Ootko mun kaa
11.02.19

Kukkien kieltä: tuoksuherneet kertovat auvosta ja onnesta.


OOTKO MUN KAA?

(tai tilaa edes kukkasten siemeniä!)

 

Romantiikkaa pukkaa. 14.2. ovat jo linnut hankkineet kumppaninsa ja pesän rakennuspuuhat täydessä käynnissä – tai näin siis kerrotaan muun muassa lukuisissa englantilaisissa runoissa. Meillä saa vielä heilua lumilingon ja lapion kanssa ja kulkea katoilta tippuvia tappajajääpuikkoja väistellen. Mutta jos kuulee jonkun supattavan korvaan sweet pea, niin se on sitten hellittelynimi. Saattaa tietysti saada myös sydämenmuotoisen suklaarasian tai mikä parasta, useita eriä tuoksuherneitä. Tuoksuherneistä on helppo innostua, sillä niiden kanssa onnistuu ensikertalainenkin.

Roomalaiset viettivät Valentinen päivän esijuhlaa eli Lupercaliaa jo noin 2500 vuotta sitten. Myöhemmin sitten joku pakanallisuutta paheksuva paavi sössi tämän biletyksen, ja tilalle tuli siivompi Valentinen päivä. Se niistä vuohentappojuhlista sitten. Roomalaisten pippaloista on kuitenkin olemassa railakkaita kuvauksia: alastomat susipapit paiskoivat silvotun vuohen suikaleilla yleisöä, riehassa kun yhdistyi roomalaisten kalenteriin liittyvä helmi-maaliskuun vaihteeseen liittyvä vuoden vaihtumisen juhla. Kyllä on Taiteiden yö kesyä kamaa tuohon verrattuna, joten tyydytään siis puhumaan kukkasista.

Saarivaltakunnassa (eteläisissä osissa) on tuoksuherneet on kylvetty usein 14.2. Jotkut tekevät sen lokakuussa ja talvettavat aarteensa kasvihuoneissa, meillä ei asiaa kannata harkita. Tuoksuherneille omistautunut National Sweet Pea Society antaa hyvät ohjeet ja vinkkaa lajikkeista:  

http://www.sweetpeas.org.uk

Ja kukapa muu häärisi tuoksuherneklubin nokkamiehenä ellei Alan Titchmarsh. Klubi kerää myös tietoa vanhoista lajikkeista, aina kun jostain ponnahtaa joku kadonneeksi luullut lajike.

Jalostamiselle ja uusille lajikkeille antautunut skotti Henry Eckford (1823-1905) kehitti mm. lajikkeet Blue Beauty, Grandeur, Princess, Meteor, Blue King, Fascinationja Orange Prince. Ja osin siksi viktoriaanisena aikana tuoksuherneet olivat muotikukkia, ja niiden viesti ilmensi tyytymystä ja sitä, että kukkien saaja oli tehnyt vaikutuksen. Herran perintöä vaalitaan edelleen.Valentinen päivän postikorttiperinne on muuten vanhempaa kuin joulukorttien lähettäminen. Samuel Pepys (1633–1703) kirjasi päiväkirjaansa, miten joku naapurintyttö oli jo aamuvarhain lasketellut lorujaan ikkunan alla, ja se oli enemmän leikkiä kuin mitään flörttiä. ”Good Morrow to you, Valentine.” Ja tämä loru siis yleensä vielä kahdesti ennen kuin aurinko ehti nousta. 

Tähän aikaan vuodesta ei eläviä kukkasia ole saatavilla, mutta kohta on. (Siemenestä kukkaan vie 12 viikkoa.) Samaan satsiin kannattaa laittaa erilaisia värejä. (Ystävänpäiväksi lähettämissäni kirjesatseissa on menetelty juuri näin. Tuskin on kahta samanlaista kukkasta tulossa.) Värivalikoima on laaja, mutta vain hehkuva keltainen puuttuu. (Hentoinen keltainen on kyllä, jos se yhtään lohduttaa.) Jos kasvi saa hyvän startin ja kunnon tuen, se voi kasvaa meilläkin helposti 1,5 metriin. Itse en henno leikata kukkia maljakkoon, mutta moni kasvattaa niitä juuri sen vuoksi. 

Tuoksuherneiden odor on aina hankalasti sanallistettavissa. Mutta miellyttävimmissä on mukana hunajaa, appelsiinia ja jasmiketta, jopa ripaus laventelia. (Osa lajikkeista on rapakon takana myynnissä eri nimellä kuin Euroopassa, sama pätee tietysti myös mm. tomaatteihin ja punajuuriin.) Meillä ei tuoksuherneiden taimia myydä – en ole ainakaan koskaan nähnyt missään – mutta esimerkiksi Englannissa saa ostaa six packin lähes kaikista taimimyymälöistä. Kasvien ”pään pitäisi pysyä auringossa ja jalkojen viileässä” - toisin kuin siis ihmisillä. Tätä ohjetta tarjoillaan vanhoissa almanakoissa kuten myös sitä, että kunnon kukinnan takaamiseksi on taimet latvottava reippaalla otteella. (Ja näistä voi juurruttaa sitten uusia taimia suht helposti.) Tuoksuherneet pitää istuttaa syvään, ja siihen tarkoitetut ruukut muistuttavat maallikon mielestä huilukoteloa. Juurten täytyy saada kehittyä kunnolla, muuten kukkasia on turha odotella. Ja ennen siementen kylvöä – kolme per ruukku – pitää pyöreitä siemenpallukoita hioa kynsiviilalla ja sen jälkeen vielä liottaa vuorokausi. Mutta kaikki tämä vaiva kyllä palkitaan! 

Tuoksuherneet – tai siis meillä hajuherneet – voivat tuoksua niin voimakkaasti, että ne karkottavat kärpäsiä. Tästä on kuvauksia vanhassa kirjallisuudessa, kun kesäaikaan juuri kärpäset olivat riesana esimerkiksi sairaaloissa. 

Hyvää Valentinen päivää kaikille. Tom Waitsin vanha levy ponnahti mieleen, ja on 14.2. on päässyt aika moneen biisiin. Oli luvassa sitten kukkasia tai rukkasia, niin aina kannattaa yrittää!  

* * *

Ja tässä siemenkauppoja, jos ei lähimarketin valikoima miellytä:
https://www.marshalls-seeds.co.uk/sweet-pea-seeds-cid668.html?num=60
Heillä on myös tuoksuherneiden taimia, mutta eivät toimita niitä muualle kuin omalle saarelleen. 

Chelsea Flower Show´ ssa ei ole voinut olla törmäämättä tähän firmaan: 
http://www.eaglesweetpeas.co.uk/index.php
'

Turquoise Lagoon' on oma suosikkini, klikkaa ja ihastu: 

https://www.sarahraven.com/flowers/seeds/sweet_peas/sweet_pea_turquoise_lagoon.htm

Ehkä laajin valikoima on tarjolla heillä:

http://www.mr-fothergills.co.uk/Flower-Seed/Sweet-Pea-Seed/?range=37,54,93#.XGFlcC1DzYI

 

* * *

 

“Here are sweet peas, on tip-toe for a flight:


With wings of gentle flush o’er delicate white,


And taper fingers catching at all things,


To bind them all about with tiny rings.”


–John Keats (1795–1821)

Kuormasta kuormaan
04.02.19

Vain muutama talventörröttäjä näkyy, muut on lumi saartanut.
Kuka kukin on selviää tästä perhealbumista.

 

 

Kuormansa kuormaan

 

Lumikuorma ja valkoista ainetta kaikkialle viskova viima kasaavat puutarhaan lisäjännitystä. Sähköt räpsyvät, ja öljylampun kodikas tuoksu täyttää talon. Sen ja otsalampun valossa voi sentään tehdä monenlaista kuten jatkaa kylvöjä. (Arvatenkin sisätiloissa.) Siemenkuorma koittaa samaan aikaan vuodesta, eikä se paina mitään verrattuna lapiolliseen lunta. Helisevät pussukat ja oudonnimiset tapaukset herättävät motivaation, joka on ollut muutaman kuukauden jossain kärpäslätkien ja lierihattujen seassa vetämässä henkeä. Siemenet täyttävät kaikki pöytätasot, eikä imuroida saa ellei pujota sukkaa suulakkeeseen. (Siihen tarttuvat sitten ne aarteet, jotka ovat mahdollisesti tippuneet lattialle)

Kun vetää pulkalla puita liiteristä niin samalla voi arvailla, mitkä puut ja pensaat saattavat murtua lumen painon alla. Aamuisin kuuluu pahaenteistä rätinää kuuluu sieltä täältä. Yksi ruotsinkuusama repesi jo, ja punalehtisestä pähkinäpensaasta katkesi se suurin oksa. Koska lunta on kaulaan saakka, on kasvikunnan reppanoiden luokse lähes mahdoton päästä. Punalehtinen pähkinäpensas on ollut täällä ehkä 15 vuotta ja ehtinyt yli nelimetriseksi, haarautuvaksi pensaaksi. Kyllä se toipuu iskusta. Pari isompaa alppiruusua retkottaa maata vasten, mutta en pääse tutkimaan tuhoja. Siellä mistä tuuli on tuiskuttanut lumen pois, sojottaa muutama talventörröttäjä: valkopallo-ohdake, akileija tai tulikukka.

Matka kasvihuoneelle ei suju kuten kesäaamuna eli kahvikuppi kädessä ja uikkareissa. Ehei. Lumet pitäisi tiputtaa katolta, muuten koko hökötys on vaarassa romahtaa, vaikkei kyse olekaan mistään lasipalatsista. Yritän ensin kiskoa itseäni pulkalla, mutta ihme juttu: ei onnistu. Pulkka ei liiku, narussa on kai vikaa, mutta ei tuo pulkka tahdonpuutteeseen tyssännyt. Sitten sahaan vanhoista kaapinovista lumikengät, mutta mikään teippaus, naulapyssy, nippuside eikä naru pidä. (Joo, jonakin kauniina päivänä hankin keittiöön vielä kaapinovet. Tässä purkutuomioisessa murjussa olisi ehkä ensin aiheellista korjata lattia, katto ja seinät.) Lopulta kun en keksi muuta, kierin lumessa kasvihuoneen luo, mutta pahaksi onneksi olen unohtanut lapion. Pitää kieriä takaisin, ja vasta tässä vaiheessa huomaan postinkantajan nojaavan autoonsa vähän säikkynä. Sitten hän huutaa jotakin ja roikottaa pakettia ja odottaa, että saisi puheyhteyden mielipuoliselta vaikuttavaan, pilkkuhaalariin pukeutuneeseen lumipyöriäiseen. Minähän en kuule mitään, jos kuuntelen Gardener´s Question Timea. Ajatukseni olivat siinä kymmenen vuotta vanhassa ja saarivaltion vanhimmaksi julistetussa tomaatissa sekä tietysti kasvihuoneessa, joka oli kohta päreinä. (Vain kunnon radio-ohjelmat (BBC) lyhentävät kevättä.) Kiitän kärsivällistä postinjakajaa. Hätäinen vilkaisu pakettiin kertoo, että jossain mielenhäiriössä on menty ja tilattu Boykiniaa, Albucaa, Alliumia sun muuta. 

Kun vihdoin kasvihuone on putsattu – siihen ei mennyt kieriskelyineen kuin kuusi tuntia – päädyn sisätöihin. Merkkaustikkuja etsiessäni löydän Tainan tekemän mainion puutarhaessun taskusta siemensatsin. (Essu on kyllä funktionaalinen. Taskuihin mahtuu mitä tahansa talikosta tuhkaämpäriin, eikä essun kantaja edes huomaa mitään.) Taskusta tupsahtanut erä on viimeinen Gardens North -firmalta tilaamani lähetys, ja kotoisin Kanadassa asuvalta Kristl Walekilta. Häneltä olen tilannut suuret määrät siemeniä noin 25 vuoden ajan. Kristl piti maineikasta siemenfirmaa Ontariossa ja Nova Scotiassa, mutta on lopettanut toimintansa. 

Mutta tähän viimeiseen Kristlin lähettämään siemenerään päätän satsasta. Astrogaluksen ohjeet ovat vaateliaammasta päästä, ja kyseinen kurjenherne on tuotu jostain kaukaa. Kylvökset tulevat juoksuttamaan puutarhuria jääkaapin ja pakastimen välissä viikkokausia: onko tässä enää mitään järkeä? Ensin jääkaappiin, sitten pakastimeen – ja sama siis toistetaan… kunnes valkotakkiset tulevat sen pitkähihaisen paidan kanssa.

Lumisokeudesta häikäistyneenä jatkan kylvöjä. Maurandya ’Magic Dragon’ on outo tapaus. Tutkin Kassua (eli kasvien suomenkielistä nimistöä https://finto.fi/kassu/fi/page/k55189) ja tajuan, että tuo köynnös onkin Asarina, eikä siis vaulat kauas heitä. Kun harrastaa kasvien nimiä edes pienessä mittakaavassa, sitä huomaa miksei kaipaa sanaristikoita eikä edes sudokua. Ratkottavaa riittää muutenkin. Asarinan siemenet pääsevät lämpöiseen terraarioon yhdessä muiden lämpöä vaativien otuksien kanssa. Siemenpussukka on tullut asiallisesta firmasta, ja punakukkainen köynnös on jalostettu vasta 1990-luvulla: näin ainakin firma kertoo: www.plant-world-seeds.com 

Puutarhurin kirjanpito ei kiinnosta verottajaa eikä kyllä ketään muutakaan, mutta pujotan kesäkukkia lukuun ottamatta kaikki siemenpussukat albumin taskuihin. Esimerkiksi Garden´s Northin ruskeita siemenkuoria on runsaasti, enkä nyt firman kadottua saisi pihan asukeista mitään tolkkua. (Kristl teki siementenkeruumatkoja todella laajasti, ja toi harrastelijoiden saataville uutuuksia mm. Korean mantereelta ja Kiinasta.) Tiedättehän niitä tapauksia, jotka ottavat lastenlastensa valokuvilla lastatun albumin esille junassa, ja vieressä istuva saa kuunnella jutun jokaisesta puhjenneesta hampaasta ja noroviruksesta. Vastavetoni on siemenalbumit 1-8 ja kun tempaisen sen esille, niin odotan keskustelua, totta kai. Muistan sen kun eilisen päivän, kun ensimmäinen Trillium iti... 

Terraarion laitettiin itämään Asarina eli vaula. Firmojen nimet hämäävät.

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 19.03.2019
Julkaistu: 11.03.2019
Julkaistu: 05.03.2019
Julkaistu: 26.02.2019
Julkaistu: 18.02.2019
Julkaistu: 11.02.2019
Julkaistu: 04.02.2019
Julkaistu: 28.01.2019
Julkaistu: 23.01.2019
Julkaistu: 13.01.2019

OTA YHTEYTTÄ

paljonko on 2 kertaa 3

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

VAPAASTI VERSOO TAAS

  ARVOISAT LUKIJAT! 

 

                     

 

  

 


Kukkanuottasilla-kirja tilattavissa suoraan tekijältä.

"Vuoden 2018 persoonallisin ja hauskin puutarhakirja."

Näin lukijat ja jopa kriitikot väittävät, en haraa vastaan!

Hinta 22 € (+ postikulut) 

Huom! Postin Helposti-palvelu tarvitsee myös puhelinnumerosi.

 

 

 

  


 

  

 

 

Kukkasuutarin sielu -kirjaa on tilattavissa myös.

Ota yhteyttä -lomakkeella 

18 € (+ 5,90).

(Tai mistä tahansa kirjakaupasta, tosin hinta on siellä noin 38 euroa.)

 

Jos tilaat Kukkanuottasilla-kirjan ja Kukkasuutarin sielun, saat 

ne yhteishintaan 37 € (sis. postituksen.)

Muista liittää mukaan puhelinnumerosi.

 

 

  

              

             

      

    Lujaa laatua taimilavan takaa! 

 

 

      

 

 

 

Kukkasuutari ei voi luomakunnalta kuulemalleen 

kutsumukselle mitään,

eikä sen puolen haluakaan. 

 

 

      

 

 

Hän on sielukas sekoitus arktista vetokoiraa,

sirkustaiteilijaa, uppokeijua,

kellarikemistiä,

kirjoittajaa,

sopimussotilasta

ja kasvikuiskaajaa. 

 

 

 

 

                                   Sesonki on aina päällä.

                                     Sitä saa, mikä itää. 




PUHDASTA ASIAA - hyväksi kehuttuja saippuoita 

Tarjolla viiden saippuan satsi (manteli, suola, kehäkukka, laventeli, naturel)

hintaan 20 € (+ postikulut).

(Täytä tilauslomake) 





 

 

 

 

 

 


  

© Copyright 2011-2019 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas