Tanssii muurahaiskarhun kanssa
11.07.11

Satiinivaleunikko ei suostu aukeamaan helteellä.

Satiinivaleunikko on hankala tyyppi. Helteessä se ei suostu avautumaan millään, ei vaikka antaisi ties mitä ensiapua. Kukka jumittui nuppuvaiheessa. Asia sai traagiset mitat, ja pian myös puutarhurille annettiin ensiapua valkotakkisten ammattilaisten toimesta.

Jumituin hellehattuineni tarkkailemaan satiinivaleunikon tilannetta koko viikoksi. Asia sai traagiset mittasuhteet, sillä tätä kirjoittaessani olen lääkärin määräyksestä - aivan poikkeuksellisesti - pari tuntia sisätiloissa. Hämärässä, hissun kissun. Minä rohkenen avautua teille, arvoisat lukijat. Ehkä saatan tarinallani helpottaa jonkun toisen taakkaa.

Mitä tapahtui? No. Ensiksi kävin hakemassa lainaksi pari tuuletinta vilvoittaakseni kukan oloa. Ripottelin kymmenkunta kylmäkallea kasvin lähettyville siinä uskossa, että viilennys tehoaisi. Päivystin satiinivaleunikon luona viisi päivää, nukuin ulkosalla noin puolen tunnin pätkissä. Paarmoista, itikoista ja muista vastuksista välittämättä seurasin silmä kovana puutarhani vaikeimman kasvin avautumista.

Pim, asia muuttui hetkessä. Oikeanpuoleista korvasta alkoi kuulua pörinää. On tietysti selvää, että valvominen ja helle saavat aikaan harha-aistimuksia. Joku näkee lentäviä kulhoja tai enkelin, toinen on varma että hänen puutarhassaan on vieraillut puutarhatonttu. Mutta hillitön pörinä ja surina korvassa – sitä ei ole ennen tapahtunut. Kaiken lisäksi päätä alkoi särkeä julmetusti. (Hui, olenko taas tyttökirjassa?) Kotiapteekista löytyi parasetamolia, mutta se ei tehonnut vähääkään. Työnsin pääni pakastimeen, on sitä sen verran Niksi-Pirkkaa luettu. Kokeilin myös mutahaudetta, rupikonnan sylkeä ja pyysi lampaita hönkäilemään korvaan. Gregoriaanisesta kirkkolaulusta eikä edes Martin Luther Kingin kootuista puheista ollut apua.

Onneksi puolisoni on insinööri, ja siksi tiedän maailmassa olevan hienoja vehkeitä ja vitkuttimia. Yksi hienoimmista laitteista on keskuspölyimuri. Kaikki pois, hetkessä. Koska kyseisen laitteen letku on pitkä ja suulakeosat tanakoita, sitä saa olla vähän helkkarin isot korvat, jotta epäonnistuisi imuroimaan ohi. (Insinööri ei ollut kotona, hänhän olisi ratkaissut tämän pörinäongelman hetkessä. Hän osaa ratkaista jokaisen ongelman.)

Lampaan hönkäilyn pitäisi auttaa korvasärkyyn.

Aloin siis imuroida korvaa. Mitään ei tapahtunut, ei edes plyysille tarkoitetun suulakeosan imuteho auttanut. Paitsi että korvanlehteen tuli rakkuloita ja siitä alkoi vetää suonta. Pää oli haljeta, kipu ei hellittänyt hetkeksikään. Puhelimitse kuuntelin itseäni viisaampia ja pian olin matkalla päivystyspoliklinikalle. Siellä oli jännittävät hetket, minulta kysyttiin heti aulassa että kuka on suosikkini tangofinaalissa. Vastasin, etten tiedä asiasta mitään, en edes tiedä mistä muut potilaat puhuu. Televisio pauhasi. Kun jossain vastaanottotiskin ja tuolirivistön puolivälissä pauhasi soimaan Juicen Paperitähtien tangosovitus, olin varma jonkin suuremman verisuoneni pikaisesta ratkeamisesta. Itse asiassa toivoin sitä.

12-vuotias lääketieteen kandidaatti suhtautui vaivaani asiallisesti, aina siihen saakka kunnes kerroin imuroineeni korvaa. Hän mulkaisi minua ja sitten korvaa vain ohimennen ja kysyi, että mitä mahdoin tehdä muutama tunti sitten. Oliko tullut otettua ”normaalit saunajuomat” ja ehkä pari ylimääräistä? Helle ja alkoholi ovat huono yhdistelmä. Selvä kirjailija on ilmeisesti yhtä mahdoton yhdistelmä kuin saamelainen koripalloilija. Minua kehotettiin kääntymään psykiatrian poliklinikan puoleen virka-aikaan. Pahaan mieleen saisin reseptin, vaikka minulle ei ollut paha mieli. Oli vain häikäleen kova päänsärky – ja surina korvassa.

Jäin istumaan käytävälle. En suostunut lähtemään ulos enkä katsomaan tango-ohjelmaa. Aloin huutaa. Se häiritsi kovasti niitä, joilla oli finaalissa jänskät paikat. Huusin kovempaa. Korvassani surisi ja pääni oli haljeta. Jostain haettiin toinen lääkäri, vaikka se 12-vuotias lapsinero ehti jo haetuttaa pitkähihaisen paidan ja tuupata piikkiä kankkuun.

Puolta tuntia myöhemmin korvaan työnnettiin pieni, imuroiva pilli. Kiltti täti piteli kädestä, takapäivystäjänä toiminut vanhempi lääkäri ohjasi draaman kulkua. Siinä vaiheessa piikki oli tehnyt tehtävänsä ja loikoilin hissukkakondiksessa. Unta jokainen katsoo, kaikki tähtiin tuijottaa. Oli mukavaa, pehmeää, hidasta ja pyöreää. Kuulin vain etäisiä ääniä. Pörinä ja surina olivat lakanneet. 12-vuotias lääkäri selasi nettiä ja antoi diagnoosin. Korvien välissä ei ollut sen suurempaa vikaa kuin haavanlehtikuoriainen. Halusinko sen mukaan? On kuulemma sen verran harvinaista laatua tämä hässäkkä, että kannattaisi kotimatkalla laatia lottorivi ja toivoa tietysti, ettei salama iske. Haavanlehtikuoriainen. Luonto pitäisi ehkä kieltää. En ennättänyt kioskille lottoamaan, sillä pelkäsin sinivaleunikon avautuvan minä hetkenä hyvänsä.

Vaan ei, kukka on edelleen jumitusvaiheessa. Nyt muuten tiedän, mitä tangomarkkinat tarkoittavat. Ehkä siellä olisi voinut tanssia tangoa kieli korvassa läpi yön. Olisin tietysti halunnut, että tangopartnerini olisi ollut muurahaiskarhu. Korva olisi tyhjentynyt jo ensitahtien aikana.

Pieni, harmiton haavanlehtikuoriainen (Chrysomela populi) voi suistaa puutarhurin raiteiltaan.

Unikoiden päätehakkuut
06.06.11

Rikospaikan hävitystä Tompan jäljiltä. Sinivaleunikot on eristetty bambusäleiköllä. Toinen näistä katkesi.

Miten unikot tulevat päätehakkuuvaiheeseen? Ja miten se liittyy kulkukissaan? Entä riittääkö puutarhurin kiukkuitku puutarhan vesiaiheeksi?

Mies heltyi ottamaan kotiin kulkukissan. Kolli näytti aivan Tompalta (tomcat), joten nimeämisongelmia ei ollut. Herttainen Tomppa ei ole synnynnäinen vihervarvas kuten talon oma kissa Nasse, joka on syntynyt Laurilan perennatarhassa. Jos kissa on syntynyt kasvihuoneessa, se on jotain se. Nasse on uniikki puutarhakissa. Se ei riehaannu mylläämään kasveja, vaan kulkee tehtyjä reittejä ja kiviaskelmia pitkin.

Alkukesän työteliäässä hurinassa menin tutkimaan sinivaleunikkotilannetta. Parhaimmillaa himalajanunikkoja on työntynyt kymmenen yksilön verran. Kun karvaisia unikon jalkoja löytyy karikkeesta, tietää puutarhuri onnistuneensa. Sinivaleunikko pidetään yhtenä vaikeimmista kasveista, ja se on kyllä aika lähellä totuutta. Kymmenen vuotta sinivaleuniko on kukkinut joka kesä, vaellellen muutamia metrejä vuosittain. Ensin kukinto oli vähän punertava, kun maa ei ollut tarpeeksi hapan. Happamuutta lisäämällä, tässä tapauksessa kahvin perskeitä, sininen on tosiaan sinistä.

Vaan mitä tekee Tomppa? Se onnistui katkaisemaan kolmessa minuutissa kuuden sinivaleunikon varret. Vesiletkukoulutus olisi pitänyt toki aloittaa aikaisemmin, mutta Tomppa ei ole ollut meillä vielä viikkoakaan. Puutarhavieraat olivat todistamassa, miten itsetuntoinen kolli pomppi, kaapi ja raapi woodlandiin omaa reviiriään. Saatoin kuulla, miten Kingdom Ward kääntyili haudassaan. Tämän takiako hän toi Meconopsiksen Eurooppaan, oli paleltua kasviretkillään kuoliaaksi ja tippua rotkoon Himalajalla? Ettå kissat pitäisivät tuota kasvimaailman hienohelmaa vessanaan?

Silloin pääsi kiukkuitku. Se ei useinkaan riitä puutarhan vesiaiheeksi, mutta nyt riitti. Hätäpäissäni hain bambusäleikön ja virittelin sen jäljellä olevien sinivaleunikoiden päälle. Ripottelin myös superolooniin chiliä, se karkottaa kissat kaikkialta. Näitä superloonitolloja laitoin niihin paikkoihin, jossa Tomppa saisi aikaa hävitystä ja mielipahaa.

Jotain ja jostain on säästettävä, hoetaan kaikkialla. Vaan säästölistalle eivät kuulu Tompan sukukalleudet, jotka ensi viikolla napsaistaan irti. Ehkä kolli hiukan rauhoittuu. Sinikämmenen hennot taimet peittelin kanaverkolla. Siinä missä Nasse kävelee tyylikkäästi pitkin kiveyksiä, Tomppa (ja muutama muu kylän kissa) säntää perennojen keskelle ja alkaa kaivaa kuoppaa pikku pisua varten.

Sinikämmenet eivät kestä kollin kaapaisuja.

Okei, huonomminkin voisi olla. Eräällä Tuulalla (Oulun suunnalla) oli hoidossa koira. Kaikki minkä emäntää lomittanut Tuula istutti, kiikutti koira hampaissaan onnellisena. Mukaan lukien kesäkurpitsan taimet, daalian juurakot ja jopa hajuherneen tukikepit. Koira piti kytkeä liekaan, jossa se haukkui ja hermostutti mökkinaapurit. Kun koiran omistaja palasi parin viikon pituiselta lomaltaan, Tuula ei muista koskaan olleensa yhtä iloinen.

Tomppa. Jos luet tämän, voit tulla alas pihakuusesta. Saat muroja ja silakoita. Mutta sinivaleunikot, kasvimaa ja kaikki istutukset lukuun ottamatta pirunkepit (Aralia elata) on jätettävä rauhaan. Ehkä kiukkuitku oli liioittelua. Onneksi se ei karkottanut rupikonnaa. Se saa loikkia mielin määrin ja missä tahansa.

P.S.

Nassen kuva on julkaistu eräässä suuressa lehdessä - kissanminttuartikkelin yhteydessä – mutta kissa ei ole tullut siitä nokkavaksi. Joskus se laittaa ranttaliksi ja pyöriskelee kissanminttupuskissa. Tyyppi vain hieroo kuonoaan kasvin lehtiin, eikä kasvi siitä karsi. Kissanminttu on kissoille jonkinsorttinen marihuana, kerrotaan jopa lastenelokuvassa Stuart Little joten ei se voi mikään salaisuus olla. Paras ja kiinnostavin kissanminttu on Nepeta clarkei, se on kasvi jonka luokse kissat jonottavat. Kuva siitä tulee piakkoin Kukassa  nyt –kansioon.

Tämän kaverin loikka ei riko mitään. Rupikonna saapuu pihaan iltayhdeksän maissa. (Kuva on hiukan suttuinen, koska konna ei pysy pahemmin paikallaan.)

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 08.07.2018
Julkaistu: 25.06.2018
Julkaistu: 13.06.2018
Julkaistu: 04.06.2018
Julkaistu: 24.05.2018
Julkaistu: 15.05.2018
Julkaistu: 09.05.2018
Julkaistu: 28.04.2018
Julkaistu: 17.04.2018
Julkaistu: 10.04.2018

OTA YHTEYTTÄ

paljonko on 2 kertaa 3

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

VAPAASTI VERSOO TAAS

  ARVOISAT LUKIJAT! 

 

                     

 

Kukkanuottasilla on ilmestynyt! Se on ilahduttanut lukijoita kovasti!

Tarjolla on garden writingia eli puutarhajuttuja suoraan ruukutuspöydältä.  

 

Hinta 25 e (sis. postikulut) 

Huom! Postin Helposti-palvelu tarvitsee myös puhelinnumerosi.

Muuten hinta on huomattavasti kalliimpi.

 

 

 

  


 

  

 



Kukkasuutarin sielu -kirja tilattavissa:

Ota yhteyttä -lomakkeella 

15 € (+ postitus).

Tai mistä tahansa kirjakaupasta.

 

Jos tilaat Kukkanuottasilla-kirjan ja Kukkasuutarin sielun, saat 

ne yhteishintaan 35 € (sis. postituksen.)

 

 

  

              

             

      

    Lujaa laatua taimilavan takaa! 

 

 

      

 

 

 

Kukkasuutari ei voi luomakunnalta kuulemalleen 

kutsumukselle mitään,

eikä sen puolen haluakaan. 

 

 

      

 

 

Hän on sielukas sekoitus arktista vetokoiraa,

sirkustaiteilijaa, uppokeijua,

kellarikemistiä,

kirjoittajaa,

sopimussotilasta

ja kasvikuiskaajaa. 

 

 

 

 

                                   Sesonki on aina päällä.

                                     Sitä saa, mikä itää. 






LUOMUKOSMETIIKAN YSTÄVÄT HUOMIO!

SAIPPUANTEKOKURSSIA ON KYSYTTY USEIN JA TÄSSÄ VASTAUS PYYNTÖIHIN:


13.7. (9.00.-17.00) 

hinta 45 e / hlö (materiaalikulut + opetus) 

Kurssipaikka: Mikkeli, Sininen Talo

 

 

* KURSSI TÄYNNÄ * 

 

  

© Copyright 2011-2018 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas