Eloa pyöriäiseen
14.02.18

Teehibiscukset eli rosellat eivät kasva raejuustossa, vaikka siltä näyttää ja purkkikin on aito. (Kyseessä on perliitti.)
Esikoiden kasvatus alkoi, kun mysteerisiemenet Ranskasta saapuivat.

ELOA PYÖRIÄISEEN

 

 

Patalaiskaan uuninpankopyöriäiseen on tullut kummasti eloa. Siinä missä tammikuulla ei puolenpäivän aikaan päässyt käyntiin edes litralla pakurikääpä-espresso –sekoitusta, kourallisella manteleita, hyvällä kirjalla eikä hiihtotempaisulla, niin nyt sitä tyhjin vatsoin sujahtaa ruukutuspöydän ääreen jo ennen kuin aamu on edes kunnolla valjennut. Alumiinikattilan värinen taivaskaan ei haittaa eikä hullua kannata pysäyttää, eikä oikein voikaan. 

Merkkaustussi kaulassa roikkuen ja yltä päältä kylvömullassa ei malta pujahtaa pyjamaan. Aamuyöstä sitten havahtuu, kun otsa on painunut jossain vaiheessa pöytään ja kun sen siitä nostaa, kasvoja somistaa siro kokoelma isompia ja pienempiä, ikään kuin syyliä. Pussitin päivänsinen siemeniä (sun muuta) kasvikamuille ja olin kuukahtanut jossain vaiheessa pöydän ääreen. Niin siemenet tarttuivat naamaan. Aino Acktén kerrotaan aikoinaan olleen erittäin järkyttynyt, kun lääkäri kertoi oopperadiivalle tämän kasvoja somistavasta vanhuudensyylästä. Diivan kerrotaan kauhistelleen moista ilmestystä ja ahtautuneen entistä tiukempaan korsettiin. Poskiin tarttuneet päivänsinisyylät eivät suistaneet minua raiteilta kuten eivät myöskään unikon siemenet, jotka olisivat saaneet kosmetologin ihmettelemään mahtavan kokoisia mustapäitä. Happokuorinnasta ei olisi apua. 

Teehibiscus (Hibiscus sabdariffa) eli rosella on niitä, jotka itävät lähes siinä ajassa kun tekee aitoa hernekeittoa. Kuudesta Hyötykasviyhdistykseltä ostetusta siemenestä kaikki nostivat päänsä viidessä päivässä. Lisävaloa vain, ja mainio terveellinen teeaines ja koristekasvi on lähes sadonkorjuuta vaille valmis. Aikomus on laajentaa kotikutoista teevalikoimaa ja koska tiedän jälkikasvunkin olevan näistä puuhista kiinnostunut, niin ainakin yksi kasveista matkustaa sitten Pirkanmaalle.

Jos ovat hibiscukset (ja esimerkiksi salkoruusut) helppoja itämään, niin toisin on syysvuokkojen (Anemone japonica) kanssa. Mikäli siemenet (pientä pölyä) ylipäätään löytää pussista, ne on ensin pidettävä 12-17 asteen lämmössä kolmisen viikkoa, sitten unohdettava jääkaappiin ehkä kahdeksi kuukaudeksi, ja sitten odoteltava itämistä noin huoneenlämpöisessä kasvatustodellisuudessa. Olen kerran tässä onnistunut, mutta taimet tuupertuivat talven aikana, kuten monille meistäkin meinaa käydä.

Ei voi moittia Barnhaven-firmaa vitkastelusta. Siemenet saapuivat Ranskanmaalta viikossa. ”Mystery Packet” voi sisältää mitä vain ja ”Enthusiast's Seed Mixiä” valotetaan firman kotisivuilla tämän verran: ”A primula seed mixture of Jack-in-the-Green and Hose-in-Hose forms, but may also include Jackanapes - with a striped calyx, Gallygaskins - with a large ribbed calyx, and others. A very wide palette of colours. Have a try - who knows what exciting things you will grow!” Nyt sitten valoa ja 12-16-asteinen paikka, eikä siemeniä saa peittää eivätkä ne saa missään vaiheessa päästä kuivumaan. Tämä selvä! Kaikki Barnhavenilta tilaamani erikoisemmat esikon taimet ovat menehtyneet jo useita kalentereita sitten, mikä ei lannista uusien siementen edessä lainkaan.

Sitten on mentävä komeroon: siellä säilytän orvokkikylvöksiä, koska ne ovat hämäräperäistä sakkia ja vaativat pimeää. Päivänvaloa eivät kestä kaikki minunkaan puuhani. Otsalampun valossa tutkin kylvöksiä, mutta mitään ei vielä näy. Oli se hyvä, että vein koko kaapin sisällön (turhia vaatteita, vain työvaatteet ovat tarpeellisia) kierrätyskeskukseen, niin saa murjun viimeisenkin tilan järkevään käyttöön eli kasvikunnan palvelukseen. Samalla reissulla nappasin mukaan loisteputkivalaisimia: kympillä kolme. Ekotorilla oli iso purkillinen kullanvärisiä nappeja – eurolla olisi voinut hankkia ne kaikki. Kerran luin julkkisnaisesta, joka vaihtoi kaikkiin vaatteisiinsa kullanväriset napit, siis aivan automaattisesti. Minusta se oli niin lystikästä, että kirjoitin sketsejä henkilöstä, joka kysyy kaikesta: Mutta eikö tuota ole kullanvärisenä? Näin siis, kun ostaa esim. buranaa, käy rokotuksessa (ja katsoo epäuskoisena neulaa) tai etsii itselleen mattopiiskaa. Midas-tarina lienee tuttu, mutta tämä nappiasia on tuoreempi. 

Kaltaisilleni huurupäille riittää kullan sijaan multa. Juu, ja siemenet. Näin turhamaiseksi sitä voi ihminen tulla: haaveissa on kulta-akileijaa (Aquilegia chrysantha) ja kultalakkaa (Erysimum cheiri), ei tarvitse kuin kylvää. 

 

  

 

 

Orvokit ovat hyvä syy mennä komeroon.

PARHAAT PÄIVÄMME KULUVAT PIHALLA

Kirjoitan puutarhanhoidosta ja sen ylenpalttisuudesta. Jos mielit antautua kasvun ihmeille ja kipinöinnille, olet oikeilla sivuilla. Toinen sivustoni (www.marimoro.fi) keskittyy kirjailijan töihin ja kirjoihin. Jos olet kiinnostanut luovan kirjoittamisen verkkokurssista tai arvostelupalvelu, piipahda siellä.

Kirjatilaukset voi tehdä Puutarhakirjat-sivulla.

Mörönperän puutarhan ja saippuoiden yhteisen Facebook-sivun löydät täältä. Tykkäämällä sivusta saat tiedon uusista blogikirjoituksista uutisvirtaasi!

UUSIMMAT KIRJOITUKSET

Julkaistu: 15.05.2018
Julkaistu: 09.05.2018
Julkaistu: 28.04.2018
Julkaistu: 17.04.2018
Julkaistu: 10.04.2018
Julkaistu: 18.03.2018
Julkaistu: 15.03.2018
Julkaistu: 10.03.2018
Julkaistu: 26.02.2018
Julkaistu: 14.02.2018

OTA YHTEYTTÄ

paljonko on 2 kertaa 3

KUKASSA NYT

AJANKOHTAISTA

VAPAASTI VERSOO TAAS

  ARVOISAT LUKIJAT! 

 

                     

 

Kukkanuottasilla on ilmestynyt! Se on ilahduttanut lukijoita kovasti!

Tarjolla on garden writingia eli puutarhajuttuja suoraan ruukutuspöydältä.  

 

Hinta 25 e (sis. postikulut) 

Huom! Postin Helposti-palvelu tarvitsee myös puhelinnumerosi.

Kirjan mukana kesäinen siemenyllätys, totta kai!

 

 

 

  


 

  

 



Kukkasuutarin sielu -kirja tilattavissa:

Ota yhteyttä -lomakkeella 

15 € (+ postitus 5,90).

Tai mistä tahansa kirjakaupasta.

 

Jos tilaat Kukkanuottasilla-kirjan ja Kukkasuutarin sielun, saat 

ne yhteishintaan 35 € (sis. postituksen.)

 

 

  

              

             

      

    Lujaa laatua taimilavan takaa! 

 

 

      

 

 

 

Kukkasuutari ei voi luomakunnalta kuulemalleen 

kutsumukselle mitään,

eikä sen puolen haluakaan. 

 

 

      

 

 

Hän on sielukas sekoitus arktista vetokoiraa,

sirkustaiteilijaa, uppokeijua,

kellarikemistiä,

kirjoittajaa,

sopimussotilasta

ja kasvikuiskaajaa. 

 

 

 

 

                                   Sesonki on aina päällä.

                                     Sitä saa, mikä itää. 






LUOMUKOSMETIIKAN YSTÄVÄT HUOMIO!

SAIPPUANTEKOKURSSIA ON KYSYTTY USEIN JA TÄSSÄ VASTAUS PYYNTÖIHIN:


13.7. (9.00.-17.00) 

hinta 45 e / hlö (materiaalikulut + opetus) 

Kurssipaikka: Mikkeli, Sininen Talo

 

 

* KURSSI TÄYNNÄ * 

 

  

© Copyright 2011-2018 - Mari Mörö || Web-nikkarointi: Verkkoverstas