Tainnoksissa
25.07.18

Musta salkoruusu tuplana - korkeutta kaksi metriä.
Ja sitten sama Alcea rosea 'Nigra' yksinkertaisena.

  

TAINNOKSISSA

 

Helle saa aikaa kummallisia juttuja. Sekä pihalla että talossa värjötellään tainnoksissa. Orava läähättää lintujen juoma-altaalla, kalat jumittuvat järven syvimpään kohtaan. Kanat kuukahtavat marjapensaiden alle ja vaikka niille on ripoteltu juoma-astioita sinne tänne, outo nuutumus valtaa siipikarjan. Kuten myös ihmisen, josta tulee liaan laiska raahautumaan järveen. Väinpitämättömyyskin rehottaa, sillä jokaista kasvia ei jaksa tutkia: liika kuumuus on saanut ne taittamaan niskansa. Koivut kellastuvat, ja monet loppukesän perennat ovat kukkineet jo pidemmän aikaan, tosin niiden säkäkorkeus on jäänyt vaatimattomaksi. Vain perhosilla pitää kiirettä, vaikka perhosbaarin portsari (allekirjoittanut) ei jaksa tarkistaa oikeuksia eikä panna enää merkille, vaikka baarissa kehkeytyisi millainen mekkala tahansa. Matonpesukaan ei enää kiinnosta: ne tuli pestyä kai kahteen kertaan, epähuomiossa. Se on hauskaa puuhaa lähinnä siksi, että välillä voi roiskuttaa päälleen kylmää kaivovettä.

 

Kummallisiin juttuihin kuuluu se, että pihan ainoa (ja piilossa häämöttävä) puutarhatonttu on saanut kesäparran. Tosin kun katselin ukkelia tarkemmin niin huomasin, että vanhan herran leukaperien lasite alkaa halkeilla. Partahöylää ei siis tarvita. En ole varsinainen puutarhatonttujen ystävä, mutta kun tonttu on saatu isävainaalta lahjaksi, sen heivaaminen kierrätyskeskukseen olisi aiheuttanut tunnontuskia. Muistojen lisäksi tuo rapun pieleen aseteltu ja loppukesästä kukkien keskelle katoava pikku ukkeli on täynnä hiekkaa. Muuten se ei pysyisi pystyssä, koska on onttoutaan niin kevyt.

 

Kai tässä ennätyksiä kolkutellaan. Kuka olisi uskonut viime kesän karujen kokemusten perusteella, että kesällä 2018 kannattaisi ehdottomasti kasvattaa maissia? (Siis jos sitoutuu päivittäiseen kasteluun.) Muutamat omat maissit työntävät tähkää, toisin kuin viime kesänä, ja myös kurpitsat tuottavat ennätyssadon, siis jos helteen nujertama puutarhuri ei luista kastelusta. Sadetta kun ei ole saatu vapun jälkeen kuin yhden kerran, eikä se riittänyt hädin tuskin täyttämään sadevesitynnyreitä. Blogin kuvat ovat tällä kertaa surkeita, sillä en jaksa painaa edes kameran vieranappulaa säätämisistä nyt puhumattakaan. 

 

Mustat salkoruusut näyttävät jylhiltä suuressa pihassa. Aprikoosinväriset lajitoverit ja valkoiset ritarinakannukset sopivat niiden seuraksi. Isoja perennoja ei pikkupihassa oikein edes hahmottaisi, ja jättiperennoejm kuuluu saada tilaa vähintään neliö per kasvi, tämä on tietysti vain omiin kokemuksiini perustuva huomio. Jaloritarinkannukset, ne joita olen jaksanut kastella, ovat venähtäneet pariin metriin. Värivaihtoehtoja ja lajikkeita on saatu siemenestä kukkaan parisenkymmentä: (Delphinium) ’Sperling´s Azura’, ’Rittersporn Clear Springs Blue Shades’, ’Galahad, ’Belladonna’, ’Astolat’ ja niin edelleen. Magic Fountains -siemensatsista kasvoi toinen toistaan kummallisempia yksilöitä, mutta kaikki ne eivät olleetkaan sinisiä. Valkoinen tapaus tuli siinä samassa satsissa. Delphiniumeja ponnahtelee sieltä täältä, ja tuliritarinkannus (D. cardinale) ja aunenritarinkannuskin (D. triste) piileksivät jossain inventaariota odottamassa. Tulikukkatapauksista suosikkini on *Snow Maid', joka viime kesänä kasvoi sekin kaksimetriseksi, tänä vuonna on tyytyminen puolta metriä lyhyempään kukintoon.

 

Helle saa aikaa kummallisia juttuja. Sekä pihalla että talossa värjötellään tainnoksissa. Orava läähättää lintujen juoma-altaalla, kalat jumittuvat järven syvimpään kohtaan. Kanat kuukahtavat marjapensaiden alle ja vaikka niille on ripoteltu juoma-astioita sinne tänne, outo nuutumus valtaa siipikarjan. Kuten myös ihmisen, josta tulee liaan laiska raahautumaan järveen. Väinpitämättömyyskin rehottaa, sillä jokaista kasvia ei jaksa tutkia: liika kuumuus on saanut ne taittamaan niskansa. Koivut kellastuvat, ja monet loppukesän perennat ovat kukkineet jo pidemmän aikaan, tosin niiden säkäkorkeus on jäänyt vaatimattomaksi. Vain perhosilla pitää kiirettä, vaikka perhosbaarin portsari (allekirjoittanut) ei jaksa tarkistaa oikeuksia eikä panna enää merkille, vaikka baarissa kehkeytyisi millainen mekkala tahansa. Matonpesukaan ei enää kiinnosta: ne tuli pestyä kai kahteen kertaan, epähuomiossa. Se on hauskaa puuhaa lähinnä siksi, että välillä voi roiskuttaa päälleen kylmää kaivovettä.

 

Kummallisiin juttuihin kuuluu se, että pihan ainoa (ja piilossa häämöttävä) puutarhatonttu on saanut kesäparran. Tosin kun katselin ukkelia tarkemmin niin huomasin, että vanhan herran leukaperien lasite alkaa halkeilla. Partahöylää ei siis tarvita. En ole varsinainen puutarhatonttujen ystävä, mutta kun tonttu on saatu isävainaalta lahjaksi, sen heivaaminen kierrätyskeskukseen olisi aiheuttanut tunnontuskia. Muistojen lisäksi tuo rapun pieleen aseteltu ja loppukesästä kukkien keskelle katoava pikku ukkeli on täynnä hiekkaa. Muuten se ei pysyisi pystyssä, koska on onttoutaan niin kevyt.

 

 

 

 

 

Jalomman lupiinin 'Sunrisen' kahdestakymmenestä siemenestä on ehtinyt kukkaan jo puolet. (Ei mennyt kuin neljä kuukautta.)

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 31.08.2018
Julkaistu: 16.08.2018
Julkaistu: 01.08.2018
Julkaistu: 25.07.2018
Julkaistu: 08.07.2018
Julkaistu: 25.06.2018
Julkaistu: 13.06.2018
Julkaistu: 04.06.2018
Julkaistu: 24.05.2018
Julkaistu: 15.05.2018

OTA YHTEYTTÄ

paljonko on 2 plus 2

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

VAPAASTI VERSOO TAAS

  ARVOISAT LUKIJAT! 

 

                     

 

Kukkanuottasilla on ilmestynyt! Se on ilahduttanut lukijoita kovasti!

Tarjolla on garden writingia eli puutarhajuttuja suoraan ruukutuspöydältä.  

 

Hinta 22 e (+ postikulut) 

Huom! Postin Helposti-palvelu tarvitsee myös puhelinnumerosi.

Muuten hinta on huomattavasti kalliimpi.

 

 

 

  


 

  

 



Kukkasuutarin sielu -kirjaa on tilattavissa myös.

Ota yhteyttä -lomakkeella 

18 € (+ postitus).

(Tai mistä tahansa kirjakaupasta, tosin hinta on siellä noin 38 euroa.)

 

Jos tilaat Kukkanuottasilla-kirjan ja Kukkasuutarin sielun, saat 

ne yhteishintaan 37 € (sis. postituksen.)

 

 

  

              

             

      

    Lujaa laatua taimilavan takaa! 

 

 

      

 

 

 

Kukkasuutari ei voi luomakunnalta kuulemalleen 

kutsumukselle mitään,

eikä sen puolen haluakaan. 

 

 

      

 

 

Hän on sielukas sekoitus arktista vetokoiraa,

sirkustaiteilijaa, uppokeijua,

kellarikemistiä,

kirjoittajaa,

sopimussotilasta

ja kasvikuiskaajaa. 

 

 

 

 

                                   Sesonki on aina päällä.

                                     Sitä saa, mikä itää. 





SAIPPUAN KYSELIJÄT, HUOMIO!

Jos olet kiinnostunut tilaamaan saippuoita, niin ota yhteyttä lomakkeen kautta tai suoraan tänne: moronperansaiput@gmail.con

Tarjolla on viiden saippuan satsi (manteli, suola, kehäkukka, laventeli, naturel) hintaan 32 €. (+ postikulut)

Rajoitettu erä!





 

 

* * *


SAIPPUANTEKOKURSSILLE? 

Seuraava saippuakurssi pidetään 24.11. 2018 (Sininen Talo, Mikkeli)

Teemme ylellistä saippuaa hot process -menetelmällä. (Joulupukin konttiin siis.)

Sen lisäksi valmistamme käsivoidetta ja sampoota.

Mukaan otetaan 10 henkilöä.

Hinta: 60 euroa. (Sis. opetuksen ja materiaalikulut. Jokainen saa mukaansa useamman turvallisen ja myrkyistä vapaan saippuan, sampoon ja käsivoiteen. Käytämme eteerisiä öljyjä ja mm. karite- ja kaakaovoita.)

Kurssi on jatkoa heinäkuun 2018 kurssille, mutta aloittelijakin pääsee mukaan.  

Ilmoittautumiset mari.moro@marimoro.fi


  

© Copyright 2011-2018 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas