Tuhatjalkaisen tiellä
23.12.16

Mauin toimipiste.
Protea herättää vyöhykekateutta.

 

 

 

 

On aatonaatto, ja pienellä hakemisella se löytyy: Kulan kasvitieteellinen puutarha. Joka keskiviikkoaamu vapaaehtoiset saapuvat paikalle, eivätkä työt lopu. Minusta ei ole rantaturistiksi, mutta puutarhatyöhanskat vedän käteen missä tahansa vyöhykkeellä ja aina, kun siihen tarjoutuu tilaisuus. Hanskat älysin ottaa mukaani, mutta kypärää en: täällä voi saada kookospähkinästä päähänsä, jos ei ole varovainen. Vakuutusyhtiöt ovat kuulleet hullummistakin tapaturmista. ”Menehtyi kallonmurtumaan kookospähkinän iskeydyttyä otsalohkoon”  lukisi nekrologissa, mutta siihen pitäisi lisätä: ”onnellinen hymy huulillaan”. 

Tyynimeri välkehtii jossain alapuolella. Jos surffauspaikoilla on tukala helle, ei kilometrin korkeudessa ole sitä riesaa. Maailma on täynnä löhörantoja ja kahvipavunvärisen ihon tavoitteluun sopivia säitä, mutta en matkustaisi niiden takia metriäkään. Yritin kerran makoilla auringossa, mutta neljän minuutin kuluttua olin jo täydellisen tympääntynyt. Sen sijaan 1800 Telluksemme kasvitieteellistä puutarhaa ovat vaivan ja pitkänkin matkan arvoisia. Jos ehtisi käydä niistä edes viidessäkymmenessä, ei valuisi elämä hukkaan. Aurinkorasvaa levitellessä päivät kuluisivat hukkaan. Ne olisivat yksinkertaisesti pilalla.

Ohjeet ja työtehtävät jaetaan patiolla, vesipulloista muistutetaan. Niinpä reipas työasenne kehiin ja hanskat käteen. Lampsin proteapenkkiin ja siistin ylikukkineita paratiisikukkia. Saan työparikseni Senyan, joka on asunut Mauilla parikymmentä vuotta ja tuntee tarhan erittäin hyvin. Hän  Kevyet ja pehmeäpohjaiset surffauskengät ovat mahdottoman kätevät jalkineet puutarhassa, ja kyseiset kengät ovatkin ainoa asia, mitä surffauksesta tiedän. Kiitos tulivuorten, multa on täällä ravitsevaa. Sen väri ja rakenne poikkeavat täysin kotipuutarhan mullasta: väri on syvän terrakotta, ja rakenne talkkimainen. Puutarhassa ei juuri näe paljasta paikkaa, sillä kasvit ovat vallanneet kaiken mahdollisen tilan ja vielä useammassa kerroksessa. Kiikutan kasvijätteet kompostiin ja samalla viskelen haketta valtavien inkivääripuskien alle. Ruokin karpit. Nypin kuihtuneita kukkasia, enkä edes yritä tunnistaa kaikkia. Puutarhasta löytyy kasveja mm. Indonesiasta, Australiasta, Kiinasta ja Meksikosta. 

Muutama turisti tulee kysymään jostain kasvista ja kuin ihmeen kaupalla tunnistan parimetriset lehdet taron lehdiksi. Sitä syödään Havajilla kuin pinaattia, ja se on arkinen mutta maukas lisuke missä vain. Trendikkäitä vihersmootheita saa joka paikasta, ja taron lisäksi niihin laitetaan sekä inkivääriä että noni-hedelmää. Tuo jälkimmäinen on saaren tunnetuin erikoisuus ja superruoka, siitä olen kirjoittanut puutarhakirjaani jo aikaisemmin. Senya kertoo, miten ko. kasvia hyödynnetään ja kuinka etenkin kalifornialaiset terveysfanaatikot ovat omineet sen. 

Viikonloppuna melskannut myrsky on tiputtanut oksia banksioista ja kaatanut muutamia puita. Kulan puutarhalla on muutaman hehtaarin kokoinen joulukuusipelto, ja kaikki alueen kuuset ovat kotoisin täältä. Montereynkuusi (Pinus radiate) kasvaa nopeasti ja kun sitä leikataan noin joka kuudes viikko, siitä tulee tuuhea kuin karhun turkista. Joulukuusenhakijoita riittää, ja monena vuonna puut ovat loppuneet kesken. Palmu ei ole joulupuu, vaikka niitä koristellaan ahkerasti.  

Sipsuttelen hakemaan paratiisikukkien viereen unohtunutta vesipulloa. Juuri kun olen tarttumassa siihen, minulta pääsee huuto. Istutuslapion pituinen ja vesiletkun paksuinen tuhatjalkainen sätkii kuin kala kuivalla maalla. Senya kuulee huudon ja luulee minun kaatuneen. Jos en siirtyisi taaemmaksi, se sekä purisi että potkisi. Purema olisi häijy. Väistyn paikalta kaikki kaksi jalkaa juoksuaskelia ottaen. "Menehtyi tuhatjalkaisen potkuihin" - miltä se kuulostaisi?

Istahdan minulle tuntemattoman, sateenvarjoa muistuttavan puun varjoon, kuten kymmenen muuta puutarhassa kykkivää. Vesipullo hupenee, ja mangon kuoriminen vaikuttaa pyhältä toimitukselta. On sellainen olo, että joku tuijottaa, mutta se ei johdu ihmisistä. Olenko joutunut jonkun havaijilaisen jumalolennon tarkkailtavaksi? Olen lukenut villejä tarinoita, ja myös tässä puutarhassa on useita heitä esittäviä patsaita. Kookospuista tehdyillä patsailla on irvistys naamallaan, tai siltä se tottumattomasta näyttää. Jos uskoisi kaikki tämän saaren kummitustarinat, ei uskaltaisi liikkua missään.

Muut lähtevät jatkamaan, ja Senya hakee meille vielä kahvit. Ja taas – sama tuijotus! Vasta kun Senya tulee takaisin, hän esittelee paikan lemmikin. Se on kameleontti, jolla on kaksi eri suuntiin pyrkivää mulkosilmää ja kolme sarvea. Jos pitäisi piirtää maailmanlopun piru, niin se sopisi malliksi. Otus on tarkkaillut minua (tai syötäviä hyönteisiä) metrin päästä, mutta sitä ei voi juuri puunrungosta erottaa. Niin hyvin se on naamioitunut. Senya vakuuttaa, että otus ei ole vaarallinen. Olen ollut tuhatjalkaisen tiellä, ja fiksumpi väistää. Kotipihan fauna kaukana Mörönperällä tuntuu äkkiä kovin kesyltä. 

Illalla ajelen kotiin, ja radiosta kuuluu ukulelella soitettua Petteri Punakuonoa havaijin kielellä. Ei mennyt päivä täysin hukkaan. Sen kruunasi siemensatsi, josta myöhemmin lisää. Ei mene enää kuin kuutisen viikkoa, niin kylvöt ovat täydessä vauhdissa. 

Ennen kylvöjen alkamista kuitenkin se tärkein eli rauhallista (puutarhahulluutta täynnä olevaa) Joulua kaikille! 

 

Noni-hedelmä on Havaijin superruoka.
Paratiisikukka kasvaa parimetriseksi.

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 05.07.2017
Julkaistu: 27.06.2017
Julkaistu: 09.05.2017
Julkaistu: 21.04.2017
Julkaistu: 16.03.2017
Julkaistu: 27.02.2017
Julkaistu: 08.02.2017
Julkaistu: 18.01.2017
Julkaistu: 23.12.2016
Julkaistu: 04.12.2016

OTA YHTEYTTÄ

paljonko on 2 plus 2

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

PARHAAT PÄIVÄT PIHALLA

 

            

 

 



                  


  

 

Kukkasuutarin sielu -kirja tilattavissa:

parafraasi@gmail.com --> klikkaa ja tilaa etusivun Ota yhteyttä -lomakkeella 

19,90 € (+ postitus).

Mukana siemenylläri (5 erilaista satsia)

(Kirja on toki tilattavissa mistä tahansa kirjakaupasta,

mutta ilman siemeniä ja hintaan 31.90)


 

 


              

             

      

    Lujaa laatua taimilavan takaa! 

 

 

      

 

 

 

Kukkasuutari ei voi luomakunnalta kuulemalleen 

kutsumukselle mitään,

eikä sen puolen haluakaan. 

 

 

      

 

 

Kukkasuutari on sielukas sekoitus arktista vetokoiraa,

sirkustaiteilijaa, uppokeijua,

kellarikemistiä,

kirjoittajaa,

sopimussotilasta

ja kasvikuiskaajaa. 

 

 

 

 

                                   Sesonki on aina päällä.

                                     Sitä saa, mikä itää. 

  

© Copyright 2011-2017 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas