ollut vasta kolme vuotta. Lontoossa kyseisiä pikkuhavuja jo myydään 50 punnalla, mutta ne ensimmäiset myyntiin tulleet yksilöt maksoivat tuhansia. Kasvin löytämiseen liittyvän tarinan olen kertonut viime vuonna, joten selaamalla arkistoa se löytyy. Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa on myös tämä harvinaisuus, ja puut ovat kasvaneet melko samaan tahtiin. Ehkä kasvit kevään tullen jotenkin havahtuvat muistamaan, että niiden esi-isät viihtyivät hirmuliskojen seurassa. Tai ei kasvi voi muistaa, mutta me ihmiset muistamme niidenkin edestä. 

P.S. Mörönperän avoimien ovien päivämäärät kerrotaan huhtikuussa.

Kafferipuu (Harpephyllun caffrum) ei ole vielä ehkä varsinainen puu, mutta saa jo senioritittelin. Siemenestä tähän on kulunut 10 vuotta. Kaukana Afrikasta kun ollaan, se tarkoittaa että puu saa kunniavanhuksen tittelin ja merileväsuihkutusta.
Dinosaurusmänty (Wollemia nobilis) on kasvanut vuodessa parikymmentä senttiä. Päätehakkuita emme suunnittele, vaan merileväsumuttelua ja kevyttä lannoitusta.

Tehot irti
08.03.12

Passifloria aina vaan... Tämä on (lahjoittajan mukaan) P. loefgrenii.

 Vihertumpun työteho kiihtyy valon myötä. Tämä saattaa olla rankkaa aikaa läheisille! Ja kylvökouhkaaminen on vasta alullaan. Pian saa päästää kaikki tehot irti!

Amishien myymät tomaattilajikkeet ovat aarteita ja meillä ne saavat kuninkaallisen kohtelun.
 
 
 

Viherhuoneen ovesta on heitelty eristyslevyt autotallin perukoille. Pakkasia tulee vielä vaikka kuinka, mutta aurinkoisella säällä viherhuoneen lämpötila nousee liikaa ja jäähdyttäminen ilmalämpöpumpulla olisi silkkaa haaskausta. (Käytän pumppua muutenkin vain lämmittämiseen, en jäähdyttämiseen. Kesäaikaan viherhuone on tyhjä ja suorastaan autio, kun kaikki kasvit ovat ulkona. Mutta lokakuusta vappuun se pursuilee porukkaa. Yritän muistella, mitä kasveja kylvin viherhuoneen edustalle kennoihin. Niissä kaikissa pitäisi olla nimilamput. Autan pihan sulamista louhimalla lunta ja kiikutan sen sisälle sulamaan. Se on parasta kasteluvettä kaikille viherhuoneen asukeille.

Valo virkistää luomakuntaa. Närhi lehahtaa ilveilemään terassille ja sekä palokärki että käpytikka näyttäytyvät arkailematta. Kesyin oravamme on menettänyt jossain tappelussa häntänsä. Sen tasapainoilu vaikuttaa vaivalloiselta,otus liikkuu jotenkin hiirimäisesti. Toisin kuin sisilisko, ei orava kasvata uutta häntää. En kiikuta oravaa proteesipajalle ainakaan vielä, kun kylvökiireet vievät kaiken ajan. Herra mäyrä ei ole vielä herännyt talviuniltaan. Kun se herää, jäljet kulkevat aamuyöstä aina samaa reittiä pitkin pihan poikki. Ei mäyrä koskaan liiku siihen aikaan, että sen näkisi. Erämaajärven tuntumassa sijaitsevassa suojaisessa luolastossa elukka perhekuntineen elelee.

Kevättalvisen kylvöpäivän tunnistaa myös siitä, että en malta poistua pyjamasta kuin vasta joskus iltapäivällä, kun on vouhkannut viherhuoneessa yhden rupeaman. Jos kasveja työntyy mullasta ja kasvu kohisee silmissä, pyjama vaihdetaan illan tullen vain uuteen pyjamaan. Eilen putkahti mullasta muun muassa  iiriksiä (Iris setosa ssp. canadensis), sitruunalaventelia (Lavendula viridis). Tuo jälkimmäinen on valkovihertävä, syötävän ihana uutuuslajike ja kotoisin Jekkas Herb Farmilta. Jos joku on muuten pyjamassa yötä päivää, hän ei siis välttämättä ole laiska, vaan pyrkii tehokkuuteen. Pukeutuminen on ylipäätään niitä asioita, joihin kiinnittää huomiota niin vähän kuin mahdollista. Mitä muita vaatteita vihertumppu tarvitseekaan pyjaman lisäksi kuin yltiökäytännöllisen maastopuvun? Kukkamekko kääntyy jo hummailun puolelle. 

Jossain välissä ruukut loppuvat ja niitä pitää hakea ulkovarastosta lisää. Matkalle sinne kuuntelen koivua. Mahla kohisee, kun työntää korvan kiinni puunrunkoon. Ihan vielä ei ole mahlan juoksuttamisen aika. Tarkalleen ottaen mahlan juoksutus aloitetaan, jahka lumi on vetäytynyt rungon ympäriltä. (Tunnen vain omaan pihapiirini puut ja kolmosvyöhykkeen systeemit) Pari litraa ihme-eliksiiriä on vielä pakastimessa jemmassa. Aamuisin  mahlaa on lisätty voimajuomaan tai pirtelöön. Juoksuttaminen on helppoa. Viiden millin poranterällä tehdään reikä puun pohjoiselle puolelle, noin puolentoista metrin korkeuteen. Koska mahla houkuttelee ötököitä, kannattaa letku laittaa kannelliseen ämpäriin. (Puuhaan tarvitaan maanomistajan lupa. Porailen vain oman tontin koivuja.) Kun juoksutus lopetetaan, reikään asetellaan puutappi.

Juvalla pidetyn matinean jäjiltä sain noin bussilastillisen uusia ystäviä.. Ihmeellistä oli sekin, että samaisessa paikassa eräs ihminen oli jättänyt kirjastotädeille taulun. Kiitos siitä. Ja posti kiikutti tuli eräältä Arjalta tomaatin siemeniä, Häränsydäntä. Lajike on peräisin tomaateista, jonka emo on aikoinaan ostettu Juvan torilta erään juvalaismiehen inkeriläissyntyiseltä rouvalta. (Samaa lajiketta on kuulemma ollut myynnissä mm. Viipurin kauppahallissa. Isoäidin Kasvit myy lajiketta "Cuor di Bue", se lienee vähän samaan suuntaan.) Painavin Arjan tomaattiyksilö on kasvanut yli kilon painoiseksi, pienimmätkin olleet 200-300 grammaisia mötiköitä. Sain siemenkirjeen mukana ohjeet, joten toivottavasti onnistun Häränsydämen kanssa. Se pitänee maatuneesta hevosenlannasta ja maitopurkin huuhteluvedestä muiden tomaattien tapaan. Sillä systeemillä olen tomaatit saanut riehaantumaan, etenkin amishien verkkokaupasta saatavat juurevan makuiset lajikkeet, joihin olemme ylenpalttisen ihastuneita. (Näitä siemeniä lähti siemenkirjeissä ympäri Suomea. Toivotaan, että menestyvät!)

Touhu kääntyy taas liioittelun puolelle: ruukut loppuvat kesken. Ei hätää. Paikallisesta rautakaupasta haen roskalavalle tuomitun kasan oikein hyviä ruukkuja, taas kerran. Kimppu pelargonian pistokkaita on saatava multiin. Ystävälläni Tiinalla on nimittäin huikea pelargonikokoelma. Niitä on ikkunalaudat täynnä, monessa kerroksessa. Tuliaisena Tiinalta toin kassillisen ties mitä pelakuupistokkaita - oi, mikä aarre. Tiina on jättänyt kukat nimeämättä tahallaan. Koska pelakuita on kertynyt vuosien ajalta hyvin monista paikoista ja monet niistä hankittu nimettöminä, niin kukkien kyltittäminen on jäänyt. Osa pistokkaista tuoksuu, ne erottuvat heti sakista kuten myös kirjavalehtiset tapaukset. Kasvi ei kaipaa nimeä, ihminen sen on aina keksinyt. Vauhtia pelakuiden kanssa voi hakea kirjasta Intohimona pelargonit (kirj. Ljungquist Lena, Tingström Eva ja Lindberg Ann.) Kyllä jokaiseen kesäpihaan aina muutama uusi pelargoni mahtuu! 

Olette varmaan kuulleet Golf Nugget Seed -systeemistä? Ne ovat valmiiksi kylmäkäsiteltyjä siemeniä, joita ammattiviljelijät käyttävät. Aikaa säästyy: monen siemenen kylmäkäsittely on pakollista, van vie aikaa. Myös tavistarhurit voivat tilata näitä siemeniä. Niinpä esimerkiksi sinivaleunikon kanssa pääsee helpommalla. Meconopsis betonicifolia "China Blue" on yksi niitä, joita nyt kokeilen. On tässä tietysti pientä huijaamisen makua, kun helpolla pääsee.

P.S. Jos joku haluaa hankkia Paratiisi-kirjan kirjoittajan signeenaruksella, niin sen saa postikuluineen hintaan 17 €. Laita tietoa (osoite) lomakkeen kautta. 

 
 
 
   
     

 
 
 
 
 
 
 
 
     
 
 
 
 
 
 
 
 
 
     
 
 
 
 
 
 
     
 
Jekka Mc Vicar Chelseassa. Jekkas Herb Farmilla on huikea yrttivalikoima, kannattaa tutustua verkon kautta. (www.jekkasherbfarm.co.uk) Allekirjoittaneella oli ilo saada henkilökohatusta opastusta laventelin kasvattamisessa.
Valkoista laventelia on kokeiltava!

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 19.03.2019
Julkaistu: 11.03.2019
Julkaistu: 05.03.2019
Julkaistu: 26.02.2019
Julkaistu: 18.02.2019
Julkaistu: 11.02.2019
Julkaistu: 04.02.2019
Julkaistu: 28.01.2019
Julkaistu: 23.01.2019
Julkaistu: 13.01.2019

OTA YHTEYTTÄ

minkä värinen on aurinko

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

VAPAASTI VERSOO TAAS

  ARVOISAT LUKIJAT! 

 

                     

 

  

 


Kukkanuottasilla-kirja tilattavissa suoraan tekijältä.

"Vuoden 2018 persoonallisin ja hauskin puutarhakirja."

Näin lukijat ja jopa kriitikot väittävät, en haraa vastaan!

Hinta 22 € (+ postikulut) 

Huom! Postin Helposti-palvelu tarvitsee myös puhelinnumerosi.

 

 

 

  


 

  

 

 

Kukkasuutarin sielu -kirjaa on tilattavissa myös.

Ota yhteyttä -lomakkeella 

18 € (+ 5,90).

(Tai mistä tahansa kirjakaupasta, tosin hinta on siellä noin 38 euroa.)

 

Jos tilaat Kukkanuottasilla-kirjan ja Kukkasuutarin sielun, saat 

ne yhteishintaan 37 € (sis. postituksen.)

Muista liittää mukaan puhelinnumerosi.

 

 

  

              

             

      

    Lujaa laatua taimilavan takaa! 

 

 

      

 

 

 

Kukkasuutari ei voi luomakunnalta kuulemalleen 

kutsumukselle mitään,

eikä sen puolen haluakaan. 

 

 

      

 

 

Hän on sielukas sekoitus arktista vetokoiraa,

sirkustaiteilijaa, uppokeijua,

kellarikemistiä,

kirjoittajaa,

sopimussotilasta

ja kasvikuiskaajaa. 

 

 

 

 

                                   Sesonki on aina päällä.

                                     Sitä saa, mikä itää. 




PUHDASTA ASIAA - hyväksi kehuttuja saippuoita 

Tarjolla viiden saippuan satsi (manteli, suola, kehäkukka, laventeli, naturel)

hintaan 20 € (+ postikulut).

(Täytä tilauslomake) 





 

 

 

 

 

 


  

© Copyright 2011-2019 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas