Kasvatuksen alkeet
16.03.17

Kasvuun, kasvuun.
Unikkohelistimille on monenlaista käyttöä. Yhdestä siemenkodasta saa sekä soittimen että satoja kukkia.

 

KASVATUSOPPEJA 

 

 

Jos on syntynyt kukkasuutarin lapseksi, on syntynyt onnellisten tähtililjojen liepeillä. Keväällä ja kesällä syntyvä jälkikasvu syntyy keskelle puutarhaa ja mitä sädehtivämpään, odottavampaan ilmapiiriin. Syksyllä ja talvella syntyvät ovat vähemmän onnekkaampia, mutta toki yhtä rakastettavia. Ikävä kyllä he joutuvat värjöttelemään sisätiloissa pitemmän aikaa, ja he näkevät auringon vasta ehkä muutamien kuukausien kuluttua syntymästään. Vuosien myötä asia tasaantuu.

           

Kukkasuutarin lapsi pääsee jokeltelemaan taimien ja ruukkujen keskellä aivan pienestä pitäen. Hän saa ensimmäiseksi lelukseen helistimen: se on pakastinrasia täynnä herneitä tai papuja, mitä vain siemeniä. Lauluakin kuulee jos ei muualta, niin puutarhan linnuilta ja kanalasta. Ja kun ihmistaimi kasvaa, niin pian hänellä on jo oma ämpäri ja istutuskauha. Bakteerikanta vahvistuu saviruukkujen kylkiä nuolemalla, ja samaisten ruukkujen paukuttelu korvaa soittotunneille raahaamiset, jos siis rytmisoitinten seuraan tuntee vetoa. Kun voikukkaraudalla paukuttaa sinkkiämpäriä, siinä pysähtyy Sipe Santapukinkin leuka.

           

Aurinko ei pääse kärventämään pienokaisia, sillä puutarhan vihreä katto suojaa heitä. Yleensä kukkasuutarin jälkikasvu nukkuu päiväunet kukkasuutarin kainalossa ja/tai kissan tai koiran seurassa, ja huolenpito on muutenkin ylenpalttista. Rakkautta ja ravintoa on saatavilla vuorokauden ympäri, eikä kotoa tarvitse poistua kuin ani harvoin. Kastemadot, perhoset ja sittiäiset tulevat lapsoselle tutuiksi.  Ihmistaimesta tulee peloton ja itseensä luottava olento. Hän ei säiky oravia, siilejä, sammakoita, sisiliskoja tai lintuja: eihän ystäviä ei kiusata.

 

Jo kolmivuotiaana lapsen voi kouluttaa etsimään tuhohyönteisiä, jotka ovat lapselle vaarattomia. Näin liljakukot ja kirvat pysyvät poissa puutarhasta. Tarkkasilmäinen lapsonen löytää lakanpunaisen liljakukon aikuista varmemmin, ja pienin kätösin hän kerää ne purkkiin. Ja kirvojen torjunnassa riittää, että lapsi sohii vesipyssyllä kohti ruusupensaan lehtiä. Puutarhaletku pysyy kädessä varhain, ja näppärimmät pystyvät kantamaan pientä kastelukannua. Esimerkin voimalla, esimerkin voimalla.

 

Lapsen kasvaessa taidot ja luovuus karttuvat. Kukkakärpästen ja perhosten perässä kirmailemiset voittavat satubalettitunnit mennen tullen, ja solmujakin lapsi oppii paremmin kuin partiossa. Monet kasvit ja köynnökset voi sitoa tukikeppeihin mitä taidokkaimmilla tavoilla. Urheiluvouhkaajien suosimat kenttälajit korvautuvat myös: saa työntää ja vierittää kurpitsajättejä, heittää hernekeppejä tai juosta paarmoja karkuun. Jääkiekkoilun voi unohtaa, sillä aina voi ottaa haravan ja paukutella tykkylumia tai paiskia jääpaloja siihen suuntaan, mistä jänikset yrittävät hiipiä järsimään tuhojaan. Raittiista ilmasta ei voi saada yliannostusta, ja onnistuminen ei ole kiinni kaljafirman mainosmarkoista eikä tarvitse pelätä vilttiketjuun joutumista.

 

Kukkasuutarin lapsi osaa kitkeä jo kauan ennen kuin oppii lukemaan, ja lukemisen taidon hän oppii taimikylteistä. Kasvikylttien kirjoittelu opettaa keskittymiskykyä, ja siementen kylväminen tuiki tärkeitä motorisia taitoja. Lapsonen erottaa jauhosavikan esikontaimesta ja harventaa salaattia syömällä muhkeimmat lehdet. Kun hän vetää maasta ensimmäisen porkkanansa, se vonkale on todistettava filmille. Se ei ole mikään kalavale se.

 

Alle kymmenvuotias vaatii tehdä oman hernepenkin, mullata perunat ja latvoa tomaatit. Myös perehtyminen ötököihin on siirtynyt uudelle tasolle: monenmoisia kiitäjiä ja siiroja varten on omat kokoelmansa ja arkistonsa. Aikuisen on kerrottava myös se totuus, ettei yhdelläkään tuhatjalkaisella ole tuhatta jalkaa: 750 jalkaparia on ennätys. Mutta kyllä lapsi kestää tämän pettymyksen kuten senkin, että se mansikkamaan suurin mansikka saattaa päätyä rastaan nokkaan. Se opettaa: joskus on oltava ovela ja suojeltava omiaan. Kiven maalaaminen mansikan näköisiksi saattaa auttaa, sillä verkkojen, aseiden tai myrkkyjen pelattaessa koko porukka istuisi muuten vankilassa. (Pelättimistä kun ei ole mitään apua.)

 

Kukkasuutarin lapsi ei kesäaikaan kaipaa kenkiä, vaikka sellaiset hänelle - kuten hyvät saappaat - on kyllä hankittu. Oppivelvollisuus muuttaa kaiken, eikä hän siellä yleensä viihdy: asfalttipihat ovat ankeita paikkoja. Kavereita siellä tietysti on ja sopia toivoa, ettei lapsi saa huonoja vaikutteita esimerkiksi kilpaurheilusta. Lapsia ei voi loputtomasti suojella. Nimittäin eräänä päivänä jopa kukkasuutarin lapsi saattaa kysellä esimerkiksi jalkapallosta. Se menee kyllä ohitse, jahka johdattelee puheenaiheet vaikka palloa muistuttaviin hedelmiin eikä kiinnitä urheiluasiaan sen enempää huomiota. Toinen vaihtoehto on, että antaa lapselle öljykurpitsan. Sen potkimiseen hän kyllästynee nopeasti. Aamuun mennessä koko jalkapalloasia on jo unohtunut.

 

Niin jatkuu Kukkasuutarien heimo.  

Orvokit on jo kylvetty.

Lavatähtiä tonkimassa
27.02.17

Nostalgiaa 1
Nostalgiaa 2

LAVATÄHTIÄ TONKIMASSA

 

Neljä laatikollista siemenpusseja ja kolme pitkää pöytää - ja kevään valo. Silti kaksi kättä vain – ja yksi pää. Tässä kylvönäkyjen tekotarpeet ja niiden avulla sitten pidän yllä kevät- ja kesäeuforiaa: sirkkalehtien huiskutusta ja heleää vihreyttä mennään taas. Vetoapuna on pakurikääpätee ja BBC:n radio-ohjelmat. BBC:n arkistoista löytyvät maailman parhaimmat puutarha-aiheiset ohjelmat, kuten Gardeners Question Time (GQT, 1947-), ja paljon, paljon muuta: http://www.bbc.co.uk/programmes/b006qp2f/broadcasts/upcoming 

Mitään sellaista aihetta ei ole ohjelmassa vielä käsiteltykään, etteikö se kiinnostaisi. Uteliaisuuteni ko. aihepiirin suhteen on rajaton. (Kunhan vain säästyn urheilulta!) Yleissivistykseni taitaa silti olla surkea, sillä en tiedä, mikä on ”Putous”, kuka on ”Tauski” ja mitä tarkoittaa ”halla-ahostelu”. Luulen, että huolellisesti valittujen kirjojen lisäksi 1920-luvun Pellervo-lehdet ja vuoden 1899 siemenkatalogi antavat enemmän sisältöä. Hetkinen! Tuo ”halla-ahostelu” saattaa ehkä liittyä hallan torjuntaan, kun 1920-luvulla oli ankaria halloja ja kylmyyden torjumiseksi keksittiin muutamia laitteitakin. 

Siemenpussilaatikoiden sekamelskassa on visu järjestys: suodatinpussien, kirjekuorien, nenäliinataitosten ja tulitikkurasioiden sisältöä ei ole ehkä merkattu kovin tarkasti tai nimi saattaa esimerkiksi ”mystery iris”, ”Carolin salvia” tai ”Coombsin mummelin clematis”. Entä mitä mahtaa tarkoitaa "S. Spring Nem"? Nämä siemenet ovat siis tarttuneet reissuilta, eikä niitä ole varustettu minkäänlaisin ohjein saati järkevin nimin. Siementen tunnistamisessa auttaa sentään esimerkiksi tämä sivusto: 

http://theseedsite.co.uk/seedsize11a.htm 

Perennan tunnistaa kuitenkin vasta sitten, kun se tekee ensimmäisen kukkansa. (Aina silloinkaan ei oikea nimi löydy.) Lopputulos voi olla hupaisa sekarotuinen tai uljaampi jalo yksilö. Jonkinlaisella hartaudella yritän hoitaa niitä kaikkia. 

Kakkoslaatikko sisältää vain virallisia ostosiemeniä: yksivuotisia, perennoja ja muutamia puita ja pensaita. Tätä nykyä eivät esim. kaikki saksalaiset firmat toimita lähetyksiä Suomeen, sama on Kanadan ja USA:n laita. Näissä säntillisissä paketeissa on kaikki kohdallaan: kukan tieteellinen nimi, kylvö- ja kasvatusohjeet, itävyysprosentit, siementen parasta ennen -päiväys ja tietysti valokuva. Tätä nykyä siemenpussit ovat kyllä ankeita, siksi blogipäivityksen kuvat edustavat vintagea. Vanhin edelleen toimiva siemenfirma Franchi on perustettu 1784 ja pelittää edelleen. Jo 7. sukupolvi on mukana tässä ketjussa.

Kolmannesta laatikosta vihertumppu tonkii hyötykasvien siemeniä. Suosin perinnelajikkeita, etenkin tomaattien suhteen. Amishien lajikkeet ovat parhaita, ja heillä on hyvä online-kauppa:

http://www.amishlandseeds.com/pink_tomatoes.htm

Ikävä kyllä firma ei ole enää vuoden 2013 jälkeen toimittanut tilauksia Eurooppaan, paitsi että he toimittavat siemeniä joillekin eurooppalaisille firmoille. Hyvä on tomaattivalikoima täällä myös:

http://tomatoeden.com/

Hyötykasvisiementen täydennystä en juuri tarvitse: kurpitsat, basilikat, pavut, porkkanat, herneet ja muut hyötymaan hyyryläiset on hankittu. Vain härkäpaputilanne on kriittinen, ja niitähän on laitettava (pienelle) perunamaalle, sillä näiden kasvien kumppanuus on lujaa laatua. Basilikaa ei voi koskaan olla liikaa, ja ne taas vaativat kaverikseen tomaatteja. Sekä ihminen että kasvi kukoistaa oikeassa seurassa.

Neljäs loota on pedantin puutarhurin painajainen: miljoonalaatikko. Siinä on noin viiden sentin paksuudelta mitä-vain-tapauksia, ja ne kaikki ovat kotoisin kotimaan kamaralta. (Kuten Minnan pihan erikoiset ohdake- tai kaunokkilajikkeet). Nämä orporaukat ovat päätyneet hätämajoitukseen taskunpohjalle sekä oman puutarhan että tuttavien kasveista. Myös kylvöhuoneen lattialle karisseet siemenet päätyvät miljoonalaatikkoon. Kutsun näitä karkulaisia Lavatähdiksi, siis jos he itävät. Joka kevät hankin muutaman lavakaulurin ja 600 litraa kylvömultaa, ihan tätä sekoilua varten. Viskon siemenet, kastelen ja siinä se. Kastelen, jos muistan, usein sade tulee avuksi. Noin 10 neliön alalta voi sitten nousta mitä tahansa, ja on kuulkaa noussutkin. Sillä jos siemenet tosiaan itävät ilman hyysäämistä, kylmäkäsittelyjä, tuutulauluja ukulelen säestyksellä, liottamisia, hiomisia, hieromisia, lämpömattoja, happokylpyjä, rukouksia ja loitsuja, niin ne ovat voittajia. Sieltä olen sitten koulinut monenlaista mielenkiintoista kuten kärhö- ja liljalapsia, taaperoikäisiä esikkoja ja harjaneilikkapienokaisia. Näille lavatähdille on kestotilaus. Sieltä saavat sitten ystävät penkoa, mitä mielivät. Omalla vastuulla!

Kasvattajan vastuu painaa, kuten jokainen tietää. Ja kyllä myös multa- ja turvesatseissa on kantamista. Vermikuliitti ja perliitti ovat sentään kevyitä kuin raahaisi popcorneja. 

Lopuksi annan teille palovamman hoitovinkin muutaman sadan vuoden takaa. (Sain palorakkulan uunin pellistä, kun steriloin multaa.) Kananmunan sisällä oleva valkoinen, vahamainen kalvo parantaa ja hoitaa pienet viljelyvammat, kokeiltu on. Kun sen laittaa laastarin alle, niin viherpeukalo pelittää taas.

Nostalgiaa 3
Nostalgiaa 4

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 05.07.2017
Julkaistu: 27.06.2017
Julkaistu: 09.05.2017
Julkaistu: 21.04.2017
Julkaistu: 16.03.2017
Julkaistu: 27.02.2017
Julkaistu: 08.02.2017
Julkaistu: 18.01.2017
Julkaistu: 23.12.2016
Julkaistu: 04.12.2016

OTA YHTEYTTÄ

paljonko on 2 kertaa 3

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

PARHAAT PÄIVÄT PIHALLA

 

            

 

 



                  


  

 

Kukkasuutarin sielu -kirja tilattavissa:

parafraasi@gmail.com --> klikkaa ja tilaa etusivun Ota yhteyttä -lomakkeella 

19,90 € (+ postitus).

Mukana siemenylläri (5 erilaista satsia)

(Kirja on toki tilattavissa mistä tahansa kirjakaupasta,

mutta ilman siemeniä ja hintaan 31.90)


 

 


              

             

      

    Lujaa laatua taimilavan takaa! 

 

 

      

 

 

 

Kukkasuutari ei voi luomakunnalta kuulemalleen 

kutsumukselle mitään,

eikä sen puolen haluakaan. 

 

 

      

 

 

Kukkasuutari on sielukas sekoitus arktista vetokoiraa,

sirkustaiteilijaa, uppokeijua,

kellarikemistiä,

kirjoittajaa,

sopimussotilasta

ja kasvikuiskaajaa. 

 

 

 

 

                                   Sesonki on aina päällä.

                                     Sitä saa, mikä itää. 

  

© Copyright 2011-2017 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas