Tilauksia, toimituksia
19.01.18

 

TILAUKSIA, TOIMITUKSIA

 

Tapaninpäivästä käynnistynyt uusi sesonki on ollut päällä jo kolmisen viikkoa. Viherhuoneen viileydessä tuoksuu sinne talvehtimaan tuotu lainalaventeli, jonka lehtiä käyn aamuisin nuuhkimassa ja hipelöimässä. Uutta kasvustoa on jo näkyvissä, ja voinen rokottaa muutaman pistokkaan ilman, omistaja tuskin siitä suuttu. (Lumeton viime talvi kukisti omat laventelit, kuten niin monet muutkin kasvit.) Pelakuista se jämäkin – tuoksuvaa sorttia ja kotoisin Roomasta – on kehittänyt puumaiseen varteensa uusia lehtiä. Hyasintit kukkivat vasta nyt, ja niiden syvänlila väri on kaikkea muuta kuin jouluinen. Kärsimyskukkiin on alkanut työntyä uusia lehtiä, ja sinisarjan kalpeus on vaihtumassa vahvempaan vihreään.

Kumma juttu, mutta aina kun luulen tehneeni siemeninventaarion, tupsahtaa jostain sukkalaatikosta, pihatakin taskusta tai lääkekaapista uusi nyssäkkä ja siemenkirjanpito menee taas uusiksi. Jos kaikki siemenet olisivat yhtä suuria kuin Mammea americanan (valokuvassa), niin niitä olisi hankalampi piilotella pihatakin taskunpohjalle tai muuallekaan. Näistä siemenistä itää kuulemma vain noin 50%, mutta tietysti niitä on vain yksi per paketti. Olisiko siis pitänyt tilata vähintään kaksi siementä päästäkseen tyydyttäviin tuloksiin? 

Ostosiemenet ovat säntillisesti omissa pusseissaan, mukana siis nimet ja kaikki. Sen sijaan suodatinpusseissa, nenäliinataitoksissa ja ties missä käärinliinoissa on sitten toinen toistaan omituisempia tapauksia. Juuri koskaan ei näitä ihme-eriä ole nimetty, joten ollaan arvailujen varassa. Monet siemenet tunnistaa, aika usein kyllä ei. En edes muista, mistä kaikkialta niitä on haalittu. Varmin tapa saada siemenet itämään on se, että ensin turvottaa siemenet huoneenlämmössä, pujottaa ne sitten minigrip-pussiin kostean perliitin sekaan. Kylmää vai lämmintä? No, siinä on sitten arvottava. Jos siemeniä on runsaasti, saa osa kokeiluista mennä pieleen eikä se edes harmita. 

Itämisen makuun on kuitnekin päästy vähän yllättäen. Kirjekuoressa luki VILLI NAR ja Tiinan nimi, joten kyse ei ollut mistään mysteeristä. (Ystäväni toi tuliaisia Italiasta joskus viime vuoden puolella, siemeniä, kuinkas muuten.) Villi, valkoinen narsissi! Se auttaa pimeän häätämisessä. Kuinka ollakaan arvelin siementen itävän hitaammin kuin ne itivätkään: kahdessa viikossa perliitin seasta pilkotti juuria ja lehtiä. Nyt on sitten kevään taimikaaos jo hyvässä vauhdissa eikä tarvitse odottaa kuin viitisen vuotta, ja sitten valkoiset villinpuoleiset kevätkukat kukkivat. Monta vuotta ne kasvattavat ensin sipuleita eli keräävät voimaa. Joka talvi sitä tarvitsee muutaman aikaisen riehaantujan, jotta kevään odotus saisi viherpeukalojomotuksen aivan äärimmilleen. Milloin mikäkin siemenerä kuljettaa viestikapulaa keväästä ja lehtivihreä pilkistää ensimmäisen kerran, pimeä on häädetty pois.

Tammikuussa on ollut pari aurinkoisempaa päivää, eikä tunnin valokylpy riitä vielä mihinkään. Lisävaloa saa onneksi ledeistä. Ne eivät maksa nykyisin juuri mitään. Vuosituhannen alussa hankkimani jämäkät valaisimet ovat tätä nykyä turhia. Ne veivät todella paljon sähköä ja lämmittivät melkein enemmän kuin valaisivat. Tällaisia hukkainvesteointeja tulee tehtyä, vaikka sain silloin kalliit lamput lähes ilmaiseksi. (Timolle kiitos. Kyllä lamput olivat tarpeen monena vuonna.) Mutta mistä sitä voi aavistaa tekniikan kehityksen oikeastaan missään? Ledien kehitys on ollut huikeaa, ja kasvivaloina niitä ei ole vielä kovin kauan käytetty. (Montako kodinkonetta tai teknistä laitetta olette hylänneet kymmenen tai viidentoista vuoden aikana? Lista lienee pitkä, arvaan.) 

Klikkailen vielä muutamia siementilauksia: keltainen köynnöspikkusydän, piikkiunikoita, kärhöjä, iiriksiä… Tuoksuherneitäkään ei voi koskaan olla liikaa, ei etenkään vanhanaikaisia lajikkeita. Viime kesänä annoin muutamien köynnösten tuottaa siemeniä ja otin niitä talteen, mutta niiden kukinta tuppaa sukupolvi sukupolvelta taantumaan. 

Kylmäkäsittelyssä on jonkinmoiset määrät siemeniä, en muista niistä kuin osan. Ajattelin tehdä muutaman bonsaipuun (havu-mix) ja sitten kokeilen uusia vaahteralajikkeita. Pensaiden siemeniä sain kaukaa Kanadasta, muutamia köynnöksiä myös. Ja koska monet jalot akileijat ovat lyhytikäisiä, on niitä kylvettävä vuosittain uudelleen. Montako erilaista lajiketta syksyllä kylvin, selviää sitten keväällä. Jos edes 30% itää, niin halkean onnesta.  

Meno jatkuu tekojen ja näkyjen parissa. Kevään mittaan on luvassa mm. käänteentekeviä, uusia tomaatinkasvatusohjeita ja monenmoisten kylvöjen edistymistä. Kirjaa saatte odotella vielä kuutisen viikkoa. Kukkanuottasilla ilmestyy 8.3. Pysytelkää kanavalla!

 

 

 

 

 

 

 

Tekosyitä
26.12.17

Tekosyitä tapanina

 

Päivä pitenee tänään minuutilla: 26.12. se on ollut 5,19 h ja
27.12 jo 5.20 h! Mihin käytättäisi tuon minuutin?


Tapaninpäivänä alkaa sormia syyhyttää, suorastaan tanssituttaa: kylvöpuuhiin on päästävä. Keksin tekosyitä välttääkseni sosiaaliset riennot eli kyläilyt. (Eikö se riitä, että kyläilee aattona?) Näitä tekosyitä ei voi enää käyttää: ”Tie on auraamatta”, ”Enterovirus vaivaa”, "Sähköallergia", "Villisika söi auton renkaat", ja ”Kaaduin ja venähdytin nilkkani/selkäni.” Kukaan ei nimittäin usko. Voin jo sanoa reilusti, että jätän seurustelun ja taatelikakun väliin ja että askartelen siementen ja perliitin parissa. Tosin jos tarjolla olisi viherviirupäiden tapaninpäiväajot, niin sinne varmasti menisin vertaistukea hakemaan. Ja on ajateltava kanssaihmisiä. Parempaakin kahviseuraa on kuin talviunipäissään houriva, kärsimätön puutarhuri.


Kylvökiireisiin on monta hyvää syytä. Maailmansota ei syttynytkään jouluaattona, kuten yksi monista Youtubessa kerrotuista profeetoista oli luvannut, siksi voi julistaa vuoden 2018 kylvösesongin korkatuksi. Virallisesti ei vuosi ole vaihtunut vielä, mutta vihertumpun kalenteri alkaa sillä kellonlyömällä, kun päivä alkaa pidetä. Joulu menee kyllä, kiitos lähipiirin tuen, mutta tapanina alkaa kärsivällisyys olla koetuksella. Se johtunee myös siitä, että lopetin suklaan syönnin. Missään ei voi välttyä konvehtirasioilta - jo jouluaattona olin sortua. Pysyin kuitenkin lujana, ja esimerkiksi Paradis-konvehtien surkea nykytaso teki (täytteet muutettu) on tehnyt kieltäymyksen tien helpoksi. Niinpä rapistelin koko aattoillan sitten lahjaksi hankittuja siemeniä ja kirjoja.

Tietokoneen ruudulla juoksee kello: montako minuuttia päivä venyy talvipäivän seisauksen jälkeen. En seuraa valuuttakursseja enkä Afarakin saati Eforen osakepöhinää, eikä lähestyvä olympiahuuma kiinnosta vähäkään. Muut asiat ovat mielessä, kun aamuisin tarkistan valoon liittyvät lukemat: se antaa jatkuvuuden tunnetta ja järkeä helpommin kuin muut jutut. 

Tapaninpäivä sujahti siis kylvöpuuhissa. Tilasin jouluksi useampia siemensatseja, ja hain sitten kaupasta perliittiä ja minigrip-pusseja. Ei muuten ollut aatonaattona ruuhkaa rautakaupan puutarhaosastolla. (Muut paikat olivat kuulemma tupaten täynnä.)

Näitä ja monia muita on laitettu tekeytymään:

Aquilegia viridiflora, A. kurdistanica

Abies concolor ’Switft’s Silver’)

Actaea Rubra (pink)

Allium spirale

Astragalus canadensis

Dalea purpurea

Fritillaria monana

Linum perenne

Lonicera hirsuta

Ramonda myconii

Reissuilta kulkeutuneet, usein vain karkeasti lajin mukaan nimetyt aarteet ovat sitten oma lukunsa. Pelkästään mysteerikärhöjä on useita, ja niiden siemenet ovat tunnetusti itäneet hyvin. Viime kesänä jakelin useammalle (Avoimien ovien)vieraalle kärhöntaimia, ja monet niistä olivat fusca-lajikkeita (tai siis kamtšatkankärhöjä). Puutarhani jalokärhöt (ehkä 25 kpl) ovat kuolleet viime vuosien ankarissa oloissa, niihin en enää haksahda. Alppikärhöt ovat selvinneet, samoin kiinankeltakärhöt.

Hupsuin siemen on tietokoneen hiiren kokoinen pallukka, jolle on itämisvaiheessa tarjottava ekstralämpöä. (Sen hoitaa vanha tuttu idätyspaikka eli termostaatilla varustettu jogurttikone.) Kun esittelin siementä, niin sitä luultiin karvapäällysteiseksi tietokoneen langattomaksi hiireksi. (En tiedä, valmistaako Apple turkispäällysteisiä hiiriä, tuskin.) Kyseessä on Mammea americana, suomeksi kai amerikanmammea. Tuskin ilmasto muuttuu niin paljon, että se tekee koskaan hedelmää, tyydytään siis huonekasviin tai bonsaihin. Pääasia, että on yritystä!

Puutarhakirjoja tuli luetuksi muutama, kiitokset vain pukille. Monty Donin uusin kirja (Down to Earth) on kooste jo tehdyistä kirjoista. Ja koska puutarhatyökaluja ei pääse ulkoiluttamaan, voi tutustua vehkeiden historiaan. (Tales from the Tool Shed: The history and usage of fifty garden tools. RHS 2014) J-P Koskisen Kannibaalin keittokirja (Like) oli ainoa kaunokirja, ei huono valinta ja saatu suoraan tekijältä viime syyskuussa. Luin sen jo toistamiseen, sillä kirjan lajityyppi on suht erikoinen. Kas siinä kirjailija, joka tekee paljon - ja osaa melkein mitä vain. Kaltaiseni laiskuri ei voi kuin äimistellä hänen ahkeruuttaan ja monipuolisuuttaan. 

Joten kyllä tämä kuulkaa kevääksi muuttuu. Maaliskuussa ilmestyvästä Kukkanuottasilla-kirjasta laitan tänne muutaman näytteen tammi-helmikuussa, vaan blogin pääasiallisena tarkoituksena on kyllä tarjoilla uusia juttuja.

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 08.07.2018
Julkaistu: 25.06.2018
Julkaistu: 13.06.2018
Julkaistu: 04.06.2018
Julkaistu: 24.05.2018
Julkaistu: 15.05.2018
Julkaistu: 09.05.2018
Julkaistu: 28.04.2018
Julkaistu: 17.04.2018
Julkaistu: 10.04.2018

OTA YHTEYTTÄ

paljonko on 2 plus 2

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

VAPAASTI VERSOO TAAS

  ARVOISAT LUKIJAT! 

 

                     

 

Kukkanuottasilla on ilmestynyt! Se on ilahduttanut lukijoita kovasti!

Tarjolla on garden writingia eli puutarhajuttuja suoraan ruukutuspöydältä.  

 

Hinta 25 e (sis. postikulut) 

Huom! Postin Helposti-palvelu tarvitsee myös puhelinnumerosi.

Muuten hinta on huomattavasti kalliimpi.

 

 

 

  


 

  

 



Kukkasuutarin sielu -kirja tilattavissa:

Ota yhteyttä -lomakkeella 

15 € (+ postitus).

Tai mistä tahansa kirjakaupasta.

 

Jos tilaat Kukkanuottasilla-kirjan ja Kukkasuutarin sielun, saat 

ne yhteishintaan 35 € (sis. postituksen.)

 

 

  

              

             

      

    Lujaa laatua taimilavan takaa! 

 

 

      

 

 

 

Kukkasuutari ei voi luomakunnalta kuulemalleen 

kutsumukselle mitään,

eikä sen puolen haluakaan. 

 

 

      

 

 

Hän on sielukas sekoitus arktista vetokoiraa,

sirkustaiteilijaa, uppokeijua,

kellarikemistiä,

kirjoittajaa,

sopimussotilasta

ja kasvikuiskaajaa. 

 

 

 

 

                                   Sesonki on aina päällä.

                                     Sitä saa, mikä itää. 






LUOMUKOSMETIIKAN YSTÄVÄT HUOMIO!

SAIPPUANTEKOKURSSIA ON KYSYTTY USEIN JA TÄSSÄ VASTAUS PYYNTÖIHIN:


13.7. (9.00.-17.00) 

hinta 45 e / hlö (materiaalikulut + opetus) 

Kurssipaikka: Mikkeli, Sininen Talo

 

 

* KURSSI TÄYNNÄ * 

 

  

© Copyright 2011-2018 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas