Tikusta asiaa
12.09.11

Muovikyltti ja tussi - parempaa odotellessa tähän on tyytyminen.
Eräs tavaratalo myy tällaisia takansytykkeitä huokeaan hintaan. Vihertumppu näkee tässä ratkaisun nimiongelmaan. Uusi idea, kiitos Päivi S:lle, ja kiitokset myös uutuuskasvista.

Okei, pitää olla kyltti ja kirjoittaa siihen jollakin. Armeija luottaa lyijykynään. Oli pyry, pakkanen tai porottava helle, lyijykynä ei mene jumiin. Mutta merkintä ei kestä ulko-oloissa vuotta pitempään, ei ainakaan muovikylteissä. Jäätelötikut ovat liian pieniä, niitä voi käyttää vain lyhytnimisille lilliputtikasveille sisätiloissa.

Muoviset pakkausnauhat – siniset tai valkoiset – ovat ihan kelvollisia. Mutta millä niihin kirjoitat niin, että teksti on luettavissa? Maalikynistä ei ole mihinkään, ovat yhtä käteviä kuin kirjoittaisi kynsilakalla. Lähes kaikki merkkaustussit haalistuvat, sillä ei niitä ole tarkoitettu ulkokäyttöön. Aika hyvä systeemi on se, että kaivertaa alumiinikyltin ohueen maalipintaan informaation. Systeemi on työläs, mutta kaiverrus ei pääse haalistumaan. Kaiverrin on vain hankala käyttää, ainakin se mikä kylttien kanssa myydään. Parempaan tulokseen pääsee piipahtamalla kangaskaupassa ja ostamalla ratkojan.

Eräs Päivi löysi suuresta halpistavaratalosta puisia takansytykkeitä. Ne ovat sekä kokonsa että ulkonäkönsä puolesta kuin luotuja kasvikylteiksi. Ongelma on tietysti se, että puu elää, tummuu ja lahoaa. Tikku pitäisi käsitellä jollain tökötillä ennen kuin sen pujottaa multaan. Mutta hieno ratkaisu ja ehdottomasti aion hankkia tuollaisia sytykkeitä kasan. Jämämaaleja on sen verran aina, että kyltit voi maalata. (Voiko talvi-iltaa enää juuri mukavammin viettää kuin kylttiaskartelujen ja siemenkatalogien parissa? Tässä iässä tiedän toki yhden toisenkin tavan, joten sanotaan että tämä on hyvä kakkonen.)

Vihertumppuelämäni noviisivaiheessa joskus lähes 20 vuotta sitten keräsin sangollisen puikulaperunan näköisiä kiviä. Maalasin niihin kasvien nimiä ja käsittelin kivet lopuksi venelakalla. Koska olin silloin saaressa eristyksissä eikä saatavilla ollut kuin äärettömän huono itse tehty pensseli, ei työn jälki ollut kovin hyvää. Mutta sain yhden viikonlopun kulumaan kevyessä kiviaskartelussa. Näitä kiviä löytyy puutarhasta edelleen, tosin maali on rapissut ja lakka lohkeillut. Kivi myös painuu maan sisään, totta kai, ja osa on kiviperunoista on matkalla maan keskipisteeseen.

Sir Peter Smithers (1913-2006), mies jonka elämäntyötä en väsy ihailemaan, kyltitti ja numeroi kaikki kasvattamansa kasvit. Spy with a Green Thumbin kokeiluja riitti noin 34 000, ei ihan vähäinen määrä kylttejä. Hän piti istutuksistaan kirjaa: huolellinen kirjanpito alkoi 6-vuotiaana, ja Chelseaan hän laati jo oman näytepuutarhan 13-vuotiaana. Dyykkasin  Sir Peterin pihalta kyltin numero 32328, suuri puutarhuri oli silloin jo siirtynyt sinne missä ei kylttejä kaivata. Agapanhtus ja muutamat siemenet itivät ja agenttikasvit kasvavat edelleen.

Dyykkaamani kyltti on kirjoitettu vanhan miehen käsialalla. Jos 34 000 kasvin jälkeen Sir Peter luotti muoviin ja tussiin, niin nöyrryn sitten minäkin. Höperehtiä ei saa, ei jättää kasveja merkkaamatta. Jos alkaa hanska lipsua, saa rangaistuksen holtittomuudestaab: Myyrien tilalle saapuu ahneita pesukarhuja, ja pesäpalloräpylän kokoiset lehtokotilot valtaavat pihan.

P.S. Samainen Sir palveli Ian Flemingin kanssa laivastossa toisen maailmansodan aikana. Natsien miehittäessä Ranskaa miehet järjestivät kuljetuksia kanaalin yli, ja Flemingin kerrotaan käyttäneen Sir Peterin elämänvaiheita kirjoissaan. (Esikuvia Bondille on toki tarjottu useita.) Kultainen kirjoituskone, sellaisella Fleming kirjoitti esikoisteoksensa, oli alkujaan Sir Peterin vaimon. Syysiltojen iloksi suosittelen Sir Peterin kirjaa Adventures of a Gardener. Sen jälkeen Bond-jutut eivät tunnu missään.

Spy with a Green Thumb on jo poistunut toisaalle. Kirjoittaja Sir Peterin (1913-2006) puutarhan porteilla Sveitsissä dyykkailemassa siemeniä - ja Agapanthus-kyltti tarttui mukaan. Sir Peterin puutarhaa ei enää ole.

Vertaistukea
22.08.11

Keltakirjava pujo löytyi taimiston valikoimista. Sinne jäi, jotain tolkkua sentään on oltava.

Reissu muiden viherviirupäiden kanssa saattaa olla liian järkyttävä kerrottavaksi. Otan riskin! Ehkä joku kanssaistuttaja saa tästä avautumisesta vertaistukea.

Sesonkiin liittyvä rutiini on se, että saa vertaistukea kaltaisiltaan hörhöiltä. Matkalla Viron Nurgan taimitapahtumaan istuin bussissa erään tutun vihertumpun vieressä. Plant hunting oli juuri alkamassa, laivamatka takana ja tunnin, parin ajomatka edessä.

Vihertumppujen yhteisen bussimatkan alkeet on suhteellisen helppo kertoa. Otetaan porukkaa, jota ei kiinnosta juuri muut retkikohteet kuin taimitarhat tai puutarhamestat. Niistä voi hankkia kasveja ja tutustua kenties yhteen arboretumiin, kuten tässä tapauksessa kävi. Kokenut plant hunter -reissaaja osaa varautua matkaan. Hän heivaa bussin ruumaan laatikon tai pari. Paatuneimmat tyypit, sellaisia oli totisesti saatu kumipyörien päälle yli neljäkymmentä, saattavat kuljettaa kotiin kasveja aika uskomattomat määrät. Autoon mahtuu vähän eri tavalla kuin lentokoneeseen, pakkaamista saati painoa ei tarvitse miettiä.

Bussissa pääsee virittäytymään tunnelmaan helposti, näin ei koskaan käy lentokoneessa. Pläräsin tuttavan ojentamaa kasvilistaa: Keski-Suomessa on käsittämätön kokoelma. Siihen verrattuna oma kasvimääräni on olematon tai suorastaan nolo. Mutta ei tässä kilpailla, täytetään ja hoidellaan puutarhoja vain ihan omaan tahtiin. Ei kilpailla, paitsi siitä että kuinka saada muutama tunti kulumaan taimiostoksilla mahdollisimman järkevästi.

Se oli rakkautta ensi tapaamisella: ruusu Alfred Sisley. Virosta taannoin hankitut ruusut ovat kukkineet, joten kynnys tuoda Alfred kotiin on matala.

Budjetista ei auta lipsua. Viron hintatasosta on kuultu villejä huhuja, ja osa niistä pitää paikkansa. Mutta esimerkiksi erään nimettömän, ei-virolaisen taimiston äimistyttävät hinnat saivat palaamaan myyjien luo uudelleen ja uudelleen. Piti vain tarkistaa, miten bussi saadaan pakatuksi. Hairahdin myös muuhun hintatasoon verrattuna kalliiseen Alfred Sisley –ruusuun ja iiriksiin, joita tuskin missään tulee vastaan. Samat kasvit myydään Puolassa tyystin eri hintaan, tiesi eräs kertoa. Mutta sain Alfredin vahvan juurakon eikä kaduta lainkaan. Kaikki Virosta ostamani ruusut ovat selvinneet hengissä kovista talvista ja sitten kukkineet.

Jos nyt metrinen, vahvajuurinen tähkävaahtera maksaa vaivaiset 1,90 euroa ja alppiruusu 4,10 euroa, niin olisi törkeää jättää ne hankkimatta. Vertaistukea tarvittiin tiskillä: itsepetoksella ei ole äärtä eikä laitaa, kun kertaamme miten järkeviä sijoituksia itse kukin teki. Siinä oli koossa talousviisaita ja tietämystä tarjolla useammasta kinkeripiiristä, uskoin heitä kaikkia ja otin heistä mallia. Vähän ennen bussin lähtöä palasin vielä kertaalleen tiskien luokse ja kun en muuta keksinyt, niin hankin mustia tulppaaneja. Ripsureunaisia mustia, merkkiä Labradour. Niin ja sitten olin pakotettu menemään vielä yhden kerran takaisin, sillä olin unohtanut ostaa kasvituliaiset kahdelle ystävälle.

Bussikuski pudisteli päätään, kun minua kokeneemmat trokarit pakkasivat viimeisiä kasveja auton ruumaan. Puut, pensaat ja perennat merkittiin tarkoin ja kas, auto täyttyi viimeistä lokeroa myöten. Nyssäköitä kulkeutui matkustamon puolelle. Se oli yhtä logistiikan juhlaa, varmaan bussikuski yhtyy näihin mietelmiin. Hän ei ollut aiemmin ollut "kukkaostoksilla", mutta salkkuja ja nestepitoisia tuliaisia on sitten ollut kuskaamassa selkä märkänä.

Viikonlopun istutussätkyn keskellä tarkastelen matkan saalista: Spriraalin muotoon kasvavaa tuijaa, valkoista kaunopunahattua Primadonna Whitea, Golden Tiara –kärhöä ja punalehtistä ruusujuurta sekä siperialaista alppitähteä. Yhteensä 35 uutta asukkia, ei paha elokuisen päiväreissun saldo. Mitä muuta olisi voinut ostaa 65 eurolla? Summalla olisi saanut esimerkiksi yhden merkkiryppyvoiteen, parin kenkiä, neljä mäyräkoiraa - tai 30 paria työhanskoja. Kyllä nyt eletään suu lannoitesäkkiä myöten loppusyksy, tällainen kevytkenkäinen hölvääminen ei toistu kuin sitten vasta seuraavalla kerralla.

Se on yhtä logistiikan juhlaa, kun vihertumput pakkaavat kasveja bussin ruumaan. Taustalla eräs paatuneista kanssamatkustajista säilöö saalistaan ruumaan

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 30.09.2018
Julkaistu: 31.08.2018
Julkaistu: 16.08.2018
Julkaistu: 01.08.2018
Julkaistu: 25.07.2018
Julkaistu: 08.07.2018
Julkaistu: 25.06.2018
Julkaistu: 13.06.2018
Julkaistu: 04.06.2018
Julkaistu: 24.05.2018

OTA YHTEYTTÄ

minkä värinen on aurinko

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

VAPAASTI VERSOO TAAS

  ARVOISAT LUKIJAT! 

 

                     

 

Kukkanuottasilla on ilmestynyt! Se on ilahduttanut lukijoita kovasti!

Tarjolla on garden writingia eli puutarhajuttuja suoraan ruukutuspöydältä.  

 

Hinta 22 e (+ postikulut) 

Huom! Postin Helposti-palvelu tarvitsee myös puhelinnumerosi.

Muuten hinta on huomattavasti kalliimpi.

 

 

 

  


 

  

 



Kukkasuutarin sielu -kirjaa on tilattavissa myös.

Ota yhteyttä -lomakkeella 

18 € (+ postitus).

(Tai mistä tahansa kirjakaupasta, tosin hinta on siellä noin 38 euroa.)

 

Jos tilaat Kukkanuottasilla-kirjan ja Kukkasuutarin sielun, saat 

ne yhteishintaan 37 € (sis. postituksen.)

 

 

  

              

             

      

    Lujaa laatua taimilavan takaa! 

 

 

      

 

 

 

Kukkasuutari ei voi luomakunnalta kuulemalleen 

kutsumukselle mitään,

eikä sen puolen haluakaan. 

 

 

      

 

 

Hän on sielukas sekoitus arktista vetokoiraa,

sirkustaiteilijaa, uppokeijua,

kellarikemistiä,

kirjoittajaa,

sopimussotilasta

ja kasvikuiskaajaa. 

 

 

 

 

                                   Sesonki on aina päällä.

                                     Sitä saa, mikä itää. 





SAIPPUAN KYSELIJÄT, HUOMIO!

Jos olet kiinnostunut tilaamaan saippuoita, niin ota yhteyttä lomakkeen kautta tai suoraan tänne: moronperansaiput@gmail.con

Tarjolla on viiden saippuan satsi (manteli, suola, kehäkukka, laventeli, naturel) hintaan 32 €. (+ postikulut)

Rajoitettu erä!





 

 

* * *


SAIPPUANTEKOKURSSILLE? 

Seuraava saippuakurssi pidetään 24.11. 2018 (Sininen Talo, Mikkeli)

Teemme ylellistä saippuaa hot process -menetelmällä. (Joulupukin konttiin siis.)

Sen lisäksi valmistamme käsivoidetta ja sampoota.

Mukaan otetaan 10 henkilöä.

Hinta: 60 euroa. (Sis. opetuksen ja materiaalikulut. Jokainen saa mukaansa useamman turvallisen ja myrkyistä vapaan saippuan, sampoon ja käsivoiteen. Käytämme eteerisiä öljyjä ja mm. karite- ja kaakaovoita.)

Kurssi on jatkoa heinäkuun 2018 kurssille, mutta aloittelijakin pääsee mukaan.  

Ilmoittautumiset mari.moro@marimoro.fi


  

© Copyright 2011-2018 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas