Unikoiden päätehakkuut
06.06.11

Rikospaikan hävitystä Tompan jäljiltä. Sinivaleunikot on eristetty bambusäleiköllä. Toinen näistä katkesi.

Miten unikot tulevat päätehakkuuvaiheeseen? Ja miten se liittyy kulkukissaan? Entä riittääkö puutarhurin kiukkuitku puutarhan vesiaiheeksi?

Mies heltyi ottamaan kotiin kulkukissan. Kolli näytti aivan Tompalta (tomcat), joten nimeämisongelmia ei ollut. Herttainen Tomppa ei ole synnynnäinen vihervarvas kuten talon oma kissa Nasse, joka on syntynyt Laurilan perennatarhassa. Jos kissa on syntynyt kasvihuoneessa, se on jotain se. Nasse on uniikki puutarhakissa. Se ei riehaannu mylläämään kasveja, vaan kulkee tehtyjä reittejä ja kiviaskelmia pitkin.

Alkukesän työteliäässä hurinassa menin tutkimaan sinivaleunikkotilannetta. Parhaimmillaa himalajanunikkoja on työntynyt kymmenen yksilön verran. Kun karvaisia unikon jalkoja löytyy karikkeesta, tietää puutarhuri onnistuneensa. Sinivaleunikko pidetään yhtenä vaikeimmista kasveista, ja se on kyllä aika lähellä totuutta. Kymmenen vuotta sinivaleuniko on kukkinut joka kesä, vaellellen muutamia metrejä vuosittain. Ensin kukinto oli vähän punertava, kun maa ei ollut tarpeeksi hapan. Happamuutta lisäämällä, tässä tapauksessa kahvin perskeitä, sininen on tosiaan sinistä.

Vaan mitä tekee Tomppa? Se onnistui katkaisemaan kolmessa minuutissa kuuden sinivaleunikon varret. Vesiletkukoulutus olisi pitänyt toki aloittaa aikaisemmin, mutta Tomppa ei ole ollut meillä vielä viikkoakaan. Puutarhavieraat olivat todistamassa, miten itsetuntoinen kolli pomppi, kaapi ja raapi woodlandiin omaa reviiriään. Saatoin kuulla, miten Kingdom Ward kääntyili haudassaan. Tämän takiako hän toi Meconopsiksen Eurooppaan, oli paleltua kasviretkillään kuoliaaksi ja tippua rotkoon Himalajalla? Ettå kissat pitäisivät tuota kasvimaailman hienohelmaa vessanaan?

Silloin pääsi kiukkuitku. Se ei useinkaan riitä puutarhan vesiaiheeksi, mutta nyt riitti. Hätäpäissäni hain bambusäleikön ja virittelin sen jäljellä olevien sinivaleunikoiden päälle. Ripottelin myös superolooniin chiliä, se karkottaa kissat kaikkialta. Näitä superloonitolloja laitoin niihin paikkoihin, jossa Tomppa saisi aikaa hävitystä ja mielipahaa.

Jotain ja jostain on säästettävä, hoetaan kaikkialla. Vaan säästölistalle eivät kuulu Tompan sukukalleudet, jotka ensi viikolla napsaistaan irti. Ehkä kolli hiukan rauhoittuu. Sinikämmenen hennot taimet peittelin kanaverkolla. Siinä missä Nasse kävelee tyylikkäästi pitkin kiveyksiä, Tomppa (ja muutama muu kylän kissa) säntää perennojen keskelle ja alkaa kaivaa kuoppaa pikku pisua varten.

Sinikämmenet eivät kestä kollin kaapaisuja.

Okei, huonomminkin voisi olla. Eräällä Tuulalla (Oulun suunnalla) oli hoidossa koira. Kaikki minkä emäntää lomittanut Tuula istutti, kiikutti koira hampaissaan onnellisena. Mukaan lukien kesäkurpitsan taimet, daalian juurakot ja jopa hajuherneen tukikepit. Koira piti kytkeä liekaan, jossa se haukkui ja hermostutti mökkinaapurit. Kun koiran omistaja palasi parin viikon pituiselta lomaltaan, Tuula ei muista koskaan olleensa yhtä iloinen.

Tomppa. Jos luet tämän, voit tulla alas pihakuusesta. Saat muroja ja silakoita. Mutta sinivaleunikot, kasvimaa ja kaikki istutukset lukuun ottamatta pirunkepit (Aralia elata) on jätettävä rauhaan. Ehkä kiukkuitku oli liioittelua. Onneksi se ei karkottanut rupikonnaa. Se saa loikkia mielin määrin ja missä tahansa.

P.S.

Nassen kuva on julkaistu eräässä suuressa lehdessä - kissanminttuartikkelin yhteydessä – mutta kissa ei ole tullut siitä nokkavaksi. Joskus se laittaa ranttaliksi ja pyöriskelee kissanminttupuskissa. Tyyppi vain hieroo kuonoaan kasvin lehtiin, eikä kasvi siitä karsi. Kissanminttu on kissoille jonkinsorttinen marihuana, kerrotaan jopa lastenelokuvassa Stuart Little joten ei se voi mikään salaisuus olla. Paras ja kiinnostavin kissanminttu on Nepeta clarkei, se on kasvi jonka luokse kissat jonottavat. Kuva siitä tulee piakkoin Kukassa  nyt –kansioon.

Tämän kaverin loikka ei riko mitään. Rupikonna saapuu pihaan iltayhdeksän maissa. (Kuva on hiukan suttuinen, koska konna ei pysy pahemmin paikallaan.)

Bambusoppaa
18.04.11

Ruttojuuri kukkii nurinkurisessa aikataulussa. Ensin kukka, ja vasta sitten myöhemmin se tekee suuret lehdet. Ei tarvitse kilpailla pölyttäjistä.

Mitä on onni? Se on esimerkiksi 35 paria uusia työhanskoja ja sulamaisillaan oleva puutarha. (Karkeasti ottaen se on aika lähellä sitä haltioitumista, minkä lokakuussa kokee jos kaikki 35 paria työshanskoja on käytetty loppuun) Ensimmäinen täyden tohinan työpäivä kuluu euforiassa - bambusoppaa särpien.

Krookus on aina ensimmäinen kukkija. Tämä väri erottuu varhaisten kukkijoiden porukasta.

Lumen vetäytymistä voi seurata terassilta. Aamuyhdeksältä ei kutulammen perennapenkit ole vielä näkyvissä, mutta iltapäivällä tilanne muuttuu. Kakalia, kurjenmiekat ja bambut paljastuvat. Peltinen kutulammikon sammakko katseli valtakuntaansa ja taisi huokaista jotain sadan tunnin työviikosta.

Talvipeitteiden poistaminen paljastaa, että puupioni on hengissä. Musta lohikäärme kantaa siis kukkaa, etenkin jos puupioni suvaitsisi vielä kukkia. Myös gojipensaat ovat selvinneet, niitä ei edes kovin hyvin peitelty. Tuttava on saanut gojin menestymään Tampereen seudulla ilman talvisuojausta, mutta marjoja ei ole siellä päästy keräämään.

Bambua Mörönperällä kasvaa, mutta pandoja odotellessa hennoo bambusta napsia kevään ensimmäiset soppatarpeet. Mahlaa on juoksutettu ensimmäinen ämpärillinen, ja rikkaruohoista saatu varhainen pesto. Maa-artisokkien kaivamiseen tarvitaan vielä rautakanki, mutta mitä sitä ei lähiruoan eteen tekisi. Kun järvi sulaa ja katiskasta saa haukia, tontilta ei tarvitse poistua kuin harvakseltaan.

Krookuksien lisäksi puutarhan kukkaloisto on maltillinen, kun perennat kun vasta hissuksiin heräilevät. Paitsi, että perennoiden joukossa yksi omituinen poikkeus: ruttojuuri. Se kukkii ennen kuin ehtii tehdä yhtään lehteä, järjestys on nurinkurinen. Hyasinttimainen kukinto työntyy heti, kun lumi on sulanut. Tällä kukalla on ainakin se etu, ettei pölyttäjistä tarvitse kilpailla. Ruttojuuri kasvattaa kesän mittaan kookkaat lehdet, joita moni luulee raparperiksi. Niin kuin nimestä voi päätellä, se on kova leviämään. Kasvilla on kuulemma hoidettu joskus tautejakin.

Taudit ja tuholaiset vaanivat puutarhaa, siihen pitää nöyrtyä. Ympäri Suomen on katajia vaivannut virus, joka ruskistaa neulaset. Puut näyttävät kuolevan pystyyn, etenkin itäisessä Suomessa on ruskeita katajia teiden varsilla suuret määrät. Osa katajista toipuu, osa ei. Erään asiantuntijan mukaan pitäisi odottaa joitakin vuosia ja katsoa, mitä katajalle tapahtuu. Se ”joitakin vuosia” on tällä tontilla tullut nyt täyteen. Yksi kärhöistä on vallanut tuollaisen henkitoreisen katajan, joka kesän myötä onneksi peittyy vihreän köynnöksen alle. Tässä vaiheessa kevättä tuplasti ruskean rotiskon on vaikea kuvitella olevan kesäkuussa täynnä kymmeniä kukkia. Nimittäin nyt se on niin ruma, etten kehdannut ottaa siitä edes valokuvaa.

Illansuussa pakataan jätesäkkejä mukaan ja ajetaan tallille. Autossa – katsastusmies kutsui kotteroani rapumerraksi – on harvoin niin paljon energiaa. Haetaan hevosenlantaa ja kun pakkaamme jätesäkit kunnolla, mahtuu lantaa mukaan kaksi kuutiota. Ei siellä paljon istumaan mahdu, hienoisen hajuhaitan kestää kun tietää, että kotimatka ei kestä kuin kahdeksan minuuttia. Yhdessä haravoitujen lehtien ja haketettujen oksien kanssa tuosta ihmeaineesta muhii taas uutta multaa. Kesälampaista saa toki myös lantaa, mutta papanoiden kerääminen on hiukan hidasta puuhaa. (Kissanhiekan siilauskauha on paras työväline siinä. Olen joutunut kestämään pilkkaa, kun olen papanoita kerännyt multakokeita varten.)

Edes jännittävä vaali-ilta ei saa sisälle ennen iltayhdeksää. Puutarhassa on kurkattava niin moneen paikkaan, että hädin tuskin maltan syödä istualtani tai käydä sisällä. Sitruunaperhonen näyttäytyy, mutta kovassa tuulessa se tuntuu suistuvan ruskeaan katajapuskaan vastoin tahtoaan. Vartin yli yhdeksän huojun sisälle ja ripustan hanskat naulaan. Ei maailmaa eikä edes puutarhaa maaten rakenneta, mutta jännetuppitulehdusta tai välilevytyrää ei kyllä tänä vuonna pihahommissa hankita, eihän? Tie helvettiin on, kuten tunnettua, kivetty hyvin lupauksin. Siitä huolimatta olisi noloa rikkoa itsensä puutarhatöissä. Taas!

Onko puutarhassa merihevosia? Ei, kyllä nämä taitavat olla saniaisia.

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 09.04.2019
Julkaistu: 03.04.2019
Julkaistu: 26.03.2019
Julkaistu: 19.03.2019
Julkaistu: 11.03.2019
Julkaistu: 05.03.2019
Julkaistu: 26.02.2019
Julkaistu: 18.02.2019
Julkaistu: 11.02.2019
Julkaistu: 04.02.2019

OTA YHTEYTTÄ

minkä värinen on aurinko

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

VAPAASTI VERSOO TAAS

  ARVOISAT LUKIJAT! 

 

                     

 

  

 


Kukkanuottasilla-kirja tilattavissa suoraan tekijältä.

"Vuoden 2018 persoonallisin ja hauskin puutarhakirja."

Näin lukijat ja jopa kriitikot väittävät, en haraa vastaan!

Hinta 22 € (+ postikulut) 

Huom! Postin Helposti-palvelu tarvitsee myös puhelinnumerosi.

 

 

 

  


 

  

 

 

Kukkasuutarin sielu -kirjaa on tilattavissa myös.

Ota yhteyttä -lomakkeella 

18 € (+ 5,90).

(Tai mistä tahansa kirjakaupasta, tosin hinta on siellä noin 38 euroa.)

 

Jos tilaat Kukkanuottasilla-kirjan ja Kukkasuutarin sielun, saat 

ne yhteishintaan 37 € (sis. postituksen.)

Muista liittää mukaan puhelinnumerosi.

 

 

  

              

             

      

    Lujaa laatua taimilavan takaa! 

 

 

      

 

 

 

Kukkasuutari ei voi luomakunnalta kuulemalleen 

kutsumukselle mitään,

eikä sen puolen haluakaan. 

 

 

      

 

 

Hän on sielukas sekoitus arktista vetokoiraa,

sirkustaiteilijaa, uppokeijua,

kellarikemistiä,

kirjoittajaa,

sopimussotilasta

ja kasvikuiskaajaa. 

 

 

 

 

                                   Sesonki on aina päällä.

                                     Sitä saa, mikä itää. 




PUHDASTA ASIAA - hyväksi kehuttuja saippuoita 

Tarjolla viiden saippuan satsi (manteli, suola, kehäkukka, laventeli, naturel)

hintaan 20 € (+ postikulut).

(Täytä tilauslomake) 





 

 

 

 

 

 


  

© Copyright 2011-2019 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas