Sirkka Lehtinen, päivää
25.03.13

Nimetön, mustanvioletti puupioni on saanut varaslähdön.
Kangasniemen tuliaisia eli piikkikruunu. Kiitos K-niemen pihatarhureille mukavasta illasta!

SIRKKA LEHTINEN, PÄIVÄÄ!

Meinasi jo usko mennä, ettei kevät jää tänä vuonna tulematta. On uhkailtu meteorologien taholta, että siirrymme lumisesta talvesta suoraan kesään. En kyllä usko siihen. Edelleen saa hulluna vetää pulkalla puita liiteristä jonkin aikaa. Päivä voittaa kuitenkin jo yön. Viime talvi kesti voin kahdeksankymmentä vuotta. Pimeät päivät eivät meinanneet loppua.

Vaan sitten se tapahtui: autotallin edustalta paljastui kämmenen kokoinen pala maata. Taputtelin sitä niin kuin ystävää, sillä siltä se juuri tuntuu. Tapaat luottoystävän pitkän tauon jälkeen. Ja voitte aloittaa heti siitä, mihin viimeksi jäitte. Sillä aikaa kun hain hajoamisvaiheessa olevaa ja höyryävää hevosenkakkaa Jorelta, maata oli paljastanut lisää. Hevosenlantakerros saa lämmittää niitä ensimmäisiä kasveja, jotka kiikutan ylös. Vanhojen ikkunapokien alla kasvit saavat varaslähdön, eikä kylmistä öistä ole tietoakaan. Ikkunoita riittää. Tiinan kanssa osuimme parahiksi paikalle dyykkaamaan ikkunarempatun kerrostalon roskalavaa. Luvan kanssa saimme kiikuttaa ikkunoita niin paljon kuin halusimme. Nyt on katedraalin tekotarpeita tallin nurkka täynnä… 

Viherhuoneessa on ruuhkaa ja mikä loistavinta, ruuhka vain pahenee. Lontoosta tuomani kasvit ovat kaikki hengissä. Esikot kukkivat pitkään ja nyt ne odottavat pääsyä ulos Mörönperän multiin. Puupioni on kasvanut hurjaa vauhtia, uutuuskissanminttu on otettu jo pistokaslisäykseen. Sirkkalehtiä putkahtelee tämän tästä. Esimerkiksi uudet ajuruohokokeilut ovat tuottaneet tuloksia, appelsiinintuoksuisen ajuruohon itävyys (lähes 100%)  yllätti. Pienenpieniä alkuja löytyy mm. potentillojen ja nepetojen kylvöastioista. Elämässä on taas järkeä ja merkitystä. Jos vaihdan joskus nimeä, niin haluan olla ehdottomasti Sirkka Lehtinen.

Keltainen, kerrottu salkoruusu on jo hyvällä alulla, samoin tuoksuherneet ja ihmeellisen syvänvioletti päivänsini Black Knight. Satiinivaleunikko on itänyt, mutta tuo temppuilijaksi tiedetty kaunokainen antaa odottaa kukintaa vielä vähintään pari vuotta. Erilaisia valeunikoita on kasvamassa tusinan verran. Helpommalla pääsisi, jos kasvattaisi kehäkukkia, mutta vihertumppu kaipaa haasteita eli kunnon dramaturgiaa. Ja mitä haasteellisempi kasvi on, sitä enemmän se on palkitsee.

Innostuin tekemään uutta ruukutusnurkkaa ja siitä hyvästä piti rampata paikallisella Ekotorilla hakemassa hyllyjä ja kaapin ovia. Tukeva, metallijalkainen ruukutuspöytä tuli maksamaan kahdeksan euroa. Kodikas pieni puuhanurkka sopii myös monenmoiseen nikkarointiin. Kokeeksi tein linnunpönttöjä. Filmivaneria löytyi lautavaran kaveriksi. Pöntön katosta tulee kestävämpi eikä vesivahinkoja satu. 

Lumen alta alkaa pian löytyä loka-marraskuun kylvökset ja viime tipan istutukset. Kirjanpito on luettava tarkasti, silti ylläreitä riittää. Mikä oli se erikoinen vuokko, jonka sain... ja mihin sen mahdoin istuttaa... Entä ne rosarion ruusut - kyltitinkö ne kaikki? Ehkä lumen alta löytyvät ne viidet aurinkolasit ja kuudet sekatöörit, jotka viime kesänä hukkasin. Tulevana sesonkina aurinkolasit on kytketty kaulapantaan ja sekatöörit kiinni ranteeseen. Niissä on ajastin. Lukitus aukeaa vasta, kun terminen talvi koittaa. Siihen on onneksi yli seitsemän kuukautta. Siihen saakka olen tiiviisti pihalla. 

 

Kerrotun keltaisen salkoruusun pienokaisia.
Tuoksuherneet odottavat latvomista. Sillä tavalla niistä tulee tanakampia.

Hellää kisamieltä
08.05.12

Syyssyrikkä ulkoilee jo! Se huijattu kukkimaan muutama kuukausi etuajassa.
Rhodot avautuvat pian, unikot ovat heleimpiä. Vasemmalla seppelvarpuhäkkyrä.

 


HELLÄÄ KISAMIELTÄ

Sipulikukkien ylivalta puutarhassa on pian ohi. Alle minuutin kuluttua siitä kun kukkiva syyssyrikkä on viety pihalle, ensimmäinen pölyttäjä löytää sen. Aikaisin aamulla satoi viistoa räntää eikä keliä voinut kutsua lämpimäksi mutta heti kun aurinko alkoi paistaa, pölyttäjä-raatajat lähtevät liikkeelle. Päivää voi aamuisesta räntäkuurosta huolimatta pitää sesongin avajaispäivänä: käki kukkuu. Mahlan juoksutus jatkuu vielä muutamia päiviä ja ensimmäiset korvasienet saa talteen. Pelto vihertää jo etelässä, meillä ei vielä. Kylvöpuuhat pääsevät silti käyntiin.

Syyssyrikkä ei ole keväinen kukkija, mutta luontoa on helppo huijata. Kukka vietti talven sisätiloissa. Koska syrikkä on melkein parasta mitä perhosille voi tarjota, tuollainen vilunki sallittakoon. En malta odottaa elokuulle eivätkä oikein perhosetkaan saati muut pölyttäjät. Muutaman syrikän olen edellisinä vuosina palelluttanut, mutta nyt en jätä niitä enää ulos.

Tarhakylmäkukka, tuo aikainen karvajalka, on viittä vaille auki. Esikot, imikät ja kaukasianpitkäpalko kuuluvat perennoiden ensimmäiseen aaltoon. Ja parin viikon sisällä kun ensimmäiset akileijat ja unikot alkavat kukkia, puutarhassa tapahtuu tunnin aikana enemmän kuin jääkiekon loppuottelussa. Arvannettekin, ettei vihertumppu välitä ”urheilun” seuraamisesta, kun kasvien maailmassa on jännitystä, voittoja jos kohta myös tappioita aivan tarpeeksi. Kisastudio on pystytetty pihamaalle ja pelikentällä tapahtuu 24/7 kuukausien ajan. Ei pääsylippuja. Samainen, huippujännittävä kisastudio kestää pitkälti olympialaisten yli, ensipakkasiin saakka. Varsinaisesti ei kyllä kilpailla mistään muusta kuin siitä, miten ehtii todistamaan satojen ja satojen kasvien kamppailua kasvun alkuvaiheesta satokauden loppuun.

Jotkin kasvit ovat vielä umpiunessa. Aivan kun niitä ei kiinnostaisi päästä kisakoneeseen lainkaan. Esimerkiksi seppelvarpu muistuttaa jotain rysän tapaista  kalastusvälinettä. Sitten kun se pääsee vauhtiin, niin se on hieno monta kuukautta. Kukka on mitätön, mutta vahva kasvusto muistuttaa muuria. Viime syksynä jaoin palasiksi pari ränsistyneeksi hökötykseksi ehtinyttä pensasta. Seppelvarpu on ratkaisu kivikkoon tai rinteeseen, kun muut kasvit eivät menesty. Yksi seppelvarpu peittää jo muutamassa vuodessa noin neliön alan, eikä mikään rikkaruoho kukoista sen tiheiden, maata myöten kasvavien oksien alla. Maata pitkin luikertelevista oksista on kasvia myös helppo lisätä, ne kun maahan osuessaan alkavat muodostaan juuria.

Hitaasti elonmerkkejä itsestään antavat loppukesän kukkijat. Punatähkät, nauhukset, liljat, kimikät ja kuunliljat sun muut eivät pidä kiirettä. Niiden penkkejä ei pidä raapia haravalla eikä kaivella eikä hötkyillä muutenkaan, niin sanottu starttirauha on hyvä antaa. On olemassa nimittäin sellainen puutarhurirymä, joka kaapii rautaharalla ja raskaalla kädellä pois kaikki kuolleet osat ”penkkiä rumentamasta”. Tässä vaiheessa moni yllätyskylväytyjä tai uusi alku saa siipeensä. Malttia siis siistimiseen, sillä parin viikon kuluttua multa peittyy kasvillisuuden alle ja ne lahonneet kasvinosat on matojen toimesta kiikutettu maan uumeniin.

Kesän merkeistä muistuttavat työhanskat, joita on haettu tukusta 25 paria. En tiedä olenko kiristänyt työtahtia vai tehdäänkö hanskat nykyisin jostain suodatinpaperia muistuttavasta haperosta aineesta, mutta kaikista hanskoista saan sormenpäät rikki kahdessa päivässä. (En pureskele hanskoja enkä viiltele puukolla.) Lienen testannut kaikkia tarjolla olevia hanskoja, sama juttu, maksoi kuinka paljon tahansa. Kertakäyttöisiä ne tuppaavat olemaan. (Hanskat on kai tarkoitettu sellaisille vihertumpuille, jotka eivät tee töitä, vaan pukeutuvat.) Tein selvää jopa englantilaisista, puutarhaklubin kautta tilatuista, muka pro-vehkeistä. Hoh. Neljässä päivässä ne olivat hiertyneet puhki. 

Juuri kun saa puutarhansa jonkinmoiseen kevätkuntoon, pääsee Türin kukkamessuile 18.5. haalimaan virikkeitä ja on mahdollisuus jakaa viherhulluutta ryhmässä ja saada vertaistukea. Edelliseltä puutarhareissulta Viroon tuli haalituksi ties mitä, kaikki taimet näyttävät olevan hengissä, jopa se kahden euron vaahteraerikoisuus ja oudokkipihlaja. Kannellinen laatikko (tai kaksi) on tietysti pakattava bussin ruumaan. Kun ostokset on Türissa tehty, survotaan viimeiset kasvit bussin ruumaan esimerkiksi perunanuijalla, toki autonkuljettajan avustuksella ja liikenneturvallisuuden kiemuroita kunnioittaen. Ja koska kaikki ostokset eivät ruumaan mahdu, on matkustamo täynnä pikkupuita ja pensaita. Etenkin Türista voi hankkia kokeilemisen arvoisia omena- ja kirsikkapuita. Muistutan tässä samalla, että blogiin voi laittaa omia puutarhamatkajuttuja ja kasvikuvia muiden luettavaksi. Türin reissusta kirjoitan itsekin pienen raportin. 

P.S. Avoimien ovien päivänä on jaossa maa-artisokkaa 5 mukulaa/nokka niin kauan kuin tavaraa riittää.

 

 

 

 

Jossain rhodojen alla kukkivat imikät, jotka ovat hyvin ujoja eikä niitä ei huomaa, ellei mene ihan lähelle.
Liian innokas maan raapiminen ja haravointi vikuuttaisi nämäkin herkät esikot.

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 19.03.2019
Julkaistu: 11.03.2019
Julkaistu: 05.03.2019
Julkaistu: 26.02.2019
Julkaistu: 18.02.2019
Julkaistu: 11.02.2019
Julkaistu: 04.02.2019
Julkaistu: 28.01.2019
Julkaistu: 23.01.2019
Julkaistu: 13.01.2019

OTA YHTEYTTÄ

paljonko on 2 plus 2

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

VAPAASTI VERSOO TAAS

  ARVOISAT LUKIJAT! 

 

                     

 

  

 


Kukkanuottasilla-kirja tilattavissa suoraan tekijältä.

"Vuoden 2018 persoonallisin ja hauskin puutarhakirja."

Näin lukijat ja jopa kriitikot väittävät, en haraa vastaan!

Hinta 22 € (+ postikulut) 

Huom! Postin Helposti-palvelu tarvitsee myös puhelinnumerosi.

 

 

 

  


 

  

 

 

Kukkasuutarin sielu -kirjaa on tilattavissa myös.

Ota yhteyttä -lomakkeella 

18 € (+ 5,90).

(Tai mistä tahansa kirjakaupasta, tosin hinta on siellä noin 38 euroa.)

 

Jos tilaat Kukkanuottasilla-kirjan ja Kukkasuutarin sielun, saat 

ne yhteishintaan 37 € (sis. postituksen.)

Muista liittää mukaan puhelinnumerosi.

 

 

  

              

             

      

    Lujaa laatua taimilavan takaa! 

 

 

      

 

 

 

Kukkasuutari ei voi luomakunnalta kuulemalleen 

kutsumukselle mitään,

eikä sen puolen haluakaan. 

 

 

      

 

 

Hän on sielukas sekoitus arktista vetokoiraa,

sirkustaiteilijaa, uppokeijua,

kellarikemistiä,

kirjoittajaa,

sopimussotilasta

ja kasvikuiskaajaa. 

 

 

 

 

                                   Sesonki on aina päällä.

                                     Sitä saa, mikä itää. 




PUHDASTA ASIAA - hyväksi kehuttuja saippuoita 

Tarjolla viiden saippuan satsi (manteli, suola, kehäkukka, laventeli, naturel)

hintaan 20 € (+ postikulut).

(Täytä tilauslomake) 





 

 

 

 

 

 


  

© Copyright 2011-2019 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas