Unikoiden päätehakkuut
06.06.11

Rikospaikan hävitystä Tompan jäljiltä. Sinivaleunikot on eristetty bambusäleiköllä. Toinen näistä katkesi.

Miten unikot tulevat päätehakkuuvaiheeseen? Ja miten se liittyy kulkukissaan? Entä riittääkö puutarhurin kiukkuitku puutarhan vesiaiheeksi?

Mies heltyi ottamaan kotiin kulkukissan. Kolli näytti aivan Tompalta (tomcat), joten nimeämisongelmia ei ollut. Herttainen Tomppa ei ole synnynnäinen vihervarvas kuten talon oma kissa Nasse, joka on syntynyt Laurilan perennatarhassa. Jos kissa on syntynyt kasvihuoneessa, se on jotain se. Nasse on uniikki puutarhakissa. Se ei riehaannu mylläämään kasveja, vaan kulkee tehtyjä reittejä ja kiviaskelmia pitkin.

Alkukesän työteliäässä hurinassa menin tutkimaan sinivaleunikkotilannetta. Parhaimmillaa himalajanunikkoja on työntynyt kymmenen yksilön verran. Kun karvaisia unikon jalkoja löytyy karikkeesta, tietää puutarhuri onnistuneensa. Sinivaleunikko pidetään yhtenä vaikeimmista kasveista, ja se on kyllä aika lähellä totuutta. Kymmenen vuotta sinivaleuniko on kukkinut joka kesä, vaellellen muutamia metrejä vuosittain. Ensin kukinto oli vähän punertava, kun maa ei ollut tarpeeksi hapan. Happamuutta lisäämällä, tässä tapauksessa kahvin perskeitä, sininen on tosiaan sinistä.

Vaan mitä tekee Tomppa? Se onnistui katkaisemaan kolmessa minuutissa kuuden sinivaleunikon varret. Vesiletkukoulutus olisi pitänyt toki aloittaa aikaisemmin, mutta Tomppa ei ole ollut meillä vielä viikkoakaan. Puutarhavieraat olivat todistamassa, miten itsetuntoinen kolli pomppi, kaapi ja raapi woodlandiin omaa reviiriään. Saatoin kuulla, miten Kingdom Ward kääntyili haudassaan. Tämän takiako hän toi Meconopsiksen Eurooppaan, oli paleltua kasviretkillään kuoliaaksi ja tippua rotkoon Himalajalla? Ettå kissat pitäisivät tuota kasvimaailman hienohelmaa vessanaan?

Silloin pääsi kiukkuitku. Se ei useinkaan riitä puutarhan vesiaiheeksi, mutta nyt riitti. Hätäpäissäni hain bambusäleikön ja virittelin sen jäljellä olevien sinivaleunikoiden päälle. Ripottelin myös superolooniin chiliä, se karkottaa kissat kaikkialta. Näitä superloonitolloja laitoin niihin paikkoihin, jossa Tomppa saisi aikaa hävitystä ja mielipahaa.

Jotain ja jostain on säästettävä, hoetaan kaikkialla. Vaan säästölistalle eivät kuulu Tompan sukukalleudet, jotka ensi viikolla napsaistaan irti. Ehkä kolli hiukan rauhoittuu. Sinikämmenen hennot taimet peittelin kanaverkolla. Siinä missä Nasse kävelee tyylikkäästi pitkin kiveyksiä, Tomppa (ja muutama muu kylän kissa) säntää perennojen keskelle ja alkaa kaivaa kuoppaa pikku pisua varten.

Sinikämmenet eivät kestä kollin kaapaisuja.

Okei, huonomminkin voisi olla. Eräällä Tuulalla (Oulun suunnalla) oli hoidossa koira. Kaikki minkä emäntää lomittanut Tuula istutti, kiikutti koira hampaissaan onnellisena. Mukaan lukien kesäkurpitsan taimet, daalian juurakot ja jopa hajuherneen tukikepit. Koira piti kytkeä liekaan, jossa se haukkui ja hermostutti mökkinaapurit. Kun koiran omistaja palasi parin viikon pituiselta lomaltaan, Tuula ei muista koskaan olleensa yhtä iloinen.

Tomppa. Jos luet tämän, voit tulla alas pihakuusesta. Saat muroja ja silakoita. Mutta sinivaleunikot, kasvimaa ja kaikki istutukset lukuun ottamatta pirunkepit (Aralia elata) on jätettävä rauhaan. Ehkä kiukkuitku oli liioittelua. Onneksi se ei karkottanut rupikonnaa. Se saa loikkia mielin määrin ja missä tahansa.

P.S.

Nassen kuva on julkaistu eräässä suuressa lehdessä - kissanminttuartikkelin yhteydessä – mutta kissa ei ole tullut siitä nokkavaksi. Joskus se laittaa ranttaliksi ja pyöriskelee kissanminttupuskissa. Tyyppi vain hieroo kuonoaan kasvin lehtiin, eikä kasvi siitä karsi. Kissanminttu on kissoille jonkinsorttinen marihuana, kerrotaan jopa lastenelokuvassa Stuart Little joten ei se voi mikään salaisuus olla. Paras ja kiinnostavin kissanminttu on Nepeta clarkei, se on kasvi jonka luokse kissat jonottavat. Kuva siitä tulee piakkoin Kukassa  nyt –kansioon.

Tämän kaverin loikka ei riko mitään. Rupikonna saapuu pihaan iltayhdeksän maissa. (Kuva on hiukan suttuinen, koska konna ei pysy pahemmin paikallaan.)

Avautumisia
30.05.11

Muodostelma-ajattelijoita alkutaipaleellaan. Pionin siemenet olivat vermikuliitissa neljä kuukautta, joten itämisvaihe meni reipasta tahtia. (Joskus se voi kestää kolme vuotta.) Jos nämä pionit kukkivat joskus neljän, viiden vuoden kuluttua, niin jippii.

Puutarhuria on turha pyytää esimerkiksi Claptonin konserttiin tai kesäteatteriin. Kyse on prioriteeteista, ihan tylysti. Tapu tapu Claptonille, mutta puutarhurin on oltava paikalla, kun perennat avatuvat. Avautuminen tekee hyvää kaikille.

Kolmelta harva herää. Vauhko kukko tekee poikkeuksen, ei ihme ettei niitä saa pitää kaupunkilaueella. Se avautuu törkeän aikaisin: ylös, kanat. Ei, ei ihan vielä... Mutta puoleen kuuteen mennessä on ihmisten, etenkin puutarhurin, noustava. Muuten menettää tärkeitä tunteja. Niitä ei saa takaisin, ei ainakaan nukkumalla.

Läkähdyttää, pakahduttaa, häikäisee. Puutarhassa tapahtuu liikaa. Miten unelmatädyke on voinut pompata peikonpähkinän kainaloon? Ja hetkinen, hetkinen. Miten sinikämmen on hivuttautunut metrin verran länteen? Mikä itää sepelikössä, rappurallissa tai vaikka pihalaattojen välissä? Ei ihme, että seljapensaista varoitellaan.

Muodostelmaluistelu saattaa olla mielenkiintoista seurattavaa, mutta jotkin kasvit ovat kuin muodostelma-ajattelijoita. Se koskee sekä itämistä että nuppuvaihetta. Niiden pienet päät vaikuttavat tuumivan: kaverit, kuulkaa, ajatellaan. Ja sitten - viuh - hetkessä ne ovat auki. Joko kaikki yhtä aikaa tai sitten vuorollaan. Ne kurkottuvat kohti aurinkoa ja niillä on yksi ainoa ajatus: ihmiset, nauttikaa. Okei, kasveja ei pidä inhimillistää. Mutta jos joku palvoo autoaan, niin kyllä kasveista saa pitää ja kuvitella niiden tuntevan asioita. Kun sydän pakahtuu, niin kuvittelemme että kasvi komppaa.

Avautuminen ei ole vaikeaa. Unikot aamukuudelta, oi!

Alkukesän hykerryttävän tutinan keskellä ei tee mieli muistelella kahta edellistä talvea. Menen sianlihalle pelkästä ajatuksesta. Lunta tuiskutti niin paljon ja nopeasti, ettei ulko-ovea saanut auki. Liiterireissu pilkkihaalareissa ja lumikengissä kesti tunnin, postia ei haettu viikkoon. Otetaan vahinko takaisin: kenties ensilumi ajaa meidät pois puutarhasta. Taputan sinikämmentä päälaelle, katson seljaa armeliaasti. Heille avautui mahdollisuus, mahdollisuuksia. Iloitsen niistä.

Puutarhuri hoitaa hommansa niin, että kasvien kasvuolot ovat parhaimmat mahdoliset. Kasvi osallistuu asiaan niin, että se kasvaa ja usein myös kukkii. Jos ei kuki, niin puutarhuri syyttää itseään. Annoinko liikaa typpeä? Iskikö jokin kasvitauti, nälviäinen, kääriäinen, kehvelimäinen kemppi  - vai oliko asialla kani, joka söi nuput? Ei hätää. Nuppuja on niin paljon, että aina sieltä jotain tulee. Jokin kasvi vaikuttaa tunkeilijalta, mutta ei se mitään. Tungosta ei ole vielä vähään aikaan, mikään ei täällä kasva muurien sisällä.

Muureista pokahti mieleeni: Tuskin on sellaista pikkutyttöä, joka ei olisi lukenut F. H. Burnettin Salaista puutarhaa. Tyttökirjan maailma toimii puutarhaterapiaoppaana, vaikka kirjassa elettään sääty-yhteiskunnan karuja aikoja ja heitteille jätetyt lapset herättävät lukijassa sääliä. Lapset alkavat sitten salaa hoitaa ränsistynyttä, lukittua puutarhaa ja saavat siitä iloa ja lohtua. Se yhdistää heitä ja myös muita ihmisiä. Imelästi - toki genren tapaan - kuvattu kauneus ja hyvyys saavat aikaan sen, että rampa (Colin) kävelee ja Mary saa elämänsä ensimmäisen ystävän, punarinnan. Puutarhan hoitamisen ja sen kauneuden myötä kalpeat kakarat alkavat kukoistaa.

MIss vaalit ruusua

siel´ohdake ei kukoista.

Uusi suomennos kertoo asian näin:

Missä ruusua hoivaat, poikani,

et ohdaketta nää.

"Paljon ihmeellisimpiäkin asioita voi tapahtua niille, jotka muistavat ajoissa luopua ikävistä ja lannistavista ajatuksista ja korvaavat ne mukavilla ja rohkean päättäväisillä ajatuksilla." Kuulostaa siltä, että ollaan Strömsössä, mutta ei se mitään. Rohkea päättäväisyys toimii sekä tyttökirjoissa että Strömsössä. Ota riski ja kokeile!

Illan tullen avaudun farmin porukoille. Kanat, lampaat, kissat, pari kesyä oravaa ja insinööri saavat kuulla, että me kaikki olemme omalla tavallamme muodostelma-ajattelijoita. Käännymme kohti aurinkoa, touhuamme aikamme ja illan tullen laahustamme rauhoittumaan. Painamme päämme pielukselle. Tyynyliinassa on orvokin kuvia.

 

P.S.

Mörönperän puutarha on auki 3.-4.6. Opastetut kierrokset ja kasvitarinoita kello 12.00. ja 15.00.

Kahvia ja nisua, puutarhahöpinöiden lisäksi. Lisäksi jaossa on joitakin taimia.

Woodlandin rhohot parhaimmillaan. Kohta niiden seasta tupsahtelee sinivaleunikoita.

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 08.12.2018
Julkaistu: 26.11.2018
Julkaistu: 16.11.2018
Julkaistu: 09.11.2018
Julkaistu: 04.11.2018
Julkaistu: 19.10.2018
Julkaistu: 30.09.2018
Julkaistu: 31.08.2018
Julkaistu: 16.08.2018
Julkaistu: 01.08.2018

OTA YHTEYTTÄ

paljonko on 2 plus 2

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

VAPAASTI VERSOO TAAS

  ARVOISAT LUKIJAT! 

 

                     

 

 

 

 

 

Kukkanuottasilla pukinkonttiin? 

Hinta 22 e (+ postikulut) 

Huom! Postin Helposti-palvelu tarvitsee myös puhelinnumerosi.

 

 

 

  


 

  

 

 

Kukkasuutarin sielu -kirjaa on tilattavissa myös.

Ota yhteyttä -lomakkeella 

18 € (+ postitus).

(Tai mistä tahansa kirjakaupasta, tosin hinta on siellä noin 38 euroa.)

 

Jos tilaat Kukkanuottasilla-kirjan ja Kukkasuutarin sielun, saat 

ne yhteishintaan 37 € (sis. postituksen.)

Muista liittää mukaan puhelinnumerosi.

 

 

  

              

             

      

    Lujaa laatua taimilavan takaa! 

 

 

      

 

 

 

Kukkasuutari ei voi luomakunnalta kuulemalleen 

kutsumukselle mitään,

eikä sen puolen haluakaan. 

 

 

      

 

 

Hän on sielukas sekoitus arktista vetokoiraa,

sirkustaiteilijaa, uppokeijua,

kellarikemistiä,

kirjoittajaa,

sopimussotilasta

ja kasvikuiskaajaa. 

 

 

 

 

                                   Sesonki on aina päällä.

                                     Sitä saa, mikä itää. 




PUHDASTA ASIAA PUKINKONTTIIN!

Jouluksi on tarjolla viiden saippuan satsi (manteli, suola, kehäkukka, laventeli, naturel)

hintaan 25 €. (+ postikulut)

(ks. tilauslomake) 





 

 

 

 

 

 


  

© Copyright 2011-2018 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas