He saivat toisensa
04.12.16

 

 

 

HE SAIVAT TOISENSA

 

Seison puutarhassa ison kärhöpensaan ja peikonpähkinän luona. Paikka on Victoriassa, Vancouverinsaarella, paikassa jossa puutarhasesonki vaikuttaa olevan aina päällä. Se on oleellista siksikin, että jääkiekkokausi tuntuu kestävän 16 kuukautta. Siltä voi välttyä vain, jos katoaa puutarhoihin ja pysyttelee siellä.

Kumpuileva, kivinen maasto ja peruskallio on sateen jäljiltä liukas, ja jokaisella askelmalla on oltava tarkkana että pysyy pystyssä.

Jos tarkkaan kuuntelee, voi Tyynenmeren kohinan kuulla. Se on kilometrin päässä Fairfieldin asutusalueen länsipuolella. Pienellä kuvittelulla herätän henkiin kahden rakastavaisen rakkauden ja heidän tarinansa ennen kuin mitään puutarhaa oli olemassa. 

Hiekkaisilla poluilla on helpompaa. Lumikellot, jouluruusut ja esikot ovat jo kukassa. Päivä on nyt lyhyimmillään, mutta tässä puutarhassa tuntuu olevan aina kevät. Olen käynyt paikan päällä viidesti, ja joka kerta aistinut erikoisen hyvät energiat. Olen joskus aikaisemmin hankkinut puutarhan pikku myymälästä muutamia perennoiden siemeniä ja saanut ne kukoistamaan. Siemeniä tulin nytkin hakemaan, mutta ennen kaikkea halusin näyttää paikan ystävilleni Pirjolle ja Reijolle, jotka saapuivat Vancouverinsaarelle moikkaamaan allekirjoittanutta.

Jos pitäisi kirjoittaa rakkauselokuva, niin olisiko teillä aihe valmiina? Hömppäkomediosta on kova kysyntä, mutta nyt emme tee sellaista. Tästä aiheesta ei saisi mitään purkitettua naurua sisältävää hösellystä, ei. Tämän tarinan taustalla on suuria historiallisia tapahtumia ja yksilöiden kokemia mielettömyyksiä. Sen päähenkilöt ovat jo poissa, mutta puutarha ja pieni soma talo muistuttavat heistä edelleen. Prinssi ja hänen prinsessansa saivat toisensa, mutta se ei tapahtunut hetkessä. Monen valtakunnan rajat ja kokonaisten maanosien kartat piirrettiin uusiksi, ennen kuin yhteiselo alkoi

Prinssi Nicholas Abkhazi (1899-1988) karkotettiin vallankumouksen melskeissä pois kotimaastaan Georgiasta. Vanhan aatelissuvun jäsenelle oli ehtinyt  paljon: perhe on menettänyt kaiken ja omaisuus kansallistettu, kun Gruusia itsenäistyi. Sitä ennen hänen isänsä Konstantine (Kote) Abkhazi oli ehtinyt johtaa Gruusian kansallisdemokraattista puoluetta. Vuonna 1921 Neuvostoliitto tunkeutui Gruusiaan, lopun arvaattekin. Isä teloitettiin puna-armeijan toimesta, ja poika oli pakotettu lähtemään. Osa sukulaisista menehtyi sekavissa olosuhteissa.

Prinssi asettui Pariisiin, ja pian hän tapasi Peggy-nimisen, syntyjään brittiläisen naisen, ja tämän adoptioäidin junassa. Peggy (1902-1994) oli asunut Kiinassa adoptiovanhempiensa kanssa, mutta oleskellut ensimmäisen maailmansodan ajan Englannissa. Hän oli jäänyt orvoksi kolmivuotiaana, ja tytön pelihullu alkoholisti-isä ehti hukata kaiken perheenomaisuuden. Peggy, joka oli saanut vanhemmiltaan nimen Marjorie, adoptoitiin varakkaaseen ja lapsettomaan ystäväperheeseen, ja elämä oli sekä liikkuvaista että levotonta. Pariisissa toisiinsa ihastuneet Peggy ja prinssi kävivät museoissa ja gallerioissa. Peggy palasi Kiinaan adoptioäitinsä kanssa, vaikka olisi halunnut jäädä. Prinssi ja prinsessa alkoivat kirjeenvaihdon tietämättä, miten suuria ja mielipuolisia mullistuksia maailma pian kohtaisi. Ja miten heidän tarinaansa tultaisiin kertomaan nimenomaisesti puutarhan kautta. Hyvyys, kauneus ja toivo jyräsivät alleen kaikki kärsimykset ja menetykset. Rakkaus ei tottele piikkilanka-aitoja eikä poistumismääräyksiä.

Sota-aikana prinssi oli ensin ranskalainen sotilas, ja myöhemmin sitten saksalaisten sotavanki. Peggy puolestaan oli internoitu japanilaiselle vankileirille. Siellä tarjolla olevista pakollisista askareista hän päätyi hoitamaan puutarhaa ja kirjoittamaan salaista päiväkirjaa. Kumpikaan ei uskonut selviävän saati kuvitellut, että he koskaan enää tapaisivat. Toivo eli silti - rakkaus kun versoo siitä. Kummallakaan ei ollut ainuttakaan sukulaista elossa. He olivat "kaksi maailman eri laidoille viskattua sieluparkaa", kirjoitti Peggy. Peggyn leiripäiväkirja on järkyttävää luettavaa.

Vuonna 1945 Peggy saapui Vancouverinsaarelle Kanadaan. Ihmeiden ihme oli, että he ystäviensä ja sattuman kautta löysivät toisensa uudelleen. Prinssi luuli Peggyn menehtyneen. Toisin kävi, ja pian prinssikin muutti Kanadaan. He menivät naimisiin 1946 ja ostivat puolen hehtaarin kokoisen rikkaruohojen valtaaman maapläntin ja perustivat sinne kodin puutarhoineen. Prinssi oli 47, ja Peggy 43. Puutarhasta tuli heidän lapsensa, jonka "rakkaus loihti". Puutarhasta tuli kuuluisa jo heidän elinaikanaan, ja romanttinen tarina kiinnosti ihmisiä ja kiinnostaa edelleen. Peggy julkaisi päiväkirjamerkintöihin perustuvan kirjan ja hänestä tehtiin elämäkerta A Curious Life (Katherine Gordon).

Kaikkea se rakkaus teetättää. Kuten esimerkiksi puutarhan, josta saavat sitten muutkin nautia vielä kauan senkin jälkeen, kun tekijät ovat poistuneet. Blogin pitäjä osti puutarhan somasta pikku myymälästä monenlaisia siemeniä, ja pääsee sitten kylvämään niitä muutaman kuukauden kuluttua. Mitä sieltä tarttui mukaan, paljastuu myöhemmin. Kaikki vaikeudet voittava rakkaustarina sysää alleen muut tarinat, ja pariskunnan vaalima puutarha on tietysti paras rakkauden muistomerkki. Vai voisitteko kuvitella minkään patsaan yltävän samaan tehoon? 

 

 

Puutarhasta löytyy rhodojen lisäksi upeita atsaleoita.
Paikka on tätä nykyä säätiön omistuksessa.

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 05.07.2017
Julkaistu: 27.06.2017
Julkaistu: 09.05.2017
Julkaistu: 21.04.2017
Julkaistu: 16.03.2017
Julkaistu: 27.02.2017
Julkaistu: 08.02.2017
Julkaistu: 18.01.2017
Julkaistu: 23.12.2016
Julkaistu: 04.12.2016

OTA YHTEYTTÄ

paljonko on 2 kertaa 3

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

PARHAAT PÄIVÄT PIHALLA

 

            

 

 



                  


  

 

Kukkasuutarin sielu -kirja tilattavissa:

parafraasi@gmail.com --> klikkaa ja tilaa etusivun Ota yhteyttä -lomakkeella 

19,90 € (+ postitus).

Mukana siemenylläri (5 erilaista satsia)

(Kirja on toki tilattavissa mistä tahansa kirjakaupasta,

mutta ilman siemeniä ja hintaan 31.90)


 

 


              

             

      

    Lujaa laatua taimilavan takaa! 

 

 

      

 

 

 

Kukkasuutari ei voi luomakunnalta kuulemalleen 

kutsumukselle mitään,

eikä sen puolen haluakaan. 

 

 

      

 

 

Kukkasuutari on sielukas sekoitus arktista vetokoiraa,

sirkustaiteilijaa, uppokeijua,

kellarikemistiä,

kirjoittajaa,

sopimussotilasta

ja kasvikuiskaajaa. 

 

 

 

 

                                   Sesonki on aina päällä.

                                     Sitä saa, mikä itää. 

  

© Copyright 2011-2017 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas