Keskisuuri sipuliryntays
31.08.18

Näitä pitää istuttaa, tulppaanien kanssa ei voi liioitella.
Halpahallien laukkavalikoimia ei kannata väheksyä.

KESKISUURI SIPULIRYNTÄYS

 

Jos olen joskus ollut se viimeinen kukkasipulin ostaja (eli jouluaikaan hakemassa kukkasipuleita), oli ilo ja onni olla kerrankin myös se ensimmäinen. Nimittäin eilen kun piti hakea uusi uuninpelti ja tehdä kaupunkireissu, niin huomasin halpahallin myyjän laittavan erän sipuleita esille. Hamusin niitä mukaan kassillisen, myyjä ei ehtinyt edes hinnoitella niitä... Kassalla sitten tuotti hämmennystä tämä turhan innokas asiakas. (En sentään kysellyt vielä joulukukkia...) Kyllä varhainen lintu palkitaan!

Yleensä olemme ystävien kanssa tehty kimppatilauksen, mutta tänä syksynä se jotenkin unohtui. Ehkä helle vaikutti syysistutusvimmaan. Viime syyskuun alkupuolella jaoimme muutama tuhat sipulia. Istuimme pihamaalla paperipussikasan keskellä Hollannista saapunutta lähetystä ruotimassa. Yritimme saada selville, kuka oli tilannut mitäkin. Selvisimme ilman käsirysyä, vaikka joitakin sipuleita tuli 30 sijaan vain 10. Melko moni näistä aarteista katosi talven aikana, ilmeisesti myyrien toimesta. Selainen viime vuoden tilauslistaa ja yritän niellä tappioni. Kaivan myös liiteristä ne sipuit, jotka kukkivat ja jotka nostin muutamaksi kuukaudeksi huilimaan. Kukinta tuppaa taantumaan, näin etenkin erikoisuuksien kanssa, mutta ei voi mitään.

Kun sitä toiveikkaana myllää erikoisempia sipuleita penkkeihin, kevätpuolella on varauduttava pettymykseen: eivät ne kaikki kuki, ehei. Metsän laidassa kun asuu, niin pidän kohtalaisena onnistumisena 25 prosentin onnistumista. Tulppaanit katoavat varmimmin, ne eivät muuten ole pahoja ihmisenkään suussa. Osan sipuleista laitan ruukkuihin ja peittelen tiheäsilmäisellä metalliverkoilla. (Ne kukkivat sitten etuajassa.) Muutamat laukat piilotan kasvihuoneeseen, etuajassa nekin sitten heräilevät ja kukkivat.

Syy aikaiseen keskisuureen sipuliryntäykseen on siinä, että en ole ensi viikon jälkeen tekemässä syystöitä kotipihalla. Siksi sipulit on piilotettava lähipäivinä. Monet suosituimmat kaunokaiset, kuten suosimani Rembrandt-tulppaanit, loppuvat nopeasti. Myös erikoisemmat laukat ovat suosiossa ja myydään pian. Halpishallien sipulivailkoimat ovat tätä nykyä kyllä hämmästyttävän laajat. Laskin eilen, että paikallisella tiskillä oli peräti kymmentä eri laukkalajiketta eli enemmän kuin varsinaisessa puutarhamyymälässä. Hinta ei ole paha, ja vertailun vuoksi esimerkiksi 8 kappaleen erä mustia tulppaaneita maksoi reilusti vähemmän (3,65 €) kuin puutarhamyymälän tiskillä (5,75 €.) Sipuleissa ei ole mainittavaa eroa. Jos voisi odottaa, saisi marraskuussa sitten sipulit pilkkahintaan, mutta silloin on jäljellä lähinnä keltaisia ja punaisia tulppaaneja - tällaista kirkuvaa liikennemerkkipenkkiä harva haluaa. 

Yksivuotisten kesäkukkien kasvattaminen ei mennyt tänä vuonna ihan putkeen. Syy: laiska kastelija. Panostin lähinnä astereihin ja zinnioihin, unikoiden lisäksi, eikä edes kaduta. Hunajakukkaa tuli perhosten ja mehiläisten riemuksi, sillä se on niin helppo kukkanen, ettei tarvitse juuri kastelua. Yllättävän helposti lupiinilajikkeetkin kukkivat eli vain kolme kuukautta kylvöstä. Korkeuttakin ehti kasvaa peräti 70-senttiä. Näistä erikoisemmista lajikkeista 'Sunrise' teki myös paljon siemeniä, osa kypsyy vielä.   

Keväällä kerskuin kurpitsakylvöksillä ja nyt voin paukutella henkseleitä: monenlaista löytyy. Crookneck-lajikkeet ovat katseenvangitsijoita. Kukki saa friteerata käsi krampissa lähes joka päivä. Ufokurpitsojakin on, on vaikka Johan af Grann söisi. Tomaateista ehdottomasti maukkain ja (jännittävän näköinenkin) punaoranssiraidallinen Cherokee Red Tiger. Se on perinnelajikkeita rapakon takaa. Siemeniä on tallessa, joten kun perinteinen Ystävänpäivän siemenkirje lähtee matkaan, niin siellä on 8-10 siemenylläriä, ja yksi niistä on sitten tuo. 25 ensimmäistä saa ilmaisen paketin, joten listalle kannattaa ilmoittautua heti tammikuussa. (Loppuvat aina kesken, sorry.) Kukkasuutareiden virkistys- ja kehitysrahasto on luvannut tukea tätä myös tänä vuonna. Tuo salamyhkäinen pulju onkin ainut sponsorini.

Mutta pian kaukaiset puutarhat kutsuvat, ja kasvimaailman kaikua on kuunneltava. Seuraavat puutarhajutut sukeltavat sitten eri vyöhykkeelle jättipuiden katveeseen Tyynenmeren rannalle. Seuraa siis vihertumpun blogia ja puutarhavaellusta.

 

 

 

Outoja olentoja kurpitsapenkistä.

Potilasasiamies avautuu
16.08.18

POTILASASIAMIES AVAUTUU

 

 

Kuivuutta ei pääse pakoon missään sotepiirissä. Ihmiset, eläimet ja kasvit nääntyvät. On ollut niin kuivaa, että lehtikomposteja on pitänyt kastella ihan erikseen. Ne ovat rutikuivia, sillä sadetta ei ole koko kesänä juuri lainkaan. Keväällä haravoituja lehtiä oli vielä säkitettynä muutama erä, ja heittelin niitä kompostiin puoliksi höyryävän hevosenlannan sekaan. Tämä arvokas sekoitus pääsee sitten ensi keväänä kasvimaalle.

 

Yhdestä lehtisäkistä pomppasi sitten jotain muutakin kuin haravointijätteitä: päästäinen! Voi, mikä pelästynyt pieni raukka se olikaan. Otus ei ollut erityisen virkku, enkä uskonut sen menehtyneen järkytyksen jälkeiseen sydänhalvaukseen enkä siihen, että pääsi päivänvaloon. Nostin erakkona viihtyvän eläimen kämmenelle, nämä eläimet ovat nimittäin todellisia oman polun kulkijoita. (Kuvitelkaa, että asutte erakkona kompostissa?) Raukka oli hirmuisen laiha ja pieni, painoi tuskin viittä grammaa. Päästäisen pitäisi syödä päivittäin oma painonsa, mutta otus ei vaikuttanut yltävän enää sellaisiin suorituksiin. En ole ihan varma, oliko kyse korpi- vain idänpäästäisestä, en osaa ehkä erottaa niitä toisistaan.

 

Päästäisen nokka vapisi eli kyllä se oli elossa. Sen härkäpavun kokoinen rintakehä nousi ja laski, lyöhän sydän lyö noin 16 kertaa sekunnissa. Nämä tyypit elävät täysillä, ja ne ovat vanhuksia jo 1,5 vuoden iässä. Naaraan kiima-aika kestää muutamia tunteja, huh, kyllä on vipinää. Mutta tämän päästäisen päälaella oli jotain outoa: iso pallukka. En heti tajunnut, että se oli punkki. Mittasuhteiltaan tuo saaliinsa kimpussa viihtyvä verenimijä vastaisi varmaan jotain samaa kuin että ihmisen päälaella olisi greippi. Ei siis mikään pieni juttu.

 

Voi päästäisparkaa. Sen pikkiriikkiset silmät pysyivät kiinni. Oliko sillä tuskia, ehkä mahdollisesti ankaria nivelvaivoja? Entä iskeekö puutiaisaivokuume näin pieniin eläimiin, aivothan niillä toki on, vaikka toki pienet. Punkki oli niin tiukasti kiinni punkissa, ettei ollut mitään mahdollisuutta irrottaa sitä. Lisäksi päästäisen nahka on todella ohut, suorastaan silkkinen.

 

Toin päästäisen terassille ja yritin antaa sille vettä pipetillä. Pipetin kärki oli aivan liian suuri! Olen kirjoittanut aika monia eläintarinoita (lapsille), ja erityisen suuresti ovat ihastuttaneet pienet jyrsijät, siilit ja sitten tietysti lumikko. Kymmenisen vuotta sitten pelastin lumikon kissan suusta ja elvytin henkitoreisen pienen kaverin jäätelörasiassa, jossa se oli toipilaana viikon. Voi, miten heikko se oli, aivan rääpäle ja kissan retuuttama. Kerrankin tunsin itseni tärkeäksi. Tein kananmunankeltuaisesta, kastemadoista, mustikoista ja vehnänjyvistä voimaruokaa, ja hoidin selän haavaa. (Tuollaista ruokaa voi muuten syödä ihminenkin!) Pian se oli tolpillaan ja saatoin palauttaa sen kivikkoon ja rotkoon, josta kissa oli kaiketi sen raahannut terassille. Kissa ei päässyt ulos vähään aikaan.

 

Päästäinen ei ollut pelastettavissa. En kuitenkaan soittanut paikalliselle eläinklinikalle, vaikka mieli teki. Hellästi palautin potilaan kompostiin, ainakin sillä on nyt lämmintä. Jos se on ollut ties kuinka kauan lehtien seassa jätesäkissä, ei järkytys kompostiin joutumisesta ehkä muuta sen urasuunnitelmia. Ehkä tämä koiras ei ole se päästäisrakastaja, joka kiihkon sumentama puree naaraan niskan verille! Sellainen tapa niillä nimittäin on kaikissa sotepiireissä, myös kompostiin ulottuvissa paikoissa.

 

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 31.08.2018
Julkaistu: 16.08.2018
Julkaistu: 01.08.2018
Julkaistu: 25.07.2018
Julkaistu: 08.07.2018
Julkaistu: 25.06.2018
Julkaistu: 13.06.2018
Julkaistu: 04.06.2018
Julkaistu: 24.05.2018
Julkaistu: 15.05.2018

OTA YHTEYTTÄ

paljonko on 2 plus 2

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

VAPAASTI VERSOO TAAS

  ARVOISAT LUKIJAT! 

 

                     

 

Kukkanuottasilla on ilmestynyt! Se on ilahduttanut lukijoita kovasti!

Tarjolla on garden writingia eli puutarhajuttuja suoraan ruukutuspöydältä.  

 

Hinta 22 e (+ postikulut) 

Huom! Postin Helposti-palvelu tarvitsee myös puhelinnumerosi.

Muuten hinta on huomattavasti kalliimpi.

 

 

 

  


 

  

 



Kukkasuutarin sielu -kirjaa on tilattavissa myös.

Ota yhteyttä -lomakkeella 

18 € (+ postitus).

(Tai mistä tahansa kirjakaupasta, tosin hinta on siellä noin 38 euroa.)

 

Jos tilaat Kukkanuottasilla-kirjan ja Kukkasuutarin sielun, saat 

ne yhteishintaan 37 € (sis. postituksen.)

 

 

  

              

             

      

    Lujaa laatua taimilavan takaa! 

 

 

      

 

 

 

Kukkasuutari ei voi luomakunnalta kuulemalleen 

kutsumukselle mitään,

eikä sen puolen haluakaan. 

 

 

      

 

 

Hän on sielukas sekoitus arktista vetokoiraa,

sirkustaiteilijaa, uppokeijua,

kellarikemistiä,

kirjoittajaa,

sopimussotilasta

ja kasvikuiskaajaa. 

 

 

 

 

                                   Sesonki on aina päällä.

                                     Sitä saa, mikä itää. 





SAIPPUAN KYSELIJÄT, HUOMIO!

Jos olet kiinnostunut tilaamaan saippuoita, niin ota yhteyttä lomakkeen kautta tai suoraan tänne: moronperansaiput@gmail.con

Tarjolla on viiden saippuan satsi (manteli, suola, kehäkukka, laventeli, naturel) hintaan 32 €. (+ postikulut)

Rajoitettu erä!





 

 

* * *


SAIPPUANTEKOKURSSILLE? 

Seuraava saippuakurssi pidetään 24.11. 2018 (Sininen Talo, Mikkeli)

Teemme ylellistä saippuaa hot process -menetelmällä. (Joulupukin konttiin siis.)

Sen lisäksi valmistamme käsivoidetta ja sampoota.

Mukaan otetaan 10 henkilöä.

Hinta: 60 euroa. (Sis. opetuksen ja materiaalikulut. Jokainen saa mukaansa useamman turvallisen ja myrkyistä vapaan saippuan, sampoon ja käsivoiteen. Käytämme eteerisiä öljyjä ja mm. karite- ja kaakaovoita.)

Kurssi on jatkoa heinäkuun 2018 kurssille, mutta aloittelijakin pääsee mukaan.  

Ilmoittautumiset mari.moro@marimoro.fi


  

© Copyright 2011-2018 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas