Viimeiset kesakukat
30.09.18

Sunken Garden eli yksi Butchartin laajoista puutarhoista.

 

 

Kesäkauden viimeinen lämmin sunnuntai tiesi ruuhkaa.

 

 

Viimeiset kesäkukat

 

Normipäiviä. Järjestelen suodatinpussien sisältöjä ja yritän saada tolkkua siemenkaaoksesta. Vaihteeksi sama tilanne: pakkaan nyysimäni siemenet ja yritän nimetä ne. Kahdessa päivässä sain mukaan kohtalaisen määrän pakattavaa. Ensin menin Abkhazin pienelle puutarhalle ja sitten Butchartin paratiisiin. Ensinmainitussa paikassa pyysin luvan kuten ennenkin, ja Butchartilta sain siemeniä alueelta, jonne vapaaehtoiset kuskaavat kasvijätteitä ja hakevat nuupahtaneiden kukkien tilalle freesimpiä. Tuleva kasvukausi on mielessä, ja siemeniä karttuu myös paikallisten ystävien pihoilta. Eräältä pihalta napsin väriminttujen (Monarda) serkuksi mainitun Monardellan siemeniä, ja kasvilla on kuvaava lempinimi: kojootinminttu. Mörönperällä ovat kojootit kortilla, mutta kissoja riittää ja mehiläisiäkin, noita jälkimmäisiä kyseinen kasvi kuulemma houkuttelee. Talven mittaan kirjoitan sitten uusista kasvituttavuuksista ja siemenistä lisää.

Amerikan mantereella on kymmeniä tuhansia hylättyjä kaivoksia, eikä niiden jäljitä ole jäänyt muuta kuin autioituva asuinpaikkoja ja ympäristöhaittoja. Butchartin kaivos Victoriassa (B.C) on poikkeus, ja olen kirjoittanut kaivoksesta kirjaani (Kukkanuottasilla) ja tehnyt juttua blogiin. Koska rapsutan kaivosalueen maankamaraa nyt vapaaehtoisenakin muutaman päivän, paikasta on tullut entistä tutumpi.

Maailman perintökohteisiin tätä nykyä kuuluva Butchartin tarha oli syyskuun viimeisenä sunnuntaina todella ruuhkainen. Ihmiset olivat tulleet nauttimaan viimeisestä kesäpäivästä, vapaalla olin itsekin. Ravintolaan oli turha yrittää, ja pitkät oli oli jonot myös kahviloissa. (Useita.) Laajat parkkialueet pullistelivat, enkä ollut löytää autoani. Parkkipaikat on merkitty eläinlogoin, ja kärry oli parkissa rapujen ja kalojen alueella, mikä ei ole ihan pieni läntti.  Kun ystäväni Pirjo ja Reijo tulivat tänne marraskuun loppupuolella parisen vuotta sitten, ei tungoksesta ollut tietoakaan. Sekä Reijo että minä valokuvasimme tyhjää puutarhaa. 

Butchartin kaivos kuuluu poikkeustapauksiin. Ani harva kaivospohatta ei ole halunnut maisemoida raaka-aineista niistämäänsä ympäristöä. Mielikuva kaivospohatoista on vahva. Butchartin kanssa samalla Vancouverinsaarella toiminut hiiliparoni Dunsmuir ei ollut mikään filantrooppi, vaan häijy ja ahne, ainakin näin on saatu lukea aikaisten todistuksista ja jopa suomeksi. Moni suomalainen raatoi hiiliparonin kaivoksella Nanaimossa 1890-luvulla ja niin huonoissa oloissa, että kokemus kirvoitti tarttumaan kynään. Näiden miesten ydinjoukko seisoi Kurikan takana, kun hän perusti sitten Sointulan utopian noin 500 kilometrin päähän Nanaimosta pienelle Malkosaarelle. Viimeinen pisara suomalaisille oli, kun yhden kaivoksen ehdyttyä työläisten piti purkaa ja viedä samat asuinhökkelit mukaan noin yhdessä päivässä. Sointulaan, Sointulaan siis! Sinne ei kaivospohatan mielivalta yltäisi, ja kaikki olisivat tasa-arvoisia! (Romaanini Hajavalo ilmestyy pian, ja siinä sivutaan Nanaimon kaivosasiaa ja utopiaa.)

Näin siis tarhan kesäterässä, kaikki noin 35 hehtaaria. Tällaista määrää kesäkukkaistutuksia en muista nähneeni aikaisemmin. Paikka paikoin kesäkukkia on useammassa kerroksessa eli maanpäällisten eri kokoisten kukkien lisäksi vielä köynnöksiä. Butchartilla on laajat kasvihuoneet ja -tarhat, ja uusia istutuksia tehdään pitkin kesää. Viime kesä oli niin kuiva, että kastelemiseen meni aikaa enemmän kuin aikaisempina vuosina. Kun työntekijät ja vapaaehtoiset lasketaan mukaan, saadaan noin 1500 ahkeraa käsiparia. Vapaaehtoisten joukossa olen välillä itsekin. Kun kesäkukat korjataan pois, aletaan samantien vetää jouluvaloja, ja siihen menee kauan aikaa. Johtoja viritellään noin 30 kilometriä. Näistä viritelmistä voi olla monta mielipidettä, onneksi sentään sinipunavihreä lamppukimara ja tähtisomisteet eivät yllä japanilainen puutarhaan.

Rosario loisti siis vielä, ja sen noin 350 lajiketta olivat pääosin hyvässä kunnossa. Ai tuollainen ruusu on Julia Child, tuo taas on nimetty Nancy Reaganin mukaan. Daaliakokoelma ei sekään ole ihan pieni: noin 280 erilaista. Lokakuussa ruusut katkotaan ja daalioiden juurakot nostetaan, kyltitetään ja viedään talvisäilöön. Kylmänarat yksivuotiset korvataan vahvemmilla vaihtoehdoilla: orvokeilla, kallunoilla ja astereilla. Mihin tahansa päänsä kääntääkin, niin se pieninkin kesäkukkapenkki sisältää noin 250 kukkaa. Joku voisi sanoa, että kukkapaljous menee överiksi esimerkiksi siinä vaiheessa, kun kahvilan terassin katosta roikkuu ehkä 350 muoviamppelia - toinen toistaan kirkuvimmissa väreissä. Mutta tällainen ylenpalttinen tarjonta kuuluu Butchartin konseptiin. Lahjakaupan krääsähyllyssä kukoistava mauttomuus on turistien mielestä niin ihastuttava, että haluavat ostaa Kiinassa tehtyjä kukkavaaseja, -huiveja, -leluja ja erilaisia paitoja, lista on pitkä! Tyydyin katselemaan siementiskiä: taitaa minulla olla jo nuo kaikki.

Nyt vedän saappaat jalkaan ja lähden testaamaan uusimpia kauriin karkotusvinkkejä. Kauriita oli pihassa äsken viisi kappaletta, ja puutarhamyymälästä ostetuilla ritsoilla ei tee mitään. Olen ampunut kauriita kalloon hevoskastanjoilla. Jos tämä on eläinsuojelurikos, niin kannan kaiken vastuun. (Yhdenkään kauriin kallo ei ole valitettavasti haljennut.) Haittaeläimet hävitetään tämän alueen tarhoista yleensä järeämmin asein, sanoisinko suorastaan että tulivoimaan luottaen. Ritsoja käyttävät vain lapset - ja minä.

 

 

 

Kymmenet tuhannet kesäkukat korvataan pian astereilla, kallunoilla ja orvokeilla.
Rosarion valikoima on hengästyttävä.

Keskisuuri sipuliryntays
31.08.18

Näitä pitää istuttaa, tulppaanien kanssa ei voi liioitella.
Halpahallien laukkavalikoimia ei kannata väheksyä.

KESKISUURI SIPULIRYNTÄYS

 

Jos olen joskus ollut se viimeinen kukkasipulin ostaja (eli jouluaikaan hakemassa kukkasipuleita), oli ilo ja onni olla kerrankin myös se ensimmäinen. Nimittäin eilen kun piti hakea uusi uuninpelti ja tehdä kaupunkireissu, niin huomasin halpahallin myyjän laittavan erän sipuleita esille. Hamusin niitä mukaan kassillisen, myyjä ei ehtinyt edes hinnoitella niitä... Kassalla sitten tuotti hämmennystä tämä turhan innokas asiakas. (En sentään kysellyt vielä joulukukkia...) Kyllä varhainen lintu palkitaan!

Yleensä olemme ystävien kanssa tehty kimppatilauksen, mutta tänä syksynä se jotenkin unohtui. Ehkä helle vaikutti syysistutusvimmaan. Viime syyskuun alkupuolella jaoimme muutama tuhat sipulia. Istuimme pihamaalla paperipussikasan keskellä Hollannista saapunutta lähetystä ruotimassa. Yritimme saada selville, kuka oli tilannut mitäkin. Selvisimme ilman käsirysyä, vaikka joitakin sipuleita tuli 30 sijaan vain 10. Melko moni näistä aarteista katosi talven aikana, ilmeisesti myyrien toimesta. Selainen viime vuoden tilauslistaa ja yritän niellä tappioni. Kaivan myös liiteristä ne sipuit, jotka kukkivat ja jotka nostin muutamaksi kuukaudeksi huilimaan. Kukinta tuppaa taantumaan, näin etenkin erikoisuuksien kanssa, mutta ei voi mitään.

Kun sitä toiveikkaana myllää erikoisempia sipuleita penkkeihin, kevätpuolella on varauduttava pettymykseen: eivät ne kaikki kuki, ehei. Metsän laidassa kun asuu, niin pidän kohtalaisena onnistumisena 25 prosentin onnistumista. Tulppaanit katoavat varmimmin, ne eivät muuten ole pahoja ihmisenkään suussa. Osan sipuleista laitan ruukkuihin ja peittelen tiheäsilmäisellä metalliverkoilla. (Ne kukkivat sitten etuajassa.) Muutamat laukat piilotan kasvihuoneeseen, etuajassa nekin sitten heräilevät ja kukkivat.

Syy aikaiseen keskisuureen sipuliryntäykseen on siinä, että en ole ensi viikon jälkeen tekemässä syystöitä kotipihalla. Siksi sipulit on piilotettava lähipäivinä. Monet suosituimmat kaunokaiset, kuten suosimani Rembrandt-tulppaanit, loppuvat nopeasti. Myös erikoisemmat laukat ovat suosiossa ja myydään pian. Halpishallien sipulivailkoimat ovat tätä nykyä kyllä hämmästyttävän laajat. Laskin eilen, että paikallisella tiskillä oli peräti kymmentä eri laukkalajiketta eli enemmän kuin varsinaisessa puutarhamyymälässä. Hinta ei ole paha, ja vertailun vuoksi esimerkiksi 8 kappaleen erä mustia tulppaaneita maksoi reilusti vähemmän (3,65 €) kuin puutarhamyymälän tiskillä (5,75 €.) Sipuleissa ei ole mainittavaa eroa. Jos voisi odottaa, saisi marraskuussa sitten sipulit pilkkahintaan, mutta silloin on jäljellä lähinnä keltaisia ja punaisia tulppaaneja - tällaista kirkuvaa liikennemerkkipenkkiä harva haluaa. 

Yksivuotisten kesäkukkien kasvattaminen ei mennyt tänä vuonna ihan putkeen. Syy: laiska kastelija. Panostin lähinnä astereihin ja zinnioihin, unikoiden lisäksi, eikä edes kaduta. Hunajakukkaa tuli perhosten ja mehiläisten riemuksi, sillä se on niin helppo kukkanen, ettei tarvitse juuri kastelua. Yllättävän helposti lupiinilajikkeetkin kukkivat eli vain kolme kuukautta kylvöstä. Korkeuttakin ehti kasvaa peräti 70-senttiä. Näistä erikoisemmista lajikkeista 'Sunrise' teki myös paljon siemeniä, osa kypsyy vielä.   

Keväällä kerskuin kurpitsakylvöksillä ja nyt voin paukutella henkseleitä: monenlaista löytyy. Crookneck-lajikkeet ovat katseenvangitsijoita. Kukki saa friteerata käsi krampissa lähes joka päivä. Ufokurpitsojakin on, on vaikka Johan af Grann söisi. Tomaateista ehdottomasti maukkain ja (jännittävän näköinenkin) punaoranssiraidallinen Cherokee Red Tiger. Se on perinnelajikkeita rapakon takaa. Siemeniä on tallessa, joten kun perinteinen Ystävänpäivän siemenkirje lähtee matkaan, niin siellä on 8-10 siemenylläriä, ja yksi niistä on sitten tuo. 25 ensimmäistä saa ilmaisen paketin, joten listalle kannattaa ilmoittautua heti tammikuussa. (Loppuvat aina kesken, sorry.) Kukkasuutareiden virkistys- ja kehitysrahasto on luvannut tukea tätä myös tänä vuonna. Tuo salamyhkäinen pulju onkin ainut sponsorini.

Mutta pian kaukaiset puutarhat kutsuvat, ja kasvimaailman kaikua on kuunneltava. Seuraavat puutarhajutut sukeltavat sitten eri vyöhykkeelle jättipuiden katveeseen Tyynenmeren rannalle. Seuraa siis vihertumpun blogia ja puutarhavaellusta.

 

 

 

Outoja olentoja kurpitsapenkistä.

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 16.11.2018
Julkaistu: 09.11.2018
Julkaistu: 04.11.2018
Julkaistu: 19.10.2018
Julkaistu: 30.09.2018
Julkaistu: 31.08.2018
Julkaistu: 16.08.2018
Julkaistu: 01.08.2018
Julkaistu: 25.07.2018
Julkaistu: 08.07.2018

OTA YHTEYTTÄ

minkä värinen on aurinko

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

VAPAASTI VERSOO TAAS

  ARVOISAT LUKIJAT! 

 

                     

 

 

 

 

 

Tilaa Kukkanuottasilla pukinkonttiin.

Hinta 22 e (+ postikulut) 

Saat messevän siemenyllärin mukaan. (5 erilaista.)

Huom! Postin Helposti-palvelu tarvitsee myös puhelinnumerosi.

 

 

 

  


 

  

 

 

Kukkasuutarin sielu -kirjaa on tilattavissa myös.

Ota yhteyttä -lomakkeella 

18 € (+ postitus).

(Tai mistä tahansa kirjakaupasta, tosin hinta on siellä noin 38 euroa.)

 

Jos tilaat Kukkanuottasilla-kirjan ja Kukkasuutarin sielun, saat 

ne yhteishintaan 37 € (sis. postituksen. Ja mukaan tietysti siemenylläreitä!) Muista liittää mukaan puhelinnumerosi.

 

 

  

              

             

      

    Lujaa laatua taimilavan takaa! 

 

 

      

 

 

 

Kukkasuutari ei voi luomakunnalta kuulemalleen 

kutsumukselle mitään,

eikä sen puolen haluakaan. 

 

 

      

 

 

Hän on sielukas sekoitus arktista vetokoiraa,

sirkustaiteilijaa, uppokeijua,

kellarikemistiä,

kirjoittajaa,

sopimussotilasta

ja kasvikuiskaajaa. 

 

 

 

 

                                   Sesonki on aina päällä.

                                     Sitä saa, mikä itää. 




PUHDASTA ASIAA PUKINKONTTIIN!

Jouluksi on tarjolla viiden saippuan satsi (manteli, suola, kehäkukka, laventeli, naturel)

hintaan 25 €. (+ postikulut)

(ks. tilauslomake) 





 

 

* * *

 

ILMOITUS JOULUMYYJÄISISTÄ

Saippuaa ja kirjoja Mikkelin Naisten messuilla 24.11. klo 10.00-14.00.

(Etelä-Savon ammattiopisto, Otavankatu 4


* * *


LUENTO VIHERLANDIASSA 25.11. (Jyväskylä)

alkaen klo 13.00.

- Vyöhykettä venyttämässä eli kouhotuksia Kanadasta (kuvavetoisia tarinoita)

Tarjolla uutta kirjaa (kahtakin) signeerauksella ja siemenylläreitä.

 

 

 


  

© Copyright 2011-2018 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas