Ne jyraa meitin
04.06.18

Kotipihan kerrospukeutuja nro 1.
Näitä tupsahtelee, kyseinen tapaus ponnistaa sadevesitynnyrin alta.

Ne jyrää meitin 

 

Juhannusruusu avasi ensimmäiset nuppunsa jo toukokuun puolella, ja erikoisen hyvä akileijavyöry säestää maatiasruusun kukintaa. Samaan aikaan kukkivat vielä esikot, tulppaanit ja muutamat varjoisemman paikan narsissit – melkoinen kukkamyrsky siis. 

Yöhön asti loikin akileijailemassa eli tutkimassa, mitkä akileijoista ovat ehtineet kukkaan. Menin laskuissa sekaisin. Olen tehnyt kokeiluja ja viskellyt akileijojen siemeniä sinne tänne, eikä sukupuista ole takeita. Japanin-, kanadan- ja krysanteemiakileijojen lisäksi monenkirjavat lehtikset (lehtoakileijat) ovat kukassa, samoin perhosakileijojen osavaltioversiot. (Jättikokoisia ovat he.) A. flabellatat (japaninakileijat) ovat lehdiltään sinisempiä, ja kukka voi olla valkoinen tai sininen tai molempia vaihtoehtoja riittää. Siitä on sitten vielä kääpiömuoto eli pumila. Se jurnuttaa kasvot maahan päin kuten lapinakileijakin, joten valokuvaaminen on hankalaa. Mökötä sitten! 

Kesäkukkakylvöksiä haittaa kuivuus, ja vain tsinniat ja tuoksuherneet saavat vettä niskaansa. Gladioluksien, salkoruusujen daalioiden ja orvokkien jano on loputon, muita nyt unohtamatta. Piti oikein hankkia ja hakea hiekkaa ja ripotella sitä ruukkuihin, ettei kosteus haihdu niin nopsaan. 

Hetki sitten voikukkapelto helotti keltaisena, ja nyt höytyvät leijailevat kaikkialle. Maajussit voisivat tehdä vuokraamilleen pelloille kai muutakin, mutta tässä tapauksessa maapala on unohdettu tyystin. Voikukka jyrää kyllä vielä meitin! (Ravinnoksi sitä voi tietysti käyttää, mutta en tarvitse hehtaaritolkulla mitään kasvia.)

Voikukan höytyviä kulkeutuu joka paikkaan, valokuviinkin ne pyrkivät. (Kuten akileijakuviin. Kuvausta varten kastelin muutamia yksilöitä, mutta sorry kuvien laatu. Myös kova tuuli haittasi harrastuksia.) Vaikka revin voikukkaa kanoille ja toisinaan syönkin, ei kyseinen rikkaruoho vähene lainkaan. Jos tulee ankarat ajat, niin perustamme ystäväni kanssa korvikekeittiön. Voikukan juuria on huomattavasti enemmän kuin sinikukkaista sikuria, joka ilmestyy salaisesti aina jonnekin. Marttojen Pula-ajan keittokirjassa on loistavia ohjeita, suosittelen. Minusta ko. kirja pitäisi jakaa jokaiselle suomalaisille ihan vain keittokirjana, ei tarvitse olla pula, jos kokeilee pärjätä ilman tuontihullutuksia. 

Monen viikon porotus on saanut puutarhan korpunkuivaksi ja vaikka olen niittänyt heinää monien perennojen kateeksi, se ei riitä. Valeunikoita ja ensimmäisen vuoden esikoita on varjeltava erityisesti, sillä ne saa hengiltä helposti. Myös kanat joutuvat nyt tyytymään aitaukseen, sillä kuivia kukkapenkkejä tonkiessaan ne mylläävät esimerkiksi salkoruusut ja pallo-ohdakkeet henkihieveriin. Sori siis, kanat. Vapautan teidät vähän myöhemmin. (Joka tapauksessa aitaus on kookas ja tekemistä riittää. Miten älykkäältä kana näyttääkään, kun se tuijottaa vanhojen leipien turpoamista vesiämpärin äärellä.)

Jos ei ropise vettä taivaalta, niin jotain ropisee: Kukkanuottasilla-kirjasta tulee palautetta tasaiseen tahtiin, ja eräs lukija lähetti Kotipuutarhalehden kritiikin:

"Mari Mörö kuvailee puutarhahoitoon hurahtaneen arkea aidon lämpöisesti, terävällä huumorilla, itseironiseen tyyliin."

"Kirja on vapauttava lukukokemus kaikille, jotka ajoittain havaitsevat oman puutarhaharrastuksen riistäytyvän käsistä. Teos sopii hyvin myös niille, jotka jakavat arkensa kyseisten kukkasuutarien kanssa."

Eli vertaistukea saavat sekä kukkasuutarit että myös heidän läheisensä. Sitä juuri olen ajanut takaa (plus huumoria) ja hyvä, että paras kotimainen alan lehti on ymmärtänyt takaa-ajatukseni. (Pitävät jopa viisaana, mutta tämän suhteen lienee tapahtunut jonkinlainen virhearvio.) 

Ja nyt lähden ajamaan takaa kasteluletkua, joka yrittää karata voikukkien sekaan. Letku on alkanut pelätä pihan kyykäärmeitä. (Useita nähty.) Koko viime kesän letku sai olla kiepillä vaunussa, nyt ei hetken rauhaa, ei vapaapäiviä lainkaan! Koko ajan kiskotaan pitkin puutarhaa ja mikä pahinta, käärmeet pitävät pilkkanaan ja kulkevat sen yli vailla mitään kunnioitusta. Kuitenkin ilman kasteluletkua eivät puutarhassa kukoistaisi nyt muu kuin höyrypäisyys, juu, ja voikukat.

 

Kovan tuulen takia kuva on surkea, mutta tällainen hökötys on ehtinyt jo rikkaruohoksi.
Kannuksettomia akileijoja (clematis).

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 31.08.2018
Julkaistu: 16.08.2018
Julkaistu: 01.08.2018
Julkaistu: 25.07.2018
Julkaistu: 08.07.2018
Julkaistu: 25.06.2018
Julkaistu: 13.06.2018
Julkaistu: 04.06.2018
Julkaistu: 24.05.2018
Julkaistu: 15.05.2018

OTA YHTEYTTÄ

minkä värinen on aurinko

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

VAPAASTI VERSOO TAAS

  ARVOISAT LUKIJAT! 

 

                     

 

Kukkanuottasilla on ilmestynyt! Se on ilahduttanut lukijoita kovasti!

Tarjolla on garden writingia eli puutarhajuttuja suoraan ruukutuspöydältä.  

 

Hinta 22 e (+ postikulut) 

Huom! Postin Helposti-palvelu tarvitsee myös puhelinnumerosi.

Muuten hinta on huomattavasti kalliimpi.

 

 

 

  


 

  

 



Kukkasuutarin sielu -kirjaa on tilattavissa myös.

Ota yhteyttä -lomakkeella 

18 € (+ postitus).

(Tai mistä tahansa kirjakaupasta, tosin hinta on siellä noin 38 euroa.)

 

Jos tilaat Kukkanuottasilla-kirjan ja Kukkasuutarin sielun, saat 

ne yhteishintaan 37 € (sis. postituksen.)

 

 

  

              

             

      

    Lujaa laatua taimilavan takaa! 

 

 

      

 

 

 

Kukkasuutari ei voi luomakunnalta kuulemalleen 

kutsumukselle mitään,

eikä sen puolen haluakaan. 

 

 

      

 

 

Hän on sielukas sekoitus arktista vetokoiraa,

sirkustaiteilijaa, uppokeijua,

kellarikemistiä,

kirjoittajaa,

sopimussotilasta

ja kasvikuiskaajaa. 

 

 

 

 

                                   Sesonki on aina päällä.

                                     Sitä saa, mikä itää. 





SAIPPUAN KYSELIJÄT, HUOMIO!

Jos olet kiinnostunut tilaamaan saippuoita, niin ota yhteyttä lomakkeen kautta tai suoraan tänne: moronperansaiput@gmail.con

Tarjolla on viiden saippuan satsi (manteli, suola, kehäkukka, laventeli, naturel) hintaan 32 €. (+ postikulut)

Rajoitettu erä!





 

 

* * *


SAIPPUANTEKOKURSSILLE? 

Seuraava saippuakurssi pidetään 24.11. 2018 (Sininen Talo, Mikkeli)

Teemme ylellistä saippuaa hot process -menetelmällä. (Joulupukin konttiin siis.)

Sen lisäksi valmistamme käsivoidetta ja sampoota.

Mukaan otetaan 10 henkilöä.

Hinta: 60 euroa. (Sis. opetuksen ja materiaalikulut. Jokainen saa mukaansa useamman turvallisen ja myrkyistä vapaan saippuan, sampoon ja käsivoiteen. Käytämme eteerisiä öljyjä ja mm. karite- ja kaakaovoita.)

Kurssi on jatkoa heinäkuun 2018 kurssille, mutta aloittelijakin pääsee mukaan.  

Ilmoittautumiset mari.moro@marimoro.fi


  

© Copyright 2011-2018 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas