Kirje kotoa
17.12.18

Nämä vanhat luettelot ovat tallessa kaikki.
Tilauksia on tehty.

 

 

 

 

 

 

Kirje kotoa

eli pieni joulutarina aattoa odotellessa

 

 

En mitenkään haluaisi häiritä emännän rauhaa missä lie kaukaisella saarella, mutta minun on pakko tehdä selkoa kotioloista. (Ja onneksi osaan käyttää tätä rakkinetta.) Tiedän, että emännällä on hauskempaa siellä kuin kotioloissa, mutta ehkä näin joulun alla voin vedota sekä sääliin että armeliaisuuteen. Ehkä emäntä on saanut innoitusta tarpeeksi ja löytänyt henkevämpää seuraa kuin mitä täällä kotimurjussa on tarjolla. Yritimme pyrkiä Tunkelon kanssa jo löytöeläinkotiin, mutta meitä ei huolittu edes sinne.

 

Joulu on tulossa ja aina niin rakkaasta enkelikellosta piti taitella hellarenkaita jo marraskuun alussa. Asiat eivät ole hääppöisellä tolalla. Huoltovarmuus on pettänyt, kiitos Tupajussin. Äijä on seonnut lopullisesti. Nuukuuksissaan hän antoi meille ukaasin, että kynttilää saa polttaa vain viisi minuuttia päivässä. Että ne muka ovat aivan lopussa! Parta on huurussa, kun tuvan lämpötila on laskenut alle kymmeneen asteeseen. Emännän orkideat tuskin toipuvat kukkimaan. Olen pahoillani, mutta Tupajussi ei anna lämmittää enempää.

 

Ainoa ruokamme olisi ollut naapurin pellolle unohtuneet muutamat jäätyneet kaalinpäät, elleivät Jaatinen ja Juutinen olisi auttaneet. Nuo hyväsydämiset tonttujäärät! Naapurin lintulaudalle emme sentään ole vielä joutuneet kerjuulle. Omassa halkolaatikossaan uunin kyljessä Tupajussi rouskuttaa jatkuvasti jotakin, siis salaa meiltä. Jopa se ikkunan korjaukseen käytetty kukkakaali on syötetty meille itsenäisyyspäivän kunniaksi, ja kaalin tilalla on nyt heiniä ja havuja. Harmi vain, että linnut mylläävät paikkaukset hetkessä. On tämäkin elämää!

 

Yhtenä aamuna Tupajussi jäi kiinni siitä, että oli hankkinut itselleen liköörikarkeilla lastatun joulukalenterin, ja jo joulukuun ensimmäisenä päivänä tupatonttu oli hitonmoisessa tuiterissa ja lauloi jotain ruokottomia lauluja. Meille sitten keitti aamuteen mistä lie matonhapsuista ja tarjoili pihkaa hunajana. Jos en olisi 268-vuotias, olisin jo häipynyt kuten Tunkelokin.

 

Pimeimpänä vuodenaikana haluaisi kyllä istua kynttilän valossa pitempään kuin viisi minuuttia vuorokaudessa. Mihin ne kaikki emännän jättämät sadat tuikut ja muut ovat kadonneet? Tunkelo aavisti jotakin ja löysi sitten vajan työkalulaatikon välipohjan alta ainakin kolmekymmentä kynttilää! Ja oli toinenkin jemma, nimittäin kompostipurujen alla olevassa ämpärissä. Tunkelo suuttui kovasti ja päätti antaa suloisen koston. Niin Tunkelo otti Tupajussin piilottamat kynttilät pois ja laittoi tilalle rakkauskirjeen. Se meni näin:

”Suuremman liekin saat, Jussi-kulta, kun kynttilät vien mä sulta.” Kirjeessä oli sitten lupaus tapaamisesta halkopinon luona heti seuraavana lauantaina. Sydämenkuvat Tupajussi ymmärsi – oi, oi! Mutta kun Tupajussi ei edelleenkään osaa lukea, niin hänen piti luetuttaa kirje jollakin, vaikka ei olisi halunnut. Tupajussi meni sitten Juutiselle ja Jaatiselle, ja asia selvisi. Oli Juutisella naurussa pitelemistä, kun Tupajussi ihmetteli salaperäistä kirjeen jättäjää ja tietysti sitä liekkiä, mikä pian roihuaisi. Meille ei Tupajussi puhunut mitään, vaan virnuili salaperäisesti ja puhui jotain ”liekeistä” ja ”roihuista”. Leikimme viatonta, totta kai, ja annoimme Tupajussin lemmen yltyä maksimaalisiin mittoihin. Rakastunut tonttu on hupaisa olento – tuvassa kuin tuvassa.

 

Tupajussi muuttui muutamassa päivässä kuin toiseksi tontuksi. Hyväntuulisena hän heräsi aamuisin halkolaatikosta ja kysyi, haluaisimmeko lämmitellä hänen vanhassa untuvatyynyssään uunin kupeessa. Tunkelolle se sopi, koska kihti helpotti heti. Jo hyvissä ajoin lauantaiaamuna Tupajussi letitti partansa ja kaapaisi harmaantuneille ohimoilleen nokea, vaikka 250-vuotias ei nyt mene enää juniorista, ei edes hämärän hyssyssä halkopinon takana. Hän oli jopa tehnyt rusetin vanhoista ikkunatiivisteistä. Kysyimme, että mihin hän noin hienona nyt lähtisi. Tupajussi tapaili lakkiaan ja sanoi: ”Taidan leikkiä nyt tulella, pojat!” Käskimme ottaa naurettavan kumirusetin pois ja laitoimme sen tilalle tuohisen kravatin. Tupajussi luotti makuumme, olihan hän ollut viimeksi treffeillä joskus Titanicin uppoamisen aikaan, eikä siinä kai hyvin ollut käynyt silloinkaan. Kuin armosta hän jätti meille puoliksi syödyn ananaspurkin ja vain kertaalleen käytettyjä kahvinperskeitä.

 

Viiden tunnin kuluttua eteisestä alkoi kuulua kauheaa kiroilua. Tupajussi tietää näköjään sellaisiakin voimasanoja, joita ei voi tähän kopioida. Siellä halkopinon luona oli Tupajussin mieleen hiipinyt epäilys. Hän oli mennyt liiteriin ja kurkottunut lehtipinon puoleen. Aivan oikein. Tuttu käsiala! Tunkelolla kun on tapana täyttää ristikoita, ja niin tuo analfabeetti tonttu tajusi tulleensa narutetuksi. Täydenkuun valossa hän vertaili ristikkoa ja saamaansa kirjettä. Jopa kynä oli sama! Jos joku meni itseensä, niin se oli Tupajussi. Ja pian tonttu saapui kiroillen pirttiin ja toi mukanaan jemmaamiaan herkkuja: pähkinöitä, voita, kananmunia, luumuja ja ties mitä. Anteeksi hän ei osannut pyytää, ei muulla tavalla.

 

Me istuimme tuvassa Jaatisen ja Juutisen kanssa pelaamassa korttia. Pöytä oli herkkuja notkollaan, sillä nämä ystävälliset tontut tuovat mukanaan aina muutaman korillisen kaikenlaista purtavaa, juomapuolta unohtamatta. Ällistynyt Tupajussi levitteli korin sisällön tuvan lattialle, viskasi tuohisen kravatin hellaan ja sanoi, että lemmenleikit eivät ole häntä varten. Ja kyllä hän tajusi, että tuvassa loistavat kynttilät olivat niitä samoja, joita hän itaruuttaan oli meiltä piilottanut. Ja että hän oli ansainnut pienen opetuksen.

 

Joten hyvä emäntä siellä kaukana. Eikä tämä saisi sinua palaamaan kotiin? Kaipaamme taatelikakkua, uusia sukkia ja kokojyväleipää. Emme voi luottaa oikein siihen, miten pitkään Tupajussin armeliaisuus kestää. Tunkelon kihti on pahempi kuin viimeksi, ja minä en meinaa nähdä vanhoilla laseilla enää edes vanhoja siemenluetteloita, uusista nyt puhumatta. (On tallessa kaikki vanhat luettelot, kuten vanhat Burbeet ja niin edelleen. Miten hauskaa niitä onkaan lukea yhdessä ja vertailla, mitä oli saatavilla vuonna 1903 ja mitä on nyt.

 

Olen paluutasi jo vähän valmistellut ja tilannut kasvien siemeniä. Voimme sitten yhdessä tutkia ja suunnitella kylvöjä. Pakon sanelemana olen joutunut tilaamaan muutakin, muun muassa päälääkärin Tupajussille. Myös uusi hella, ikkuna, likööriä, untuvatäkkejä ja robotti (lumitöitä tekevä) on tilattu, vaan sitten luottokortti lakkasi toimimasta.

 

Odottavin mielin ja rakkain terveisin tonttusi

Elo Isohiisi

Kirjahyllystä

(Maamiehen neuvonantajan 1. painoksen päällä istuskellen)

 

 

P.S.

Näitä siemeniä tilasin, ja paljon, paljon muuta. Mukana on myös hyötykasveja, sillä emme enää aio ensi vuonna katsoa sivusta, kun Tupajussi piilottaa ruoat. (Jatkoa ajatellen on pidettävä kehityskeskustelu.)

 

Clarkia Apple Blossom

 

Sunflower Sunshot Golds

 

Foxglove Milk Chocolate

 

Primula Auricula Douglas Prize Mix

 

Scabiosa Summer Sundae

 

Pumpkin Hooligan F1 Hybrid

 

Tree Peony Rockii mixed

 

Primula Candelabra Hybrids

 

Lupin harwegii Avalune Llilac

 

Courgette De Nice A Fruit Rond

 

Dahlia Collarette Dandy

 

Primula Capitata Noverna Deep Blue

 

Squash Early Golden Crookneck

 

Scabious Oxford Blue

 

Cosmos Psyche

 

Tacca Chantrieri Nivea

 

Poppy Burgundy Bigalow

 

Scabious Ebony And Ivory

 

Poppy Candyfloss

 

Viola Hybrida Rose Shades

 

Coleus Palisandra

 

Sweet Pea Spanish Dancer

 

Poppy Red Pom Poms

 

Gourd Crown Of Thorns

 

Violax Williamsiana Brush Strokes

 

Poppy Peony Flowered Mixed

 
Ja emännän kortti lakkasi toimimasta.

Ulkosalla urku auki
24.05.18

Erikoisuus pelittää eli Manhattan Lights -lupiini kukassa.
Ensimmäinen yksivuotinen unikko aukesi 24.5. Se ei ole kovin tavallista näillä leveyksillä.

 

Ulkosalla urku auki

 

Voiko kesä alkaa riehakkaasti? Kyllä voi. Jos viime kesä jäi puutarhan suhteen vvaatimattomaksi, niin tämän vuoden toukokuu on pyyhkinyt pois viime kesän surkeat muistot. Nyt sadevesitynnyri naksuu kuivuuttaan, toisin oli viime kesänä. Silloin jopa etanat ja sammakot kaipailivat snorkkeleita. Jos olisi aloitellut puutarhaharrastuksen viime vuonna, niin olisi lannistunut alkumetreillä. Ne helpoimmatkaan kasvit kun eivät ottaneet kasvaakseen, ja lämpösumma kulki käsi kädessä ketutuskäyrän kanssa.

Toisin on tänä vuonna. Nyt todellakin pääsee Kukkanuottasille ja aivan ennätysvauhtia! Toukokuun 24. päivä olen päässyt kuvaamaan harvoin yksivuotisia unikoita omalla pihalla, mutta tänä vuonna tilastot menevät uusiksi. Samaan aikaan ovat kukassa tulppaanit ja yksivuotisia unikoita, mikä ei ole kovin normaalia tai en ole sitä omalla pihalla ennen nähnyt. Blogin unikko on kuvattu todellakin toukokuun puolella. Kyse ei ole mistään ihan tavistapauksesta, vaan kerrotusta ja ripsureunaisesta kaunokaisesta. Juhlava alku siis kesälle! Monivuotiset unikot ovat nupulla. Yhdessä penkissä ne avautuvat samaan aikaan kuin kurjenmiekat, ja niiden yläpuolella kukkii kuusama. Oranssi-lila-valkoinen on alkukesän väritrio, ja trion hiivuttua paikan valtaavat yksivuotiset kukat. (Tästä näkymästä löytyy kuvia blogin galleriasta.)

Ruukutuspöydällä on ruuhkaa, ja sekä essu että naama kurassa koko ajan. Mitä lie ollut vihertumpulla mielessä, kun kylvi 'New Moon' -kulleroa viime syksynä tis minkä viherkomppanian tarpeisiin? Taimia on noin 50. On kai käynyt niin, että olen viskannut työtakin taskun pohjalle kertyneitä siemeniä ruukkujen suuntaan, ja onnekas sattuma hoiti loput. Sama juttu ukrainanpallo-ohdakkeen kanssa. Eli nyt sitten vieraat tietävät, mitä tänä kesänä päätyy peräkonttiin, niiden iänikuisten akileijojen kanssa, joihin en kyllä ole kyllästynyt vieläkään. (Tällä hetkellä kukassa mm. kanadanakileija ja lapinakileijat.) Mainittakoon, että myös valeunikoita on koulittuna noin 80 kappaletta, eikä sovi unohtaa aprikoosin väristä kerrottua salkoruusua…  Joo, ja punakukkaisia väinönputkia ei sovi unohtaa ja mihin sitä joutuisikaan, ellei olisi kuin turvallisuustakuina ruukkukaupalla kanelibasilikaa? Kesäkurpitsalajikkeita on kokeilussa 12 erilaista. Jos edes osa niistä onnistuu, niin hurraa. Vedän lasten puutarhapäivän Mikkelissä kesäkuun 26. päivä, ja annan jokaiselle lapselle mm. kurpitsan taimen, joten osa taimista menee tulevien vihersukupolvien hyväksi. 

Türin kukkamarkkoinoilla tuli pyörähdettyä. Ei ollut ikävää, ei. Onnistuimme olemaan paikalla ennen viikonlopun ruuhkaa, ja kasvikärryjen kanssa liikkuminen on ruuhkassa tukalaa. Tapahtuman painavinta antia ovat edelleenkin ne taimien myyjät, jotka tulevat kauppaamaan oman pihansa kasveja. Osa myyjistä asuu Türissä, ja myyvät suoraan omasta kukkapenkistä. Metsäisen puutarhan kasveja tarttui mukaan muutama, eikä sovi unohtaa esikoita. Hairahduin tillipioniin. (Sillä nimellä myytiin perennaa, joka ei tod. näköisesti ole aito tillipioni.) Muutamia erikoisempia minttuja tarttui mukaan, niitähän ei voi olla liikaa. Eikä sovi unohtaa ’Manhattan Lights´-lupiinia, joka kukkii jo. Manhattanin valot Mörönperän puutarhassa – voi voi. Jalostettujen kasvien nimiä olisi muuten hauska keksiä.

Mitä seurattavaa mahtaa jäädä heinä-elokuulle? Ennätysaikaisin kukkaan pyrähtäneet alkukesän perennat ovat käyttäneet kevätkosteuden. Kullero kukkii matalampana kuin normaalisti, eli pituuskasvu on jäänyt väliin, ja sama juttu kurjenmiekkojen kanssa. Varsi ei ole ehtinyt kasvaa kuin puoleen normaalista. Hyötypuolen kanssa ei ole ehtinyt paljon hääriä, mitä nyt sipulit ja härkäpavut olen heittänyt pellonlaitaan. Villiyrteistä pitää nauttia nyt, ja sitten syödä valkosipulinvarsia, lipstikkaa, kirveliä ja mitä näitä onkaan. 

En suostu ajattelemaan sitä vaihtoehtoa, että sitä ehkä vielä tulee vielä halla- ja pakkasöitä. Ehkä joudun vetämään jättihuovan koko puutarhan yli tai vuokraamaan sata löhkolämmitintä. Kesähuumassa olen heittänyt kaiken pihalle, mukaan lukien itseni. Sisällä ei tule juuri oltua, mitä nyt välillä hakee hanavettä janoonsa tai tyhjentää pakastinta viime vuoden marjoista. Sitä tulee oltua ulkosalla urku auki noin 24/7 - mitä sitä yhtään kaunistelemaan. 

Avoimet puutarhat järjestetään tänä vuonna 1.7. Olemme auki myös 30.6. Tapahtuma "Nuppula goes Mörönperä" pidetään lauantaina, ja täällä on hiukan erikoisempia taimia tarjolla. Nuppu saapuu taimineen ja essuineen paikan päälle, tapahtumasta lisää ensi viikolla. Siihen saakka urut huutavat!

Türin kukkamarkkinoilla oli kotoisa vilske ja ruuhkaton perjantai.
Kanadanakileija kukkii jo.

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 13.01.2019
Julkaistu: 17.12.2018
Julkaistu: 17.12.2018
Julkaistu: 08.12.2018
Julkaistu: 16.11.2018
Julkaistu: 09.11.2018
Julkaistu: 04.11.2018
Julkaistu: 19.10.2018
Julkaistu: 30.09.2018
Julkaistu: 31.08.2018

OTA YHTEYTTÄ

minkä värinen on aurinko

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

VAPAASTI VERSOO TAAS

  ARVOISAT LUKIJAT! 

 

                     

 

 

 

 

 

Kukkanuottasilla-kirja tilattavissa suoraan tekijälä.

"Vuoden 2018 persoonallisin ja hauskin puutarhakirja."

Näin lukijat ja jopa kriitikot väittävät, en haraa vastaan!

Hinta 22 e (+ postikulut) 

Huom! Postin Helposti-palvelu tarvitsee myös puhelinnumerosi.

 

 

 

  


 

  

 

 

Kukkasuutarin sielu -kirjaa on tilattavissa myös.

Ota yhteyttä -lomakkeella 

18 € (+ postitus).

(Tai mistä tahansa kirjakaupasta, tosin hinta on siellä noin 38 euroa.)

 

Jos tilaat Kukkanuottasilla-kirjan ja Kukkasuutarin sielun, saat 

ne yhteishintaan 37 € (sis. postituksen.)

Muista liittää mukaan puhelinnumerosi.

 

 

  

              

             

      

    Lujaa laatua taimilavan takaa! 

 

 

      

 

 

 

Kukkasuutari ei voi luomakunnalta kuulemalleen 

kutsumukselle mitään,

eikä sen puolen haluakaan. 

 

 

      

 

 

Hän on sielukas sekoitus arktista vetokoiraa,

sirkustaiteilijaa, uppokeijua,

kellarikemistiä,

kirjoittajaa,

sopimussotilasta

ja kasvikuiskaajaa. 

 

 

 

 

                                   Sesonki on aina päällä.

                                     Sitä saa, mikä itää. 




PUHDASTA ASIAA - hyväksi kehuttuja saippuoita 

Tarjolla viiden saippuan satsi (manteli, suola, kehäkukka, laventeli, naturel)

hintaan 22 € (+ postikulut).

(Täytä tilauslomake) 





 

 

 

 

 

 


  

© Copyright 2011-2019 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas