Bambusoppaa
18.04.11

Ruttojuuri kukkii nurinkurisessa aikataulussa. Ensin kukka, ja vasta sitten myöhemmin se tekee suuret lehdet. Ei tarvitse kilpailla pölyttäjistä.

Mitä on onni? Se on esimerkiksi 35 paria uusia työhanskoja ja sulamaisillaan oleva puutarha. (Karkeasti ottaen se on aika lähellä sitä haltioitumista, minkä lokakuussa kokee jos kaikki 35 paria työshanskoja on käytetty loppuun) Ensimmäinen täyden tohinan työpäivä kuluu euforiassa - bambusoppaa särpien.

Krookus on aina ensimmäinen kukkija. Tämä väri erottuu varhaisten kukkijoiden porukasta.

Lumen vetäytymistä voi seurata terassilta. Aamuyhdeksältä ei kutulammen perennapenkit ole vielä näkyvissä, mutta iltapäivällä tilanne muuttuu. Kakalia, kurjenmiekat ja bambut paljastuvat. Peltinen kutulammikon sammakko katseli valtakuntaansa ja taisi huokaista jotain sadan tunnin työviikosta.

Talvipeitteiden poistaminen paljastaa, että puupioni on hengissä. Musta lohikäärme kantaa siis kukkaa, etenkin jos puupioni suvaitsisi vielä kukkia. Myös gojipensaat ovat selvinneet, niitä ei edes kovin hyvin peitelty. Tuttava on saanut gojin menestymään Tampereen seudulla ilman talvisuojausta, mutta marjoja ei ole siellä päästy keräämään.

Bambua Mörönperällä kasvaa, mutta pandoja odotellessa hennoo bambusta napsia kevään ensimmäiset soppatarpeet. Mahlaa on juoksutettu ensimmäinen ämpärillinen, ja rikkaruohoista saatu varhainen pesto. Maa-artisokkien kaivamiseen tarvitaan vielä rautakanki, mutta mitä sitä ei lähiruoan eteen tekisi. Kun järvi sulaa ja katiskasta saa haukia, tontilta ei tarvitse poistua kuin harvakseltaan.

Krookuksien lisäksi puutarhan kukkaloisto on maltillinen, kun perennat kun vasta hissuksiin heräilevät. Paitsi, että perennoiden joukossa yksi omituinen poikkeus: ruttojuuri. Se kukkii ennen kuin ehtii tehdä yhtään lehteä, järjestys on nurinkurinen. Hyasinttimainen kukinto työntyy heti, kun lumi on sulanut. Tällä kukalla on ainakin se etu, ettei pölyttäjistä tarvitse kilpailla. Ruttojuuri kasvattaa kesän mittaan kookkaat lehdet, joita moni luulee raparperiksi. Niin kuin nimestä voi päätellä, se on kova leviämään. Kasvilla on kuulemma hoidettu joskus tautejakin.

Taudit ja tuholaiset vaanivat puutarhaa, siihen pitää nöyrtyä. Ympäri Suomen on katajia vaivannut virus, joka ruskistaa neulaset. Puut näyttävät kuolevan pystyyn, etenkin itäisessä Suomessa on ruskeita katajia teiden varsilla suuret määrät. Osa katajista toipuu, osa ei. Erään asiantuntijan mukaan pitäisi odottaa joitakin vuosia ja katsoa, mitä katajalle tapahtuu. Se ”joitakin vuosia” on tällä tontilla tullut nyt täyteen. Yksi kärhöistä on vallanut tuollaisen henkitoreisen katajan, joka kesän myötä onneksi peittyy vihreän köynnöksen alle. Tässä vaiheessa kevättä tuplasti ruskean rotiskon on vaikea kuvitella olevan kesäkuussa täynnä kymmeniä kukkia. Nimittäin nyt se on niin ruma, etten kehdannut ottaa siitä edes valokuvaa.

Illansuussa pakataan jätesäkkejä mukaan ja ajetaan tallille. Autossa – katsastusmies kutsui kotteroani rapumerraksi – on harvoin niin paljon energiaa. Haetaan hevosenlantaa ja kun pakkaamme jätesäkit kunnolla, mahtuu lantaa mukaan kaksi kuutiota. Ei siellä paljon istumaan mahdu, hienoisen hajuhaitan kestää kun tietää, että kotimatka ei kestä kuin kahdeksan minuuttia. Yhdessä haravoitujen lehtien ja haketettujen oksien kanssa tuosta ihmeaineesta muhii taas uutta multaa. Kesälampaista saa toki myös lantaa, mutta papanoiden kerääminen on hiukan hidasta puuhaa. (Kissanhiekan siilauskauha on paras työväline siinä. Olen joutunut kestämään pilkkaa, kun olen papanoita kerännyt multakokeita varten.)

Edes jännittävä vaali-ilta ei saa sisälle ennen iltayhdeksää. Puutarhassa on kurkattava niin moneen paikkaan, että hädin tuskin maltan syödä istualtani tai käydä sisällä. Sitruunaperhonen näyttäytyy, mutta kovassa tuulessa se tuntuu suistuvan ruskeaan katajapuskaan vastoin tahtoaan. Vartin yli yhdeksän huojun sisälle ja ripustan hanskat naulaan. Ei maailmaa eikä edes puutarhaa maaten rakenneta, mutta jännetuppitulehdusta tai välilevytyrää ei kyllä tänä vuonna pihahommissa hankita, eihän? Tie helvettiin on, kuten tunnettua, kivetty hyvin lupauksin. Siitä huolimatta olisi noloa rikkoa itsensä puutarhatöissä. Taas!

Onko puutarhassa merihevosia? Ei, kyllä nämä taitavat olla saniaisia.

Hellää koulintaa
28.03.11

Tästä koulitusta taimesta pitäisi sitten joskus kehkeytyä noin 180 senttinen balkaninmalva. Enää puuttuu 175 enttiä.

Otetaan lusikka kauniiseen käteen ja lähdetään koulimaan. Kouliminen saattaa kuulostaa siltä, että nyt on yhdistetty koulutus ja kaulin. Hiukan vain erehtyy: koulijaa kaivataan, kun taimet ovat saavuttaneet sirkkalehtivaiheen. Kaulin on kyllä turhan jämäkkä vempain koulimiseen, sen sijaan pikkulusikka on käyttökelpoinen.

Kouliminen on puutarhurin sisähommista ehkä kaikkein sotkuisinta puuhaa. Multaa riittää: sitä on uusissa ja vanhoissa ruukuissa, pöydällä, lattialla, korvissa ja hiuksissa. Koulittaessa rapa roiskuu, siltä ei voi välttyä. Viimeistään tässä vaiheessa sitä tajuaa, ettei kotona voi vaalia laboratorio-oloja.

Sirkkalehtivaiheen ohittaneet taimet saavat koulinnan jäljiltä oman, isomman kasvutilan. Ne huonosti kasvuun lähteneet hintelät taimet, ne voi sitten ilman huonoa omaatuntoa siirtäiä konpostiastiaan.Taimien koulimisessa voi käyttää monenlaisia välineitä. Toiset ostavat hommaan suunniteltuja koulintavehkeitä, monet vannovat kehittelemiensä vempainten nimiin. Pääasia on, että hento taimi ja sen herkästi särkyvät juuret saadaan irrotettua kasvualustasta niin, ettei mikään eikä mitään mene rikki. Kokeiltuani kaiken maailman koulintavitkuttimia paras työväline löytyi aterinlaatikosta: pitkävartinen jälkiruokalusikka. Vankat pikkutaimet kestävät hellän koulinnan. Hontelot, liian vähän valoa saaneet ruippanataimet eivät kestä minkäänlaista käsittelyä. Lannoittamaton kylvömulta vaihdetaan tässä vaiheessa sellaiseen kasvualustaan, josta kasvi innostuu. Lannoitus aloitetaan varovasti. Jokin kasvi viihtyy turpessa, toinen taas hiekkaperäisessä mullassa.

Hetkinen, kukas hän on? Nimlappu näyttää kadonneen.

Ekologisuutta alleviivaavien puutarhureiden joukossa on niitäkin, jotka kieltäytyvät turpeesta. Esimerkiksi turvepotteihin kylväminen on saanut vastustajia mm. Englannissa. Suomalaisissa puutarhamyymälöissä ei vielä ole nähty turvepropagandaa eikä banderolleja. Oli mielipide turpeesta mikä hyvänsä, on maatuva pieni turveastia kätevä esikasvatusalusta. Maan lämmetessä potin voi istuttaa maahan sellaisenaan. Juuristo ei mene rikki eli kasvin kasvurauha on siltä osin taattu. Maatuvia potteja voi tehdä helposti itsekin. Tarvitaan vain sanomalehtipaperia ja muotti, jonka päälle paperi taitellaan. Purjojen kasvattajat eli purjottavat suosivat paperisia potteja.

Osa kylvöistä paljastuu lumen alta: siellä on piilossa on kymmeniä muovisia karkkirasioita. Tosin vasta muutama terasille jätetty loota on löytynyt. Irtokarkkirasiat ovat kylvöastioiksi aivan ihanteellisia. Sen kun vain puhkoo pohjiin reikiä, niin makeisfirmojen tuottamasta pakkausjätteestä on pitkäkestoista hyötyä. Rasiaan kuuluu aina myös kansi, ei paha asia sekään. Samaa astiaa voi myös käyttää monen monta kertaa. Nämä rasiat ovat mielestäni parasta, mitä makeisteollisuus on kaltaisilleni hörhöille antanut. Tyhjiä rasioita voi kysellä kioskeista, videovuokraamoista ja kaupoista, siis kaikkialta missä irtokarkkeja myydään.

Idätysastiaksi kelpaa kyllä melkein mikä tahansa astia, jonka pohjaan voi tehdä reikiä. (Ylimääräisen veden pitää päästä valumaan pois) Pieniä eriä siemeniä mahtuu jogurttipurkkeihin ja kaikenkirjaviin elintarvikepakkauksiin, joita kauppojen hyllyt notkuvat. Lihateollisuuden käyttämät muoviset pakkaukset toimivat myös. En itse osta saati syö lihaa, vaan ei hätää: Vielä riittää lihansyöjiä, jotka laittavat rasiat talteen kun kauniisti pyytää. Juustolevitteitä on ihan pakko ostaa vain sen vuoksi, että saa lisää loistavia kasvukaukaloita.

Siementen itävyssprosentti voi välillä yllättää. Joskus se jää alle kymmenen ja joskus lähes sata. Viherpeukalon ei pidä ottaa henkilökohtaisesti, jos tarkoituksenmukaisista kasvuoloista huolimatta siemen ei idä. Toisinaan kaupan on siemeneriä, jotka ovat kakkoslaatua. Esimerkiksi viime kesänä moni tuskitteli erään tietyn firman myymää tuoksuherneen hankaluutta, se kun ei meinannut itää lainkaan. Lähes kaikilla se samainen lajike mätäni heti alkuunsa, vaikkei sitä kukaan liikaa kastellut. Sellaista sattuu.

Kylvöshuumassa voi nimikyltti helposti unohtua tai kadota. Mielenrauhaa voi vaalia säilömällä siemenpussit valokuva-albumiin. Pienellä bingolla arvoitukset ratkevat. Kyllä siinä viherturaajaa koetellaan, kun yrittää selvittää tuttavan lähettämien, itämään ehtineiden kasvien sukupuuta. Suodatinpussissa luki: "Padovalaisia puistomysteereitä". Hellää koulintaa nekin kaipaavat.

 

 

Ehkä vilkaisu valokuva-albumeihin auttaa muistamaan. Eikö kyseessä olekin jokin hydrangean sukulainen? Siemenpussit kannattaa säilyttää.
Karkkilaatikoita alkaa paljastua pihalta. Kylmäkäsittelyn vaativat siemenet alkavat pian heräillä tai ainakin niiden pitäisi. Laatikoiden määrästä päätellen Mörönperällä ei juuri muuta syödä kuin irtokarkkeja.

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 08.07.2018
Julkaistu: 25.06.2018
Julkaistu: 13.06.2018
Julkaistu: 04.06.2018
Julkaistu: 24.05.2018
Julkaistu: 15.05.2018
Julkaistu: 09.05.2018
Julkaistu: 28.04.2018
Julkaistu: 17.04.2018
Julkaistu: 10.04.2018

OTA YHTEYTTÄ

paljonko on 2 plus 2

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

VAPAASTI VERSOO TAAS

  ARVOISAT LUKIJAT! 

 

                     

 

Kukkanuottasilla on ilmestynyt! Se on ilahduttanut lukijoita kovasti!

Tarjolla on garden writingia eli puutarhajuttuja suoraan ruukutuspöydältä.  

 

Hinta 25 e (sis. postikulut) 

Huom! Postin Helposti-palvelu tarvitsee myös puhelinnumerosi.

Muuten hinta on huomattavasti kalliimpi.

 

 

 

  


 

  

 



Kukkasuutarin sielu -kirja tilattavissa:

Ota yhteyttä -lomakkeella 

15 € (+ postitus).

Tai mistä tahansa kirjakaupasta.

 

Jos tilaat Kukkanuottasilla-kirjan ja Kukkasuutarin sielun, saat 

ne yhteishintaan 35 € (sis. postituksen.)

 

 

  

              

             

      

    Lujaa laatua taimilavan takaa! 

 

 

      

 

 

 

Kukkasuutari ei voi luomakunnalta kuulemalleen 

kutsumukselle mitään,

eikä sen puolen haluakaan. 

 

 

      

 

 

Hän on sielukas sekoitus arktista vetokoiraa,

sirkustaiteilijaa, uppokeijua,

kellarikemistiä,

kirjoittajaa,

sopimussotilasta

ja kasvikuiskaajaa. 

 

 

 

 

                                   Sesonki on aina päällä.

                                     Sitä saa, mikä itää. 






LUOMUKOSMETIIKAN YSTÄVÄT HUOMIO!

SAIPPUANTEKOKURSSIA ON KYSYTTY USEIN JA TÄSSÄ VASTAUS PYYNTÖIHIN:


13.7. (9.00.-17.00) 

hinta 45 e / hlö (materiaalikulut + opetus) 

Kurssipaikka: Mikkeli, Sininen Talo

 

 

* KURSSI TÄYNNÄ * 

 

  

© Copyright 2011-2018 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas