Puuta puhuttelemassa
15.09.16

Puut kommunkoivat.
Vaikka harakat söis.

 

Puuta puhuttelemassa 

Kyllä me tämä jo tiedettiin: puut tuntevat ja kommunikoivat. Puiden salattu elämä (Das geheime Leben der Bäume) on kirjahitti kestoaiheesta. Runoilijat ovat kyllä kirjoittaneet puista nämä samat asiat jo, siis niin kuin metaforien kautta. Nyt sakasalainen metsänhoitaja ja kirjailija Peter Wohlleben heittää tiedettä kehiin. (Saksalainen metsänhoitaja kuulostaa muuten Veikko Huovisen tarinasta karanneelta henkilöltä.) Kun Suomessa on runkopuuta kain noin 2,2 miljardia kuutiometriä, pitäisi tämän kirjan aihepiirin koskettaa – ja on koskettanutkin. Teos on myydyimpien tietokirjojen joukossa, ja kirjakaupat kiittelevät. Puutarhasta on saa hellittää, kun on kirjojen arvoista asiaa!  

Mutta puutarhassa piti huiskia muutama päivä. Kana-adoptio sujui hyvin eli kesäpihan viimeisetkin asukit vilkuttavat portilta. Hei hei. Harakat vaikuttivat voitonvarmoilta: vihdoin tuosta aivottomasta lellipentuparvesta päästiin! Harakat ja kanat eivät tule toimeen keskenään, se on nähty. Tunnustan hävittäneeni pari harakanpesää. Harakoiden suurta hupia on kokoontua nauramaan kanoille, jotka luulevat samaa narunpätkää madoksi, toistamiseen. En tiedä, millä harakat huvittelevat loppuvuoden. Ehkä jätän radion auki. Puut rupattelevat omiaan siellä taustalla, ja minusta se on ollut tähänkin asti aivan normaali tilanne. 

Kasvihuone on tyhjennetty ja tehty karkea siivous. Tomaatteja tuli kasapäin, osa on pakastettava soseena. Muutama uusi kesäkurpitsalajike oli kokeilussa, kaikki eivät ehtineet tehdä hedelmää. Kylmä alkukesä oli niille huono startti. Keräilin siemeniä ja otin työkalut talteen, siirtelin ruukut liiterin perukoille. Vien naapuriin munakorin. Kukkasipuleita istutin, tappioista huolimatta. Niitä katoaa myyrien, kelien, auringonpilkkujen tai vääränväristen saappaiden vuoksi, joskus jopa 80%. 

Rikkaruohot pääsevät valtaamaan syksypuolella pihan, etenkin jos lauha jatkuu vuoden loppuun. Tämä on ollut uutta viime talvina, että esimerkiksi juolavehnä moninkertaistuu niin sanotun talven aikana. Suurpiirteinen kitkeminen eli suoraan sanottuna laiskuus kostautuu. Sitä luulee, että voi harppoa pois rikkaruohokohdat vähän niin kuin ne kirjan huonot sivut. Mutta puutarhan editoiminen on raakaa puuhaa, ja tänä kesänä lipsuin enemmän kuin aikaisemmin. Ehkä sateella oli osuutta asiaan, tuli luetuksi. 

Sateiden myötä iski myös laiskuus, ja Annoin elämänlangan nujertaa yhden pienen alueen. Pressutin sen, pääsen helpolla. Jos kyseinen kasvi olisi kudzu, niin se tekisin vuodessa noin 180 kiloisen juurakon. Tuo kauhea köynnös on valloittanut tapakon takana jo 24 osavaltiota ja kun puhutaan kasvi-invaasiosta, niin tämä yksilö lienee se hurjin. Kun joissakin animaatioissa tappajakasvit tulevat ja valtaavat tontin, niin esikuvana on todennäköisesti juuri kudzu ja sen tarina. Siitä kirjoitan muutaman jutun talven mittaan.

Niin, palataan elämänlankaan, tuohon harmittomaan mutta niin viitseliääseen riesaan. Kyllä se osittain ujertuu, kun ei saa valoa eikä mitään muutakaan pariin vuoteen tarjolla. Kukaan ei valvo sen oikeuksia, sillä elämänlanka-asiamies meiltä vielä puuttuu. Jos puilla on salainen elämä, niin kyllä myös kasveilla on, se tiedetään entuudestaan. Nyt joku ihmettelee, että miksi en myrkytä elämänlankaa. En halua sotkeutua siihen juttuun, vaikka pääsisin kenties helpommalla. Ja koska haluan pysyä hyvällä tuulella, en jaksa enkä osaakaan pitää myrkkysaarnaa. 

Ja siksi palaan puihin. Ne eivät varjosta kaveriaan, ja jeesaavat toisiaan. Ne kommunikoivat ja kertovat toisilleen, koska on aika pudottaa lehdet. Tuli siis sekin päivä eteen, että opettaja voi sanoa oppilailleen: puutkaan eivät tylytä kavereitaan. Se, mikä oli ennen saduissa ja runoissa, on nyt tietokirjassa. Nyt tarvitaan enää puu-ihminen -sanakirja, niin saadaan haastatteluja, kokonaisia reportaaseja. "Miten päädyitte olemaan puu?" ja "Onko puutarha parempi paikka kuin metsä?" ja sitä rataa.

 

Jos puutarhat hiukan vaikenevat, niin puut ovat äänessä. 

Taidolla ja tyylillä
26.07.13

Vaikuttavia kasviyhdistelmiä! Maanpeitekasvina on käytetty punalehtistä rentoakankaalia, ja se antaa keltalehtisille tarhajuoruille potkua.
Korkeuserot ja pengerrykset antavat puutarhalle ryhtiä ja kasvipaljous ilmettä.

 

Taidolla ja tyylillä



Kun talo on uusi, ei puutarha valmistu aina samaan tahtiin.Vaan poikkeuksiakin löytyy. Sarin perheen puutarha on vasta kolmevuotias, mutta sitä ei kyllä millään uskoisi. Klaukkalaisperheen pihapiiri on rehevyydessään kertakaikkisen valloittava ja katsottavaa riittää. Tyylikäs kasvitungos on asettunut paikoilleen, ja lisää aarteita tulee kaiken aikaa lisää. Harvinaisuuksia on suuret määrät. Esimerkiksi noin sentin korkuinen kuunlilja ei ole jokapihan tuttavuus, enkä muista usein nähneeni keltakirjavaa raunioyrttiä. Enkä punaista kanadanliljaa! Sarin keräilyn kohteena ovat - muiden piha-asukkien ohessa - keltalehtiset kasvit (tai jalostetut kasvimuodot) ja niitä on aikamoinen valikoima. Puutarhahommissa auttelee kitkevä koira, ei huono juttu sekään! 

Kuuntele Radio Suomesta lisää. Mörönperän versot 27.7. 11.03. (Ohjelma löytyy myös Areenasta)



Harvinaisuus muiden joukossa eli punainen kanadanlilja.

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 05.07.2017
Julkaistu: 27.06.2017
Julkaistu: 09.05.2017
Julkaistu: 21.04.2017
Julkaistu: 16.03.2017
Julkaistu: 27.02.2017
Julkaistu: 08.02.2017
Julkaistu: 18.01.2017
Julkaistu: 23.12.2016
Julkaistu: 04.12.2016

OTA YHTEYTTÄ

paljonko on 2 kertaa 3

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

PARHAAT PÄIVÄT PIHALLA

 

            

 

 



                  


  

 

Kukkasuutarin sielu -kirja tilattavissa:

parafraasi@gmail.com --> klikkaa ja tilaa etusivun Ota yhteyttä -lomakkeella 

19,90 € (+ postitus).

Mukana siemenylläri (5 erilaista satsia)

(Kirja on toki tilattavissa mistä tahansa kirjakaupasta,

mutta ilman siemeniä ja hintaan 31.90)


 

 


              

             

      

    Lujaa laatua taimilavan takaa! 

 

 

      

 

 

 

Kukkasuutari ei voi luomakunnalta kuulemalleen 

kutsumukselle mitään,

eikä sen puolen haluakaan. 

 

 

      

 

 

Kukkasuutari on sielukas sekoitus arktista vetokoiraa,

sirkustaiteilijaa, uppokeijua,

kellarikemistiä,

kirjoittajaa,

sopimussotilasta

ja kasvikuiskaajaa. 

 

 

 

 

                                   Sesonki on aina päällä.

                                     Sitä saa, mikä itää. 

  

© Copyright 2011-2017 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas