Taimipaini
21.04.17

Venny Soldan-Brofeldtin unikoita. (Kotipuutarha 1932)
Kas tässä asumukseni. Voitte uskoa, että taimia mahtuu sisälle todella vähän.

 

TAIMIPAINI

 

Yhä vain jäätä ja lunta – eikö talvi ikinä lopu? On melko epätavallista, että 21.4. mennessä ei ole maa sula eikä ole voinut tehdä muuta kuin kulottaa pieniä alueita ja haravoida. Oksien haketus ei paljon lohduta, kun haluaisi kaivaa jo maata ja ruopia kukkapenkkejä. Katsoin vanhoja kylvömuistiinpanoja ja säätietoja. On tämä melko poikkeuksellista, että mahlaakaan ei pääse vielä juoksuttamaan. Unikkopenkeissä silti vihertää, pakkasista huolimatta.

 

Sitä luuli jo monta viikkoa sitten kevään alkaneen, tuli kiikutetuksi sadevesitynnyrit paikoilleen ja tehtyä kaikki tutut rituaalit. Miten kävi? Tynnyrit täyttyivät, mutta jäätyivät sitten pohjaan saakka. Ulos unohtuneet taimimultapaalit olivat kivikovia. Linnuille piti ostaa lisää ruokaa. Murjotin pilkkihaalareissani pari viikkoa ja katselin, miten taimet venyvät pian ikkunan läpi. Raahasin multapaalin sisään taloon ja odotin, että se sulaisi. Talo ei ole suuri, joten paali täyttää lattiapinta-alasta noin 40%.

 

Historiallinen kevään jumitus näkyy taimipainina: mihin laittaa kaikki kasvit, joiden tulisi olla jo pihalla! Tai vähintään viherhuoneessa. Kymmenen asteen yöpakkaset ovat sen verran tuimia, ettei kevytrakenteista viherhuonetta lämmitetä kynttilöin eikä öljylyhdyin. Ne auttavat kyllä, jos on pientä hallaa. Hiiliä en sentään mätä sinkkiämpäriin, mutta joku tekee niinkin, ja sähkölämmitintä en kehtaa käyttää. 

 

Sinisarjassa on jo iso nuppu, ja uutuuskärsimyskukat ovat itäneet ennätysajassa. Jääkaapissa olleet siemenet – kuten 10 erilaista akileijasatsia – alkoivat vihertää pakastepusseissa perliitin seassa. Samoin kävi sen erikoisemman tuoksuhernelajikkeen, joka vaatii kylmäkäsittelyn itääkseen. Kevään jumitus aiheuttaa kärsimättömyyttä: ulos pitäisi päästä, sillä talo on kurassa ja mullassa. Ei sen haihtumiseen tarvita kuin yksi päivä, ja se on sitten siinä.

 

Siementen itävyyden tarkistaminen johtaa usein siihen, ettei sitten hennokaan heittää itäneitä pois. Sama tunne, kun menee paikalliselle Ekotorille ja näkee laatukirjojen olevan matkalla energiajätteeksi. (Ne on pelastettava, muuten sydän särkyy.) Nyt on sitten myskikurpitsan taimia jo kukassa, ja mysteeriasteritkin avaavat pian nuppunsa. Myskikurpitsa ei yleensä ehdi tehdä kunnon satoa, mutta tänä vuonna otan ne erikoissuojeluun. Siemeniä olen laittanut jakoon ja laitan lisää, sillä minulla on niitä pari desiä. 

 

Maailma on suht sekavassa tilanteessa, mutta se ei muutu esimerkiksi mihinkään, jos seuraa asioita herkeämättä ja polskii uutisvirrassa 24/7. Käpälät ja kärsä mullassa peuhaamisessa on sentään jotain järkeä: esimerkiksi jatkuvuutta, sisältöä, voimaa, vetoa, kauneutta -  yleisesti ottaen ankeuttamisen poistamisen kaikki työkalut. Kommunikointi kasvien kanssa voittaa mennen tullen sen mouhuamisen, johon itse kukin joutuu vedetyksi mukaan melkein väkisin.

Tämän blogin pitäjä on maan ja mullan puolella ja kasvun äärellä – turha yrittää mitään muuta. Pienessä kantotalossa on vielä värjöteltävä tovi, sitten minua ei saa sisätiloihin moneen kuukauteen. 

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 05.07.2017
Julkaistu: 27.06.2017
Julkaistu: 09.05.2017
Julkaistu: 21.04.2017
Julkaistu: 16.03.2017
Julkaistu: 27.02.2017
Julkaistu: 08.02.2017
Julkaistu: 18.01.2017
Julkaistu: 23.12.2016
Julkaistu: 04.12.2016

OTA YHTEYTTÄ

paljonko on 2 kertaa 3

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

PARHAAT PÄIVÄT PIHALLA

 

            

 

 



                  


  

 

Kukkasuutarin sielu -kirja tilattavissa:

parafraasi@gmail.com --> klikkaa ja tilaa etusivun Ota yhteyttä -lomakkeella 

19,90 € (+ postitus).

Mukana siemenylläri (5 erilaista satsia)

(Kirja on toki tilattavissa mistä tahansa kirjakaupasta,

mutta ilman siemeniä ja hintaan 31.90)


 

 


              

             

      

    Lujaa laatua taimilavan takaa! 

 

 

      

 

 

 

Kukkasuutari ei voi luomakunnalta kuulemalleen 

kutsumukselle mitään,

eikä sen puolen haluakaan. 

 

 

      

 

 

Kukkasuutari on sielukas sekoitus arktista vetokoiraa,

sirkustaiteilijaa, uppokeijua,

kellarikemistiä,

kirjoittajaa,

sopimussotilasta

ja kasvikuiskaajaa. 

 

 

 

 

                                   Sesonki on aina päällä.

                                     Sitä saa, mikä itää. 

  

© Copyright 2011-2017 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas