Valtaa, loistoa ja hitusen toistoa
08.12.18

Enää 334 tuntia - ja päivä on jo pidempi.
Joulu tai juhannus, kyllä tärkeät asiat ovat aina mielessä.

 

 

Valtaa, loistoa ja hitusen toistoa

 

Ei ole ihmisellä valtaa edes omassa komerossa. Löysin työkalujen takaa sinne unohtuneen laatikon, joka oli nakerrettu rikki. Hiiret olivat syöneet noin sata pussillista kaiken maailman kesäkukkien ja erikoisempien kurpitsalajikkeiden siemeniä, ja tehneet pusseista konfetteja ilmeisesti itsenäisyyspäivän juhliinsa. Onneksi vain osa siemenistä on syöty, sillä sisätiloissa ei hävitys ole vielä päässyt vaihtiin. Jouluksi en todellakaan aio antaa hiirille mitään herkkuja: ne ovat saaneet puuronsa  ja mantelinsa jo etukäteen, toisin kuin oravat ja linnut, joille tarjoilen luksusruokaa.

Kello käy - eikä mikä tahansa kello. Tietokoneen näytön alalaidassa on laatikko, joka näyttää tunnit ja sekunnit siihen hetkeen, kun päivä alkaa pidetä. Tätä kirjoittaessani on näkyvissä lukema 334 h 32 min 20 sek. Tarkistan numerot monta kertaa päivässä, mikä on järjetöntä. Ei se mikään lottorivi sentään ole, vaan ennustettavaan suuntaan etenevä systeemi. 

Ja siis joulupäivänä on jo valoa pari minuuttia enemmän, vaikka sitä ei muka tajua. En minäkään sitä huomaa, mutta tunnen sen tuosta hetkestä eteenpäin joka aamu. En makaa enää turtumuksesta mykkänä aamupuuroa tuijottaen enkä vedä työhaalareita päälle epäuskon vallassa, en vaikka viskoisi räntää. 

Vaatimaton pimeänkarkotusaskarteluni on siinä vaiheessa, että sinne on juuri vedetty sähköt eli pikkuruinen lediletka. Tein nimittäin pienen kasvihuoneen, niin pienen, että sadevesitynnyriinkin mahtuu vettä vain 1,2 desiä. Pienet ledit juhlistavat ansaria, jossa vallitsee noin kesäkuun loppu. Hiukan piti nähdä vaivaa ja miettiä, että miten tehdä esimerkiksi kastelukannu, vaikka sen ja monet muut miniatyyrijutut voisi ostaa valmiina. Kasvihuoneen lasit on tehty muinaisesti piirtoheittimisen kalvosta, joita on jäänyt kasa. Hökötyksessä kasvavat muun muassa kärsimyskukat ja hibiscukset ja osa niistä luikertelee ulos ansarin ikkunasta. Sitten kun olen vanhempi ja höppänämpi, niin tämä on sitten se ainoa kasvihuoneeni. Saan siitä iloa ja nyt. Kai tämä on oma vastineeni joulukylälle, joita monet harrastavat. (Joulusta ei ole tietoakaan. Tosin käytin erään konvehtirasian kolosia muotteina, kun tein kipsistä muutamia lehden muotoisia askelmia. Hyvä syy oli syödä suklaata ja etsiä oikeanlaista muottia!)

* * *

Ja sitten jouluasiaa. Pyynnöstä laadin lahjalistan niille, joilla on lähipiirissä krooninen vihertumppu. Mukana ei ole mitään turhaa eikä kallista, osa lahjoista on suorastaan ilmaisia.

- Muovisia irtokarkkirasioita. Ovat ongelmajätettä, mutta kelpaavat hyvin kylvöihin. Iso kasa rasioita tuottaa suunnattoman onnen!

- Kylvömultaa, ei ylärajaa. (300 litran paali ei ole kaikille liioittelua.) Miksei sitä antaisi jouluna, kun multaa on hankittava joka tapauksessa. (Ja kylvöjä voi tehdä jo.)

- Vedenkestävä kynä ja muistilehtiö. Ei enää parkumisia sen vuoksi, että kynä ei toimi!

- Heinäpaali, hevonlantaa ja kanankakkaa. (Näitä ei sitten kannata laittaa kuusen alle eikä takan reunalla roikkuvaan sukkaan. Etenkin tuo 20 kilon kanankakkasäkki saattaa tuoksua hyasinttia voimakkaammin, ja siitä saattaa joku muu kuin vihertumppu pahastua.)

- Otsalamppu ja varaparistot. Päivä varhaistuu ja jatkuu kummasti! Loistoa riittää, eikä sitä ole koskaan liikaa.

- Lahjakortti siemeniä varten. (Voi tilata verkkokaupasta, ja esim. Thompson & Morganilla on loistavia tarjouksia... 30 eurolla saa vaikka mitä.)

- Kinesioteippiä, laastareita ja kylmägeeliä. Ihan siltä varalta, että jotain tapahtuu, kuten yleensä tapahtuu!

- Magnesiumtabletteja. Koska vihertumppu joutuu lujille, hänestä on enemmän iloa ja hyötyä, jos tomumaja toimii paremmin. 

- 20 paria työhanskoja. Näitä ei voi koskaan olla liikaa. Suurissa erissä ostettaessa ovat edullisempia.

- Itkuhälytin. Monet vihertumput sopertelvat levottomasti ulkotöissä, joten lähipiiri voi rauhoittua hälyttimestä. (Uudet mallit ovat sellaisia, että ne suodattavat voimasanat.)

- Slaavilaisten jollotuslaulujen suodatin ja kuulokkeet. Aika moni meistä kammoaa sitä masentavaa mollipuuroa, jota jouluna tarjoillaan. Hyvin varustetuista myymälöistä saa kuulokkeita, joista tulee pelkkiä BBC:n puutarhaohjelmia tuhat tuntia. Kyllä kuulkaa siinä Varpuset jouluaamuna saa kyytiä, kun Eric Robson ja kumppanit pohtivat esimerkiksi ruokasoodan ja muiden keittiöstä löytyvien perusaineiden käyttömahdollisuuksia puutarhassa.

P.S.

Jos joku haluaa tilata uutta puutarhakirjaani Kukkanuottasilla joululahjaksi, se onnistuu vielä. Mukaan tulee viisi siemenerää, joita voi sitten käyttää marakasseina koko joulun ajan! Jos tilaat ennen 18.12., niin kirja ehtii perille. Klikkaa tilauslomake ja laita tonttu asialle!

Kuka huolehtii tönöstä?
26.11.18

Vakuutusyhtiötä varten otettu kuva. Photoshoppasin niin, ettei rikkinäiseen ikkunaan aseteltu kaalinpää näy.
Isohiisi on tehnyt kasvikuvia 1840-luvulla. 268-vuotias tonttu osaa totisesti yllättää.

 

 

Kuka huolehtii tönöstä?

 

Ihmisten huolenpito liikuttaa. Aivan aluksi kiitän saamistani sukista - ette uskokaan, miten iloitsen jokaisesta lukijoiden kutomasta ja lähettämästä sukkaparista. On lähetetty myös lapasia, lämmin niiaus niistäkin. Blogi on ollut pystyssä noin kymmenen vuotta, ja neuleita on tippunut tasaiseen tahtiin. 

Myös se jaksaa liikuttaa, että niin moni jaksaa kantaa huolta murjustani. Mitä siellä tapahtuu, kun olen paljon poissa ja huitelen ties missä? Miten mökki pärjää, kun kuokin maata jossain Tyynenmeren rannalla? Tiedoksenne: asumus ei ole hääppöinen. Rikkoutuneen eteisen ikkunan tilalla on edelleen kaalinkerä. Lasi ehkä korjataan, jahka pakkaset kiristyvät. Lukkoa ei ole, ja saranat on tehty pyörän sisuskumista. 

Eilen olin taas pitämässä luentoa ja tuli se hetki, että yleisö saisi kysyä jotakin - yleensä odotan kysymystä kasvikunnan ihmeistä - niin vielä mitä. Eivät kiinnostaneet sensaatiomaiset uudet salvialajikkeet saati kutriot, eivätkä edes ruelliakokemukset herättäneet uteluita. Kasvikysymysten sijaan taas jonkun käsi nousi ja sieltä se tuli: Miten talo pärjää, kun olet kaukana? Miten voit jättää talosi? Ymmärtäisin paremmin, jos sitä jättäisi taakseen satapäisen lypsykarjan tai kymmenkunta orpoa lasta, vaan ei: miten talo voi?

Vastaan nyt teille kaikille huolestuneille yhteisesti, jotta voitte nukkua rauhassa. Minäkin voin, vaikka puolilaho murjuni maalattioineen on usein noin 10 000 kilometrin päässä. Varapäreet sain onneksi eteisen komeroon, etteivät jääneet liiteriin kostumaan. Katto kun vuotaa sielläkin eikä ole mitään takeita, ettäkö tuo noin satavuotias arkkitehtoninen luomus kestäisi enää yhtään navakampaa pohjoistuulta tai edes aura-auton ponnekkaampaa vierailua pihassa. Kun yritin aikoinani vakuuttaa "kiinteistöä", niin voi sitä herjan määrää. Polttopuukasa olisi kuulemma ainoa asia, jonka saattaisi vakuuttaa, nimittäin jos niitä olisi enemmän kuin mitä pieneen liiteriin mahtuu. Ei ole. Kirjoilla ei vakuutusyhtiön mielestä ole mitään arvoa kuten ei puutarhallakaan. He sanoivat nauhoittavansa puhelun ihan vain sitä varten, että pikkujouluissa olisi hauskaa ohjelmaa kun Sami Hedbergiin ei ole varaa. 

Summa summarum: asumuksen selviäminen ei ole murheistani suurin. Laitoin mukaan kaksi valokuvaa kodistani ja niistä voinee päätellä, että kenenkään ei kannata kantaa huolta esimerkiksi parkettilattian ryvettymisestä tai kosteusvaurioista. Minullahan on sellainen kaunis toive, että jonakin päivänä puutarha olisi niin villi ja kypsä, että talo romahtaisi kasvien alle. Verottajallekaan se ei olisi suuri menetys. Voin vakuuttaa teille, että naapurissa asuvan jahtipäällikön koirilla on lokoisemmat oltavat: hirsirakennetussa kopissa on lattialämmitys ja vesipiste pysyy sulana. Ne koirat asuvat suorastaan kartanossa, nuo onnekkaat piskit.

Paljastan nyt ehkä suurimman salaisuuteni, loput saatte lukea sitten paljastuskirjasta. Kolme puutarhatonttua siirtyy syyskuun alkupäivinä asumaan sisätiloihin, joten he asuttavat murjua kun olen poissa. Tontut ovat sellaisia hiukan maitopurkkia suurempia ukonkäppänöitä, joilla on noin 250 vuoden kokemus mitä kummallisimmista asumuksista.

Tonttujen nimet ja ominaisuudet luettelen tässä. Tontut ovat erittäin ujoja, mutta antoivat luvan kuitenkin pienimuotoiseen esittelyyn. Valokuvata heitä ei ole koskaan saanut.

Tunkelo

Tunkelon asenne herättää luottamusta: hän haluaa niin kovasti tehdä valmista. On vastoin fysiikan lakeja, että niin vähävartinen olento pystyy täyttämään tuvan halkolaatikot muutamassa tunnissa. Tunkelo vastaa lämmityksestä ja lintujen ruokinnasta, ja iltapuhteina hän veistelee milloin mitäkin kauhoista koirankarkottimiin. (Tunkelo pelkää koiria, etenkin lumitöitä tehdessään.) Tunkelon taito korjata asioita on hämmästyttävä, vain kihti hiukan hidastaa puuhia, haikailijaa ei hänessä ole rahtuakaan. Ikkunalasin vaihtoon tonttu on liian pieni, vain vähän pihavarista isompi. 

Tupajussi

Jonkun täytyy ylläpitää kyökkipuolta ja ruokkia talon väki. Tupajussi on muiden tonttujen mielestä turhan yksinkertainen, koska hän ei puhu mistään muusta kuin ruuasta ja siivoamisesta. Hän on suunnattoman pihi, mikä on toisaalta hyvä taloudenpidossa. Jokin raja siinäkin kyllä on. Muut tontut purnaavat, kun Tupajussi käyttää teekannun perskeet kymmeneen kertaan ja toisinaan täyttää pannun sahanpuruilla, mikä on tietysti tyhmää kun mintunlehtiä on komerossa iso säkillinen. Isohiisi oli järkyttynyt, kun joskus 1906 hänelle selvisi, ettei Tupajussi osaa lukea, eikä kuulemma aio opetellakaan. "Senkin ajan voi lakaista", Tupajussi puolustautuu. Hän puhuu koko ajan siitä, mitä on tekemässä, tähän tapaan: Laitan pannulle voita, noin, ja annetaan ruskistua… Sitten lisätään taikina…”

Isohiisi

Hän on tonttujoukon filosofi ja ylläpitää valoisaa mieltä. Isohiisi kirjoittaa minulle säännöllisesti siitä, mitä pihalla tapahtuu. Hän ei koe olevansa puutarhatonttu, eikä hän puutarhassa pahemmin viihdykään muuten kuin alppiruusujen katveessa tai siirtolohkareen koloon tehdyssä kesämajassa. Talvet Isohiisi, joka siis kärsii jonkinsorttisesta identiteettikriisistä, nukkuu kirjahyllyssä ikivanhan kirjoituskoneen suojakotelossa ja laatii muistelmiaan. (Olen luvannut auttaa kustantajan etsimisessä.) Iän myötä Isohiisi toivoo menettävän kuulonsa, kunhan ei joutuisi kuuntelemaan Tupajussin latteuksia. Isohiisillä on ollut jännittävä elämä. Muistelmiaan varten hän kaipaa tietoja jostain sokeasta kanteleensoittajasta, jonka kanssa kiersi hetken 1890-luvulla Pariisissa. Soittaja jatkoi rapakon taakse, mutta Isohiisi ei olisi kestänyt niin pitkää merimatkaa ja asui sitten hetken aikaa jossain kellarissa (Papulansaaressa Viipurissa), josta siirtyi Jääskeen sukulaisteni latoon. Isohiisi arvostaa ihan vanhanaikaisia kirjeitä, ja hänen osoitteensa on: Takkahuoneen kirjahylly, Mörönperä.  

Ja koska nämä kolme ovat puutarhatonttuja, niin pitkän syksyn tai leudon talven koittaessa he eivät epäröi ahertaa puutarhassa. Yhtenä syksynä ne olivat haravoineetkin ja ajaneet pois neljä myyrää. (Tunkelon kehittämä karkotusvehje.) Joskus kaksi männynjuurakon alla asuvaa nuorempaa tonttua tulevat auttamaan, mutta yleensä nuo velikullat - Juutinen ja Jaatinen - nukkuvat koko talven.

Eli älkää olko huolissanne! Isohiisi osaa myös skypettää. Voin tarkkailla kuuden valvontakameran avulla, mitä murjussa on meneillään. Viime talvena ihmettelin kovasti, mitä ihmettä Tunkelo puuhaa pirtin lattialla. Sitten selvisi: hän näpersi nuottaa. Hyvä siitä tulikin! Tiukan paikan tullen tontut voivat marssia naapuriin hakemaan apua, sillä pellon takana asuu kylän jahtipäällikkö.

Tupajussi pitää majaa yläkerrassa. Ja siis hänen vastuullaan on mm. muonitus.

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 08.12.2018
Julkaistu: 26.11.2018
Julkaistu: 16.11.2018
Julkaistu: 09.11.2018
Julkaistu: 04.11.2018
Julkaistu: 19.10.2018
Julkaistu: 30.09.2018
Julkaistu: 31.08.2018
Julkaistu: 16.08.2018
Julkaistu: 01.08.2018

OTA YHTEYTTÄ

minkä värinen on aurinko

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

VAPAASTI VERSOO TAAS

  ARVOISAT LUKIJAT! 

 

                     

 

 

 

 

 

Kukkanuottasilla pukinkonttiin? 

Hinta 22 e (+ postikulut) 

Huom! Postin Helposti-palvelu tarvitsee myös puhelinnumerosi.

 

 

 

  


 

  

 

 

Kukkasuutarin sielu -kirjaa on tilattavissa myös.

Ota yhteyttä -lomakkeella 

18 € (+ postitus).

(Tai mistä tahansa kirjakaupasta, tosin hinta on siellä noin 38 euroa.)

 

Jos tilaat Kukkanuottasilla-kirjan ja Kukkasuutarin sielun, saat 

ne yhteishintaan 37 € (sis. postituksen.)

Muista liittää mukaan puhelinnumerosi.

 

 

  

              

             

      

    Lujaa laatua taimilavan takaa! 

 

 

      

 

 

 

Kukkasuutari ei voi luomakunnalta kuulemalleen 

kutsumukselle mitään,

eikä sen puolen haluakaan. 

 

 

      

 

 

Hän on sielukas sekoitus arktista vetokoiraa,

sirkustaiteilijaa, uppokeijua,

kellarikemistiä,

kirjoittajaa,

sopimussotilasta

ja kasvikuiskaajaa. 

 

 

 

 

                                   Sesonki on aina päällä.

                                     Sitä saa, mikä itää. 




PUHDASTA ASIAA PUKINKONTTIIN!

Jouluksi on tarjolla viiden saippuan satsi (manteli, suola, kehäkukka, laventeli, naturel)

hintaan 25 €. (+ postikulut)

(ks. tilauslomake) 





 

 

 

 

 

 


  

© Copyright 2011-2018 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas