Noin ensimmäinen sinfonia
08.02.17

Tarhurin tahtotila -kirja ilmestyy huhtikuussa. Juttuja läheltä ja kaukaa!
Jokunen kärsimyskukka (Passiflora) löytyy entuudestaan, lisää kaivataan.

 

NOIN ENSIMMÄINEN SINFONIA

 

En sitten mennytkään manikyyriin, vaan hain rautakaupasta säkin perliittiä. Peruin yksisarvisshoidon, nahkahousujen sovituksen ja naurujoogasession:  kiire, kiire, kiire! Toivottu, kaivattu, suurenmoinen hoppu siis - kevätkylvöt ovat alkaneet. Se alkaa samoihin aikoihin helmipöllöjen puputuksen kanssa, ja tämä rytmi jatkuu vuodesta toiseen. Ajan sävel on siemenpussien helinä.

 

Olisin voinut kylvää ulos kaikki kylmäkäsittelyä vaativat siemenet ja jotain tuli syksyllä viskeltyäkin, mutta pienissä pakastepusseissa jääkaappiin piilotettuna pääsee aitiopaikalle. Seuraavat viikot ovat pelkkää roudan sulamisen odotusta, mutta jääkaappi on eräänlainen hallittu välimuoto karusta maailmasta ja puutarhasta. Kauan sitten kävi sokerivaahteroiden kanssa niin, että ne itivät salaisesti ja alkoivat kasvaa - pelottomasti pussista lähes läpi. Huomasin ne vasta, kun samaa jääkaappia käyttävä henkilö kyseli iltapalaa. Mikä riemu! (Ei tässä ole ruokaa juuri sen jälkeen ehtinyt tekemäänkään.)  Kokemus on opettanut, että kahvimaitoa etsiessä voi kapsahtaa vaahteraan, mutta voisi sitä kapsahtaa myös katajaan tai johonkin muuhun puuhun tai perennaan. Sellainen pistää yrittämään tosissaan. 

 

Ei kaikkia siemeniä jätetä kylmän armoille. Kokeilen muutamia uusia kärsimyskukkalajikkeita, ja ne olen saanut itämään jogurttikoneessa monta kertaa. Termostaattia voi säätää aivan kuten läpömatoissa, joten periaate on sama. Vanhat kärsimyskukat olivat säilössä niin kutsutulla sivutoimistolla ja näyttävät selvinneen hyvin. Ruostekukatkin ovat jo heräilleet, samoin sinisarjat, tuoksupelargoniat ja muutamat muut. 

 

Kevät on siis virallisesti alkanut, ja jokainen virkoava ja sirkkalehteä vilauttava siemen on yhtä juhlallinen tapaus kuin Sibeliuksen 1. sinfonia huhtikuussa 1899. Ja koska minulla ei ole tapana liioitella nytkään, seuraavat viikot ovat täynnä puhdasta tahtotilaa. Olen säästellyt voimiani ja välttynyt seuraamasta esimerkiksi turhia uutisia, ja niitä noin 99% uutisista on. Itsensä voi suojata asioilla, joista saa irti iloa ja jotka tuottavat energiaa. Sanoudun irti möyhyämisestä ja synkistelystä ja jos joku yrittää kärrätä minut minkä tahansa aatteen, puolueen tai jumalan potkuriin, niin voin aina vedota siemeniin ja multapusseihin: olen tehnyt valintani ajat sitten. (Olen varttunut kylmän sodan aikana varuskunnassa ja sen välittömässä läheisyydessä, ja siellä harjoiteltiin joka viikko - arvaatte varmaan, mitä. En sekoita ballistiikkaa basilikaan, enkä mene sekaisin tälläkään kertaa.)

 

Yritin haalia lunta perennojen päälle, mutta siihen olisi tarvittu lumitykki. Ja kai ne olisivat jo paleltuneet joulukuussa, kun lunta ei ollut lainkaan ja pakkasta parikymmentä astetta. (En ollut paikalla, mutta näin kerrottiin.) Viime talvena menetettiin melkoiset määrät perennoja siellä täällä, kyllä lumella on siis jokin muu kuin se tarkoitus, että talviurheilutapahtumat onnistuvat. Myyrien kasoja näkyy itäisen Suomen pelloilla melkoiset määrät, joten helmipöllöillä ei sen puolesta ole hätää. Kun puolilta öin hiihtelee kuun valossa, niin metsästä kuuluu pu-pu-pu-pu-pu. Se keikkuu soittolistalla ykkösenä helmikuisin, mutta siemenpussien helinä ei jää kauas.

 

Hiihtäminen on kyllä himohommaa siinä missä puutarhan hoitokin. Latujen puutteessa voi Saimaalla lykkiä pitkiäkin matkoja ja ihailla luonnonmuovaamia bonsaipuita, sillä maisemissa Lappeenrannan/Ruohosaaren seutuvilla ei ole valittamista. Juuri muita hiihtäjiä en ole tavannut, joten ruuhkasta ei pääse valittamaan. Jos joku tulee vastaan (mikä on harvinaista), niin karjalaiseen tapaan on vaihdettava muutama sana säästä ja päivä uutisista. Eräs rouva kertoi kylväneensä selleriä, ja avauduin hänelle orvokkikokeiluista. Tällaiset pienet tuntemattomien ihmisten kohtaamiset ja muutama ystävällinen sana eivät pilaa kenenkään päivää. Nimittäin kun kävin sitten postiasioilla toisessa kaupungissa, tuli melkein pataan: sitä voi joutua tuntemattomien ihmisten raivon kohteeksi vain, jos on heidän mielestään väärässä paikassa (kuten jonottaa omalla vuorollaan). Sen verran tuntuu olevan ilmapiiri kireällä, että liikun ihmisten ilmoilla - ja silloin vain pakon sanelemana - niin teen sen aamuvarhain. Juputtajat, tuuppijat ja tupeltajat eivät ole vielä silloin liikenteessä.

 

Pöllöretkien ja kylvöjen ohessa on tullut tehdyksi jotain vielä eli olen viimeistellyt huhtikuussa ilmestyvää puutarhakirjaa (garden writing) Tarhurin tahtotila. Minulta on kysytty, että miksi en ole kirjoittanut matkoistani mitään, sillä kaikki lukijat eivät ole blogin äärellä. (Arkistoista löytyy kyllä matkajuttuja, viimeksi Mauilta ja Vancouverinsaaren eri puutarhoista). Mutta uutuuskirja poistaa tämän puutteen, joten malttakaa vielä hetki. Kirjan juttuja ei ole muualla julkaistu, vaikka samasta aihepiiristä (kuten Brittiläisen Kolumbian upeista puutarhoista) olen kirjoittanut ja paikoista löytyy myös valokuvia. Koska kirjoittaminen on ammattini, en täytä tätä blogia parhaimmilla jutuillani: ne päätyvät kirjoihin. Mutta maistiaisia täällä on tarjolla, totta kai. 

Näiden aarteiden itämiseen tarvitaan jogurttikone.

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 05.07.2017
Julkaistu: 27.06.2017
Julkaistu: 09.05.2017
Julkaistu: 21.04.2017
Julkaistu: 16.03.2017
Julkaistu: 27.02.2017
Julkaistu: 08.02.2017
Julkaistu: 18.01.2017
Julkaistu: 23.12.2016
Julkaistu: 04.12.2016

OTA YHTEYTTÄ

paljonko on 2 kertaa 3

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

PARHAAT PÄIVÄT PIHALLA

 

            

 

 



                  


  

 

Kukkasuutarin sielu -kirja tilattavissa:

parafraasi@gmail.com --> klikkaa ja tilaa etusivun Ota yhteyttä -lomakkeella 

19,90 € (+ postitus).

Mukana siemenylläri (5 erilaista satsia)

(Kirja on toki tilattavissa mistä tahansa kirjakaupasta,

mutta ilman siemeniä ja hintaan 31.90)


 

 


              

             

      

    Lujaa laatua taimilavan takaa! 

 

 

      

 

 

 

Kukkasuutari ei voi luomakunnalta kuulemalleen 

kutsumukselle mitään,

eikä sen puolen haluakaan. 

 

 

      

 

 

Kukkasuutari on sielukas sekoitus arktista vetokoiraa,

sirkustaiteilijaa, uppokeijua,

kellarikemistiä,

kirjoittajaa,

sopimussotilasta

ja kasvikuiskaajaa. 

 

 

 

 

                                   Sesonki on aina päällä.

                                     Sitä saa, mikä itää. 

  

© Copyright 2011-2017 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas