Valehtelevat unikot
26.02.18

Valeunikoiden taviksien tavis (eli M. 'Lingholm'). Jos tämän saa kukkimaan vuodesta toiseen, niin kaikki ei ole mennyt pieleen.
Valkkareiden esikasvatus alkaa maalis-huhtikuussa.

Valehtelevat unikot

 

Viimeiset tilatut valeunikon siemenet saapuivat. Voisi luulla, että joku tekee rahaa myymällä huonepölyä ja pussittamalla sitä. Hivenen hitua sisältävät myös ne kuoret, joissa kehuskellaan M. punicean ja M. villosan siemenillä. Meconopsis horridula alban (valkoinen piikkivaleunikko) siemeniä oli pienessä kuoressa niin vähän ja vain suurennuslasilla saattoi erottaa jotakin. Ainakin, jos vertailen niitä omiin viime kesänä korjaamiini sinisen piikkivaleunikon siemeniin. Jakelin saalista auliisti sinne tänne, koska oma kylvöerä onnistui ja siitä lähtien ovat seuraavat sukupolvet kukkineet. Tämä perenna kun kuuluu monokarppisiin tapauksiin eli niihin, jotka kuolevat kukittuaan. Pohjoisen suunnalla kasvavan omenapuun alle se on levinnyt omia aikojaan. (En sitä sinne edes istuttanut. Tällaisia mysteereitä pitää olla.)

Valeunikoita on myynnissä vaihtelevat määrät ja mitä pitempään siemenet ovat varastossa, sitä huonommin ne itävät. Monen monta erää on tullut nakattua pois. Takuusiemeniä ei oikeasti ole olemassa – ja maailmalta tilattujen erien joukossa on ollut myös niitä, joita en ole tilannut. Raastupaan ei ole silti ajatellut lähteä: patologinen kokeilija ei lannistu kovin helposti. Ehkä vasta 12. kylmä kesä juhannushalloineen saattaisi lannistaa, mutta jos sinne väliin osuu edes yksi hyvä sesonki, niin kaikki pettymykset ovat kuin poispyyhkäistyt. Tätä asennetta ei muuten yleensä viljellä millään muulla elämänalueella. Jos tulee 10 kertaa kuonoon eikä siis yhden yhtä onnistumista, niin sitä saattaisi jo heittää leikin sikseen. Olla kärsivällinen vain niissä asioissa, jotka ovat sen arvoisia – kas tällaisia elämänviisauksia sitä joskus kuuli ja nyt tietää, mistä on kyse. 

Satiinivaleunikko (Meconopsis napaulense) katoaa joka talvi, vaikka yhtä huolellisesti ne peittelen ja suojaan. Saan ne kyllä itämään ja kasvattamaan lehtiruusuketta. Vain yksi perenna on kukkinut, silti se ei lamaa kokeilemasta. Toisena vuonna ne kukkivat ja kun kyseessä ovat valeunikot, niitä pitäisi kohdella kuten muitakin Himalajan asukkeja. Ei liikaa kuumuutta, kuivuutta eikä mitään ylimääräisiä hössötyksiä. Jos on enemmän kuin 24 astetta, niin taimista tule heiveröisiä

Valeunikot eivät juuri kaipaa kylmäkäsittelyä, vaikka usein niin väitetään. (Mutta kylmäkäsittely ei pilaa siementä.) Tuore siemen itää suht nopsaan Kukkineiden valeunikoiden viereltä löytyy uusia taimia heti kohta, kun lumi on sulanut. Nyt kun lunta on ollut paljon, talvehtiminen on onnistunut. Yleensä kerään kuivia lehtiä perennojen suojaksi ja laitan päälle saviruukun, valeunikot kun eivät kestä sitä, että märän syksyn jälkeen tulee lumeton pakkaskausi.

Ilmastonmuutos on tehnyt se, että valeunikoita ei voi enää viljellä kovin monissa paikoissa. Kuumuus saa ne nuupahtamaan. Yksi tiettävästi koko maailman laajimmista valeunikkopelloista lienee Kanadassa Refordin puutarhassa Lawrencen lahden suulla. Puutarhakohteen logo on laskettu sinisen unikon varaan. Siellä aloitettiin kasvin viljely jo 1920-luvulla eli hyvin pian siitä, kun perenna esiteltiin Lontoon Chelsean näyttelyssä. Monet kanadalaiset luulevat, että kyseinen kasvi (Meconopsis betonicifoliaon kotoisin Refordin tarhalta, vaikka se tulee Himalajalta. (Vain keltainen valeunikko on kotoisin Euroopasta.) Plant hunter Frank Kingdon Ward on kirjoittanut, miten hän kohtasi kasvin. Tässä kiinnostavaa luettavaa:

https://www.amazon.com/Land-Blue-Poppies-Collected-Plant-Hunting-ebook/dp/B009FKTQPQ

Eikä sovi unohtaa tätäkään:

https://www.amazon.com/Frank-Kingdon-Ward-Great-Plant-Hunters/dp/0719547350

Mies selvisi hengissä vaarallisista kasvinkeruuretkistä Himalajalle syömällä paperia ja kenkäparin, näytteisiin hän ei kajonnut. Mutta kaatuminen paluumatkalla kantapubista kotiin koitui kohtaloksi 1950-luvun lopulla. Hänen hautakivensä löydettiin joitakin vuosia sitten hylättynä (Cambridgeshire), ja eräs Kingdon Wardin perintöä kunnioittava mies kunnosti sen.

Chelsean messuille jos osuu hurja helle, niin tämä nirso perennaparka nuupahtaa. Vaikka näytepuutarhoissa on aina varaa vaihtaa uudet kasvit ja niitä säilytetään viileässä, niin 8 tuntia helteessä on näille liikaa. Erikoisempia valeunikoiden kukinta on niin epävarmaa, että niitä ei juuri näe kuin innokkaimpien amatöörien luona. Kolmisen vuotta sitten löysin maailman eri siemenfirmoista 23 eri lajiketta eli vajaa puolet niistä, mitä ylipäätään on kirjoissa ja kansissa. Saatavuus vaihtelee vuosittain, eikä kaikkia siemenfirmoja löydä tai jos löytää, voi käydä niinkin ettei siemeniä voi tilata Suomeen. (Kuten muutamassa tapauksessa on käynyt.)

Perustietoa lajikkeista kuvien kera:

http://www.meconopsis.org/pages/genus12.html

Ja ensi viikolla ilmestyy sitten Kukkanuottasilla. Ehdin jo nähdä kevyen painajaisen, jossa kansikuva on vaihtunut ”rekkamiehen ruokakirjaksi”. Olen MTV:n aamuohjelmassa 8.3. Uskon, että kansi on juuri kuten pitääkin.

 

 

 

 

Piikkivaleunikko (Meconopsis horridula) kuolee kukittuaan.
Tämä on levittäytynyt johonkin tontin rotkoon. (Meconopsis baileyi 'Hensol Violet')

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 08.07.2018
Julkaistu: 25.06.2018
Julkaistu: 13.06.2018
Julkaistu: 04.06.2018
Julkaistu: 24.05.2018
Julkaistu: 15.05.2018
Julkaistu: 09.05.2018
Julkaistu: 28.04.2018
Julkaistu: 17.04.2018
Julkaistu: 10.04.2018

OTA YHTEYTTÄ

minkä värinen on aurinko

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

VAPAASTI VERSOO TAAS

  ARVOISAT LUKIJAT! 

 

                     

 

Kukkanuottasilla on ilmestynyt! Se on ilahduttanut lukijoita kovasti!

Tarjolla on garden writingia eli puutarhajuttuja suoraan ruukutuspöydältä.  

 

Hinta 25 e (sis. postikulut) 

Huom! Postin Helposti-palvelu tarvitsee myös puhelinnumerosi.

Muuten hinta on huomattavasti kalliimpi.

 

 

 

  


 

  

 



Kukkasuutarin sielu -kirja tilattavissa:

Ota yhteyttä -lomakkeella 

15 € (+ postitus).

Tai mistä tahansa kirjakaupasta.

 

Jos tilaat Kukkanuottasilla-kirjan ja Kukkasuutarin sielun, saat 

ne yhteishintaan 35 € (sis. postituksen.)

 

 

  

              

             

      

    Lujaa laatua taimilavan takaa! 

 

 

      

 

 

 

Kukkasuutari ei voi luomakunnalta kuulemalleen 

kutsumukselle mitään,

eikä sen puolen haluakaan. 

 

 

      

 

 

Hän on sielukas sekoitus arktista vetokoiraa,

sirkustaiteilijaa, uppokeijua,

kellarikemistiä,

kirjoittajaa,

sopimussotilasta

ja kasvikuiskaajaa. 

 

 

 

 

                                   Sesonki on aina päällä.

                                     Sitä saa, mikä itää. 






LUOMUKOSMETIIKAN YSTÄVÄT HUOMIO!

SAIPPUANTEKOKURSSIA ON KYSYTTY USEIN JA TÄSSÄ VASTAUS PYYNTÖIHIN:


13.7. (9.00.-17.00) 

hinta 45 e / hlö (materiaalikulut + opetus) 

Kurssipaikka: Mikkeli, Sininen Talo

 

 

* KURSSI TÄYNNÄ * 

 

  

© Copyright 2011-2018 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas