Bambusoppaa
18.04.11

Ruttojuuri kukkii nurinkurisessa aikataulussa. Ensin kukka, ja vasta sitten myöhemmin se tekee suuret lehdet. Ei tarvitse kilpailla pölyttäjistä.

Mitä on onni? Se on esimerkiksi 35 paria uusia työhanskoja ja sulamaisillaan oleva puutarha. (Karkeasti ottaen se on aika lähellä sitä haltioitumista, minkä lokakuussa kokee jos kaikki 35 paria työshanskoja on käytetty loppuun) Ensimmäinen täyden tohinan työpäivä kuluu euforiassa - bambusoppaa särpien.

Krookus on aina ensimmäinen kukkija. Tämä väri erottuu varhaisten kukkijoiden porukasta.

Lumen vetäytymistä voi seurata terassilta. Aamuyhdeksältä ei kutulammen perennapenkit ole vielä näkyvissä, mutta iltapäivällä tilanne muuttuu. Kakalia, kurjenmiekat ja bambut paljastuvat. Peltinen kutulammikon sammakko katseli valtakuntaansa ja taisi huokaista jotain sadan tunnin työviikosta.

Talvipeitteiden poistaminen paljastaa, että puupioni on hengissä. Musta lohikäärme kantaa siis kukkaa, etenkin jos puupioni suvaitsisi vielä kukkia. Myös gojipensaat ovat selvinneet, niitä ei edes kovin hyvin peitelty. Tuttava on saanut gojin menestymään Tampereen seudulla ilman talvisuojausta, mutta marjoja ei ole siellä päästy keräämään.

Bambua Mörönperällä kasvaa, mutta pandoja odotellessa hennoo bambusta napsia kevään ensimmäiset soppatarpeet. Mahlaa on juoksutettu ensimmäinen ämpärillinen, ja rikkaruohoista saatu varhainen pesto. Maa-artisokkien kaivamiseen tarvitaan vielä rautakanki, mutta mitä sitä ei lähiruoan eteen tekisi. Kun järvi sulaa ja katiskasta saa haukia, tontilta ei tarvitse poistua kuin harvakseltaan.

Krookuksien lisäksi puutarhan kukkaloisto on maltillinen, kun perennat kun vasta hissuksiin heräilevät. Paitsi, että perennoiden joukossa yksi omituinen poikkeus: ruttojuuri. Se kukkii ennen kuin ehtii tehdä yhtään lehteä, järjestys on nurinkurinen. Hyasinttimainen kukinto työntyy heti, kun lumi on sulanut. Tällä kukalla on ainakin se etu, ettei pölyttäjistä tarvitse kilpailla. Ruttojuuri kasvattaa kesän mittaan kookkaat lehdet, joita moni luulee raparperiksi. Niin kuin nimestä voi päätellä, se on kova leviämään. Kasvilla on kuulemma hoidettu joskus tautejakin.

Taudit ja tuholaiset vaanivat puutarhaa, siihen pitää nöyrtyä. Ympäri Suomen on katajia vaivannut virus, joka ruskistaa neulaset. Puut näyttävät kuolevan pystyyn, etenkin itäisessä Suomessa on ruskeita katajia teiden varsilla suuret määrät. Osa katajista toipuu, osa ei. Erään asiantuntijan mukaan pitäisi odottaa joitakin vuosia ja katsoa, mitä katajalle tapahtuu. Se ”joitakin vuosia” on tällä tontilla tullut nyt täyteen. Yksi kärhöistä on vallanut tuollaisen henkitoreisen katajan, joka kesän myötä onneksi peittyy vihreän köynnöksen alle. Tässä vaiheessa kevättä tuplasti ruskean rotiskon on vaikea kuvitella olevan kesäkuussa täynnä kymmeniä kukkia. Nimittäin nyt se on niin ruma, etten kehdannut ottaa siitä edes valokuvaa.

Illansuussa pakataan jätesäkkejä mukaan ja ajetaan tallille. Autossa – katsastusmies kutsui kotteroani rapumerraksi – on harvoin niin paljon energiaa. Haetaan hevosenlantaa ja kun pakkaamme jätesäkit kunnolla, mahtuu lantaa mukaan kaksi kuutiota. Ei siellä paljon istumaan mahdu, hienoisen hajuhaitan kestää kun tietää, että kotimatka ei kestä kuin kahdeksan minuuttia. Yhdessä haravoitujen lehtien ja haketettujen oksien kanssa tuosta ihmeaineesta muhii taas uutta multaa. Kesälampaista saa toki myös lantaa, mutta papanoiden kerääminen on hiukan hidasta puuhaa. (Kissanhiekan siilauskauha on paras työväline siinä. Olen joutunut kestämään pilkkaa, kun olen papanoita kerännyt multakokeita varten.)

Edes jännittävä vaali-ilta ei saa sisälle ennen iltayhdeksää. Puutarhassa on kurkattava niin moneen paikkaan, että hädin tuskin maltan syödä istualtani tai käydä sisällä. Sitruunaperhonen näyttäytyy, mutta kovassa tuulessa se tuntuu suistuvan ruskeaan katajapuskaan vastoin tahtoaan. Vartin yli yhdeksän huojun sisälle ja ripustan hanskat naulaan. Ei maailmaa eikä edes puutarhaa maaten rakenneta, mutta jännetuppitulehdusta tai välilevytyrää ei kyllä tänä vuonna pihahommissa hankita, eihän? Tie helvettiin on, kuten tunnettua, kivetty hyvin lupauksin. Siitä huolimatta olisi noloa rikkoa itsensä puutarhatöissä. Taas!

Onko puutarhassa merihevosia? Ei, kyllä nämä taitavat olla saniaisia.

Havusaurus
07.03.11

Ensikohtaaminen: Wollemia nobilis Chelsean Flower Show´ssa vuonna 2006. Tiukasti vartioitua fossiilia pääsi sentään valokuvaamaan.

Kasvimaailman puolelta löytyy yksi elävä fossiili. Sitä voi kutsua havusaurukseksi. Kevään tullen havusaurus eli Wollemia nobilis virkoaa eloon myös Mörönperällä.

Kevätkylvöjen keskellä kyyhöttää viherhuoneen kunniavanhus: havusaurus. Se ei ole ollut täällä vielä vuottakaan, mutta sen sukupuu yltää pitemmälle kuin minkään muun kasvin. Etelä-Savossa pikkupuu on selvinnyt: maaliskuun innoittamana se työntää uusia neulasia.

Jos jokin kasvi on elävä fossiili, niin se on Wollemia nobilis eli kotoisasti vain wollemia tai australianwollemia. Sen löytyminen vuonna 1994 oli kasvimaailman sensaatio: uutinen läimäisi ällikällä kaikki. Ja kun sanon kaikki, niin tarkoitan tietysti niitä lajitovereita, joille tällainen havusaurusjuttu saattaa olla suurempi uutinen kuin nyt vaikka kevään kenkämuoti.

Vuonna 2006 törmäsin mainittuun kasviin Chelsean näyttelyssä. Se oli laitettu kaltereiden taakse ja kameravalvontaan. Flower Show´n vieraat kuvasivat kasvia ahkerasti, se oli hitti ja jätti suosiossa taakseen jalostetut, uudet ruusut ja muut kasvimaailman catwalkien tavikset. Siinä vaiheessa havusauruksen hankkiminen kotioloihin ei ollut vielä kovin todennäköistä. Hinta pyöri jossain 12 000 punnan seutuvilla.

Wollemian alkuperäinen kasvupaikka on pidetty salassa, tiedetään vain että se on löytynyt Wollemin kansallispuiston alueelta 150 kilometriä Sydneystä luoteeseen jonkin rotkon tai kanjonimaisen paikan perimmäisestä notkelmasta. Löytäjä, puistossa työskennellyt David Noble, sai ensin kuulla kiikuttaneensa mukanaan pelkän rikkaruohon. Uusi, tuoreempi ja repussa nuhjaantumaton näyte muuttikin sitten kasvitieteilijöiden mielipiteen nopeasti. Botanistien silmät revähtivät hämmästyksestä: kasvi on tosiaan ollut jo olemassa 110 miljoonaa vuotta sitten, dinosaurusten aikaan. Australia oli silloin supermanner Gondwana, ja Antarktiksen lisäksi siihen kuuluivat mm. Intia ja Madagaskar.

Stephen Hawkingin Ajan lyhyt historia innoitti tämän näytetarhan suunnittelijaa Chelseassa 2010. Paikassa oli ajaton, pysähtynyt tunnelma.

Wollemian lähisukulainen on Araucaria-sukuun kuuluva chilenaraukaria (Araucaria araucana eli Monkey Puzzle), sitä se eniten muistuttaa. Joissakin kirjoissa Monkey Puzzle on sama kuin apinanleipäpuu, mutta kyse on tyystin eri puusta (Adansonia digitata), ”apina” hämännee tässä.

Muutama vuosi sitten jopa erään suomalaisen taimitarhan luettelossa myytiin Wollemiaa eli ”liitukauden ihmettä”. Sen jälkeen tarhojen katalogeissa ei ole kasvia näkynyt ja ne harvat yksilöt jotka olen Suomessa nähnyt, on tuotu maahan ohi tarhojen.

Kaltereiden takana kasvaa myös se yksilö, joka löytyy Kew Gardensin kasvitieteellisestä puutarhasta. Houkutus napsia pistokkaita olisi kaiketi liian suuri. Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan wollemia lahjoitettiin vuonna 2007. Kasvi löytyy Etelä-Afrikkahuoneesta, aivan eukalyptuspuun vierestä. Chelseassa nähtiin niin ikään viime vuonna muutama wollemia, nimittäin Stephen Hawkingin mukaan nimetyssä ja Sue Haywardin suunnittelemassa puutarhassa. Koska Flower Show´ssa on aina ruuhkaa, tarhaan pääsi kävelemään vain kahden vartijan saattueessa. Tuo hämyinen, ajattomuutta henkivä kolkka oli ollut kuulemma kuningataräidin mieleen. Paikan ”rauhoittava ta turvaa luova vaikutus” oli viehättänyt. Puutarhan tumma vesi symboloi sitä hetkeä, kun kuka tahansa meistä saa diagnoosin vakavasta sairaudesta. Ja sen pysähtyneen kellon kohdalla voi sitten miettiä syntyjä syviä.

Ensimmäiset, tavistarhureille myyntiin tulleet wollemiat maksoivat siis tuhansia puntia. Nyttemmin mikrolisäys on ollut joutuisampaa, ja kasvia voi ostaa kohtuullisen halvalla. (Suomalaisen taimimyymälän kasvi olisi taannoin maksanut postikuluineen noin 300 euroa.) Kun sanon kohtuullisen halvalla, niin tarkoitan 60-70 puntaa. Sitä paitsi myyntiin tulevien kasvien hinnasta suurin osa menee hyväntekeväisyyteen. Tai antakaa meidän hurahtanaiden uskoa niin. Mörönperän havusaurus oli tilattu etukäteen, vaikka en ole varma olisiko se ollut tarpeen. Ainakin se lisäsi motivaatiota hankkia kasvi.

Kasvin matka Suomeen alkoi suotuisissa merkeissä. Heathrow´n lentokentällä kelmutin pahvilaatikkoon pakkaamani kasvin, ja vein sen ainoana matkatavarana matkustamoon. Kasvillahan on oma, hologrammilla varustettu henkilöllisyystodistus, jonka sitten lentokoneeseen mennessä esittelin, oman passini kanssa.

Wollemia pääsi tukalista kääreistään Seutulassa. Asettelin havupuun pelkääjän paikalle turvavöihin ja ajelin kotiin. Illalla myöhään kiikutin kasvin viherhuoneeseen ja annoin sen toipua aikaerosta. Stressiä se varmaan koki, ilman muuta. Ensin kaksi päivää hotellihuoneessa, sitten taksimatka, lentomatka Suomeen ja päälle päätteeksi autokyyti Vantaalta Etelä-Savoon. Mutta toisaalta sen lajitoverit ovat selvinneet yli sata miljoonaa vuotta, joten ehkä ne ovat sitkeää sorttia.

Wollemia voi venähtää 40 metriin, mutta toistaiseksi oman kasvini vuoksi ei ole tarvinnut teetättää erityisempää havusauruskatedraalia. Pakkasta puu kestää kuulemma jopa 12 astetta, mutta en tietenkään uskalla jättää kasvia ulos odottamaan pakkasia. Saurus viihtyy viherhuoneen varjoisassa kolkassa. Pituutta kasvin pitäisi kasvaa puolisen metriä vuodessa, siis jos olosuhteet ovat otolliset. Minulle riittää jo se, että se säilyy hengissä. Puu suosii hapahkoa kasvualustaa, eikä sitä saa kastella hengiltä. Multa saa välillä kuivahtaa.

Jos puusta tulee iso, siis ihan oikea puu, sen runko muistuttaa kuplivaa suklaata. Tällä hetkellä runko ei muistuta kuplivaa eikä edes kuplimatonta suklaata vähääkään. Säkäkorkeus on 54 senttiä. Havusaurus on viime keväästä kyllä kasvanut. Uusia neulasia työntyy esiin. Puun kirkas, väritön pihka tuoksuu yhtä raikkaalle kuin muidenkin havupuiden pihkat.

Rohkenen ottaa puusta joitakin pistokkaita mikrolisäykseen ja lahjoitan kasvia eteenpäin. No, aprillia! Ja vaikka niin tekisinkin en usko, että siitä tulee lupiinin tai jättipalsamin kaltaista viljelykarkulaista.

Kew Garden´sin havusaurus kasvaa kaltereiden takana.
Mörönperällä havusauruksen poikanen on noin puolimetrinen ruukkupuu. Sen pihkan tuoksu on ihmeellinen.

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 05.07.2017
Julkaistu: 27.06.2017
Julkaistu: 09.05.2017
Julkaistu: 21.04.2017
Julkaistu: 16.03.2017
Julkaistu: 27.02.2017
Julkaistu: 08.02.2017
Julkaistu: 18.01.2017
Julkaistu: 23.12.2016
Julkaistu: 04.12.2016

OTA YHTEYTTÄ

paljonko on 2 plus 2

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

PARHAAT PÄIVÄT PIHALLA

 

            

 

 



                  


  

 

Kukkasuutarin sielu -kirja tilattavissa:

parafraasi@gmail.com --> klikkaa ja tilaa etusivun Ota yhteyttä -lomakkeella 

19,90 € (+ postitus).

Mukana siemenylläri (5 erilaista satsia)

(Kirja on toki tilattavissa mistä tahansa kirjakaupasta,

mutta ilman siemeniä ja hintaan 31.90)


 

 


              

             

      

    Lujaa laatua taimilavan takaa! 

 

 

      

 

 

 

Kukkasuutari ei voi luomakunnalta kuulemalleen 

kutsumukselle mitään,

eikä sen puolen haluakaan. 

 

 

      

 

 

Kukkasuutari on sielukas sekoitus arktista vetokoiraa,

sirkustaiteilijaa, uppokeijua,

kellarikemistiä,

kirjoittajaa,

sopimussotilasta

ja kasvikuiskaajaa. 

 

 

 

 

                                   Sesonki on aina päällä.

                                     Sitä saa, mikä itää. 

  

© Copyright 2011-2017 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas