Muuttolintujen matkaan
01.09.14

Onni on lapiotyötä. Jos hyvin käy, palkintoja ropisee elämysten muodossa.
Kesän satoa. Kuka raaskii syödä?

 

Muuttolintujen matkaan

 

Pari viikkoa on vielä aikaa tehdä syyshommia. Kiitos viimeisimmän ja ratkihupaisan Viron-reissun Tainan kanssa, noin 200 kasvia odottaa uutta petiä ja penkkiä. Saimme nuijittua vanhaan kunnon Hopeanuoleen aika läjän mitä ihanimpia kasvimaailman edustajia. Tullissa tuhahdettiin, kun viinaa ei tullut tipan tippaa. "Ihan omaan käyttöön kaikki kasvit tulevat", hymyilytti suomalaista tullimiestä. Eikä tässä kasvipaljoudessa vielä kaikki: kiitos Kristianin, Anteron ja Hannun tuomien nyssäköiden, istuttamista riittää. Kiitos pojat, olette ihania! 

En tiedä, voisiko minulla olla mukavampia naapureita, mutta en vielä uskalla ottaa riskiä kokeilla. Kun palasin Virosta, oli pellon laitaan kipattu kivikuorma. Oi, mitä kaunokaisia kaikki! Samainen naapurissa asuva aarre teki minulle myös portin, ja en muista liikuttuneeni pitkiin aikoihin niin paljon. Jos olen joskus savolaisia moittinut (koska juureni ovat Karjalassa ja savolainen jahkailu ja jaanailu ottavat päähän), niin otetaan vähän takaisin. Tosin naapurini juuret ovat myös Karjalassa, joten se selittänee paljon. Yhdessä portti sitten ankkuroitiin kaivinkoneen kanssa paikoilleen. Jykevä on ja myös tarpeen, sillä kutsumattomia vieraita on käynyt meillä päin vähän joka pihassa. Tiedoksi vain pitkäkyntisille: meillä ei ole muuta pöllittävää kuin kirjoja (muutama tuhat) ja kasveja (lukematon määrä). Ei ole edes telkkaria eikä ainuttakaan korua, ellei koruksi lasketa teesiivilää. Tai vähemmän tylsän elämän muistojen hilpeää ja runsasta helminauhaa, mutta tuo jälkimmäinen hely on vähän vaikeampi pölliä kun se kulkee mukana. Antiikin ystävät saattavat olla innostuneita mummovainaan ompelukoneen metallijalustasta, joka toimii tätä nykyä printterin pöytänä. Tuollaisia metallihökötyksiä saa kirppareilta kymmenellä eurolla, ja printteri on rikki. Saippuatehtaani lipeä sijaitsee asekaapissa ja hyvin salaisessa osoitteessa. 

Kivikasasta vielä. Kuormia tarvitaan tulevaan Rämälän uuteen vuoristoon julmetut määrät, sillä seuraava projekti on piiiitkä kivikkokasvien kokoelma. Erään ystäväni mielestä suunnitelma muistuttaa Juravuoriston mittakaavaa. Liioittelua! No, kirjailija/puutarhuri on sikäli onnellisessa asemassa, että molemmissa puuhissa saa leikkiä jumalaa ja sitä minä teen, muut puuhat jätän suosiolla muille. Hyvä on tietää rajansa. Tosin luon jo luoduista, joten olen vain sellainen pilajumala ja kylähullu. Yhdistelen, myllään, möyrin ja pöyhin, sitä työ kohdallani on. Pitkästymään ei ole vielä päässyt. Kylähulluudestani ovat naapurini - molemmat heistä - luvanneet antaa kirjallisen todistuksen, jos nyt sellaista nyt vaikka lääkärisetä joskus kyselee. 

Varsinainen vuoriston tekeminen jää odottamaan kevättä, sillä lähden taas muuttolintujen matkaan, aivan kuten viime syksynä. Koluan muutamissa maissa ja niin monissa puutarhoissa kuin vain ehdin. Vermontin vaahteraloisto on nähtävä, ja Kanadassa sitten tietysti muun muassa Montrealin kasvitieteellisen puutarhan lyhtynäyttely. Viime syksynä myöhästyin, mutta kuvia ko. paikan kiinalaisesta puutarhasta löytyy blogiarkistosta. Vaan ennen rapakon taakse häippäisemistä käyn kirjoittajakurssilaisten kanssa Stresassa. Melko messevät puitteet ohjata kirjoittajia, sillä esimerkiksi Isola Bellassa pidämme dialogiluennon. Monty Don ei valitettavasti ehdi mukaamme, mutta hän pitää paikasta. Juttu saaresta löytyy täältä.

Joten nokka kohti uusia tuulia. Ja sitten on taas siemeniä luvassa, ystävät! Tekstejä myös, valokuvia unohtamatta. Blogin lisäksi raportoin puutarhareissuista vähän siellä täällä. Blogiin tullaan lisäämään myös uusia lisäosia ja sisältöjä, jahka tekniikan pojat saavat ne valmiiksi.

Reissuja ennen on tehtävä pitkiä, täyteläisiä työpäiviä, sekä papereiden että lapioiden kanssa. Ja surutyö pian koittavasta erosta (Vesku-kukko ja kanat) on jo alkanut, mutta sitä elämä on: hidasta luopumista. Irrottautumista. Sen opin jo melko pienenä, joten en ole asiasta enää kovin järkyttynyt. Olen muuttolintu ja pyörin talvet toisaalla, ja Veskuhan on, tuota noin, pelkkä kukko. Vapaus ja liitely ovat arvokkaita, eivätkä ideat saati energiat virtaa jos elämä on pelkkää kastematojen kaivelua ja urputusta. Uuden kukon löytää kyllä, jahka sellaiselle on joskus aikaa tai tilaa. Pääasia kukkojutussa on, että kukko on rehellinen ja luotettava, osaa laulaa muutenkin kuin mollissa eikä karkaa sinivaleunikkopenkkiä sotkemaan. Ja harakat pitää kukon osata karkottaa! Jos ei kukkoon voi luottaa, ei yhteiselosta tule mitään. Vesku on sinä suhteessa siipikarjan aatelia. (Saan hänet kyllä takaisin ensi keväänä, mikäli kukko kestää separaatioahdistuksen.)  

Nyt lapio käteen ja ulos. Näyttöä on kyllä siitä, että hyvä elämä tarkoittaa loppujen lopuksi lapiotyötä, tai ainakin ahkerasta lapion käytöstä voi seurata sellainen harvinainen vieras kuin onni. Tai ilo. Tai tyytymys. Kyse ei ole rahasäkeistä eikä mammonasta, vaan siitä, että saa toimia sydämensä mukaan ja elää elämää, jota ei tarvitse esittää eikä suorittaa. Tehdä ja peherrellä, oppia uutta ja pysyä uteliaana. Ja jos illalla osuu katsomaan peiliin, sieltä löytyy multainen naama ja takkuinen tukka. Sieltä löytyy myös onnellinen nainen, joka sai tehtäväkseen heiluttaa kynää ja kuokkaa, missä milloinkin sattuu olemaan. Hei siis teidänkin heiluvillenne! Kynille, kuokille, kukille ja muille, miten nyt tämän haluaa kukin teistä heiluttajista ymmärtää.

 

Taimia roudaamassa.
Ystävät odottavat jo, täältä tullaan!

Saldoa selaamassa
19.01.14

Merileväsuihkuttelua ja helliä sanoja. Ne ovat orkideojen mieleen.
Orkidea talviauringossa kylvyn jälkeen.

 

 

 

Hiihtolenkki takana, ensikylvökset tehty – ja jossain välissä selvitetty kaikki matkalaukut ja systeemit. On sellainen patarautaolo, kilahtamaan olen päässyt ennenkin mutta en muista, miten ihanaa on tehdä samana päivänä pitkä hiihtolenkki, ensikylvöjä ja sitten vielä jotain, jota en nyt tähän kirjoita. Se synkin ja pimein aika jäi kotimaassa näkemättä kuten joulukin, vaan en usko että mitään menetin.

Ja mikä on saldoa selatessa. Viitisensataa pussukkaa ei ole paha määrä siemeniä, kun on viime kuukausina tullut tehdyksi myös jotain muuta kuin dyykatuksi uutta kasvatettavaa. 

Vaan nyt istun viherhuoneessa ja ihmettelen, että hylkäämisen kokeneet kukat ovat muistaneet kukkia siitäkin huolimatta, että holtiton emäntä on kiertänyt puoli maapalloa eikä ole niitä pahemmin muistellut. Ne eivät ole kärsineet separaatioahdistuksesta. Kiitos kukka- ja talovahtien, kameliat, orkideat, lehtikaktukset ja monet muut toivottivat vihertumpun tervetulleeksi. 

Lentokenttien, moottoriteiden, junien ja hotellien huminan jälkeen Mörönperällä on kovin hiljaista. Vain pakkanen paukkuu, ja hiillos helisee uunissa. Tikka käy kopauttamassa talipalloa kuin paheksuen, että olen ollut pitkään poissa. Minä kyllä varoitin kaikkia, niin ihmisiä kuin eläimiäkin. Poissa olen ja paljon. Eikä edes hävetä sanoa, että ainoa aktiviteetti mikä talvisaikaan kotimaassa hiukan kiinnostaa, on hiihtäminen. Kirjoittaa ja lukea voi missä tahansa. Onneksi. Yritän palata olemaan paikoillani, vaikka ei se ole helppoa.

Tästä se lähtee taas käyntiin: uusi sesonki. Siemeniä on tullut vongatuksi, vohkituksi, löydetyksi, kaivetuksi ja lainatuksi aivan järkyttävät määrät – sieltä sun täältä. Yhden kärsimyskukan pistokkaan olisin halunnut tuoda, mutta kiitos aseistettujen vartijoiden, ei kaikki mennyt ihan putkeen. Kyllä on epäluuloista porukkaa… 45 metriä pitkästä köynnöksestä olisin tarvinnut vain 5 senttiä, mutta ne luulivat että havittelen rahaa tai timantteja!

Jos edes osa kylvöistä onnistuu niin saattaa olla, että kaipaan tunnistusapua. Jo yksistään salvioiden kanssa tulen olemaan pulassa, kärhöistä nyt puhumatta. Sitten palautin Suomeen erään kasvin, joka oli viety 1950-luvulla Kanadaan, salaa siis. Talon omistaja, vanhempi rouvashenkilö, luopui kiinteistöstään ja sitä myöten suomalaisäitinsä (Raahen seudulta) hankkimista kasveista.

Eivät reissuni olleet pelkästään hupia. Tein töitä monissa puutarhoissa ja jonkin verran ahkeroin näppäimistön äärellä ja kameran kanssa. Nauhoitin kasvijuttuja ja jututin asiantuntijoita ja intohimoisia harrastajia. Ajoin kolarin haisunäädän kanssa, pyhämekko lemuaa vieläkin. Kävin asemasotaa pesukarhujen kanssa ja melkein ammuin kojootin. Jos olisi ollut pienoiskivääri, niin asia olisi ollut sillä selvä. (Oli vain sekatöörit.) Ennen kaikkea sain kokea unohtamatonta kestiystävyyttä monissa paikoissa – ja sellaista toivon itsekin voivani antaa. Ainakin Kanadasta ja Italiasta saan ensi kesäksi vieraita, tervetuloa siis ystävät. Kiitokset Annelille ja Genelle pitkäaikaisesta majapaikasta ja siitä, että sain olla mukana paikallisen puutarhayhdistyksen touhuissa. Olette ajatuksissani! 

Koska puutarhojen ohessa työkalut ja rautakaupat ovat ikuisia inspiraationi lähteitä, tutustuin mm. Lee Valleyn (Kanada) puutarhatyökaluihin. Tämä on kuulkaa nikkaroijan/puutarhurin taivas: http://www.leevalley.com/en/home/OnlineCatalogs.aspx Mitä pidätte vekottimesta? 

http://www.leevalley.com/en/garden/page.aspx?p=65248&cat=2,45794 Se on paras hankintani eli aito Woodman´s Pal, joka herätti metsätöiden päälle ymmärtävissä ystävissäni pientä kateutta.Ihmerauta heilui jo muutaman päivän Mörönperällä. Olen aivan hulluna tuohon vempaimeen. Myös muutama japanilainen puutarharauta täydentää työkaluvarastoja. 

Kylvöihin siis. Taru lähetti Uudesta-Seelannista mielenkiintoisia siemeniä. Jättiläismäinen leinikki Ranunculus lyalii on leinikeistä suurin, voi kuulemma kasvaa metrin korkuiseksi. No. Jahka saan siemenet itämään, niin rehennellään sitten. Aluksi siemeniä pitää tietysti pyrkiä hyysäämään niin kuin jäljittelisi niiden kotioloja. Tässä tapauksessa se menee niin, että ensin kylvös pidetään 20 asteessa kuutisen viikkoa. Sen jälkeen purkit tyrkitään jääkaappilämpötilaan (eli 4 asteen huippeille), ja siis taas annetaan kulua kuusi viikkoa. Pitkät kuusi viikkoa! Eikä tässä vielä kaikki. Purkit nostetaan pois ja lämpötilaa saa nostaa seuraavien viikkojen aikana noin 10-12 asteen tienoille. Joo, siinä meneekin vähintään 18 viikkoa, ja sitten pikku hiljaa siinä vaiheessa juhannusjuhla alkaa olla heppeimmillään - ja työkaluja on saanut teroittaa jo vähän häikäleen monta kertaa. Ihanaa. 

Tästä jatketaan taas! 

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 09.11.2017
Julkaistu: 08.10.2017
Julkaistu: 05.07.2017
Julkaistu: 27.06.2017
Julkaistu: 09.05.2017
Julkaistu: 21.04.2017
Julkaistu: 16.03.2017
Julkaistu: 27.02.2017
Julkaistu: 08.02.2017
Julkaistu: 18.01.2017

OTA YHTEYTTÄ

paljonko on 2 kertaa 3

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

VAPAASTI VERSOO TAAS

  ARVOISAT LUKIJAT! 

 

                     

 

Kukkanuottasilla ilmestyy kustantajani Teoksen kautta keväällä 2018. Luvassa garden writingia eli siis puutarhajuttuja suoraan ruukutuspöydältä. 


 


 

          

             

 

  


  

 

Kukkasuutarin sielu -kirja tilattavissa:

parafraasi@gmail.com --> klikkaa ja tilaa etusivun Ota yhteyttä -lomakkeella 

19,90 € (+ postitus).

Tai mistä tahansa kirjakaupasta.

 

 

  

              

             

      

    Lujaa laatua taimilavan takaa! 

 

 

      

 

 

 

Kukkasuutari ei voi luomakunnalta kuulemalleen 

kutsumukselle mitään,

eikä sen puolen haluakaan. 

 

 

      

 

 

Hän on sielukas sekoitus arktista vetokoiraa,

sirkustaiteilijaa, uppokeijua,

kellarikemistiä,

kirjoittajaa,

sopimussotilasta

ja kasvikuiskaajaa. 

 

 

 

 

                                   Sesonki on aina päällä.

                                     Sitä saa, mikä itää. 






 

  

© Copyright 2011-2017 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas