Tanssii muurahaiskarhun kanssa
11.07.11

Satiinivaleunikko ei suostu aukeamaan helteellä.

Satiinivaleunikko on hankala tyyppi. Helteessä se ei suostu avautumaan millään, ei vaikka antaisi ties mitä ensiapua. Kukka jumittui nuppuvaiheessa. Asia sai traagiset mitat, ja pian myös puutarhurille annettiin ensiapua valkotakkisten ammattilaisten toimesta.

Jumituin hellehattuineni tarkkailemaan satiinivaleunikon tilannetta koko viikoksi. Asia sai traagiset mittasuhteet, sillä tätä kirjoittaessani olen lääkärin määräyksestä - aivan poikkeuksellisesti - pari tuntia sisätiloissa. Hämärässä, hissun kissun. Minä rohkenen avautua teille, arvoisat lukijat. Ehkä saatan tarinallani helpottaa jonkun toisen taakkaa.

Mitä tapahtui? No. Ensiksi kävin hakemassa lainaksi pari tuuletinta vilvoittaakseni kukan oloa. Ripottelin kymmenkunta kylmäkallea kasvin lähettyville siinä uskossa, että viilennys tehoaisi. Päivystin satiinivaleunikon luona viisi päivää, nukuin ulkosalla noin puolen tunnin pätkissä. Paarmoista, itikoista ja muista vastuksista välittämättä seurasin silmä kovana puutarhani vaikeimman kasvin avautumista.

Pim, asia muuttui hetkessä. Oikeanpuoleista korvasta alkoi kuulua pörinää. On tietysti selvää, että valvominen ja helle saavat aikaan harha-aistimuksia. Joku näkee lentäviä kulhoja tai enkelin, toinen on varma että hänen puutarhassaan on vieraillut puutarhatonttu. Mutta hillitön pörinä ja surina korvassa – sitä ei ole ennen tapahtunut. Kaiken lisäksi päätä alkoi särkeä julmetusti. (Hui, olenko taas tyttökirjassa?) Kotiapteekista löytyi parasetamolia, mutta se ei tehonnut vähääkään. Työnsin pääni pakastimeen, on sitä sen verran Niksi-Pirkkaa luettu. Kokeilin myös mutahaudetta, rupikonnan sylkeä ja pyysi lampaita hönkäilemään korvaan. Gregoriaanisesta kirkkolaulusta eikä edes Martin Luther Kingin kootuista puheista ollut apua.

Onneksi puolisoni on insinööri, ja siksi tiedän maailmassa olevan hienoja vehkeitä ja vitkuttimia. Yksi hienoimmista laitteista on keskuspölyimuri. Kaikki pois, hetkessä. Koska kyseisen laitteen letku on pitkä ja suulakeosat tanakoita, sitä saa olla vähän helkkarin isot korvat, jotta epäonnistuisi imuroimaan ohi. (Insinööri ei ollut kotona, hänhän olisi ratkaissut tämän pörinäongelman hetkessä. Hän osaa ratkaista jokaisen ongelman.)

Lampaan hönkäilyn pitäisi auttaa korvasärkyyn.

Aloin siis imuroida korvaa. Mitään ei tapahtunut, ei edes plyysille tarkoitetun suulakeosan imuteho auttanut. Paitsi että korvanlehteen tuli rakkuloita ja siitä alkoi vetää suonta. Pää oli haljeta, kipu ei hellittänyt hetkeksikään. Puhelimitse kuuntelin itseäni viisaampia ja pian olin matkalla päivystyspoliklinikalle. Siellä oli jännittävät hetket, minulta kysyttiin heti aulassa että kuka on suosikkini tangofinaalissa. Vastasin, etten tiedä asiasta mitään, en edes tiedä mistä muut potilaat puhuu. Televisio pauhasi. Kun jossain vastaanottotiskin ja tuolirivistön puolivälissä pauhasi soimaan Juicen Paperitähtien tangosovitus, olin varma jonkin suuremman verisuoneni pikaisesta ratkeamisesta. Itse asiassa toivoin sitä.

12-vuotias lääketieteen kandidaatti suhtautui vaivaani asiallisesti, aina siihen saakka kunnes kerroin imuroineeni korvaa. Hän mulkaisi minua ja sitten korvaa vain ohimennen ja kysyi, että mitä mahdoin tehdä muutama tunti sitten. Oliko tullut otettua ”normaalit saunajuomat” ja ehkä pari ylimääräistä? Helle ja alkoholi ovat huono yhdistelmä. Selvä kirjailija on ilmeisesti yhtä mahdoton yhdistelmä kuin saamelainen koripalloilija. Minua kehotettiin kääntymään psykiatrian poliklinikan puoleen virka-aikaan. Pahaan mieleen saisin reseptin, vaikka minulle ei ollut paha mieli. Oli vain häikäleen kova päänsärky – ja surina korvassa.

Jäin istumaan käytävälle. En suostunut lähtemään ulos enkä katsomaan tango-ohjelmaa. Aloin huutaa. Se häiritsi kovasti niitä, joilla oli finaalissa jänskät paikat. Huusin kovempaa. Korvassani surisi ja pääni oli haljeta. Jostain haettiin toinen lääkäri, vaikka se 12-vuotias lapsinero ehti jo haetuttaa pitkähihaisen paidan ja tuupata piikkiä kankkuun.

Puolta tuntia myöhemmin korvaan työnnettiin pieni, imuroiva pilli. Kiltti täti piteli kädestä, takapäivystäjänä toiminut vanhempi lääkäri ohjasi draaman kulkua. Siinä vaiheessa piikki oli tehnyt tehtävänsä ja loikoilin hissukkakondiksessa. Unta jokainen katsoo, kaikki tähtiin tuijottaa. Oli mukavaa, pehmeää, hidasta ja pyöreää. Kuulin vain etäisiä ääniä. Pörinä ja surina olivat lakanneet. 12-vuotias lääkäri selasi nettiä ja antoi diagnoosin. Korvien välissä ei ollut sen suurempaa vikaa kuin haavanlehtikuoriainen. Halusinko sen mukaan? On kuulemma sen verran harvinaista laatua tämä hässäkkä, että kannattaisi kotimatkalla laatia lottorivi ja toivoa tietysti, ettei salama iske. Haavanlehtikuoriainen. Luonto pitäisi ehkä kieltää. En ennättänyt kioskille lottoamaan, sillä pelkäsin sinivaleunikon avautuvan minä hetkenä hyvänsä.

Vaan ei, kukka on edelleen jumitusvaiheessa. Nyt muuten tiedän, mitä tangomarkkinat tarkoittavat. Ehkä siellä olisi voinut tanssia tangoa kieli korvassa läpi yön. Olisin tietysti halunnut, että tangopartnerini olisi ollut muurahaiskarhu. Korva olisi tyhjentynyt jo ensitahtien aikana.

Pieni, harmiton haavanlehtikuoriainen (Chrysomela populi) voi suistaa puutarhurin raiteiltaan.

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 09.11.2017
Julkaistu: 08.10.2017
Julkaistu: 05.07.2017
Julkaistu: 27.06.2017
Julkaistu: 09.05.2017
Julkaistu: 21.04.2017
Julkaistu: 16.03.2017
Julkaistu: 27.02.2017
Julkaistu: 08.02.2017
Julkaistu: 18.01.2017

OTA YHTEYTTÄ

paljonko on 2 plus 2

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

VAPAASTI VERSOO TAAS

  ARVOISAT LUKIJAT! 

 

                     

 

Kukkanuottasilla ilmestyy kustantajani Teoksen kautta keväällä 2018. Luvassa garden writingia eli siis puutarhajuttuja suoraan ruukutuspöydältä. 


 


 

          

             

 

  


  

 

Kukkasuutarin sielu -kirja tilattavissa:

parafraasi@gmail.com --> klikkaa ja tilaa etusivun Ota yhteyttä -lomakkeella 

19,90 € (+ postitus).

Tai mistä tahansa kirjakaupasta.

 

 

  

              

             

      

    Lujaa laatua taimilavan takaa! 

 

 

      

 

 

 

Kukkasuutari ei voi luomakunnalta kuulemalleen 

kutsumukselle mitään,

eikä sen puolen haluakaan. 

 

 

      

 

 

Hän on sielukas sekoitus arktista vetokoiraa,

sirkustaiteilijaa, uppokeijua,

kellarikemistiä,

kirjoittajaa,

sopimussotilasta

ja kasvikuiskaajaa. 

 

 

 

 

                                   Sesonki on aina päällä.

                                     Sitä saa, mikä itää. 






 

  

© Copyright 2011-2017 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas